Euroopan ohjuskilpi vasta alkua USA:n varustautumisessa

(Kansan Uutisten Viikkolehti 13.4. 2007

Eurooppaa jakava Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmä on vain pieni osa suurvallan massiivista sotilasvarustelua. Tavoitteena on kokonaan uudenlaisten sotajoukkojen luominen ja myös avaruuden sotilaallinen valloittaminen. Myös uusien ydinaseiden kehittely on pantu käyntiin.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Suomessa viriteltiin eduskuntavaalien alla keskustelua Venäjän sotilaallisen varustautumisen aiheuttamista uhkakuvista. Venäjän nousevasta asemahdista varoittivat näyttävästi ainakin Suomen Kuvalehti sekä Yleisradio, jonka juuri vaalien alla julkistamassa kyselyssä ulkopolitiikan tutkijat ja diplomaatit katsoivat Venäjän varustautuvan sellaista vauhtia, että Suomen pitäisi arvioida ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjansa uudestaan.

Suomeksi sanottuna perätyt ”uudet arviot” tarkoittavat Nato-jäsenyyttä.

Maaliskuun lopussa Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, eversti Pekka Visuri kiisti väitteet siitä, että Suomen lähialueilla olisi meneillään varusteluaalto. Hän muistutti, että kylmän sodan aikaiset sotajoukot ovat kadonneet lähes kokonaan Suomen itärajan takaa.

– Venäläisillä on yksi prikaati Karjalan kannaksella ja seuraava Petsamossa Norjan rajalla. Välissä on tyhjää ja joku varasto vanhaa materiaalia, Visuri sanoi Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisessa.

Venäjän sotavoimien painopiste on etelässä, Visuri jatkoi.

Suomalaisessa keskustelussa nostatetaan säännöllisin väliajoin Venäjän uhkaa. Maantieteestä johtuen se on ymmärrettävääkin.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Mutta maailman ainoan supervallan massiivinen varustautuminen jo tällä hetkellä sekä sen sananmukaisesti tähtitieteelliset tulevaisuudensuunnitelmat eivät sen sijaan näytä vaikuttavan suomalaiseen keskusteluun. Eivät, vaikka nykymaailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja Atlantin toisella puolella tehtävät ratkaisut heijastuvat Suomen turvallisuuteen siinä missä Venäjänkin päätökset.

Lisäksi Yhdysvaltain Keski-Eurooppaan suunnittelema uusi ohjuspuolustusjärjestelmä on herättänyt muissa EU-maissa vakavaa huolta uuden varustelukierteen käynnistymisestä.

Yhdysvallat aikoo rakentaa ohjuspuolustusjärjestelmän Puolan ja Tshekin maaperälle. Asiasta se on käynyt vain kahdenvälisiä neuvotteluja kyseisten maiden kanssa. Nato-liittolaiset on näissä kaavailuissa sivuutettu.

Venäjä vastaa

varustautumiseen

Hankkeesta ärsyyntynyt Venäjä on reagoinut sen verran voimakkaasti Yhdysvaltain uusiin hankkeisiin, etteivät varoitukset uudesta varustelukierteestä ole tuulesta temmattuja. Venäjä on ilmoittanut viime viikkoina uusivansa sotilasoppinsa. Näissä kaavailuissa Natoa ei ole mainittu nimeltä, mutta tarkkailijoiden mukaan uusi oppi tulee vastaamaan nimenomaan Naton muodostaman uhan kasvuun Venäjän näkökulmasta.

Helmikuussa Venäjän varapääministeri Sergei Ivanov ilmoitti lisäksi uuden yhtenäistetyn ohjuspuolustusjärjestelmän luomisesta Venäjälle.

– Yhtenäinen viidennen sukupolven ohjuspuolustusjärjestelmä sisältäisi sekä tavallisen ilmatorjunnan että ballististen ohjusten torjunnan ja avaruuspuolustuksen, Ivanov kaavaili sotateollisuustoimikunnan kokouksessa.

Järjestelmän tulisi Ivanovin mukaan olla valmis vuonna 2015. Yhdysvallat taas haluaa sijoittaa torjuntaohjuksia Puolaan vuodesta 2011 eteenpäin.

Ja maaliskuussa Venäjän ilmavoimien komentaja Vladimir Mihailov esitti CSTO-maiden yhteisen ilmapuolustusjärjestelmän kehittämistä. Puolustusliitto CSTO:n muodostavat Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan ja Uzbekistan. Sen ilmapuolustusjärjestelmä on sijoitettu ja tullaan edelleen sijoittamaan erityisesti itäisen Euroopan länsirajoille, missä rautaa alkaa olla kylmän sodan malliin.

USA tähtää jo uusien

sotien voittamiseen

Tämä on todennäköisesti kuitenkin vain alkusoittoa. Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon tähyää nykyisessä suunnittelussaan siihen, miten 50 vuoden kuluttua käytävät sodat voitetaan. Ja Pentagon varautuu kaikkeen oletettujen terroristien jahtaamisesta mahdollisiin sotiin Venäjää ja Kiinaa vastaan. Tavoitteena on totaalinen dominanssi maalla, merellä ja ilmassa – sekä myös avaruudessa koko kuluvan vuosisadan. Imperiumia turvaavat tähtitieteellinen 716 miljardin dollarin puolustusbudjetti vuonna 2008 sekä 750 sotilastukikohtaa eri puolilla maailmaa.

Pentagonin suunnitelmat lähtevät liikkeelle yksittäisen sotilaan varustamisesta ja päätyvät avaruuden sotilaalliseen käyttöön.

Tulevaisuuden taistelujärjestelmiä tutkitaan projektissa nimeltä Future Combat Systems (FCS), jonka vaatimaton tavoite on luoda kokonaan uusi, kevyempi ja liikkuvampi, mutta myös tappavampi armeija, jota ohjataan reaaliaikaisella informaatiojärjestelmällä. New York Timesin mukaan pelkästään sotilaat yhdistävä tietoverkko Joint Tactical Radio Systems on 25 miljardin dollarin hanke.

Harper´s-aikakauslehden helmikuun numerossa FCS-projektia kuvattiin tulevaisuuden robottiarmeijaksi. Armeijan tavoitteena on lisätä voimakkaasti miehittämättömiä asejärjestelmiä.

Ilman tietoverkkoakin FCS:n hankkeiden on budjetoitu maksavan 145 miljardia dollaria, mutta jo viime kesänä Yhdysvaltain viranomaiset arvioivat kokonaiskulujen nousevan 200 miljardiin ennen kuin järjestelmä on vuonna 2025 valmis ja käytössä.

Ydinaseriisunta

pantu jäihin

Samaan aikaan uusitaan ja vahvistetaan myös Yhdysvaltain laivastoa ja ilmavoimia.

Ongelmallisinta on se, että pyrkimykset täydelliseen ydinaseriisuntaan ovat jäissä ja Yhdysvallat pyrkii pikemminkin kehittämään uusia järjestelmiä myös ydinarsenaaliinsa.

Tällä hetkellä Yhdysvalloilla ja Venäjällä on molemmilla 6 000 strategista ydinkärkeä. Kylmän sodan päättymisen jälkeen niiden määrä on enemmän kuin puolitettu, mutta edelleen kummallakin suurvallalla riittää arsenaalia maapallon tuhoamiseen useampaan kertaan.

