tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Pentagonin vanha jengi taas koolla, nyt tähtäimessä on Iran


(Kansan Uutisten Viikkolehti 1.12. 2006)

Ennen marraskuun puolivälin vaaleja amerikkalaiset näyttivät valmistautuvan tosissaan sotilaalliseen iskuun Irania vastaan. Pentagoniin perustettiin samanlainen propagandatoimisto kuin Irak-hyökkäyksen alla. Oikeistolla oli jälleen myös mannekiinina iskuun usuttava maanpakolainen. Vaalituloksesta huolimatta Iran saattaa olla edelleen Bushin hallinnon tähtäimessä.

KAI HIRVASNORO
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Onko tässä jotain tuttua?

Iranin epäillään yrittäneen hankkia ydinaseeseen tarvittavaa uraania Afrikasta. Irania koskevia valikoituja tiedustelutietoja vuodetaan julkisuuteen. Epäilyjä joukkotuhoaseista. Ja Yhdysvaltain oikeiston rakastama poliittinen pakolainen, joka lobbaa sotilaallista iskua Iranin nykyisen hallinnon kaatamiseksi.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin Yhdysvallat valmistelee kuumeisesti iskua Iraniin. Ennusmerkit ovat täsmälleen samat kuin noin vuosi ennen hyökkäystä Irakiin.

Varapresidentti Dick Cheneyn ja marraskuussa eroamaan joutuneen puolustusministeri Donald Rumsfeldin luottomiehet ja -naiset pohjustivat Irakin sotaa Pentagoniin perustetussa erikoisosastossa nimeltä Office of Special Plans. Nyt samat Irak-haukat pesivät jälleen Pentagonissa, mutta uuden toimiston nimi on Iranian Directorate.

Yhdysvaltain Iranin politiikkaa valmistelevat piinkovat uuskonservatiivit. Pentagonin Iran-direktoraatin kantaviin voimiin kuuluu mm. Abram Shulsky, jonka aiempi työpaikka oli juuri Office of Special Plans.

OSP:n tärkeimpiin tietolähteisiin kuului huijariksi osoittautunut Irakin Kansalliskongressin johtaja Ahmed Chalabi. OSP myös terävöitti CIA:n joukkotuhoaseita koskeneita tiedustelutietoja ennen kuin ne päätyivät Valkoiseen taloon.

Abram Shulskyn tavoin ex-OSP-miehet John Trigilio ja Ladan Archin työskentelevät nyt Iran-toimistossa.

Uutistoimisto AFP kysyi viime viikolla sekä demokraattien että republikaanien taustavaikuttajilta, mitä republikaanien vaalitappio vaikuttaa Irania koskeviin suunnitelmiin. Demokraatteja lähellä olevasta tutkimuslaitoksesta arvioitiin, että aseellisen hyökkäyksen todennäköisyys pieneni, mutta ei poistunut. Rumsfeldin erosta huolimatta muu vanha kaarti on edelleen avainpaikoilla.

Uuskonservatiiveja lähellä olevan American Enterprice Instituten edustaja Joshua Muarvchik kehotti pysymään tiukkana ja pommittamaan Irania, koska diplomatia ja talouspakotteet eivät ole johtaneet mihinkään.

Cheneyn tytär
isän hommissa

Pentagonin Iran-toimisto tekee yhteistyötä ulkoministeriön Iranin osaston kanssa. Sieltä löytyy varapresidentin vanhin tytär Elisabeth Cheney. Ennen nykyistä virkaansa hänellä ei ollut kokemusta Lähi-idän politiikasta, mutta nyt tytär-Cheneyllä on käytössään 85 miljoonaa dollaria demokratian nimissä Iraniin kohdistuvaan propagandaan.

Elisabeth Cheney ei juuri esiinny julkisuudessa. Viime vuonna hän kuitenkin totesi ulkopoliittisen yhdistyksen tilaisuudessa Iranin olevan maailman johtava terrorismin sponsori.

Dick Cheneytä Lähi-idän asioissa neuvoo myös David Wurmser, joka 1990-luvun strategiapaperissaan Clean Break neuvoi syrjäyttämään Saddam Husseinin. Toissa vuonna FBI kuulusteli Wurmseria salaisten tietojen luovuttamisesta Ahmed Chalabille ja amerikkalaiselle Israel-painostusryhmälle.

Uusi Chalabikin
jo valittuna

Saddam Husseinin syrjäyttämistä esitti vuonna 1998 myös Elliot Abrams, Iran-Contra-skandaalin veteraani ja uuskonservatiivisen Project for the New American Century - think tankin perustajajäsen. Abrams on viime vuodesta lähtien kuulunut presidentti George W. Bushin turvallisuuspoliittisiin neuvonantajiin alueenaan uudistukset Lähi-idässä.

