tiistaina, toukokuuta 01, 2007

Outi Nyytäjä: Luokkasopuilun aika on ohi

(Kuva: Pekka Pajuvirta

(Kansan Uutisten Viikkolehti 27.4. 2007)

Sairas nainen puhuu puhelimeen lujalla äänellä Bretagnesta: Luokkavihalla tarkoitan taisteluhuutoa. Kirjassaan menestysgurut paljaaksi riisuva dramaturgi Outi Nyytäjä peräänkuuluttaa työläisylpeyttä ja vastakkainasettelua. Ajan henki on saanut haastajansa.

KAI HIRVASNORO
Maanantaiaamuna Bretagnessa puhelimeen vastaa intoa puhkuva nainen.
Olemme sopineet puhelintreffit yli puolet vuodesta Ranskassa asuvan dramaturgi ja käsikirjoittaja Outi Nyytäjän, 71, kanssa hänen uuden kirjansa Menestys ja moraali johdosta. Pienen Minerva-kustannuksen julkaisemasta kirjasta on vaivihkaa tullut kevään puheenaihe, ja menestysvalmennuksen koomisten puolien lisäksi Nyytäjää on kysytty ottamaan kantaa yhteiskunnallisten kysymysten koko kirjoon. Näinä latteina aikoina lehdistö tuntuu suorastaan janoavan ihmisiä, jotka sanovat asiat halki. Ja Nyytäjä kyllä sanoo.

Syy Outi Nyytäjän intoon ei kuitenkaan ole kirjan saama huomio, vaan Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Puhelua edeltäneenä päivänä pidetyissä vaaleissa äänestysprosentti nousi 85:een. Viime kuussa Suomen eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli 69,7.

Nyytäjä ehdottaakin, että emme menisi suoraan menestysideologiaan, työväenluokkaan, luokkatunteeseen ja jopa luokkavihaan, joista tässä haastattelussa oli sovittu puhuttavan. Aloitetaankin Ranskan presidentinvaaleista. Sitäkin kautta pääsemme nopeasti nykyään niin harvinaiseen puheeseen luokkayhteiskunnasta.

Uusi ihminen on
yleismaailmallinen juttu

Outi Nyytäjä torjuu heti kättelyssä käsityksen, että 85 prosentin äänestysvilkkaus johtuisi hyvistä kampanjoista. Kampanjat olivat hänen mielestään kyllä reippaita ja osittain rajujakin.
Mutta olennaisinta on se, että ihmiset ovat uudelleen kiinnostuneita politiikasta.
Osin ranskalaisten kiinnostusta selittää Outi Nyytäjän mukaan se, että päättyvä Jacques Chiracin viimeinen kausi on ollut mitätön. Nyt tilalle nousee joko hyvin oikeistolainen Nicolas Sarkozy tai perinteisillä vasemmistoteemoilla kampanjoiva Ségolène Royal. Näistä kahdesta Nyytäjä kehuu Sarkozya loistavaksi demagogiksi ja taitavaksi manipuloivaksi puhujaksi. Hänen puheitaan onkin Ranskassa verrattu Martin Luther Kingin esiintymisiin.

Nicolas Sarkozyn, ja Suomessa kokoomuksen, vaalikampanjointi näyttää kuin suoraan Outi Nyytäjän kirjassaan lainaamista menestysoppaista repäistyltä. On kuin käynnissä olisi kokonaisten kansakuntien stailaus uuden yhteiskunnan vaatimuksia noudattaviksi uusiksi ihmisiksi.

Nyytäjä kuitenkin sanoo, ettei eurooppalaisen oikeiston ole tarvinnut ottaa reseptejä menestysvalmentajilta, jotka uskonnollisperäisellä kielellään asettavat ihmisen valintatilanteeseen: Sinusta tulee joko huippusuorittaja tai epäonnistuja.

- Ei heidän ole tarvinnut ottaa kaaviotaan menestysvalmennuksesta. Koko se terminologia, koko tapa suhtautua, koko uusi ihminen uuteen yhteiskuntaan -ajattelu on yleismaailmallinen juttu, Outi Nyytäjä sanoo.

Täsmälleen samat sloganit pulpahtavat pintaan milloin missäkin. Suomessa niitä käytetään parhaillaan esimerkiksi huippuyliopiston verukkeena. Kieli on normalisoitu menestysvalmentajien aaltopituudelle.

- Täällä Ranskassa on se hyvä puoli, kun tämä on tällainen itsepäinen valtio, että täällä tämä menestyshomma ei ole päässyt ihan sillä lailla tunkeutumaan läpi kulttuurin kuin esimerkiksi Suomessa, Nyytäjä kehuu toista asuinmaataan.

Kansalaistoiminta
on välttämätöntä

Outi Nyytäjän mielestä Ranskan hyvän äänestysprosentin taustalla on ihmisten valpastuminen.

