Perestroikan huippuvuosi 1987
(Kansan Uutisten Viikkolehti 25.7. 2008)
Anatoli Tshernjaevin päiväkirja vuodelta 1987 kertoo enimmäkseen toiveikkuudesta Neuvostoliiton uudistamisessa. Takaiskut olivat vasta edessä.
KAI HIRVASNORO
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
Mihail Gorbatshovin ulkopoliittisena avustajana toiminut Anatoli Tshernjaev pitää jälkikäteen katsottuna vuotta 1987 Neuvostoliiton uudistusten parhaana vuotena. Entistä ulkoministeriä Andrei Gromykoa lukuunottamatta vanha neuvostokaarti oli pääosin siivottu eläkkeelle. Yhteiskunnan vaatimista uudistuksista, perestroikasta, puhuttiin ennakkoluulottomasti ja vapaasti. Avoimuus, glasnost, oli täyttä totta.
Silti Tshernjaevin aikalaisarvion mukaan Neuvostoliiton uudistaminen eteni usein toivottoman takkuisesti. Suurin toivein odotettu kesäkuun 1987 keskuskomitea jäi lähinnä julistusten asteelle eikä perestroika näyttänyt tuottavan kansan kaipaamia tuloksia.
Tshernjaeville valkeni vuoden 1987 aikana, ettei kommunistisesta puolueesta ole tarvittavan muutoksen etujoukoksi, vaan jopa keskuskomitean sisällä, mutta varsinkin puolueen alemmilla johtotasoilla riitti haluttomuutta ja vastarintaa muuttaa oikeasti mitään.
Anatoli Tshernjaev esittää puolueen sisärenkaasta käsin näkemyksensä perestroikan kolmannesta vuodesta vuoden 1987 päiväkirjassaan, jonka englanninkielinen käännös on ilmestynyt George Washingtonin yliopistossa sijaitsevassa turvallisuuskysymyksiin keskittyvässä arkistossa.
Viikkolehti on kertonut Tshernjaevin päiväkirjoista aiemmin 17.11. 2006 (Näin alkoi perestroika) ja 27.7. 2007 (Näin NKP lopetti SKP:n asioihin sekaantumisen.)
Anatoli Tshernjaev oli työskennellyt pitkään NKP:n kansainvälisellä osastolla, kunnes Mihail Gorbatshov rekrytoi hänet yhdeksi lähimmistä avustajistaan.
Vuoden 1987 päiväkirja on valitettavan suppea. Tammikuun parista merkinnästä hypätään suoraan kesäkuuhun. Tästä huolimatta uusinkin päiväkirjajulkaisu on taas kiinnostava kurkistus suuren maan kohtalonhetkien kulissien taakse.
”Poikkeuksellinen hahmo
Venäjän historiassa”
Anatoli Tshernjaevin oma suhtautuminen Mihail Gorbatshoviin vaihtelee jälleen rajattomasta ihailusta tuskastumiseen tämän varovaisuuden takia.
Hän on tuonut maahamme suuren aikakauden. Ja hänestä itsestään on kasvamassa todella poikkeuksellinen hahmo koko Venäjän historiassa, Tshernajaev kuvailee Gorbatshovia 6. kesäkuuta 1987.
Kuukautta myöhemmin Tshernaev tuskailee, ettei Gorbatshov vieläkään pysty tekemään täyttä pesäeroa menneisyyden virheisiin. Pääsihteerin arvio stalinismin kaudesta on vesittynyttä.
Hän (Gorbatshov) pelkää, että häntä tullaan syyttämään nimien tahraamisesta ja nihilistisestä suhtautumisesta menneisyyteen. Ehkä kyseessä on vaistomainen varovaisuus: koska hän aikoo etääntyä kauas siitä sosialismista, joka meillä on ollut ja on, hän pitää taktisesti tarpeellisena olla ottamatta liikaa etäisyyttä siihen, mitä ennen on tehty riippumatta siitä, mitä silloin tehtiin, Tshernjaev kuitenkin ajattelee parhain päin.
Rust nöyryytti
Neuvostoliittoa
Vuoden 1987 nöyryytyksiin kuului nuoren saksalaisen Mathias Rustin lento Cessna 172 -pienkoneella Neuvostoliittoon ja laskeutuminen Moskovan Punaiselle torille. Skandaalin johdosta ilmavoimien päällikkö Aleksander Koldunov ja puolustusministeri Sergei Sokolov erotettiin 30. toukokuuta politbyroon kokouksessa.