Yhdysvallat on kuitenkin jo ilmoittanut vahvistavansa ydinaseistustaan. Lokakuussa julkaistu 150 miljardin dollarin Complex 2030 -ohjelma merkitsee huolestuneiden tiedemiesten järjestön mukaan kokonaan uudenlaisten ydinasejärjestelmien rakentamista runsaassa 20 vuodessa. Ohjelman mukaan Yhdysvallat palaa kylmän sodan aikaiseen sykliin uusien ydinaseiden kehittelyssä ja tuotannossa. Jo ensi vuonna Yhdysvallat kaksinkertaistaa ydinaseiden tutkimukseen ja valmistukseen tarkoitetun budjettinsa.

Ensi-iskun oppi

nousi kuolleista

Arvovaltainen Foreign Affairs -aikakauslehti arvioi tasan vuosi sitten, että Yhdysvallat on jo nyt ensi kerran historiassa lähellä ydinaseistuksen yksinvaltaa. Ollaan lähellä tilannetta, jossa Yhdysvallat pystyy tuhoamaan Venäjän ja Kiinan ydinaseet ensi-iskulla ilman pelkoa vastaiskusta.

Tämän varmistaakseen Yhdysvallat on nyt luomassa uusia ”puolustuksellisia” ohjustentorjuntajärjestelmiä. Niiden ajatuksena on tuhota mahdollisesti Yhdysvaltoja kohtaan ammuttavat ohjukset hyvissä ajoin ennen maalia. Puolaan ja Tshekkiin niitä vasta suunnitellaan, mutta Kaliforniassa ja Alaskassa tällaiset tukikohdat ovat jo olemassa.

Tosin ne eivät toimi, väitti presidentti Bill Clintonin hallinnossa toiminut sotilasasiantuntija Philip Coyle maaliskuun lopussa Der Spiegel -lehden haastattelussa. Coyle sanoi, ettei Eurooppaan rakennettava ohjuspuolustus suojelisi sen enempää Eurooppaa kuin Yhdysvaltojakaan, koska Kalifornian ja Alaskan laitoksetkaan eivät ole toimineet realistisissa testeissä.

Coyle vertasi lentävän ohjuksen tuhoamista yritykseen saada golfissa reikä yhdellä lyönnillä, paitsi että tässä tapauksessa se reikä liikkuu 24 000 kilometrin tuntinopeudella.

Venäjän reaktiota Philip Coyle kehotti pohtimaan siltä kannalta, mitä Yhdysvallat tekisi, jos Venäjä rakentaisi samanlaista järjestelmää Kanadaan tai Kuubaan.

Yhdysvalloissa herännyt oppi onnistuneesta ensi-iskusta on dramaattinen käänne huonompaan sitten kylmän sodan, jolloin kostoiskun mahdollisuus varmisti sen, ettei ydinaseita käytetä.

Sopimukset eivät

kiinnosta Bushia

Uusien ydinaseiden kehittelyn, ohjuspuolustusjärjestelmän ja ensi-iskun opin lisäksi Yhdysvallat vetäytyi jo vuonna 2002 torjuntaohjukset kieltävästä ABM-sopimuksesta. Se ei myöskään aio keskustella vuonna 2009 raukeavan START-sopimuksen jatkosta, jolla tähdätään ydinaseiden asteittaiseen vähentämiseen ja kielletään monikärkiohjukset kokonaan. Vastauksena Venäjä ja muut ydinasevallat todennäköisesti vahvistavat omaa kapasiteettiaan Yhdysvaltain uhkaa vastaan ja uusi varustelukierre saa käyttövoimaa. Venäjällä ja Kiinalla on kaikki syyt olettaa olevansa mahdollisen Yhdysvaltain iskun kohteita.

Avaruuden militarisointi

uuskonservatiivien hanke

Yhdysvaltain maailman täydelliseen hallintaan tähtäävät pyrkimykset eivät kuitenkaan pääty edes tähän. Sen tavoitteena on myös avaruuden militarisointi. Tätä koskevat Pentagonin suunnitelmat julkistettiin toukokuussa kaksi vuotta sitten. Yhdysvallat aikoo sijoittaa avaruuteen pitkälle kehittynyttä teknologiaa tukemaan sotajoukkojaan maalla, merellä ja ilmassa. Politiikkaan kuuluu myös se, että muita maita estetään tekemästä samoin.

Avaruuden militarisointia vastustetaan käytännössä kaikkialla muualla maailmassa, myös Yhdysvaltain Nato-liittolaisten piirissä. Asiasta on äänestetty usein YK:ssa. Esimerkiksi vuonna 2003 numerot olivat 174-4. Yhdysvaltain puolella äänestivät Israel, Mikronesia sekä Marshallin saaret.

Yhdysvaltain 36 miljardin dollarin avaruusbudjetti on 73 prosenttia siitä, mitä koko maailmassa käytetään avaruustutkimukseen.

Avaruuden valjastaminen sotilaskäyttöön oli jo presidentti Ronald Reaganin haave 1980-luvulla. Nykyhallinnolle taustatyötä tekevät uuskonservatiivit elvyttivät idean vuonna 2000 julkaistussa ja erittäin vaikutusvaltaisessa asiakirjassa Project for the New American Century, jonka oppeja presidentti George W. Bush sijoitti Yhdysvaltain uuteen turvallisuusstrategiaan vuosi syyskuun terrori-iskujen jälkeen.

Kolme ydinasevaltaa, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton lisäksi Iso-Britannia solmivat vuonna 1967 avaruussopimuksen, joka kieltää ydinaseiden tai muiden joukkotuhoaseiden sijoittamisen avaruuteen. Tämä ei ole estänyt muuta avaruuden sotilaallista käyttöä jo nyt. Neljä vuotta sitten aloitetussa Irakin valtauksessa valtaosaa Bagdadin shokkipommituksista ohjattiin ja koordinoitiin satelliiteista käsin.

”Avaruusmahti

visio tulevaisuudesta”

Vuoden 1967 sopimuksesta huolimatta viime lokakuussa julkistettu Yhdysvaltain avaruuspolitiikka lähtee siitä, että avaruuden militarisointia tullaan kiihdyttämään eivätkä mitkään sopimukset toimi siinä pidäkkeinä.

Toukokuussa 2005 New York Times lainasi kenraali Lance Lordia:

– Ylivoima avaruudessa ei ole syntymäoikeutemme, mutta se on kohtalomme. Ylivoima on tavoitteenamme päivästä päivään. Ylivoima avaruudessa on meidän visiomme tulevaisuudesta.

Mitä se ylivoima käytännössä voisi olla? Italialainen professori Giuseppe Anzera kirjoitti elokuussa 2005 Yhdysvaltain tavoittelevan esimerkiksi avaruudessa kulkevia lentokoneita, jotka pääsevät uudenlaisine aseineen mihin maapallon kolkkaan tahansa 45 minuutissa.

Konservatiivihaukat ovat pyrkineet varautumaan myös siihen, että presidentti George W. Bushin ja republikaanien valtakausi päättyy vuonna 2008. Viime vuonna leegio konservatiivivaikuttajia eri tutkimuslaitoksista pisti päänsä yhteen ja valmisti 200-sivuisen ohjelman tulevien vuosien sotilaalliseksi avaruusohjelmaksi.

Suomi seuraa sivusta

ohjuspuolustuskiistaa

Suomen poliittisessa keskustelussa Yhdysvaltain suunnitelmat eivät ole herättäneet huolta edes siltä osin kuin ne lähimmin ja välittömimmin koskevat Eurooppaa Puolaan ja Tshekkiin perustettavan ohjuspuolustusjärjestelmän osalta.