- Se on positiivinen merkki, että ollaan kiinnostuneita politiikasta. Hitto, nuoret ovat katsoneet enemmän poliittisia ohjelmia kuin mitään tosi-tv:tä ja tv-sarjoja.

- Täällä on debattia. Täällä uskalletaan iskeä vastakkain aatteilla ja sitä tuodaan julki aika paljon, Nyytäjä innostuu.

Ranska ja Suomi eroavat hänen mukaansa siinä, että Ranskassa kansalaisliikehdintä on hyvin voimakasta.

- Tämä on minusta ratkaisevaa nyt Suomen politiikassa. Kun puoluepolitiikka tuntuu olevan hirvittävän laimeaa ja kaikki aika lailla saman oloisia, niin kansalaisliikkeitä on kuitenkin olemassa ja ne voimistuvat koko ajan.

- Suomen kansa pitäisi saada liikkeelle. Ei kannata jäädä istumaan, on pakko tehdä vaikka pieniä tekoja. Pitää ajatella, että kaikesta ei tule maksua, Nyytäjä sanoo viitaten nyt viime Viikkolehden kansijuttuun Helsingin koulujen puolustajista.

Se on hänestä välttämätöntä aatteellis-yhteiskunnallista työtä.

Häikäilemätön
oikeiston taktiikka

Mutta palataan vielä nykyaikaiseen oikeistoon. Outi Nyytäjä sanoi edellä, että Nicolas Sarkozy esiintyy kuin kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King. Tämä on hänen mielestään tyypillistä nykyiselle oikeistolle. Kaikki vaikutteet kelpaavat käytettäväksi omaksi hyväksi. Vastapuolelta voidaan omaksua jopa sopivassa määrin arvoja, aatteita ja klassikoita. Kampanjoidaan vastapuolen tunnuksilla niin, että oikeistolainen pelaa työläisyydellä. Tätä taktiikkaa vasemmisto ei osaa.

- Oikeisto vie kaiken. He vievät vasemmistosta sen ihanteellisen puolen. On se nyt vähän rivoa, noituu Nyytäjä.

Outi Nyytäjä kertoo Sarkozyn luvanneen häikäilemättä ranskalaisille täystyöllisyyden. Lisäksi hän lupasi, että kaikista heikoista ja avuttomista, onnettomista ja elämän kaltoin kohtelemista pidetään huolta.

Vastakkainasettelun
on annettu mennä ohi

Vastakkainasettelun aika on siis ohi myös Ranskan oikeiston vaalikampanjoissa.

Outi Nyytäjän mielestä väite vastakkainasettelun päättymisestä saattaa pitää paikkansa, mutta inhottavan kierolla tavalla. Vastakkainasettelua ei ole, koska kahdesta epätasa-arvoisesta osapuolesta sanelija väittää, ettei sitä ole olemassa. Ja sen takia sitä ei oikeastaan olekaan olemassa ainakaan politiikassa, koska sillä toisella osapuolella, vasemmistolla, ei ole sitä, minkä he asettavat vastaan.

- Miksi vastakkainasettelun aika on ohi? Kun on annettu sen mennä ohi, Nyytäjä kuumenee.

- Pitäisi katsoa, mistä löytyy vasemmiston uusi voima. Tämä voi nyt olla tällaisen vanhan sairaan naisen houreita, mutta pitäisi olla paljon anarkistisempi. Vasemmistoliiton ja demareiden parhaitten voimien pitäisi tehdä yhteistyötä ja rakentaa sitä vastakkaisuutta oikeistolle. Siinä tarvittaisiin paitsi aika syvällistä ja ihan oppinuttakin ideologista pohjaa, myös tavallisten ihmisten aika fiksuja mielipiteitä. Minä uskon tavallisten ihmisten suureen järkeen. Tämä on rakentamatta - väittäisin - kummassakin puolueessa.

Vasemmisto on ollut puolustuskannalla 15 vuotta. Nyt on helvetinmoinen kiire lähteä eteenpäin, Nyytäjä patistaa.

- Pitää uskaltaa hyökätä. Mutta ei kannata hyökätä kuin humalainen baariin, vaan täytyy olla argumentit ja niiden täytyy olla kovat, hän painottaa faktojen pitävyyden vaatimusta nykyaikana.

Onko työläisiä
enää olemassa?

Mutta kuka sen hyökkäyksen tekisi, kun Menestys ja moraali -kirjankin keskimmäinen luku kysyy, onko työläisestä tullut näkymätön?

Outi Nyytäjä siteeraa luvun aluksi ranskalaisia sosiologeja, jotka kirjoittivat vuonna 2004 kirjan työläisestä ja työläisyydestä. Stéphane Beaud ja Michel Pialoux kyselivät siinä, mitä työväenluokasta on jäljellä.

