perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Naomi Klein: Kriisi tuottoisampaa kuin rauha ja vakaus

(Kansan Uutisten Viikkolehti 13.6. 2008)

Tuhokapitalismi rahastaa
seuraavaksi ilmastonmuutoksen
Kapitalismia voi vastustaa elegantistikin. Kanadalaisen menestysjournalistin Naomi Kleinin kieli on terävä, mutta esiintyjänä hän ei ole palopuhuja eikä aktivistin protototyyppi. Juuri siksikö hänen sanomalleen on niin paljon kysyntää?
Kuka journalisti ei haluaisi olla Naomi Klein? Merkkituotteitten vastustamisella kuuluisaksi tullut Klein on nyt itse merkkituote, jonka sanoma kapitalismin tuhoavasta vaikutuksesta leviää miljoonin kappalein kaikkialle maailmaan.
Viime viikolla maailman tämän hetken tunnetuin kapitalismikriitikko osoitti kaksipäiväisellä Suomen-vierailullaan, että sanoma puree, jos sen osaa oikein esittää. Yleisötilaisuudet olivat väkeä pullollaan, vaikka kanadalainen Klein esiintyy täysin vailla pohjoisamerikkalaisia show-elkeitä ja itseään korostamatta.
Naomi Klein oli Suomessa markkinoimassa kirjaansa Tuhokapitalismin nousu. Siinä hän kuvailee sokkien ja kriisien hyväksikäyttöä kapitalismin alttarille muun muassa 1970-luvun Chilessä, 1990-luvun Venäjällä sekä veden alle jääneissä New Orleansissa ja Sri Lankassa.
Eikä maailma pysähtynyt, kun Klein pani viimeisen pisteen kirjansa sivulle 676. Kirjan verkkosivuille (http://www.naomiklein.org/shock-doctrine) on koottu lisää uutisia tuhokapitalismin etenemisestä:
Israel yksityistää Länsirannan raja-alueen turvatarkastukset.
Sodan repimän Bagdadin vihreälle vyöhykkeelle ollaan perustamassa luksushotelleja, ostoskeskuksia ja huvipuistoja.
23 000 amerikkalaista liikemiestä toimii FBI:n ilmiantajina.
Yksityisistä palokunnista on tulossa massiivinen bisnes.
Agrobisnes kaappaa
ilmastonmuutoksen
Ja juuri nyt tuhokapitalismi on ottamassa haltuunsa myös ilmastonmuutoksen ja ruokakriisin sekä niiden hallintaan tarkoitetut keinot, Naomi Klein kertoi vierailullaan.
Samaan aikaan, kun Klein esiintyi helteisessä Helsingissä, pidettiin Roomassa huippukokous, jonka tarkoituksena oli löytää keinoja ruokakriisin ratkaisemiseksi. 180 maan kokous päätyi suosittelemaan kaupan esteiden purkamista ja maatalouden tukemista, mutta kieltäytyi ottamasta kantaa teollisuusmaiden maataloustukiin, jotka juuri näivettävät paikallista tuotantoa ja lisäävät nälkää.
Naomi Kleinin mielestä kyseessä oli klassinen kriisin synnyttämä lopputulos: Ongelma yritetään ratkaista tehostamalla ongelman synnyttäneitä syitä.
Klein kertoi, että kirjan uuteen painokseen tulee luku ilmastonmuutoksesta ja ruokakriisistä. Siinä hän tulee syyttämään teollistunutta maataloutta kriisien synnyttämisestä. Ja kriisin varjolla agrobisnesyhtiöt kaappaavat parhaillaan ilmastonmuutoksen omaksi bisneksekseen esimerkiksi patentoimalla ”ilmastovalmiita” siemeniä. Kärjessä tässäkin kulkee pahamaineinen Monsanto-yhtiö.
Klein kysyikin, millaisessa maailmassa me oikein elämme, kun rauha ja vakaus ovat uhka yhtiöiden voitoille, koska on niin paljon tuottoisampaa jatkaa katastrofien viitoittamalla linjalla. Hänen mukaansa öljy- ja kaasuteollisuus, ruokateollisuus sekä ase- ja turvayhtiöt adoptoivat salamannopeasti tulevat kriisit liiketoiminnakseen. Ja sen vuoksi se, mikä ennen koettiin suurkatastrofiksi onkin äkkiä uusi normaali tila.
Vihreä energia
ei kiinnosta
Kun markkinat nyt Kleinin mukaan sopeutuvat ilmastonmuutokseen ja kääntävät senkin liikevoitoikseen, niin tämä merkitsee samalla sitä, ettei todellisia panostuksia vaihtoehtoisiin energialähteisiin tehdä.
Hän kertoi jokin aika sitten tutustuneensa tilastoihin riskirahoituksen liikkeistä. Vuonna 2006 suurimmat investointikohteet Yhdysvalloissa olivat vihreä energia ja sisäinen turvallisuus.
Mutta sen jälkeen tapahtui jotain. Viimeisimpien tilastojen mukaan sisäisen turvallisuuden osuus kasvoi kaksinkertaiseksi ja investoinnit vaihtoehtoiseen energiaan kääntyivät laskuun.
Ilmastonmuutos on johtamassa ongelmiin ja näiden ongelmien vaikutukseen vastaaminen on liiketoiminnan näkökulmasta kannattavampaa kuin itse muutoksen hillintä.
– Suuri osa markkinoista näyttää lyövän vetoa sen puolesta, ettei ilmastonmuutoksen suhteen tehdä mitään ja se jätetään markkinoiden hoidettavaksi, sanoi Klein.