Irakin sodan alla Pentagonin haukat kuuntelivat tarkalla korvalla irakilaissyntyistä liikemiestä Ahmed Chalabia, joka tosin oli muuttanut maasta pois jo pikkupoikana.

Nyt samojen piirien tähtitodistajana on entinen iranilainen poliittinen vanki Amir Abbas Fakhravar. Hän saapui Yhdysvaltoihin vasta toukokuussa, mutta on jo ehtinyt päästä Pentagonin neuvonantajiin kuuluvan Richard Perlen suojatiksi, puhumaan kongressiin ja tapaamaan vaikutusvaltaisia poliitikkoja.

Fakhravarilla on tuomisinaan yksinkertainen viesti: Kunhan Yhdysvallat vähän tuuppaa, niin Iranin kansa nousee mullaheja vastaan.

Tämä on viesti, jonka haukat haluavat kuulla. Häntä kansainvälisesti paljon tunnetumpi iranilainen oppositiojohtaja Akbar Ganji puolestaan vastustaa USA:n interventiota. Syksyllä Yhdysvalloissa vieraillut Ganji halusi Yhdysvaltain poliittisen eliitin sijaan tavata YK:n pääsihteerin Kofi Annanin ja Noam Chomskyn.

Poliittisella vangilla
satelliittipuhelin

Moniin lehtiin turvallisuuspolitiikasta kirjoittava Laura Rozen selvitteli äsken Mother Jonesissa konservatiivien suosiman Amir Abbas Fakhravarin taustoja.

Oman kertomansa mukaan Fakhravar onnistui pakenemaan iranilaisesta Evinin vankilasta, missä hän oli poliittisista syistä.

Vankeus ei kuitenkaan estänyt häntä ennen pakoa osallistumasta satelliittipuhelimella Los Angelesissa toimivan Iranin hallituksen vastaisen radio-ohjelman lähetyksiin.

Paettuaan vankilasta Amir Abbas Fakhravar lensi tavallisella lennolla Dubaihin ja tapasi siellä Richard Perlen huhtikuussa.

– Minun silmissäni hän oli valon prinssi. Näin hänen (Perlen) silmistään, että hän on yhtä huolissaan meidän kansastamme kuin Amerikan kansasta. Tämä on hyvin tärkeää ja erityistä, Fakhravar kertoi New York Sun -lehdessä.

Laura Rozenin mukaan iranilaiset oppositiovoimat eivät tunne Fakhravaria ja hänen tarinansa on keksitty. Kukaan ei pakene Evinin vankilasta, vaan hän yksinkertaisesti jätti palaamatta vankilomalta. Vankilassa hän ei ollut poliittisista syistä, vaan säädyttömän käytöksen takia.

Strategia pitää
Irania pääuhkana

12 kertaa pidätettynä ollut, nykyisin Kanadassa asuva iranilainen ihmisoikeusaktivisti Hassan Zarezadeh oli aivan varma, ettei iranilaisella poliittisella vangilla ole puhelinta, jolla voi soitella ulkomaisiin radio-ohjelmiin.

Amir Abbas Fakhravar itse sanoi Laura Rozenille iranilaisten poliittisten vankien olevan tiukasti jakautuneina liberaaliin ja vasemmistolaiseen blokkiin. Vasemmistolaiset levittävät hänestä valheita.

Entiseltä YK:n asetarkastajalta Scott Ritteriltä on juuri ilmestynyt kirja Target Iran, Maalitauluna Iran. Ritterin mukaan ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Bushin hallinto tähtäisi aseelliseen väliintuloon Iranissa. Yhdysvaltain tuoreessa kansallisessa turvallisuusraportissa mainitaan Iran 16 kertaa maan tärkeimpänä turvallisuusuhkana. Samassa dokumentissa pidetään ennaltaehkäiseviä sotia laillisena keinona torjua näitä uhkia.

Scott Ritter vieraili Iranissa syyskuussa. Hänenkin mukaansa merkit Yhdysvaltain politiikassa ovat nyt samanlaiset kuin Irak-invaasiota pohjustettaessa.

Muuttivatko
vaalit mitään?

Muuttiko Yhdysvaltain vaalitulos Irania koskevia suunnitelmia, kun uuskonservatiivit kärsivät marraskuun välivaaleissa kirvelevän tappion?