"Ei näyttäisi olevan muuta kuin yksilöitä, jotka on hajotettu, jotka on pakotettu keskinäiseen hajaannukseen, joiden työtahti kiihtyy kiihtymistään ja jotka näyttävät luopuneen kollektiivisesta toiminnasta..."

Outi Nyytäjä jatkaa, että vain 22 prosenttia nuorista pitää itseään vasemmistolaisina. Solidaarisuus ei enää ole itsestäänselvyys, sillä luottamusmiehet saavat yhä nihkeämmin tukea muilta työntekijöitä. Työläisyyttä yhdistäviä tekijöitä ovat irtisanomiset ja yhä hajanaisempi työelämä. Pätkätyö alkaa olla vanhanaikaista, koska vuokratyöläisiä voi myydä ja ostaa vielä joustavammin eikä vuokratyöläisen irtisanomista tarvitse edes perustella.

Outi Nyytäjä antaa yhdessä mielessä synninpäästön menestysvalmentajille. Ihmisen itsetunnon kohottamisessa ei ole mitään pahaa. Mutta Nyytäjän mielestä eniten itsetunnon kohottamista tarvitsevat työväenluokka ja vasemmisto.

- Vastakkainasettelua on myös sen toteaminen, että minä kuulun tähän luokkaan, yhteiskunnalliseen ryhmään, ja se ei ole häpeä. Nyt hoetaan koko ajan, että palvelualat ovat tärkeitä, mutta eivät palkat siellä nouse ennen kuin näistä tulee ylpeitä ihmisiä.

Työläisyys on nyt
Pariisin muotitrendi

Nyytäjä sanoo, että tänäänkin ihminen erottuu ja yhdistyy toisiin ihmisiin työn kautta. Katutyöntekijät Helsingissä ja Brestissä puhuvat eri kieltä, mutta näyttävät hyvin samanlaisilta. Sama pätee vaikka kauppojen kassoihin.

- Työläisiä on hirveän paljon loppujen lopuksi.

- Työläisten kulttuuri on annettu aika paljon viihteelle. Pitäisi valloittaa takaisin tällaisia menetettyjä alueita, hän pohtii.

Eikä se ole niin utopistista kuin ensin voi tuntua. Belgialaiset elokuvaveljekset Luc ja Jean-Pierre Dardenne ovat saavuttaneet kaksi kertaa Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon työläisyydestä ja työläisistä kertovilla, yhteiskuntaa analysoivilla elokuvillaan, Aki Kaurismäki kerran.

- Olisi syytä haluta olla työläinen ennen kuin sekin imaistaan kaupalliseen käyttöön. Ei pidä antaa kaikkea, ei saa antaa käytettäväksi kaikkea, mitä on ennen ollut, Nyytäjä vimmastuu.

Vimma johtuu siitä, että Ranskassa kuluvan vuoden johtava muotitrendi kuuluu olevan työläistyyli. Työläisvaatteet ovat nyt kuuminta muotia.

"Peräänkuulutan
luokkavihaa"

Menestyskulttuuri on sellaista pohjatonta positiivisuutta kuin kokoomuksen vaalimainoksissa.
Outi Nyytäjä puolestaan peräänkuuluttaa luokkatunnetta eikä sekään riitä: "Peräänkuulutan luokkavihaa", hän kirjoittaa.

"Luokkaviha pani työläiset ottamaan selvää asioista, lukemaan, oppimaan, kirjoittamaan viestinsä ja puhumaan ne."

Luokkaviha synnytti sen "sisäisen tulen", jonka joku Jari Sarasvuo on nyt kaupallistanut.

- Luokkavihalla en tarkoita kaunaa, katkeruutta enkä kateutta, Nyytäjä tarkentaa.

- Tarkoitan sitä, että tajuaa oman asemansa epäoikeudenmukaisuuden, niin taloudellisen kuin henkisenkin, eikä hyväksy sitä. Näkee tarkkaan, mitä tekijöitä siinä on ja ketkä sen ovat aiheuttaneet. Eikä suostu siihen, vaan lähtee taistelemaan sitä vastaan. Täytyy ottaa selvää.

- Luokkaviha ei tarkoita sitä, että mennään polttamaan kartano. Minusta luokkaviha on tarpeellista, koska eivät edut tule ilmaiseksi. Luokkaviha on pikemminkin taisteluhuuto, Outi Nyytäjä julistaa.

Liberaali yhteiskunta
on pakkoa pakon perään

Nykyistä liberaalia yhteiskuntaa Outi Nyytäjä pitää vielä julmempana kuin vanhaa luokkayhteiskuntaa. Hän kirjoittaa liberaalin talouden olevan täynnä pakkoja. Kaiken takana vaanivat uhka ja pelko. Ja ellet noudata ainoaa sallittua vaihtoehtoa, seuraa onnettomuus.

