Risto Isomäki varoittaa nyt ydinpommista

(Kansan Uutisten Viikkolehti 2.11. 2007)

Jos ihmiskunta ryhtyy vastaamaan yhteen ongelmaan, ilmastonmuutokseen, väärällä tavalla, massiivisella ydinvoimaohjelmalla, niin huonosti voi käydä. Suurisuuntaiset seuraavan polven ydinvoimaohjelmat tekevät ydinpommin käytöstä aiempaa helpompaa.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Risto Isomäki räjäytti pankin kaksi vuotta sitten romaanillaan Sarasvatin hiekkaa. Pienen piirin science fiction -kirjailija nousi laajaan tietoisuuteen ekologisella jännitysromaanilla, joka päätyi Finlandia-ehdokkaaksi. Finlandiaa se ei voittanut, mutta monia muita palkintoja kylläkin.

Parhaillaan teosta käännetään saksaksi, viroksi ja englanniksi.

Tällaisen kirjan jälkeen odotukset ovat kovat. Pystyykö Isomäki kirjoittamaan vielä tanakampaa tavaraa ja onnistuuko hän uudelleen tasapainoilemaan jännärijuonen ja fakta-aineiston sekoittamisessa?

Vastaus on osittain kyllä. Risto Isomäen uusi romaani Litium 6 ei ole aivan täysosuma. Sarasvatin valttikorttina oli monen tason kiehtovuus. Se ei ollut vain ekojännäri, vaan myös kiehtova tarina kadonneesta kaupungista ja toisaalla henkeä salpaava kuvaus sulavilta jäätiköiltä.

Rauhallisia yöunia Isomäen lukijalle ei ole luvassa nytkään. Litium 6:n olettamassa tulevaisuudessa ilmastonmuutosta torjutaan rakentamalla suurisuuntaisesti seuraavan sukupolven ydinvoimalaitoksia.

Huonostihan siinä käy, koska jo nyt teknisesti mahdollisten hyötöreaktorien polttoaine soveltuu sellaisenaan ydinpommien raaka-aineeksi.

Sarasvatin hiekassa Eurooppa hukkui, Litium 6:ssa liekki on kuuma. Mutta jälkimmäinen on turhankin suoraviivainen trilleri.

Nykyinen ydinvoima

ei pitkälle riitä

Litium 6:n lähtökohtana on jälleen ilmastonmuutos. Entä jos hallitukset ryhtyvät torjumaan ilmaston lämpenemistä rakentamalla suurisuuntaisesti lisää ydinvoimaa?

Nykyisenlaisista ydinvoimaloista ei ole ilmaston lämpenemisen estäjiksi. Ydinvoimalla tuotetaan tällä hetkellä vain vähän yli kaksi prosenttia kaikesta ihmisten kuluttamasta energiasta.

Tarvitaan siis jotain tehokkaampaa. Sellaisia ovat uudet hyötöreaktorit sekä kauempana tulevaisuudessa mahdollisesti odottava fuusiovoima. Mutta Risto Isomäen mukaan niiden teknologia on myös nykyistä vaarallisempaa ja ne tuottavat entistäkin enemmän radioaktiivista ydinjätettä.

– Hyötöreaktoreja me osaamme rakentaa jo nyt, mutta ne ovat ratkaisevasti nykyisiä ydinvoimaloitamme vaarallisempaa teknologiaa. Hyötöreaktorien polttoaine on näet niin pitkälle rikastettua, että se soveltuu jo sellaisenaan, ilman minkäänlaista lisärikastusta, ydinpommien rakentamiseen. Hyötöreaktori voi siis, toisin kuin tavallinen ydinvoimala, ainakin periaatteessa myös räjähtää niin kuin suunnattoman suuri ydinpommi, Risto Isomäki sanoo.

Haluammeko

vaarallista energiaa?

Risto Isomäen mukaan vielä suunnitteluvaiheessa olevat fuusiovoimalat eivät käyttäisi polttoaineenaan pelkkää merivettä, vaan käytännössä deuteriumia ja tritiumiksi hajoavaa litium 6:tta.

– Nämä isotoopit ovat erittäin vaarallisia, sillä niitä voi käyttää erilaisten kaksi- ja kolmivaiheisten ydinaseiden rakentamiseen ja yksivaiheisten ydinaseiden tehon lisäämiseen. Lisäksi deuterium-tritium-fuusiovoimala tuottaisi monta kertaa enemmän voimakkaasti radioaktiivista ydinjätettä kuin tavallinen ydinvoimala.

Risto Isomäki sanoo, että maailma, jonka energiasta merkittävä osa tuotettaisiin fuusio- ja hyötöreaktoreilla sekä molemmat teknologiat yhdistävillä hybridireaktoreilla olisi todella vaarallinen paikka.

– Haluammeko me maailman, jonka energia tuotetaan näin vaarallisella tavalla?

Aurinkosähkö

jo olemassa

Vaihtoehtoja on hänen mukaansa olemassa.

– Tällä hetkellä on jo valmiina ainakin seitsemän sellaista aurinkosähkön tuotantotapaa, joilla olisi mahdollista tuottaa runsaan suoran auringonvalon alueilla hiili- ja ydinsähköä halvempaa verkkovirtaa heti, kun joku rakentaisi kertarysäyksellä riittävästi kapasiteettia. Tarvittava määrä olisi teknologiasta riippuen 1 000 – 5 000 megawattia. Voimayhtiöt eivät kuitenkaan ole innostuneita aurinko- ja tuulivoimasta, koska ne pelkäävät tarvittavan varavoiman kustannuksia. Mistä saadaan korvaavaa sähköä yöllä ja tyynellä säällä?