Elokuussa politbyroossa jo vitsailtiinkin tapauksesta ja ehdotettiin Rustin luovuttamista oikeudenkäyntiin Saksaan, koska nuorukainen oli omien sanojensa mukaan vain halunnut tavata Gorbatshovin.
Pilailu Rustin tapauksella ja ehdotus hänen vapauttamisestaan raivostuttivat neuvostojohtajan, Tshernjaev kuvailee:
...se oli provokaatio. Meillä on 150 upseeria oikeudessa. Olemme erottaneet puolustusministerin. Ja minkä vuoksi? Ehkei olisi tarvinnut? Ja nyt antaisimme hänen mennä? Ei. Demokratia ei ole lapsellista avuttomuutta. Hän rikkoi lakejamme kolme kertaa (ylitti rajan luvatta, lensi ilmakäytävien ulkopuolella, laskeutui asutulle alueelle.) Häntä on rangaistava lain mukaan. Onko tutkinta päättynyt? On. Tulkoon oikeudenkäynti. Hän saa yhdestä kymmeneen vuotta.
Lentoharrastaja Mathias Rust tuomittiin syyskuussa 1987 pidetyssä oikeudenkäynnissä neljäksi vuodeksi työleirille. 432 päivän kuluttua hänet vapautettiin ja palautettiin Länsi-Saksaan.
”Työttömyys on
hyväksyttävä”
Avoimesta keskustelusta uudessa Neuvostoliitossa saatiin näyttöä, kun taloustieteilijä Nikolai Shmelev julkaisi Novy Mir -lehdessä artikkelin, jossa hän ruoti kovin sanoin Neuvostoliiton talouden surkeaa tilaa ja vaati siirtymistä kohti markkinasosialismia. Shmelev totesi, että esimerkiksi työttömyys on hyväksyttävä jatkossa.
Ennenkuulumaton vaatimus nostatti vanhoillisissa piireissä jonkin verran parranpärinää, mutta ei mitään sen kummempaa sen enempää Shmeleviä kuin kirjoituksen julkaissutta lehteäkään vastaan.
Myöhemmin itse Mihail Gorbatshov antoi hyväksyntänsä Shmeleville:
Tällaisiakin ihmisiä tarvitaan. Meidän kaikkien on opittava käyttämään aivojamme ja lakattava hermoilemasta. Ja meidän on opittava olemaan lyömättä ihmisiä vaikka emme pitäisikään siitä, mitä he sanovat.
Päänvaivaa
lounaspuheesta
Leonid Brezhnevin pysähtyneisyyden kauden poliitikoista jäljellä oli enää entinen ulkoministeri Andrei Gromyko, joka oli joutunut jättämään paikkansa ulkoministerinä vuonna 1985 ja hoiti nyt viimeistä vuotta muodollista korkeimman neuvoston puheenjohtajan virkaa.
Anatoli Tshernjaevin päiväkirjan mukaan Gromyko toi aina silloin tällöin tuulahduksen vanhoista ajoista ja Mihail Gorbatshov halveksi häntä. Kun Gromyko yritti ottaa kantaa kansainvälisiin kysymyksiin, hänen puheensa oli kuin ilmaa.
Andrei Gromykoon liittyi heinäkuussa 1987 episodi, jossa vanha ja uusi ottivat jälleen kerran mittaa toisistaan neuvostoyhteiskunnassa ja myös Gorbatshovissa.
Länsi-Saksan liittopresidentti Richard von Weizsäcker oli vierailulla Neuvostoliitossa ja ohjelmaan kuului lounas Andrei Gromykon kanssa. Saksalaisen lounaspuhe oli kaksi kertaa pidempi kuin isäntänsä.
Ajan käytännön mukaan tärkeät puheet julkaistiin kokonaisuudessaan neuvostolehdistössä, mutta nyt Gromyko määräsi avustajiaan lyhentämään von Weizsäckerin puheesta puolet pois ja siitä poistettiin nimenomaan neuvostoliittolaiselle kiusalliset osat, joissa esimerkiksi vihjattiin Berliinin muurin purkamiseen.
Saksalaiset kyselivät, miksi heidän presidenttinsä puhe on julkaistu lyhennettynä, kun niin ei ole tehty toisten länsijohtajienkaan puheille.
Anatoli Tshernjaev sai puheluja neuvostovaikuttajilta: Häpäisemme jälleen kerran itsemme, he valittivat.
Tshernjaev valitti asiaa myös Gorbatshoville, joka oli kiusaantunut. Hän oli ilmeisesti siunannut Gromykon vaatimuksen puheen sensuroinnista näkemättä sitä ollenkaan.