Ehkä muutti, ehkä ei, vastaa New Yorker -lehden tutkiva toimittaja Seymour M. Hersh vaalien jälkeen ilmestyneessä analyysissä, joka Hershille tyypilliseen tapaan pohjautuu nykyisten ja entisten tiedusteluvirkailijoiden ja muiden sisäpiiriläisten nimettöminä kertomiin tietoihin.

Hershin mukaan varapresidentti Dick Cheney pohti valikoidun piirin kanssa demokraattien mahdollisen vaalivoiton vaikutuksia jo lokakuussa. Johtopäätös oli se, että demokraattien voitto ei tule estämään hallitusta pyrkimästä sotilaalliseen ratkaisuun Iranin suhteen.

Bushin puolustusministeriehdokkaan Robert Gatesin uskotaan olevan Rumsfeldiä alttiimpi hakemaan rauhanomaista ratkaisua Iranin suhteen, mutta toisaalta muut uuskonservatiivit Rumsfeldiä lukuunottamatta istuvat edelleen avainpaikoillaan. He uskovat, että hyökkäys ja sitä seuraava kaaos ovat pieni hinta ydinuhkan poistamisesta. Tässä mielessä Irak-skandaalissa ryvettymätön Gates on Rumsfeldiä parempi keulakuva mahdolliseen seuraavaan sotaan.

Viime aikoina sekä Yhdysvallat että Britannia on alkanut pohtia Irakin kaaoksen rauhoittamista vetämällä aiemmin roistovaltioiksi luokitellut Iran ja Syyria mukaan poliittiseen prosessiin.

Kyse ei ole vainydinaseestaYhdysvaltain hallinnossa kilpailevan näkemyksen mukaan juuri Iran tukee aseellisesti Irakin vastarintaa ja Iranin heikentäminen on ainoa toivo pelastaa Irak, Hersh kirjoitti lähteisiinsä nojaten. Kyse ei siis ole pelkästään Iranin ydinaseesta eikä Iranin nykyisen hallinnon kaatamisesta, vaan siitä, että pommituksilla Yhdysvallat lähettäisi viestin, että se pystyy yhä saavuttamaan tavoitteensa.

– Vaikka sillä ei pystyttäisi tuhoamaan Iranin ydinohjelmaa, monet uskovat, että 36-tuntinen pommitus on ainoa keino muistuttaa iranilaisia ohjelman kehittelyn hinnasta – ja tuesta Moqtada al-Sadrille ja hänen iranilaismielisilleen kannattajille Irakissa, sanoi hallituksessa toimiva konsultti Seymour M. Hershille.

Näistä kovan linjan kannattajista tärkeimpiä on varapresidentti Dick Cheneylle töitä tekevä David Wurmser.

CIA:n mukaan
todisteita ei ole

Kuten ennen Irakin sotaa, Yhdysvaltain hallinnossa kiistellään jälleen siitä, millainen uhka joukkotuhoaseet, tällä kertaa Iranin ydinase, todellisuudessa ovat ja onko niitä ollenkaan. Vastakkain ovat tälläkin kertaa Pentagon ja keskustiedustelupalvelu CIA, joka myös edellisellä kerralla yritti – turhaan – hillitä villeimpiä spekulaatioita Irakin muodostamasta uhkasta.

Tällä kertaa CIA on haastanut puolustusministeriön ja Valkoisen talon näkemyksen Iranin ydinaseesta salaiseksi julistetussa arviossa, jonka mukaan pitäviä todisteita kyseisestä hankkeesta ei ole. Väite perustuu Iranin sisällä toimineiden israelilaisten ja amerikkalaisten agenttien hankkimaan tekniseen tiedusteluun.

Raportti on ollut tänä syksynä lausuntokierroksella eri tiedusteluvirastoissa ja niissä tiedetään Valkoisen talon suhtautuvan siihen erittäin vihamielisesti. Bush ja Cheney yrittävät estää raportin johtopäätösten päätymisen turvallisuuspolitiikassa keskeiseen kansalliseen turvallisuusarvioon (National Intelligence Estimate, NIE). Cheneyn toimistossa katsotaan, että todisteiden puute nimenomaan osoittaa salaisen ydinohjelman olevan olemassa.

Hershin lähteiden mukaan samassa CIA:n arviossa varoitetaan mahdollisen hyökkäyksen yhdistävän arabit Yhdysvaltoja vastaan. Se pyyhkisi pois maiden ja uskonnollisten ryhmien väliset erimielisyydet. Yhdysvallat saisi vastaansa yhtenäisen Syyrian, Iranin, Hamasin ja Hizbollahin. Saudi Arabia ja Egypti joutuisivat arvioimaan uudelleen hyviä suhteitaan länteen.