Muualla Euroopassa asiasta on kiistelty kiivaasti puolesta ja vastaan. Puolan ja Tshekin johto kannattaa hanketta, mutta pääosa ”vanhasta Euroopasta” vastustaa, koska se pelkää kylmän sodan jakolinjan paluuta maanosaan ja asevarustelukierteen uutta alkua. Lisää pontta huolelle antoi presidentti Vladimir Putin arvostellessaan helmikuussa Münchenin turvallisuuskonferenssissa Yhdysvaltojen yksipuolisen voimankäytön heikentäneen maailman turvallisuutta ja lietsoneen asevarustelua.

Esimerkiksi Saksassa jopa atlantistisen liberaalipuolueen Guido Westerwelle arvioi hiljattain parlamentissa ohjuspuolustusjärjestelmän johtavan uuteen asekilpaan samoin kuin vasemmistososialisteja johtava Oskar Lafontaine. Myös hallituspuolue sosialidemokraattien johtaja Kurt Beck on varoitellut uudesta kylmästä sodasta.

Sen sijaan liittokansleri Angela Merkel on esiintynyt kieli keskellä suuta ja varonut ottamasta asiaan selvää kantaa. Asiantuntijoiden mukaan Merkel yrittää välttää kannanottoa viimeiseen asti, ettei häntä myöhemmin päästäisi syyttämään väärästä ratkaisusta.

Muualla Euroopassa Britannian pääministeri Tony Blair on tässäkin asiassa Yhdysvaltojen lojaali liittolainen. Ranskan väistyvä presidentti Jacques Chirac taas on vastustanut amerikkalaissuunnitelmia.

Eurooppa joutuu

panttivangiksi?

Yhdysvaltojen mukaan sen ohjuspuolustusjärjestelmää ei ole suunnattu Venäjää vastaan. Sitä tarvitaan yksinomaan roistovaltioiden muodostaman uhan varalta. Mutta ”roistovaltioista” Pohjois-Korean Taepodong-2-ohjus on toistaiseksi pysynyt ilmassa 40 sekuntia. Iran on testannut ohjuksia, joiden kantomatka rajoittuu 1 600 kilometriin.

Ohjuspuolustusjärjestelmä ja sen venäläinen vastaisku johtaisivat siihen, että Eurooppa palaisi parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin kahden ydinasevallan panttivangiksi.

Valtiotieteilijä Gerhard Mangott sanoi äsken Der Spiegelissä, ettei Yhdysvaltoja välttämättä haittaisi, vaikka suuri osa Eurooppaa kokisi jälleen elävänsä Venäjän uhan alla.

– Sehän pakottaisi EU-maat palaamaan Yhdysvaltain ydinasesuojan varjoon ja Yhdysvalloista tulisi Euroopan puolustuksen ratkaiseva tekijä tuleviksi vuosikymmeniksi.

Venäjäkin kasvattaa

sotilasbudjettiaan

Uusi varustelukilpa näyttää jo nyt väistämättömältä, vaikka ohjuspuolustuksesta ei ole vielä päätettykään. Venäjä on jo päättänyt vastata Yhdysvaltain toimiin kasvattamalla puolustusbudjettiaan. Tänä vuonna se on 31 miljardia dollaria, neljä kertaa enemmän kuin viisi vuotta sitten. Puolustusministeri Sergei Ivanovin mukaan puolustusbudjettia tullaan edelleen kasvattamaan niin, että 200 miljardin dollarin taso saavutetaan vuoteen 2017 mennessä.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan Eurooppaan sijoitettava ohjuspuolustusjärjestelmä ei mitenkään uhkaa Venäjää. Mutta Venäjä käyttää siitä kovaa kieltä sisäisten tarpeidensa vuoksi. Kasvava sotavarustelu on tarkoitus rahoittaa öljytuloilla, mutta valtavassa maassa se ei välttämättä onnistu. Putinin puoluetta lähellä olevan think tankin apulaisjohtaja Andrei Nestshadin on sanonut, että Venäjä pystyy tuottamaan öljyä vain kolme tonnia asukasta kohden, kun esimerkiksi Norja tuottaa 20 tonnia. Öljydollarit eivät siis tule riittämään armeijan modernisointiin, vaan kansankin on kiristettävä vyötä.

Ja mikä paremmin vakuuttaisi kansan uhrausten tarpeesta kuin Yhdysvaltain muodostama ulkoinen uhka, joka realisoituu sopivasti Puolaan ja Tshekkiin sijoitettavana uutena asejärjestelmänä?

Suuryhtiöt lobbaavat Kiinan työlakia vastaan

(Kansan Uutisten Viikkolehti 13.4. 2007

Se päivä saattaa olla lähellä, jolloin ensimmäinen ylikansallinen suuryritys ilmoittaa siirtävänsä tuotantonsa Kiinasta johonkin halvempien tuotantokustannuksien maahan. Kiinaan tekeillä oleva uusi työlaki on hermostuttanut varsinkin amerikkalaiset hikipajojen hyväksikäyttäjät niin, että ne lobbaavat sen vesittämiseksi. Kiinan kansankongressi lykkäsikin asian käsittelyn ilman keskustelua.

Kiinalainen työoikeuden asiantuntija Liu Cheng haki äsken Washingtonista lainsäätäjiltä tukea, jotta työläisten asemaa ja oikeuksia hieman parantava laki saataisiin voimaan. Kiistassa toisella puolella ovat Kiinan ammattiyhdistysliike, poliitikot eri puolilla maailmaa sekä kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt, toisella sellaiset yhtiöt kuin esimerkiksi Wal-Mart, Google ja General Electric. Liu Cheng sanoi Washingtonissa, ettei vahva tuki työlaille Kiinan sisällä riitä, koska osa kansankongressin jäsenistä on alttiita ulkomaisten yhtiöiden lobbareille.

Kiinan hallitus julkisti lakiehdotuksen vuosi sitten. Silloin lähtivät liikkeelle myös Shanghaissa toimiva amerikkalainen kauppakamari, amerikkalais-kiinalainen bisnessuhteiden neuvosto ja monet yhtiöt. Ne ovat uhanneet yritysten muuttavan Kiinasta Pakistaniin ja Thaimaaseen, jos työläisten oikeuksia rajoitetusti parantava laki hyväksytään.

Niiden aggressiivinen taktiikka näyttää myös tuottaneen tulosta. Joulukuussa laista julkaistiin uusi, aiempaa pehmeämpi versio, joka ottaa ensimmäistä luonnosta paremmin huomioon yhtiöiden intressit. Amerikkalaislobbarit kehuivatkin heti Kiinan hallitusta merkittävästä edistymisestä kiistassa.

Microsoftin Kiinan toimintojen henkilöstöpäällikkö Scott Slipy kehui Business Week -lehdessä, että ”meillä on niin paljon investointeja pelissä, että yleensä saamme jonkun kuuntelemaan meidän näkökantaamme.”

Ensimmäinen edistysaskel ei kuitenkaan riittänyt bisnekselle, vaan käynnissä on uusi lobbauskierros lain lopulliseksi vesittämiseksi. Amerikkalais-kiinalainen bisnessuhteiden neuvosto on kutsunut lain uuttakin versiota yhtiöitä kuormittavaksi, kalliiksi sekä tuottavuutta alentavaksi.