Avustajakollegansa Aleksander Jakovlevin kanssa Tshernjaev päätti, että von Weizsäckerin koko puhe julkaistaan Izvestija-lehden liitteessä Nedelja, mutta vahinko oli jo tapahtunut: Länsilehdistössä ”sensuuri” oli jo huomattu.
Tapaus oli vähäpätöinen, mutta kuvastaa, millaisten asioiden kanssa suurvallan uudistajat joutuivat käymään jatkuvaa kamppailua.
Andrei Gromyko kuoli heinäkuussa 1989.
Muutoshaluttomuus
jarrutti perestroikaa
Vuoden 1987 päiväkirjan jälkiarviossa Anatoli Tshernjaev nimittää vuotta perestroikan huippukohdaksi. Ja glasnostista oli tullut todellista avoimuutta, ei pelkkä hallitsevan puolueen iskusana. Yhteiskuntaan oli syntynyt kokonaan uusi ilmapiiri.
Tshernjaevin mukaan Mihail Gorbatshov uskaltautui ottamaan etäisyyttä marxilais-leniniläisiin dogmeihin ja analysoimaan, mihin sosialismi todellisuudessa on johtanut maan. Gorbatshov oli Tshernjaevin mukaan täynnä uskoa ja optimismia omiin mahdollisuuksiinsa, mutta ensimmäiset epäilyksenkin siemenet alkoivat itää. Hän luotti vain lähimpiin liittolaisiinsa.
Vastarinta perestroikaa kohtaan oli Tshernjaevin mukaan vuonna 1987 alempien johtajien muutoshaluttomuutta, ei vielä poliittis-ideologista luonteeltaan. Kansalaisten pettymys sen vähäisiin tuloksiin alkoi myös tulla näkyviin ja se nostatti passiivisuutta.
1987 alkoi tulla näkyviin sekin, että Mihail Gorbatshovia arvostettiin enemmän lännessä kuin kotimaassaan.
Vuonna 1987 pilveksi Gorbatshovin taivaalle nousi myös Boris Jeltsin, Tshernjaev kertoo, mutta ei valitettavasti kuvaa sen enempää kaksikon ensimmäisiä yhteenottoja kulissien takana.
Anatoli Tshernjaevin päiväkirja vuodelta 1987 kertoo enimmäkseen toiveikkuudesta Neuvostoliiton uudistamisessa. Takaiskut olivat vasta edessä.
KAI HIRVASNORO
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
Mihail Gorbatshovin ulkopoliittisena avustajana toiminut Anatoli Tshernjaev pitää jälkikäteen katsottuna vuotta 1987 Neuvostoliiton uudistusten parhaana vuotena. Entistä ulkoministeriä Andrei Gromykoa lukuunottamatta vanha neuvostokaarti oli pääosin siivottu eläkkeelle. Yhteiskunnan vaatimista uudistuksista, perestroikasta, puhuttiin ennakkoluulottomasti ja vapaasti. Avoimuus, glasnost, oli täyttä totta.
Silti Tshernjaevin aikalaisarvion mukaan Neuvostoliiton uudistaminen eteni usein toivottoman takkuisesti. Suurin toivein odotettu kesäkuun 1987 keskuskomitea jäi lähinnä julistusten asteelle eikä perestroika näyttänyt tuottavan kansan kaipaamia tuloksia.
Tshernjaeville valkeni vuoden 1987 aikana, ettei kommunistisesta puolueesta ole tarvittavan muutoksen etujoukoksi, vaan jopa keskuskomitean sisällä, mutta varsinkin puolueen alemmilla johtotasoilla riitti haluttomuutta ja vastarintaa muuttaa oikeasti mitään.
Anatoli Tshernjaev esittää puolueen sisärenkaasta käsin näkemyksensä perestroikan kolmannesta vuodesta vuoden 1987 päiväkirjassaan, jonka englanninkielinen käännös on ilmestynyt George Washingtonin yliopistossa sijaitsevassa turvallisuuskysymyksiin keskittyvässä arkistossa.
Viikkolehti on kertonut Tshernjaevin päiväkirjoista aiemmin 17.11. 2006 (Näin alkoi perestroika) ja 27.7. 2007 (Näin NKP lopetti SKP:n asioihin sekaantumisen.)
Anatoli Tshernjaev oli työskennellyt pitkään NKP:n kansainvälisellä osastolla, kunnes Mihail Gorbatshov rekrytoi hänet yhdeksi lähimmistä avustajistaan.