Ei enää yhtä
liikettä
Maailma on siis paha paikka. Mutta miksi vääryydet eivät synnytä enempää vastarintaa, Kleinilta kysyttiin. Päinvastoin parhaillaankin konservatiivit etenevät monissa maissa, ja vasemmisto ja ammattiyhdistysliike kutistuvat.
Naomi Klein vastasi puhumalla politiikan sykleistä.
Hän itse tuli kuuluisaksi keskellä 2000-luvun alun globalisaatiokriittisiä suurmielenosoituksia. Ensimmäinen kirja No Logo antoi selityksen juuri silloin esille nousseisiin kysymyksiin.
Kleinin mielestä erilaisten huippukokousten liepeille syntyneet suurmielenosoitukset olivat joukkojen kokoamisen aikaa. Ne edustivat vastarintaa uusliberaalille politiikalle ja niissä esiteltiin globalisaatiolle vaihtoehtoinen ohjelma.
Mutta enää hänen mielestään ei ole yhtä vastausta, koska globalisaatio kulkee eri mantereille eri polkuja. Latinalaisesta Amerikasta – joka aiemmin oli uusliberaalien ideoiden koekenttä – on nyt tullut vaihtoehtoisen politiikan laboratorio. Enää ei voi väittää, ettei vaihtoehtoa ole, koska Latinalainen Amerikka kokeilee sitä jo käytännössä.
Toisaalta Pohjois-Amerikassa uusliberalismin kasvot ovat entistäkin rumemmat, Klein sanoi. Eliittien sijaan Yhdysvalloissa viha kohdistuu latinoihin ja Kiinaan, joita syytetään työpaikkojen varastamisesta, sekä muihin vähemmistöihin.
Suomen ja Naomi Kleinin kotimaan Kanadan kaltaisissa demokratioissa taas yksinkertaisesti väsytään vanhoihin johtajiin ja halutaan uusia kasvoja eikä niinkään nimenomaan konservatiiveja valtaan.
Vaihtoehtoinen selitys
voittajien historialle
Naomi Kleinilla on sankka joukko ihailijoita, mutta tietysti myös vihailijoita. Tuhokapitalismi-kirjan kansainvälisissä kritiikeissä häntä on syytetty teoriasta, jossa koko maailmaa pyörittää suuri yhtiöiden johtama salaliitto.
Klein luonnollisesti kiistää olevansa salaliittoteoreetikko. Hän sanoi, ettei kirja kuvaa salaliittoja, vaan markkinavoimien strategiaa ja taktiikkaa, jolla ne levittävät vaikutuksensa yhä uusille alueille. Tähän asti asialle on esitetty vain yksinkertainen ja naiivi selitys, jonka mukaan vapaat markkinat ja demokratia kulkevat käsi kädessä eivätkä maat, joissa on McDonald´s sodi keskenään.
Oman kirjansa Klein sanoi kyseenalaistavan tämän voittajien selityksen lisäämällä sokkien ja kriisien vaikutuksen historiaan.
Pohjimmiltaan Naomi Klein näyttää kuitenkin olevan optimisti. Kirjan päättävässä luvussa Sokki menee ohi hän esittelee vastarinnan muotoja ja vaihtoehtoisia kehityskulkuja eri puolilla maailmaa.
Hän katsoikin Helsingissä yllättäen, että nyt eletään oikeistolaisen ideologian kannalta vaikeita aikoja. Ja juuri siksi hänenkin kirjansa herättää niin paljon vihaa.
– Ironisesti voittajat ovat nyt kriisissä. George W. Bush on pahinta, mitä oikeistolle on koskaan tapahtunut, Klein arvioi saamiensa salaliittosyytteiden taustaa.
Kapitalismi
tuottaa sokkeja
Naomi Klein nauroi, etteivät häntä vihaa vain oikeistofanaatikot, vaan myös 9/11-salaliittoteoreetikot, koska hän ei usko CIA:n olleen New Yorkin kaksoistornien räjäytyksen takana.
Klein korostikin, ettei hän väitä, että joku suunnittelee katastrofit, jotta niitä sitten voitaisiin käyttää hyödyksi.
– Totean, että sokkeja syntyy monista eri syistä ja että sokkien syntyminen on rakennettu nykyisen talousjärjestelmän sisään. Tulemme näkemään lisää sotia luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia luonnonkatastrofeja. Minä kuvaan kirjassani vallan strategiaa, joka käyttää näitä kriisejä hyväkseen, hän selitti.
Miksi juuri oikeistolla on vastaukset valmiina, kun jokin kriisi iskee? Naomi Kleinin mukaan oikeisto voi tästä kiittää erilaisia ajatushautomoitaan, joissa sille kehitellään uusia ohjelmia ja avauksia.
Tässä oikeisto onkin vienyt vasemmistolta perinteisen etulyöntiaseman. Hänen mielestään sokkidoktriinin johtava teoreetikko Milton Friedman kehittikin oppinsa itse asiassa 1930-luvun laman opetusten pohjalta. Silloinen kriisi johti vasemmistolaiseen muutokseen monissa maissa, esimerkiksi New Deal politiikkaan Yhdysvalloissa.
Kriisi voi siis vaikuttaa kumpaankin suuntaan. Paljon ratkaisee, kuka ja mitkä ideat ovat valmiimpia, kun on iskun paikka.
----------
Katso myös:

2 Comments:

Blogger Skyrat1 said...

Simgaporelaisen mallin mukaan palopaikalla käydään huutokauppa siitä, kuka sammutuksen halvimmalla hoitaa, ja tämä edellyttää sitä, että urakan saava palokunta on valmiudessa, sillä on tarvittava kalusto ja mahdollisuus myydä palvelunsa sopivaan hintaan.

Kleinin terävästi esille tuomassa erilaisten poikkeustilojen hyväksikäytössä ei ole sinänsä mitään uutta, poikkeustiloja ovat käyttäneet ja tarvittaessa luoneet fasistit, reaalisosialistit, feodaaliruhtinaat ja muut valtaajanoavat kautta aikojen. Tämän tiesi myös Machiavelli. Ylipäänsä muutokset tapahtuvat jonkin asteisten järistysten kautta, ja silloin niiden, jotka vaikuttaa haluavat, on syytä olla paikalla mahdollisimman nopeasti.

Uusliberalistisen opin kohdalla poikkeuksellista on sen läpitunkevuus, globaalius ja enemmän tai vähemmän yleinen hyväksyttävyys, relevantti vastavoima tällä hetkellä puuttuu, ja ansiokkaimmin kyseistä talousjärjestystä rapauttavat sen omat epäonnistujat, kuten Klein Bushista totesi.

Olisko aika maltillisen vasemmiston päivittää markkinatalousoppinsa ja olla jatkossa mukana relevanteilla sammutustarjouksilla, kun jatkossa huutokauppoja palopaikoilla käydään?

9:42 ap.  
Anonymous Dera said...

Johan Norberg osoitti artikkelissaan ja myöhemmin jopa kokonaisessa kirjassa Kleinin kirjan olevan täynnä virheitä ja tietoista harhaanjohtamista.