Toisaalta amerikkalaisyhtiöiden häikäilemättömyys on nostattanut myös vastarintaa niitä kohtaan sekä Kiinassa että kansainvälisellä tasolla. Kaikki yrityksetkään eivät katso hyvällä etujärjestöjensä röyhkeää puuttumista Kiinan lainsäädäntöön. Esimerkiksi urheilujalkineita valmistava Nike on arvostellut julkisesti amerikkalaisen kauppakamarin toimintaa ja sanonut tukevansa Kiinan hallituksen pyrkimyksiä työläisten oikeuksien lisäämiseen.

Myös Kiinassa toimiva eurooppalainen kauppakamari sanoi aluksi työlain siirtävän investointeja pois Kiinasta. Ammatti- ja ihmisoikeusjärjestöjen painostuksen jälkeen se kuitenkin otti lopulta myönteisen kannan lakiin.

Kiinalaisten työläisten oikeuksista on tulossa uusi kuuma kysymys Yhdysvaltain demokraattijohtoisessa kongressissa, mihin moni demokraatti kampanjoi juuri globalisaation haittavaikutuksia vastustamaan. Jo joulukuussa 32 demokraattiedustajaa teki aloitteen, jossa presidentti George W. Bushia vaadittiin tukemaan Kiinan työlakia ja hillitsemään amerikkalaisten yritysten pyrkimyksiä sen mitätöimiseksi.

Kiinan työoloilla alkaa olla ratkaiseva vaikutus sille, millä ehdoilla maailmassa ylipäänsä työtä tehdään. Sen miljoonat ja taas miljoonat hikipajojen työntekijät ovat nyt se normi, mihin palkkoja ja muita työehtoja verrataan.

Yksin Kiinan syyttäminen ei kuitenkaan johda mihinkään, vaan kyse on sinne sijoittaneiden suuryritysten pyrkimyksestä kohti työolojen pohjaa. 66 prosenttia Kiinan viennin kasvusta viimeksi kuluneiden 12 vuoden aikana selittyy ei-kiinalaisten suuryhtiöiden toiminnalla.

Seppo Heikkisen romaanissa maa on myyty

(Kansan Uutisten Viikkolehti 5.4. 2007)

Esikoiskirjailija Seppo Heikkisen mielestä Suomi on jokseenkin mahdottoman yhtälön edessä: Kansainvälinen verokilpailu sekä pääomien hakeutuminen huonoimpien palkkojen ja heikoimpien työolojen äärelle tuovat eteen totisen paikan. Sen lopputuloksen hän kuvittelee romaanissaan Myyty maa.

KAI HIRVASNORO

Siitä, miltä Suomi näyttää vuonna 2020, päätetään nyt.

Yleisradiossa aikuisopetusohjelmia tuottava Seppo Heikkinen arvioi tämän päivän ratkaisujen johtavan siihen, että Suomen asutus keskittyy vielä paljon voimakkaammin etelään. Nelostiellä Lahden ja Oulun välillä ei ole juuri mitään. Oulussa on elämää, mutta siitä pohjoiseen autioitunut maa joutaa vaikka maailman ydinjätteiden loppusijoituspaikaksi.

Pienilukuinen kansainvälisten suuryritysten palveluksessa elävä eliitti elää omilla luksusalueillaan vartiointiliikkeiden suojissa. Suomenlinnaankaan ei tavallisilla tallaajilla ole enää asiaa.

Muu väki kuin eliitti elää miten kuten. Tescon viinakaupasta saa halpaa turruketta. Yhteiskunnalliseen todellisuuteen sopeutumattomat pannaan mielentilatutkimuksen kautta uudelleensopeutukseen "parantumaan" vihamielisistä ajatuksistaan.

Tällaisen antiutopian Seppo Heikkinen luo esikoisromaanissaan Myyty maa (Tammi). Se on kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun globalisaatio tästä vielä vähän etenee ja pieni ihminen häviää, koska "aina jostain löytyy joku nälkäisempi ja epätoivoisempi kuin sä olet."

Arto Salmisen

jalanjäljissä

Seppo Heikkinen määrittelee romaaninsa scenario-fictioniksi. Tieteiskirjallisuudesta, science-fictionista, se eroaa niin, ettei kirjailijan mielikuvitus laukkaa rajoittamatta, vaan hän maalaa mahdollisen tulevaisuuden tämän päivän signaalien pohjalta. Idea on sama kuin esimerkiksi Risto Isomäen Finlandia-ehdokkuuden saaneessa romaanissa Sarasvatin hiekkaa.

Erittäin vahvaa sukulaisuutta Seppo Heikkinen tuntee myös toissa vuonna kuolleeseen rujon realismin mestariin Arto Salmiseen.

- Minulle henkilökohtaisesti Arto Salminen on kolahtanut kaikkein eniten. Sillä miehellä olisi ollut vielä paljon annettavaa.

- Tykkään hirveästi hänen kirjoistaan, mutta en ehkä pyri ihan niin armottomaan ja vähän nihilistiseenkin ilmaisuun, Heikkinen vertaa.

- Jos ajattelen ideaalikirjailijaa omasta mielestäni, niin hänellä olisi Väinö Linnan suuret sosiaali-historialliset kaaret, Arto Salmisen viiltävä aikalaiskuva sekä Veikko Huovisen huumorintaju ja kansan syvien rivien ymmärtäminen. Nämä jos saisi, niin kasassa olisi aika napakka paketti, Seppo Heikkinen haaveilee.

Kaksi miestä

rämässä autossa

Myydyn maan teemat imeytyivät Seppo Heikkisen päähän sieltä täältä useiden vuosien aikana.
Yhden vaikutteen hän sai kotikulmiltaan Helsingin Toukolasta vuosikymmenen vaihteen tienoilla.

- Siellä kaksi äijää istuskeli auton takapenkillä, sellaisessa vanhassa rämässä Toyotassa tai jossain vastaavassa, ja joi viinaa ja jutteli. Ilta illan perään. Ajattelin, että eikö ihmisellä ole muuta paikkaa, koska se oli syksyä tai alkutalvea.

- Sitten kerran juttelin niistä toisen tyypin kanssa. Hän oli 1960-luvulla pitänyt kyläkauppaa Kiuruvedellä. Sitten sille tuli loppu ja hän tuli etelään. Minua liikutti hänen elämänkohtalonsa, kun ajatteli elämän olleen mallillaan jossakin Kiuruvedellä ja sieltä heitetään istumaan autoon Helsingin laitamille.

- Samoihin aikoihin luin, että Kemijärvellä mietittiin vuokratalon räjäyttämistä, koska siihen ei saatu enää asukkaita. Vasta sen jälkeen tulivat Salcompin irtisanomiset ja muistin nämä muut tapahtumat.

Siitä Seppo Heikkinen lähti kehittämään romaanin päähenkilön Jeren isän tarinaa. Että mihin tämän päivän irtisanotut päätyvät? Jeren isä päätyi juomaan viinaa vanhan Volvonsa takapenkille kaverinsa Börjen kanssa ja haaveilemaan vielä yhdestä käynnistään kotitalossaan Lapissa.

Katulapset

kohta täälläkin?

1990-luvun alussa Seppo Heikkinen työskenteli kolme vuotta Chilessä YK:n koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon palveluksessa. Hän meni Augusto Pinochetin Chileen ja koki sen ensimmäiset uuden demokratian vuodet.

Chilenkin kokemukset näkyvät Myydyssä maassa. Pikkulapset päivystävät Helsingin liikennevaloissa putsaamassa punaisiin pysähtyneiden autojen ikkunoita muutaman lantin toivossa. Todellisuutta Latinalaisessa Amerikassa, kohta myös meillä?

