Keski-Aasian "suuri peli" päättyi Putinin voittoon

Venäjä kontrolloi

Euroopan kaasua

(Kansan Uutisten Viikkolehti 6.7. 2007)

Euroopan energiamarkkinat järjesteltiin uuteen uskoon muutamassa viikossa touko-kesäkuun aikana. Venäjä sai ensin sovittua hallintaansa merkittävän osan Keski-Aasian kaasuvaroista ja teki sen jälkeen tukun sopimuksia, joilla kaasu virtaa eri puolille Eurooppaa venäläisiä putkia pitkin. Yhdysvaltain pyrkimykset samalla alueella näyttävät päättyneen tappioon.

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Kansainvälisessä politiikassa energiavaroiltaan suunnattoman rikkaasta Keski-Aasiasta on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen puhuttu ”suuren pelin” näyttämönä. Joka hallitsee Keski-Aasiaa, hallitsee koko maailmaa, opetti entinen turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski vuonna 1998. George W. Bushin hallinnon ensimmäinen suuri strategiapaperi käsitteli energian saannin turvaamista ulkopolitiikan keskeisimpänä kysymyksenä vuonna 2001, ja katsoi sekin Keski-Aasiaan.

Vanha judo-mestari Vladimir Putin näyttää nyt lopettaneen tämän pelin kymmenen pisteen ipponilla muutaman alkukesän viikon aikana. Keski-Aasian kaasu on tukevasti Venäjän kontrollissa, ja sen hallitsemat kaasuputket leviävät kaikkialle keskiseen Eurooppaan.

Yhdysvallat on runsaan kymmenen vuoden ajan pyrkinyt edistämään kaasu- ja öljyputkihankkeita, jotka ohittavat Venäjän ja siten vähentävät maan vaikutusvaltaa Euroopassa ja Aasiassa. Touko-kesäkuun aikana Vladimir Putin kuitenkin teki muutamia viikkoja kestäneen täsmäiskujen sarjan, joka muuttaa alueen energiatulevaisuuden Venäjän eduksi pitkälle tulevaisuuteen.

Vyörytys ohi

72 tunnissa

Ensin Vladimir Putin sai näyttävän vastaanoton Balkanin maiden energiahuippukokouksessa Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa kesäkuussa.

Päivää ennen tuota kokousta Venäjä ja Italia tekivät sopimuksen laajasta energiayhteistyöstä. Venäjän kaasujätti Gazprom ja italialainen Eni-yhtiö rakentavat yhdessä 900 kilometriä pitkän kaasuputken, joka haarautuu Bulgariasta Italiaan, Kreikkaan, Romaniaan, Unkariin ja Sloveniaan.

Samalla se mitä ilmeisimmin tekee tyhjäksi Yhdysvaltain ja EU:n komission hellimän Nabucco-putken, jolla Azerbaidzanin ja muiden Keski-Aasian maiden kaasua oli määrä siirtää Turkin kautta kulkevaa reittiä Eurooppaan Venäjä ohittaen. Nabuccoa puuhannut konsortio ilmoitti viime viikolla, ettei se ole saanut hankkeen rahoitusta järjestymään.

Ja päälle päätteeksi Vladimir Putin matkusti Zagrebista suoraan Istanbuliin Mustan meren alueen talousyhteisön huippukokoukseen pohjustamaan pitkän ajan energiayhteistyötä alueen maiden kanssa.

Noin 72 tunnissa Euroopan energiakartta oli piirretty uusiksi, arvioi Keski-Aasiassa ja Turkissa pitkään palvellut entinen intialaisdiplomaatti M.K. Bhadrakumar Asia Timesissa.

Kaspianmeren

kaasu Venäjälle

Eurooppaan suuntautunutta Putinin salamaiskua edelsi Venäjän, Kazakstanin ja Turkmenistanin energiahuippukokous toukokuussa, missä maat sopivat rakentavansa uuden kaasuputken Kaspianmeren ympäri. Venäjän asemaa alueen johtavana kaasuntoimittajana vahvistava päätös oli pettymys EU:lle, Yhdysvalloille ja Kiinalle, jotka olisivat halunneet päästä ostamaan kaasua suoraan Turkmenistanilta.

Ensimmäisessä vaiheessa, vuosina 2009-2010, putkilinjan kautta on tarkoitus toimittaa noin kymmenen miljoonaa kuutiometriä kaasua vuodessa.

”Amerikkalaiset seurannevat Putinin Keski-Aasian vierailua kiinnostuneina, kateellisina ja kiukkuisina. Jos hän onnistuu voittamaan puolelleen kazakstanilaiset ja turkmeenit, jo entuudestaan epävarma mahdollisuus vaihtoehtoisista energialähteistä Euroopalle napsahtaa kokonaan jäihin”, analysoi Russia in Global Affairs -lehden päätoimittaja Fjodor Lukjanov uutistoimisto Reutersille jo ennen tietoa sopimuksesta.