Naomi Klein - Tuhokapitalismin nousu -referaatin tiivistelmä

Sen sijaan, päinvastoin kuin Klein antaa lukijan ymmärtää, Milton Friedman vastusti Irakin sotaa kuten sotia yleensäkin ja muutenkin sanoi loppuun asti olevansa liberaali kuten eräät häntä vanhemmatkin samanmieliset taloustieteilijät USA:ssa ja muualla.

Friedman johdonmukaisesti vaati kaikkialla vapautta, ja koko vapautta, joskin ainoalla Chilen-matkallaan (yksityisen säätiön vieraana) hän piti puheen, jossa korosti, että taloudellinenkin vapauttaminen auttaa, koska se ennemmin tai myöhemmin johtaa muuhunkin yksilönvapauteen, kuten Chilessäkin kävi. Etelä-Amerikan köyhimpiin kuuluvasta, yli varojensa eläneestä ja inflaatioon sortuneesta maasta tuli maanosan rikkaimpia ja hyvinvoivimpia ja vapaimpia, kun se alkoi 80-luvun alkupuolella noudattaa Friedmanin liberaaleja talousoppeja konservatiivisten talouskokeilujen epäonnistuttua.

Friedman kävi yhden keskustelun Pinochet'n kanssa ja kirjoitti tälle erään muistion siitä, miten taloudellista hyvinvointia maassa voisi parantaa. Kiinalle ja muille sosialistimaille Friedman on tehnyt enemmän, ja silti häntä ei syytetä sosialistiksi. Friedman haluaa auttaa kaikkien maiden ihmisiä.

Vielä tällä vuosikymmenellä erittäin lempeän ja ystävällisen miehen maineessa olevat nobelisti Friedman työskenteli sen eteen, että USA:n köyhätkin saisivat valita koulunsa (palvelusetelein), jolloin sekä tämä markkinavoima sekä pakottaisi huonot koulut paremmiksi että muutenkin lapset saisivat siirtyä parempiin kouluihin.

Tuhososialismi on tavallista. Esimerkiksi antiliberaali George W. Bush paisutti USA:n menoja enemmän kuin kukaan muu maailmanhistoriassa, vaikkei laskettaisi sotilasmenoja vaan ainoastaan julkinen sektori, maataloustuet yms. Tätä hän teki osittain terrori-iskujen verukkeella, tuskin olisi onnistunut yhtä pahasti ilman niiden tuomaa nostetta.

Muutenkin shokkeja on käytetty useammin verukkeena valtion otteen kiristämiseen kuin löysäämiseen, ja niin tehdään nytkin, vaikka tämän finanssikriisin voimakkuus johtuikin lähinnä valtioiden sääntelystä, kuten alle linkatun artikkelin faktoista käy ilmi:

How Government Stoked the Mania - Housing prices would never have risen so high without multiple Washington mistakes.

Kleinin mukaan vuoden 1989 Tiananmenin aukion verilöyly oli liberalisoinnin aloittanut shokki, kun se päinvastoin melkein lopetti Kiinan talouden vapauttamisen.

Liberaalina Friedman luonnollisesti on vastustanut IMF:n ja Maailmanpankin ym. maailmansääntelyelinten politiikkaa, ja silti Klein jotenkin antaa ymmärtää niiden olevan liitossa Friedmanin kanssa.

Kapitalismin lisääminen olisi lääke ongelmiin, joista Klein syyttää kapitalismia:

http://www.vapaasana.net/artikkelit/2008/09/naomi-klein-tuhokapitalismin-nousu
"Maiden [taloudellisesti] vapaimmassa viidenneksessä köyhyys on 15,7 % ja muussa maailmassa 29,8 %, työttömyys 5,2 % ja muussa maailmassa yli tuplasti."

"Taloudellisesti vähiten vapaassa viidenneksessä, jossa on sellaiset yksityisen omistusoikeuden, liiketoiminnan ja kaupan rajoitukset, joita Klein väittää keinoksi auttaa köyhiä, työttömyys on 37,4 % ja työttömyys 13 %."


Venäjä muuten kuuluu tuohon vähiten vapaaseen (vähiten kapitalistiseen) neljännekseen: vuonna 2009 sijoitus oli 146/179 ja 41/43 Euroopassa:

Economic Freedom Index
(indeksi rankkaa maat taloudellisen liberalismin mukaan ja klikkaamalla maata näkee, millä tavoin sen talous on säännelty)

9:50 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home