Seppo Heikkinen viittaa kirjailija William Gibsonin lausumaan: Tulevaisuus on jo täällä. Se ei vain ole levinnyt tasaisesti.

- Aika monet asiat tässä kirjassa ovat sellaisia, mitä näin Chilessä 15 vuotta sitten, Heikkinen myöntää.

Nollasummapelissä

melkein jokainen häviää

Hänen kutsuu kuvaamaansa lähitulevaisuuden Suomea nollasummapeliyhteiskunnaksi. Nollasummapeli oli kirjan työnimikin, mutta kustantajaa se ei miellyttänyt. No, Myyty maa on kyllä parempi.

- Ideani nollasummapeliyhteiskunnasta merkitsee sitä, että voittaja vie kaiken. Isot firmat kasvavat yhä isommiksi ja ottavat kaiken, Seppo Heikkinen selittää.

Hänen nollasummapelissään kaikki on myytävänä Suomenlinnaa ja Seurasaarta myöten.
Kaupan ovat myös ajatukset ja kaikki mitä kuvitella saattaa. Otsaan voidaan tatuoida mainoksia. Myytävänä ovat elimet, mutta myös perinteet, kulttuuri ja ihmisarvo.

Nollasummapeli, jossa kaikki paitsi voittaja häviävät, on kyllä pirun hyvä vertauskuva. Nythän kaikkia uusliberalistisia uudistuksia myydään sillä sloganilla, että syntyy win win -tilanne: Kaikki voittavat eikä kukaan siis koskaan häviä.

- Kyllä. Win win -propagandalla voidaan perustella ihan mitä tahansa, Heikkinen myöntää.

Suomi yhtiöiden vallassa

Seppo Heikkisen kirjan teoreettisena taustana on David C. Kortenin klassikkoteos Maailma yhtiöiden vallassa, jossa osoitetaan, että nyt eletään hyvin kaukana vapaasta markkinataloudesta.

Mutta miksi Suomea odottaisi kiihtyvä sosiaalinen alennusmyynti?

- Lähtisin liikkeelle kansainvälisestä verokilpailusta. Veikkaan, että veronalennuksissa on nähty vasta lievää alkusoittoa. Makedonia mainostaa jo lehdissä, että 10 prosentin tulovero ja 10 prosentin vero liikevoitosta, Heikkinen perustelee.

Hän muistuttaa, että Suomessakin Nokialla on jo kahden kerroksen väkeä. Ulkomaisilla avainhenkilöillä verotus on muita keveämpää.

- Oli meillä mikä hallitus tahansa, niin miten Suomi pystyy vastaamaan tähän? Kun samaan aikaan käydään kansainvälistä kilpailua pääomista, ja teollisuus ja pääomat siirtyvät juuri sinne, missä on pienimmät verot ja palkat ja huonoimmat työsuhdestandardit ja työsuhdeturva, löysimmät ympäristönormit ja rajoitetut ihmisoikeudet. Miten yksittäinen valtio voi sanoutua irti tästä kehityksestä? Heikkinen kysyy.

Ja miten voisikaan, kun yhtälöön lisätään vielä se, että samaan aikaan valta liukuu pois demokraattisilta elimiltä? Perustetaan pääsiäisen jälkeen sitten porvarihallitus tai mikä muu tahansa, niin valta siltä on joka tapauksessa karannut ylikansallisten yhtiöiden hallituksille ja johtoryhmille, sanoo Heikkinen.

Teollisuus lähtee,

tuleeko mitään tilalle?

Seppo Heikkisen painajaismaiseen tulevaisuudenkuvaan kuuluu myös se, että yksityiset yritykset alkavat saada viranomaisoikeuksia. Sekin on jo tätä päivää. Yhdysvalloilla on Irakissa tuhansia yksityisten turvafirmojen työntekijöitä tekemässä samaa työtä kuin sotilaat, mutta kaiken viranomaisvalvonnan ulkopuolella.

Seppo Heikkisen mielestä näyttää hyvin todennäköiseltä, että teollisuus vähitellen lähtee Suomesta. Mitä tilalle? Miten käy työpaikkojen ja hyvinvoinnin? Tilalle tarjottu luova talous ei työllistä samassa mitassa ihmisiä kuin teollisuus eikä säteile samalla lailla hyvinvointia ympärilleen. Palvelutkaan eivät tuota samalla tavalla lisäarvoa kansantalouteen.

- En ihmettelisi, jos päätyisimme samalla tavalla kuin tuossa romaanissa osittain basaaritalouteen. Jokainen myy, mitä pystyy virallisen ja epävirallisen sektorin rajamailla. Viime vuosikymmenet Suomessa on ollut se tilanne, että jos on töitä ollut, niin on sillä palkalla jonkinlaisen toimeentulon saanut. Ehkä vaatimattoman, mutta kumminkin. Mutta ehkä tämä työssäkäyvien köyhien ilmiö on nyt leviämässä.

- Kun edellisten lisäksi pannaan vielä ikääntyminen, niin miten hyvinvointivaltion käy? Kyllä tämä aika mahdoton yhtälö on. Yksi seuraus, jota pelkään on sosiaalisen pääoman hajoaminen. Suomi on kuitenkin ollut homogeeninen maa, täällä on tiettyä luottamusta ventovierasta ihmistä kohtaan. Mutta nyt turvabisnes kasvaa kymmenen prosenttia vuodessa, Heikkinen lisää kierroksia.

Kasvualusta

terrorismille?

Myydyssä maassa eliittikansalaiset voivat saada bisnespassin. YK kauppaa niitä puolella miljoonalla dollarilla (romaanissa dollari on syrjäyttänyt euron) taloutensa paikkaamiseksi. Bisnespassilla saa samat oikeudet kuin diplomaattipassilla.

Seppo Heikkistä askarruttaa, onko ilmassa jo signaaleja epätoivosta nousevasta kotimaisesta terrorismista. Olivatko Smash Asem ja viime vapun tapahtumat jotain merkkejä siitä?

- Samalla kun tällaista tapahtuu ja sosiaalinen pääoma murtuu, niin poliisin otteet kovenevat. Poliisista tulee rikkaiden poliisi. Nyt se on kumminkin sellainen, että minä luotan Suomen poliisiin. Mutta jossain Latinalaisessa Amerikassa jos on ongelmia, niin yritetään pysyä mahdollisimman kaukana poliisista, koska poliisi on rikkaiden poliisi ja tarkoitus on pitää köyhät aisoissa.

Koulutus säilytettävä,

maahanmuuttoa tarvitaan

Mitä sitten voisi tehdä, ettei Seppo Heikkisen skenaario toteutuisi?

- Suomessa on ollut tällainen ajatus, että kaveria ei jätetä, kaikkia tarvitaan ja kaikki koulutetaan. Muuttuuko tämä ajatus, että kaikkia tosiaan tarvitaan? Vai tuleeko meillekin sellainen käsitys, että on liikaväestöä, jotka eivät ole mukana taloudellisesti tuottavassa aktiviteetissa? Brasiliassa katulapsista pääsee eroon, kun pannaan poliisit asialle pyssyjen kanssa. On se aika karmeaa.

Siksi yksi avain painajaisen peruuttamiseen on Seppo Heikkisen mielestä peruskoulutuksen tason säilyttäminen. Suomea mairittelevien Pisa-tutkimusten yksi sanoma on, että tulokset ovat hyviä, koska heikoimmatkin oppilaat ovat kansainvälisesti keskitasolla. Kukaan ei ole huono, vaikka jotkut oppivatkin eri tavalla.