Jo tätä nykyä EU:n öljystä ja kaasusta neljännes tuodaan Venäjän kautta kulkevien putkien läpi. Yhdysvallat ja EU olisivat halunneet rakentaa kaasuputken Turkmenistanista Kaspianmeren läpi Azerbaidzaniin ja sieltä edelleen Turkkiin.

Venäjä maksaa Kaspianmeren kaasusta sata euroa tuhannelta kuutiolta ja myy sitä eurooppaan 250 eurolla.

Venäjä tulee

myös Balkanille

Yhdysvalloissa on epävirallisesti myönnetty, että Venäjä on lyönyt kaikki läntiset energiapyrkimykset Keski-Aasiassa. Yhdysvallat kilpaili yli vuosikymmenen samoista Keski-Aasian öljy- ja kaasuvaroista. Nyt on aika myöntää hankkeen epäonnistuneen.

Keski-Aasian sopimuksen jälkeen Venäjä suuntasi katseensa Balkanille, mistä Yhdysvallat on yrittänyt pitää sen poissa Jugoslavian hajoamissodista lähtien. Balkanista piti tulla silta Naton vaikutusvallan laajenemiselle kohti Kaukasusta, Yhdysvaltain sotilastukikohdille ja Venäjän eristämiselle. Energiakorttia hyväksi käyttäen Moskova näyttää nyt lyöneen Washingtonin myös täällä.

Gazprom leviää

Itävallan kautta

Euroopassa uuden energiakartan ja Gazpromin vaikutusvallan keskukseksi on tulossa Itävalta, jonka pääkaupungissa Wienissä Vladimir Putin vieraili kymmenen päivää Keski-Aasian sopimuksen jälkeen. Wienissä sovittiin, että Venäjän kaasumahti Gazprom rakentaa Salzburgiin välivaraston Eurooppaan tuotavalle kaasulle. Kyseessä on 260 miljoonan euron investointi, jonka on määrä valmistua vuonna 2011.

Itävallasta venäläisten välittämä Kaspian kaasu tulee virtaamaan Ranskaan, Italiaan, Saksaan, Unkariin, Sloveniaan ja Kroatiaan.

Varmuuden vakuudeksi Wienin lähelle rakennetaan toinen, manner-Euroopan suurin, kaasukeskus, joka viimeistään tekee tyhjäksi amerikkalaisten haikailemat Venäjän ohittavat kaasuputkihankkeet.

Gazprom on jo aiemmin sopinut kaasun toimittamisesta kotitalouksille Itävallan suurissa kaupungeissa. M.K. Bhadrakumarin mukaan käynnissä on viiden askeleen loikka, jossa Keski-Aasian kaasusopimuksen jälkeen Gazprom kasvattaa markkinaosuuttaan Itävallan kotimarkkinoilla, myy enenevässä määrin kaasua suoraan eurooppalaisille kuluttajille, käyttää Itävaltaa siltana eurooppalaisten markkinoiden valtaamiseen, työntää Yhdysvaltain ajamat hankkeet sivuun ja Itävallan kautta Venäjä vielä tekee vielä paluun Balkanille vastoin Yhdysvaltain strategisia päämääriä.

Eurooppa

investoi Venäjälle

Myös kylmät bisnesluvut osoittavat, ettei Yhdysvallat ole onnistunut luomaan vastakkainasettelua Venäjän ja EU-maiden välille energiaturvallisuuden nimissä. Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä ulkomaiset investoinnit Venäjälle kasvoivat 180 prosenttia ja ylittivät 24 miljardia dollaria. Kaikki suurimmat investoijat tulevat Euroopasta. Amerikkalaisten osuus oli vain 364 miljoonaa dollaria.

Vladimir Putin oli yhtenä kirjoittajana vuonna 2004 ilmestyneessä judo-oppaassa. Omassa osuudessaan hän kuvaili mm. joustavuuden periaatetta. Liian voimakasta vastustajaa ei kannata Putinin mukaan työntää täydellä voimalla, koska siinä kaatuu vain itse kumoon. Mutta jos työntää sopivasti, vastustaja tulee päälle täydellä voimallaan.

Silloin häntä sopivasti väistäen se onkin se vahvempi vastustaja, joka kaatuu itse.

Judo-oppejaan Putin näyttää soveltavan myös politiikassa. Venäläinen Kommersant-lehti arvioi viime viikkojen tapahtumien yhteisvaikutusta niin, että Eurooppaan virtaa kaasua eri lähteistä, mutta se kaasu kuuluu aina Venäjälle tai sellaiselle maalle, joka on Venäjän kontrollissa.