Vuoden 1987 päiväkirja on valitettavan suppea. Tammikuun parista merkinnästä hypätään suoraan kesäkuuhun. Tästä huolimatta uusinkin päiväkirjajulkaisu on taas kiinnostava kurkistus suuren maan kohtalonhetkien kulissien taakse.
”Poikkeuksellinen hahmo
Venäjän historiassa”
Anatoli Tshernjaevin oma suhtautuminen Mihail Gorbatshoviin vaihtelee jälleen rajattomasta ihailusta tuskastumiseen tämän varovaisuuden takia.
Hän on tuonut maahamme suuren aikakauden. Ja hänestä itsestään on kasvamassa todella poikkeuksellinen hahmo koko Venäjän historiassa, Tshernajaev kuvailee Gorbatshovia 6. kesäkuuta 1987.
Kuukautta myöhemmin Tshernaev tuskailee, ettei Gorbatshov vieläkään pysty tekemään täyttä pesäeroa menneisyyden virheisiin. Pääsihteerin arvio stalinismin kaudesta on vesittynyttä.
Hän (Gorbatshov) pelkää, että häntä tullaan syyttämään nimien tahraamisesta ja nihilistisestä suhtautumisesta menneisyyteen. Ehkä kyseessä on vaistomainen varovaisuus: koska hän aikoo etääntyä kauas siitä sosialismista, joka meillä on ollut ja on, hän pitää taktisesti tarpeellisena olla ottamatta liikaa etäisyyttä siihen, mitä ennen on tehty riippumatta siitä, mitä silloin tehtiin, Tshernjaev kuitenkin ajattelee parhain päin.
Rust nöyryytti
Neuvostoliittoa
Vuoden 1987 nöyryytyksiin kuului nuoren saksalaisen Mathias Rustin lento Cessna 172 -pienkoneella Neuvostoliittoon ja laskeutuminen Moskovan Punaiselle torille. Skandaalin johdosta ilmavoimien päällikkö Aleksander Koldunov ja puolustusministeri Sergei Sokolov erotettiin 30. toukokuuta politbyroon kokouksessa.
Elokuussa politbyroossa jo vitsailtiinkin tapauksesta ja ehdotettiin Rustin luovuttamista oikeudenkäyntiin Saksaan, koska nuorukainen oli omien sanojensa mukaan vain halunnut tavata Gorbatshovin.
Pilailu Rustin tapauksella ja ehdotus hänen vapauttamisestaan raivostuttivat neuvostojohtajan, Tshernjaev kuvailee:
...se oli provokaatio. Meillä on 150 upseeria oikeudessa. Olemme erottaneet puolustusministerin. Ja minkä vuoksi? Ehkei olisi tarvinnut? Ja nyt antaisimme hänen mennä? Ei. Demokratia ei ole lapsellista avuttomuutta. Hän rikkoi lakejamme kolme kertaa (ylitti rajan luvatta, lensi ilmakäytävien ulkopuolella, laskeutui asutulle alueelle.) Häntä on rangaistava lain mukaan. Onko tutkinta päättynyt? On. Tulkoon oikeudenkäynti. Hän saa yhdestä kymmeneen vuotta.
Lentoharrastaja Mathias Rust tuomittiin syyskuussa 1987 pidetyssä oikeudenkäynnissä neljäksi vuodeksi työleirille. 432 päivän kuluttua hänet vapautettiin ja palautettiin Länsi-Saksaan.
”Työttömyys on
hyväksyttävä”
Avoimesta keskustelusta uudessa Neuvostoliitossa saatiin näyttöä, kun taloustieteilijä Nikolai Shmelev julkaisi Novy Mir -lehdessä artikkelin, jossa hän ruoti kovin sanoin Neuvostoliiton talouden surkeaa tilaa ja vaati siirtymistä kohti markkinasosialismia. Shmelev totesi, että esimerkiksi työttömyys on hyväksyttävä jatkossa.
Ennenkuulumaton vaatimus nostatti vanhoillisissa piireissä jonkin verran parranpärinää, mutta ei mitään sen kummempaa sen enempää Shmeleviä kuin kirjoituksen julkaissutta lehteäkään vastaan.
Myöhemmin itse Mihail Gorbatshov antoi hyväksyntänsä Shmeleville:
Tällaisiakin ihmisiä tarvitaan. Meidän kaikkien on opittava käyttämään aivojamme ja lakattava hermoilemasta. Ja meidän on opittava olemaan lyömättä ihmisiä vaikka emme pitäisikään siitä, mitä he sanovat.