Toisena avainkysymyksenä Seppo Heikkinen pitää työperäisen maahanmuuton onnistumista.

- Mehän tarvitsemme ulkomaalaista työvoimaa. Se on sitten sellainen asia, joka säteilee kaikkialle verokertymään ja sosiaalisen pääoman puolelle. Se on yksi suurimpia kohtalonkysymyksiä, ettei tule sellaisia lähiöitä, joissa autot palavat.

Ilmastomuutos

palauttaa sääntelyn?

Hyvänä trendinä Seppo Heikkinen pitää sitä, että ilmastonmuutoksesta on nyt alettu puhumaan myös bisnesmiesten suulla ja se on muuttunut vakavasti otettavaksi todellisuudeksi puolessa vuodessa.

- Olisiko tämä ilmastonmuutos nyt sellainen asia, että niissäkin piireissä, missä on raha ja valta, joudutaan kerrankin kyseenalaistamaan rajattoman kasvun ideologiaa? Syntyisikö tässä jotain kansainvälisiä mekanismeja ja sääntelyelimiä, jotka rupeaisivat jälleen sääntelemään pääomien ylivaltaa?

- En tiedä, hyvin hidasta tämä on ollut. Mutta olisiko tämä se aika, että jotain vastapainoa markkinavoimille syntyisi?

Anna Politkovskaja ja Ramzan Kadyrov

(Kansan Uutisten Viikkolehti 30.3. 2007)

Elokuussa 2004 toimittaja Anna Politkovskaja pääsi tapaamaan Ramzan Kadyrovia, nykyistä Tshetshenian presidenttiä, joka silloin kävi armotonta sotaa kapinallisia vastaan. Venäläiseen päiväkirjaan sisältyy pitkä kuvaus tapahtumasta sekä Kadyrovin haastattelu.

Anna Politkovskajan murhasta on puoli vuotta ja se on yhä ratkaisematta. Yksi epäillyistä murhan taustavoimista on juuri Ramzan Kadyrov.

Tässä osa tuosta haastattelusta:

– Jos te jättäisitte meidät tshetsheenit rauhaan, me olisimme yhdistyneet jo kauan sitten, Kadyrov sanoi.

Mitä hän tarkoittaa sanomalla ”te?”

– Toimittajat, sinun kaltaisesi ihmiset. Venäläiset poliitikot. Te ette anna meidän järjestää asioitamme. Te jaatte meidät. Tulette tshetsheenien väliin. Sinä henkilökohtaisesti olet vihollinen. Pahempi kuin Basajev.

Ketkä muut ovat vihollisia?

– Minulla ei ole vihollisia. On vain roistoja, joita vastaan taistella.

Mistä hän nauttii eniten?

– Taistelusta. Minä olen soturi.

Onko hän koskaan itse tappanut ketään?

– En. Olen aina ollut komentaja.

Mutta hän on liian nuori, että olisi aina ollut komentajana. Jonkun on täytynyt antaa hänelle käskyjä.

– Vain isäni. Kukaan muu ei ole antanut minulle käskyjä eikä tule antamaan.

Onko hän käskenyt tappaa?

– Kyllä.

Eikö se ole hirveää?

– Se en ole minä, vaan Allah. Profeetta sanoi, että wahhabiitit täytyy tuhota.

Sanoiko hän todella niin? Entä kun wahhabiitteja ei ole enää jäljellä, ketä vastaan Kadyrov sitten taistelee?

– Perustan mehiläistilan. Minulla on jo mehiläisiä, sonneja ja taistelukoiria.

Eikö hän tunne surua, kun koirat tappavat toisiaan?

– En ollenkaan, pidän siitä. Kunnioitan koiraani Tarzania yhtä paljon kuin ihmisiä. Hän on kaukasialainen lammaskoira. Niillä on koirista paras luonne.

Mitä muita harrastuksia hänellä on?

– Pidän paljon naisista.

Eikö se haittaa vaimoa?

– Hänelle ei kerrota.

Minkälainen koulutus hänellä on?

– Korkeakoulu, lakia. Olen juuri lopettelemassa tutkintoa. Käyn tenteissä.

Tenteissä? Missä tenteissä?

– Tenteissä, siinä kaikki.

Missä instituutissa hän on opiskellut?

– Se on Moskovan liiketalousinstituutin haaraosasto Gudermesissa. Lakia.

Mihin hän aikoo erikoistua?

– Lakiin.

Mutta millaiseen lakiin? Rikoslakiin?

– En muista. Joku kirjoitti sen pääaineen minulle muistiin, mutta olen unohtanut. On niin monenlaista menossa juuri nyt.

Anna Politkovskaja kirjoittaa vuoden 2004 Putin-vaaleista

(Kansan Uutisten Viikkolehti 30.3. 2007)

Anna Politkovskaja kirjoitti päiväkirjassaan Venäjän edellisistä presidentinvaaleista demokratian kuolemana. Kirjoitus sisältyy myöhemmin keväällä suomeksi ilmestyvään Politkovskajan viimeiseen kirjaan Venäläinen päiväkirja.

KAI HIRVASNORO
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Viime lokakuussa murhatun Anna Politkovskajan Venäläinen päiväkirja ilmestyy suomeksi ennakkotietojen mukaan toukokuussa Liken Pystykorva-sarjassa.

Politkovskaja kokosi ennen kuolemaansa yhteen erilaisia tekstejään joulukuusta 2003 elokuuhun 2005. Niissä hän ei suomi vain Vladimir Putinia ja hänen hallintoaan, vaan myös liberaalien ja demokraattien loputonta kiistelyä ja kyvyttömyyttä yhdistyä tehokkaaksi oppositioksi. Kansakin saa Politkovskajalta huonon arvosanan, koska se on apaattinen ja protestoi vasta kun valtio käy ihmisten taskuilla.

Englanniksi Venäläinen päiväkirja ilmestyy näinä päivinä. Alla oleva juttu perustuu englanninkieliseen laitokseen. Kyseessä on Anna Politkovskajan päiväkirja niiltä osin, kun hän seuraa vuoden 2004 presidentinvaaleja, joissa Putin valittiin toiselle kaudelle ja Politkovskajan sanoin ”demokratia kuoli.” Alkuperäistä tekstiä on lyhennetty.

7.12. 2003

Duuman vaalit. Samana päivänä Putin käynnisti kampanjansa uudelleenvalintansa puolesta. Aamulla hän esiintyi äänestyspaikalla. Hän oli hilpeä, jopa voitonriemuinen, ja vähän hermostunut. Tämä oli epätavallista. Yleensä hän on juro.

Leveästi hymyillen hän kertoi paikalla olleille rakkaan koiransa Connien saaneen pentuja edellisenä yönä.

”Vladimir Vladimirovitsh oli niin huolestunut”, rouva Putina täydensi miehensä takaa.

”Meillä on kiire kotiin”, hän jatkoi innokkaana palaamaan nartun luo, jonka täydellinen ajoitus oli tuonut tämän lahjan Yhtyneen Venäjän puolueelle.

Kaukasuksella haudattiin 13 ensimmäistä terroristien junaiskun uhria. Se oli aamujuna, joka tunnettiin opiskelijajunana, koska nuoret matkustivat sillä kouluihinsa. Kun Putin äänestettyään meni puhumaan toimittajille, näytti siltä, että hän esittäisi surunvalittelunsa. Pyytäisi ehkä jopa anteeksi, koska hallitus oli jälleen epäonnistunut suojelemaan kansalaisiaan. Sen sijaan hän kertoi, miten onnellinen on koiransa pennuista.