Risto Isomäen mukaan tähänkin ongelmaan on jo olemassa tekninen ratkaisu, uudet korkeaa jännitettä käyttävät tasavirtalinjat. Niissä sähkön siirtohävikki ei juuri kasva etäisyyden mukana. Jo nyt olisi siis teknisesti mahdollista siirtää aurinkosähköä itä-länsi-akselilla Kiinasta Intiaan ja Eurooppaan, ja päinvastaiseen suuntaan riippuen siitä, missä milloinkin on yö ja missä päivä.

Ydinpommin

riskiä vähätelty

Karmivassa skenaariossaan Risto Isomäki on yrittänyt miettiä, millaisia vaikutuksia ydinräjähdyksellä olisi nykyaikaisessa suurkaupungissa. Aihetta on käsitelty jännitysviihteessä paljonkin, mutta Isomäki sanoo, että tähän asti lähteenä on käytetty Yhdysvaltain ydinpuolustusviraston (DNA eli Defence Nuclear Administration) vanhoja malleja, jotka huomioivat ainoastaan ydinaseiden painevaikutuksen.

Isomäki sanoo oman kirjansa pohjautuvan uusimpaan tutkimukseen ja sen mukaan ydinaseita pitäisi ajatella ennen kaikkea eräänlaisina palopommeina.

– Hiukan yksinkertaistaen paineaalto purkautuu tilaan mutta säteily kohdistuu pintaan.

– Tästä syystä painevaikutus heikkenee paljon nopeammin kuin ydinräjähdyksen tuottama röntgen-, gamma- ja lämpösäteily. Uusien mallien mukaan ydinräjähdyksen synnyttämä tulimyrsky tuhoaa aina muutamia tai muutamia kymmeniä kertoja suuremman alueen kuin räjähdyksen paineaalto.

– Vielä tärkeämpi huomiotta jätetty tekijä ovat tulimyrskyn aiheuttamat erittäin voimakkaat tuulet. Suuren tulipalon ylle syntyy voimakkaita nousevia ilmavirtauksia, ja tilalle virtaa reunoilta uutta ilmaa.

Ydinsota toisi

superhurrikaaneja

Risto Isomäki muistuttaa, että jo toisen maailmansodan aikaiset tulimyrskyt Hiroshimassa, Nagasakissa, Dresdenissä ja Hampurissa pystyivät synnyttämään voimakasta hurrikaania vastaavia, paloa kohti puhaltavia tuulia. Nykyaikaisten suurkaupunkien palokuormat ovat vielä ratkaisevasti suurempia.

– Kaikkialla on paljon öljyä muovien, asfaltin ja polttoaineiden muodossa. Uusien tietokonemallien mukaan jo suhteellisen pieni, Hiroshiman pommia vastaava räjähdys Manhattanilla synnyttäisi tulimyrskyn, joka tuottaisi vähintään 600 kilometrin tuntinopeudella paloa kohti puhaltavia superhurrikaanituulia.

Tällaiset ilmavirtaukset olisivat yli kaksi kertaa nopeampia kuin voimakkaimpien maapallolla esiintyvien trooppisten hirmumyrskyjen eli niin sanottujen viitosluokan hurrikaanien synnyttämät tuulet. Esimerkiksi pilvenpiirtäjät on suunniteltu kestämään kaatumatta vain tavanomaisiin hurrikaaneihin liittyviä tuulennopeuksia.

Sodan uhka leijui

ilmassa vuonna 2002

Juuri nyt ydinsodan uhka tuntuu olemattomalta. Mutta onko näin enää esimerkiksi kahden vuosikymmenen tähtäimellä?

Risto Isomäki muistuttaa ydinsodan uhkan leijuneen päällä viimeksi vuonna 2002, jolloin Intia ja Pakistan olivat ajautumassa konfliktiin. Hänen mukaansa tuolloin kummassakin maassa vieraillut Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell käytti juuri DNA:n malleja selittäessään, miksi ydinsotaa ei saa päästää alkamaan, koska se tappaisi ainakin 12 miljoonaa ihmistä.

Kummankaan maan johtajat eivät viisi vuotta sitten tosissaan harkinneet ydinaseen käyttämistä. Mutta varsinkin Pakistanin tilannetta Isomäki pitää nyt erittäin vaarallisena. Luoteisprovinssin pashtut käyvät käytännössä matalan intensiteetin sotaa Yhdysvaltoja ja muita länsimaita vastaan Afganistanissa. Poliittinen valta luoteisprovinssissa ja Baluchistanissa on al-Qaidaa avoimesti tukevilla ääri-islamilaisilla liikkeillä, ja niiden kannatus on Afganistanin sodan takia vahvistunut jopa Punjabissa ja Sindissä.

– Emme siis voi sulkea pois käsikirjoitusta, jossa poliittinen valta koko Pakistanissa olisi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua uskonnollisten fundamentalistien käsissä.

– Tällainen tilanne johtaisi lähes varmasti eräänlaiseen peilikuvareaktioon myös Intian puolella. Jos Pakistan talebanisoituu, hindunationalistit saattavat hyvinkin palata valtaan Intiassa ja heidän poliittinen linjansa on tällöin todennäköisesti vielä paljon kovempi kuin aiemmin.

– Jos ääriliikkeet jossakin vaiheessa nousevat valtaan Pakistanissa tai Intiassa, tai pahimmassa tapauksessa molemmissa maissa yhtä aikaa, on hyvin tärkeää, että länsimaiset diplomaatit eivät enää vähättele ydinaseiden tuhovaikutuksia. Colin Powellin siteeraama arvio Intian ja Pakistanin välisen ydinsodan uhrien todennäköisestä lukumäärästä oli todella huono vitsi.