Liberaali yhteiskunta on myös salakavalampi, Nyytäjä selittää. Pätkätyöyhteiskunnassa ei voi koskaan tarkkaan tietää, mihin luokkaan kuuluu. Ennen oli helppo tietää, kenen joukoissa seisoo, mutta nyt luokkarajat avautuvat kuin railoina siellä täällä. Siksi ihmisen on vaikeampi puolustautua. Hän ei ole niin valpas kuin aikaisemmin.

Yhden selkeän luokan Suomessa Nyytäjä kuitenkin näkee. Ne ihmiset, joiden väkivallanteoista luetaan iltapäivälehdistä, ovat nykyajan henkistä ryysyköyhälistöä.

- Siellä on pesäke, joka voi muuttua vaaralliseksi. Se ei ole mitään luokkataistelua, vaan se tuhoaa niitä ihmisiä itseään.

Tämä uusi ryysyköyhälistö on joka puolella maailmaa. He ovat esimerkiksi kielettömiä maahanmuuttajia ja kotimaisia koulupudokkaita. Outi Nyytäjän mielestä vasemmisto tekee virheen, jos se vain romantisoi köyhyyttä muutosvoimana, koska esimerkiksi Ranskan lähiömellakat eivät olleet vain yhteiskunnallista kapinaa. On myös pieni jengi, joka yksinkertaisesti pitää autojen polttamisesta ja paikkojen rikkomisesta.

Proletaarinen
hyökkäys?

Mutta näistä mellakoista saattaa myös syntyä jotain uutta ja positiivista. Outi Nyytäjä lainaa Guy Debordin kirjaa Spektaakkelin yhteiskunta, jossa lähiömellakoista sanotaan näin:

"Kun länsimaiden työläisten ammattiliittojen vastaiset taistelut joutuvat ennen kaikkea liittojen itsensä tukahduttamiksi, ja kun nuorison kapinallisten virtausten aloittamat ensimmäiset muodottomat protestit hylkäävät suoraan vanhan erikoistuneen politiikan, taiteen ja arkielämän, näemme kaksi puolta uudesta ja spontaanista taistelusta, joka ilmenee aluksi rikollisessa hahmossa. Nämä ovat enteitä toisesta proletaarisesta hyökkäyksestä luokkayhteiskuntaa vastaan."

Entinen sisäministeri Jean-Pierre Chevènement on todennut, ettei ole kuilua ranskalaisten ja "roskasakin" välillä kuten Nicolas Sarkozy on väittänyt. Sen sijaan kuilu on niiden tavallisten ranskalaisten välillä, jotka hyötyvät globalisaatiosta ja jotka ovat siinä häviäjiä.

Outi Nyytäjä muotoilee saman asian niin, että menestysyhteiskunnan arvot ovat tunkeneet kaikkialta läpi nuorille ihmisille. Kaikkea on tarjolla, mutta ei kaikille.

- Ei se ole sitä, että mulle kaikki heti nyt, vaan sitä, että jotain on olemassa, mutta ei minulle.

Outi Nyytäjä kertoo ranskalaisista lähiöneuvostoista, jotka ovat yrittäneet aktivoida asukkaita äänestämään. Lähiöissä on myös kerätty asukkaiden ehdotuksia tulevaan hallitusohjelmaan siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Ehdotuksen allekirjoittivat myös useimmat presidenttiehdokkaat, ei kuitenkaan Nicolas Sarkozy.

Mellakoista syntynyt uusi aktiivisuus näkyikin jo viime sunnuntaina vaaleissa niin, että äänestysprosentit nousivat sielläkin yli 60 prosentin. Sosialistit olivat jo kadottaneet yhteyden työväenluokkaan, mutta nyt Ségolène Royal kulki lähiöissä ja sai kannatusta työläisäänestäjiltä.

- Suomessakin kannattaisi nyt lähteä liikkeelle. Ei kannata suhtautua niin, ettei Kontulassa kuitenkaan äänestetä. No, ei äänestetä keskusta-sosialidemokraattista puoluetta eikä välttämättä kokoomusta, Nyytäjä sanoo viitaten helsinkiläisten oikeistodemareiden vaalianalyysiin, jonka mukaan SDP:n ei kannata hakea kannatusta lähiöistä, vaan hakeutua poliittiseen keskustaan.

- Hyökätä pitää, mutta pitää myös katsoa, mihin se hyökkäys suuntautuu, kuuluvat Outi Nyytäjän päätöskoordinaatit poliittisen vapun viettäjille.

1 Comments:

Anonymous Nimetön said...

Kyllä tradenomikin on ihminen(Outi nyytäjä HS1 kuukausiliite)

4:31 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home