Kun tulokset alkoivat yöllä valmistua, monet ihmiset olivat shokissa. Venäjä oli antautunut Putinille. Alueilta saamamme raportit kertoivat, miten tämä tapahtui. Saratovin yhden äänestyspaikan ulkopuolella jaettiin ilmaista vodkaa ja kehotettiin äänestämään Tretjakia, Yhtyneen Venäjän ehdokasta. Erään opposition ehdokkaan ikkunasta sisään heitettiin kaksi muovikassia, jotka olivat täynnä ihmisten osia; korvia ja sydän.

8.12. 2003

Todistimmeko Venäjän parlamentaarisen demokratian kriisiä Putinin kaudella? Ei, me todistimme sen kuolemaa.

Ensinnäkin lakia säätävä ja toimeenpanovalta sulautuivat yhteen ja tämä tarkoitti neuvostojärjestelmän uudelleensyntymää. Duuma oli Putinin päätösten kumileimasin.

Toiseksi Venäjän kansa hyväksyi tämän. Ei ollut mielenosoituksia. Kansanedustajat suostuivat käyttäytymään kuin idiootit. He suostuivat palaamaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon, kevyesti ehostettuun, trimmattuun ja modernisoituun, mutta vanhaan kunnon Neuvostoliittoon yhtä kaikki, byrokraattiseen kapitalismiin, jossa valtionpäämies on pääoligarkki.

Jos olimme palaamassa Neuvostoliittoon, niin luonnollinen seuraus tästä on Putinin uudelleenvalinta maaliskuussa 2004.

23.12. 2003

Rituaalimurhia Moskovassa. Toinen irtileikattu pää 24 tunnin sisällä on löytynyt. Tapaukset ovat melkein identtisiä. Uhrit ovat Kaukasukselta, 30-40 -vuotiaita, tummatukkaisia. Tällaisia seurauksia on sillä rasistisella propagandalla, jolla parlamenttivaaleissa kampanjoitiin. Kansalaisemme ovat kovin taipuisia ja reagoivat viipymättä.

28.12. 2003

Ivan Rybkin on ilmoittautunut Putinin vastaehdokkaaksi. Hän on Putinin päävastustajan Boris Berezovskin ehdokas. Rybkin on ollut Duuman puhemies sekä kansallisen turvallisuusneuvoston johtaja. Kuka hän on tänään? Aika näyttää.

16.1. 2004

Kotoaan 10. tammikuuta siepatun Aslam Davletukajevin ruumis on löytynyt ja siinä on merkkejä kidutuksesta. Häntä oli ammuttu takaraivoon. Aslam oli hyvin tunnettu tshetsheenien ihmisoikeuksien puolustaja.

6.2. 2004

8.32. Moskovan metrossa on räjähtänyt pommi. 30 ihmistä kuoli heti keskustaan matkanneessa ruuhkajunassa ja yhdeksän muuta myöhemmin palovammoihinsa. 140 on loukkaantunut.

12.12. Poliisi alkoi etsiä epäiltyä 30-35 -vuotiasta miestä, joka ”näyttää kaukasialaiselta.”

7.2. 2004

Ivan Rybkin on kateissa. Vähän jännitystä vaalitaisteluun viimeinkin. Hänen vaimonsa on tulossa hulluksi. 2. helmikuuta Rybkin arvosteli rajusti Putinia ja nyt hänen vaimonsa arvelee, että se on katoamisen syy.

9.2. 2004

Vielä ei ole julkistettu yksityiskohtia siitä, millaista pommia metrossa käytettiin. Putin toistaa toistamistaan niin kuin Moskovan teatterikaappauksenkin jälkeen, että kukaan Venäjällä ei ole syyllinen. Kaikki oli suunniteltu ulkomailla.

10.2. 2004

Rybkin on löydetty. Todella outo tapaus. Keskipäivällä hän ilmoitti olevansa Kiovassa. Hän sanoi olleensa siellä ystävien kanssa lomalla ja että onhan ihmisellä oikeus yksityiselämään.

Ksenja Ponomarjova jätti paikkansa hänen tukiryhmänsä johdossa. Vaimo kieltäytyy puhumasta hänelle.

Illalla hän saapui Moskovaan näyttäen puolikuoliaalta eikä lainkaan sellaiselta, jolla on ollut hauska loma. Hänellä oli naisten aurinkolasit ja seuranaan valtava henkivartija.

Pietarissa skinit ovat puukottaneet kuoliaaksi yhdeksänvuotiaan tytön Hursheda Sultanovan. Hänen isänsä, 35-vuotias Jusuf Sultanov on tajikki ja työskennellyt vuosia Pietarissa. Tuona iltana hän oli tuomassa lapsia kotiin Jusupovin jääpuistosta, kun aggressiiviset nuoret lähtivät seuraamaan heitä. Hyökkäyksessä pimeällä kujalla Hurshedaa puukotettiin 11 kertaa ja hän kuoli heti.

Jusufin 11-vuotias veljenpoika Alabir pakeni ja piilotteli pimeässä auton alla. Alabir sanoi skinien puukottaneen Hurshedaa kunnes hän oli varmasti kuollut. He huusivat Venäjä venäläisille.

Sultanovit eivät ole laittomia siirtolaisia, vaan rekisteröityneet virallisesti Pietarin asukkaiksi. Kun Venäjän viranomaiset puhuvat maahanmuuttajien ja vierastyöläisten oikeuksien polkemisesta, he ovat osavastuussa tällaisista tragedioista.

Pietarissa on 20 000 epävirallisten rasististen ja fasististen organisaatioiden jäsentä. Ketään ei koskaan rangaista, koska lakia valvovat organisaatiot ovat itse rasismin läpitunkemia. Fasismi on muodissa.

11.2. 2004

Ehdokas Rybkinin saippuaooppera jatkuu. Ennen tätä tapausta hänet tunnettiin pikkutarkkana henkilönä, ei juoppona, vaan enemmänkin tylsänä. Kaksi päivää Kiovassa ei oikein sovi kuvaan.

Rybkin ilmoittaa, että katoamisensa jälkeen hän oli jonkin aikaa Moskovan ulkopuolella presidentin hallinnon vierastalossa. Sen jälkeen hän löysi itsensä Kiovasta. Hän jatkoi, että siellä hänet painostettiin soittamaan Moskovaan ja puhumaan kevyesti oikeudesta yksityiselämään.

12.2. 2004

Entiset FSB/KGB-upseerit Aleksander Litvinenko ja Oleg Kalugin, joille on myönnetty poliittinen turvapaikka lännessä, ovat arvelleet, että Rybkiniin käytettiin ehkä psyykenlääkettä nimeltä SP117. FSB:n terrorisminvastaiset yksiköt käyttivät sitä tärkeitä kohteita vastaan. SP117 on totuusseerumi.Nämä lausunnot eivät pelasta Rybkinia. Putin on voittanut tämän erän Berezovskia vastaan.

13.2. 2004

Ivan Rybkin on ilmoittautunut, ettei hän palaa Lontoosta. Ensimmäinen vammautettu presidenttiehdokas meidän historiassamme. Kellään ei ole enää epäilystä, etteikö hallitus olisi myrkyttänyt häntä.