Päänvaivaa
lounaspuheesta
Leonid Brezhnevin pysähtyneisyyden kauden poliitikoista jäljellä oli enää entinen ulkoministeri Andrei Gromyko, joka oli joutunut jättämään paikkansa ulkoministerinä vuonna 1985 ja hoiti nyt viimeistä vuotta muodollista korkeimman neuvoston puheenjohtajan virkaa.
Anatoli Tshernjaevin päiväkirjan mukaan Gromyko toi aina silloin tällöin tuulahduksen vanhoista ajoista ja Mihail Gorbatshov halveksi häntä. Kun Gromyko yritti ottaa kantaa kansainvälisiin kysymyksiin, hänen puheensa oli kuin ilmaa.
Andrei Gromykoon liittyi heinäkuussa 1987 episodi, jossa vanha ja uusi ottivat jälleen kerran mittaa toisistaan neuvostoyhteiskunnassa ja myös Gorbatshovissa.
Länsi-Saksan liittopresidentti Richard von Weizsäcker oli vierailulla Neuvostoliitossa ja ohjelmaan kuului lounas Andrei Gromykon kanssa. Saksalaisen lounaspuhe oli kaksi kertaa pidempi kuin isäntänsä.
Ajan käytännön mukaan tärkeät puheet julkaistiin kokonaisuudessaan neuvostolehdistössä, mutta nyt Gromyko määräsi avustajiaan lyhentämään von Weizsäckerin puheesta puolet pois ja siitä poistettiin nimenomaan neuvostoliittolaiselle kiusalliset osat, joissa esimerkiksi vihjattiin Berliinin muurin purkamiseen.
Saksalaiset kyselivät, miksi heidän presidenttinsä puhe on julkaistu lyhennettynä, kun niin ei ole tehty toisten länsijohtajienkaan puheille.
Anatoli Tshernjaev sai puheluja neuvostovaikuttajilta: Häpäisemme jälleen kerran itsemme, he valittivat.
Tshernjaev valitti asiaa myös Gorbatshoville, joka oli kiusaantunut. Hän oli ilmeisesti siunannut Gromykon vaatimuksen puheen sensuroinnista näkemättä sitä ollenkaan.
Avustajakollegansa Aleksander Jakovlevin kanssa Tshernjaev päätti, että von Weizsäckerin koko puhe julkaistaan Izvestija-lehden liitteessä Nedelja, mutta vahinko oli jo tapahtunut: Länsilehdistössä ”sensuuri” oli jo huomattu.
Tapaus oli vähäpätöinen, mutta kuvastaa, millaisten asioiden kanssa suurvallan uudistajat joutuivat käymään jatkuvaa kamppailua.
Andrei Gromyko kuoli heinäkuussa 1989.
Muutoshaluttomuus
jarrutti perestroikaa
Vuoden 1987 päiväkirjan jälkiarviossa Anatoli Tshernjaev nimittää vuotta perestroikan huippukohdaksi. Ja glasnostista oli tullut todellista avoimuutta, ei pelkkä hallitsevan puolueen iskusana. Yhteiskuntaan oli syntynyt kokonaan uusi ilmapiiri.
Tshernjaevin mukaan Mihail Gorbatshov uskaltautui ottamaan etäisyyttä marxilais-leniniläisiin dogmeihin ja analysoimaan, mihin sosialismi todellisuudessa on johtanut maan. Gorbatshov oli Tshernjaevin mukaan täynnä uskoa ja optimismia omiin mahdollisuuksiinsa, mutta ensimmäiset epäilyksenkin siemenet alkoivat itää. Hän luotti vain lähimpiin liittolaisiinsa.
Vastarinta perestroikaa kohtaan oli Tshernjaevin mukaan vuonna 1987 alempien johtajien muutoshaluttomuutta, ei vielä poliittis-ideologista luonteeltaan. Kansalaisten pettymys sen vähäisiin tuloksiin alkoi myös tulla näkyviin ja se nostatti passiivisuutta.
1987 alkoi tulla näkyviin sekin, että Mihail Gorbatshovia arvostettiin enemmän lännessä kuin kotimaassaan.
Vuonna 1987 pilveksi Gorbatshovin taivaalle nousi myös Boris Jeltsin, Tshernjaev kertoo, mutta ei valitettavasti kuvaa sen enempää kaksikon ensimmäisiä yhteenottoja kulissien takana.
posted by Kai Hirvasnoro at 2:29 ip.
0 comments