Kolme suurta peliä

”Suuren pelin” käsite on peräisin 1800-luvulta, jolloin Britannian ja Venäjän imperiumit kilpailivat vaikutusvallasta Keski-Aasiassa. Britit laajensivat vaikutusvaltaansa silloin vielä paljolti tutkimattomille seuduille ”kruununjalokivestään” Intiasta käsin. Venäjä laajensi omaa valtakuntaansa samaan aikaan samoille alueille. Tutkimusmatkojen, vakoilun ja diplomatian keskukseksi muodostui Afganistan.

Satavuotinen, monia konflikteja sisältänyt klassinen suuren pelin kausi päättyi vuonna 1907 Britannian ja Venäjän väliseen sopimukseen. Vuosikymmeniä jatkuneiden kiistojen jälkeen Venäjä myöntyi siihen, että Afganistania hallittiin brittien alaisuudessa, ja britit puolestaan sitoutuivat pitämään vallassa maan keskusvallan alle yhdistäneen Abdur Rahman Khanin.

Suuren pelin toinen vaihe käynnistyi Venäjän vallankumouksen jälkeen. Vuonna 1919 Afganistania hallinnut Amanullah julisti maan itsenäiseksi ja hyökkäsi Britannian hallitseman Intian pohjoisosiin. Vuonna 1921 Neuvostoliitto ja Afganistan solmivat ystävyyssopimuksen.
Tällä kertaa peliä kesti 20 vuotta. Vuonna 1940 brittien ja Neuvostoliiton edut yhtenivät, kun ne painostivat Afganistania ajamaan alueeltaan pois natsi-Saksan tukikohdan, jota käytettiin vakoiluun.

Uusinta suurta peliä on kuvattu niin, että maailman muuttumisesta huolimatta sillä on sama päämäärä kuin ennenkin: Keski-Aasian kolonisoiminen ja keskenään kilpailevien suurvaltojen vaikutusvallan vähentäminen alueella. Vaikka tähtäimessä ovat öljy ja kaasu, on poliittinen vaikutusvalta sittenkin se, mikä kilpailijoita eniten kiinnostaa.

Keski-Aasian energiavarat olivat Neuvostoliiton aikana sen kontrollissa. Maiden itsenäistyttyä ensimmäisenä vanhat valtiaat haastoi yhdysvaltalainen energiayhtiö Chevron. Vuoteen 1993 mennessä se oli saanut haltuunsa 50 prosenttia yhdestä maailman rikkaimmasta öljyesiintymästä, Tengizin kentästä Kazakstanissa.

Vuotta myöhemmin myös Azerbaizan oli valmis päästämään ulkomaalaiset yhtiöt oman maansa öljykentille. Viimeistään tässä vaiheessa Venäjä huolestui Kaspianmeren tapahtumista. Kansallismielinen ja venäläisvastainen presidentti Abülfaz Elcibay syrjäytettiin kesäkuussa 1993 vain vähän ennen kuin hänen oli määrä allekirjoittaa joukko sopimuksia läntisten öljy-yhtiöiden kanssa.

Uudeksi presidentiksi noussut Heidar Alijev oli entinen KGB-mies ja NKP:n politbyroon jäsen. Hän teki nopeasti sopimuksen Venäjän öljy-yhtiön Lukoilin kanssa. Viimeistään nyt oli käynnissä kolmas suuri peli.

Yhdysvallat näytti voittavan pelin viisi vuotta sitten. Syyskuun terrori-iskuja seuranneen ns. terrorismin vastaisen sodan varjolla se perusti sotilastukikohtia Kirgisiaan ja Uzbekistaniin. Venäjä puolestaan oli heikkouden tilassa. Presidentti George W. Bushin sanottiin jo panneen loppusinetin kylmän sodan voitolle Venäjää vastaan. Samalla Yhdysvaltain arvioitiin panneen pisteen Kiinan vaikutusvallan lisääntymiselle alueella, ja Iranin piti olla lopullisesti pihdeissä.

Parin viime vuoden aikana pelin säännöt ovat kuitenkin menneet jälleen uusiksi. Monet entiset neuvostotasavallat ovat liittoutuneet uudelleen Venäjän kanssa presidentti Vladimir Putinin toimeliaisuuden ansiosta.

Kiinasta on tullut alueen voimatekijä. Turkmenistan on onnistunut enemmän kuin kaksinkertaistamaan Venäjälle myymänsä kaasun hinnan, koska myös Kiina on tullut samoille markkinoille.

Yhdysvaltain intressejä palvelevista hankkeista tärkein koskee Kazakstanin Kashaganin öljykenttää, merkittävintä öljylöytöä 30 vuoteen. Maan kansallisen öljy-yhtiön ja useiden länsimaisten yhtiöiden yritys ryhtyy laivaamaan öljyä tankkereilla Kazakstanista Azerbaizaniin, josta se kuljetetaan putken kautta Turkkiin.