15.2. 2004

Sultanovit ovat jättäneet Venäjän ja palanneet Tajikistaniin. Mukanaan he veivät pienen arkun, jossa ovat lapsen jäännökset.

5.3. 2004

Kaikki alennetaan absurdisuuteen saakka. Duuman pitäisi päästä Guinnessin ennätysten kirjaan Mihail Fradkovin valinnasta pääministeriksi. 352 ääntä miehelle, joka tulevaisuudesta kysyttäessä onnistuu vain mumisemaan, että olen juuri tullut varjoista valoon. Fradkov on varjojen mies, koska hän on vakooja. Meillä on kolmannen luokan pääministeri. Tämä maa on vajoamassa tiedottomuuteen ja tarkoituksettomuuteen.

12.-13.3. 2004

Hiljaisuutta ja apatiaa. Kukaan ei jaksa kuunnella televisiosta tulevia loruja.

14.3. 2004

No niin, hänet on valittu. Maata hallitaan samalla metodilla kuin terrorismin vastaisia operaatioita: Valtio, se on Putin.

Yli 5 000 työtöntä pudonnut leikatulle toimeentulotuelle

(Kansan Uutisten Viikkolehti 30.3. 2007)

Yli 5 000 työtöntä sai viime vuonna tuplakarenssin. He menettivät työmarkkinatuen ja sen lisäksi heidän toimeentulotuessaan on alenema. Syynä on se, ettei kuntouttava työtoiminta enää palauta oikeutta työmarkkinatukeen.

KAI HIRVASNORO

Työmarkkinatukea saavien määrä on vähentynyt vuodessa yli kymmenellä tuhannella, iloitsi tammikuussa työministeri Tarja Filatov työmarkkinatukiuudistuksen saavutuksia. Yli 500 päivää passiivista työmarkkinatukea saaneita oli viime vuoden tammi-syyskuussa 63 000, kun luku vuotta aikaisemmin oli 72 000. Näin siksi, että uudistuksen myötä työvoimatoimisto on velvollinen tarjoamaan 500 päivää työmarkkinatukea saaneelle työttömälle aktiivitoimenpiteitä ja työtön on velvollinen osallistumaan niihin.

Kaikki on siis hyvin?

Työttömien Valtakunnallisen Yhteistoimintajärjestön mukaan ei ole. Viime vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana 5 100 ihmistä putosi työmarkkinatuelta tyhjän päälle ja osa heistä väärinkäsityksen vuoksi. He luulivat, että osallistuminen kuntouttavaan työtoimintaan palauttaa oikeuden työmarkkinatukeen, mutta näin ei käykään, sanoo TVY:n puheenjohtaja Lea Karjalainen.

TVY:n mielestä pitkäaikaistyöttömät ovat menettäneet ihmisoikeutensa.

Tuen uusiminen
erittäin vaikeaa

Kun työmarkkinatuen kerran menettää, niin sen uusiminen on äärimmäisen vaikeaa. On oltava viisi kuukautta toimenpiteessä. Toimenpiteistä matalin on kuntouttava työtoiminta, mutta sillä karenssia ei pystykään nollaamaan.

- Minä luulen, että tässä on tapahtunut kömmähdys, joka pitäisi korjata, Lea Karjalainen vaatii.

- Aikaisemmin sai lisää työmarkkinatukipäiviä, kun oli kuntouttavassa työtoiminnassa. Siltä pääsi eteenpäin palkkatuettuun työhön, mutta nyt se on estetty. Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien tilanne on pahentunut.

Lea Karjalainen korostaa, että kaikki työmarkkinatukensa menettäneet eivät suinkaan ole "elämäntapaintiaaneja." Hän epäilee, että taustalla vaikuttaa työttömiä syyllistävä ote. Lähtöoletus on se, että asiakkaat putoavat omasta syystään työmarkkinatuelta kieltäytymällä toimenpiteestä.

- Mutta kaikkien kohdalla näin ei ole. Syynä voivat olla kulkuvaikeudet huonon julkisen liikenteen takia tai oma huono sosiaalinen kuntoisuus.

- Meidän järjestömme kannalta tämä on ihmisoikeuskysymys. Elämässä on tilanteita, joissa ihmiset eivät osaa selittää, miksi kieltäytyvät jostakin toimenpiteestä. Tai osaavat selittää, miksi kieltäytyvät kymmenennestä kurssista, josta eivät koe olevan itselleen apua ja pitävät sitä nöyryyttävänä.

- Työmarkkinatukioikeuksia on myös menetetty pelkästään unohtamalla määräaikainen käynti työvoimatoimistossa. Se on sellainen rikos, jota ei saa anteeksi.

Karenssi pahimmillaan
elinkautinen rangaistus

Tammi-syyskuussa 2006 työmarkkinatuen menettäneet 5 100 työtöntä putosivat nimenomaan kieltäytymiskarenssille. Vuoden loppuun mennessä luku oli todennäköisesti vielä suurempi.

Toimenpiteestä kieltäytymisestä seuraa kaksoiskarenssi. Paitsi, että menettää työmarkkinatuen, toimeentulotukeen tulee 20 tai jopa 40 prosentin alenema. Työmarkkinatuen saa takaisin vain, jos onnistuu olemaan viisi kuukautta työvoimapoliittisessa koulutuksessa, työelämävalmennuksessa, tukityöllistämisessä tai työharjoittelussa työmarkkinatuella.
Työministeriön ohjeissa myös kuntouttava työtoiminta katsotaan aktiivitoimeksi, mutta laki on toista mieltä. Myös jotkut viranomaiset ovat luulleet, että kuntouttavalla työtoiminnalla työmarkkinatuki säilyy.

- Tämä on suuri ongelma, koska ihmiset eivät tiedä, mitä karenssista seuraa, Lea Karjalainen sanoo.

- Ennen karenssi kesti kolme kuukautta ja sen jälkeen pääsi takaisin työmarkkinatuelle. Nyt karenssi voi kestää loppuelämän.

Karjalaisen mielestä myös tiedotus kuntouttavan rajaamisesta aktiivitoimien ulkopuolelle on ollut kelvotonta. TVY:ssäkin on järjestöväkeä, jolle tämä on tullut yllätyksenä. Asialla on käytännönkin merkitystä, koska TVY:n järjestöissä on vuosittain 300-400 ihmistä kuntouttavassa työtoiminnassa. Lea Karjalaisen mielestä tätä ei ole syytä jatkaa, vaan järjestön kannattaa jatkossa ottaa työttömiä vain sellaisiin toimenpiteisiin, missä heille palautuu oikeus työmarkkinatukeen.

- Ei ole mitään järkeä pitää ihmisiä sellaisissa toimenpiteissä, joissa ei ole paluuehtoa syyperusteiselle etuudelle.

Lea Karjalaisen mukaan kuntouttavaa työtoimintaa koskeva epäkohta on ensimmäinen asia, jonka TVY vie eduskunnan työelämävaliokuntaan sitten, kun uuden eduskunnan toiminta varsinaisesti käynnistyy. Lakia on muutettava.

Kuntouttavaa työtoimintaa sinänsä Lea Karjalainen puolustaa. Se on matalin askel sellaisille ihmisille, jotka sosiaalisen vajaakuntoisuuden vuoksi tarvitsevat ensin jotain muuta hoivaa ja hoitoa ennen toimenpidettä.

TVY:n vuosikokous pidettiin Jyväskylässä. Äänestyksen jälkeen Lea Karjalainen valittiin edelleen järjestön puheenjohtajaksi.