keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2005

Ruotsi nujersi suurtyöttömyyden, miksei Suomi?

Työllisyysmaaottelussa
Tre Kronor syö Leijonat

(Kansan Uutisten Viikkolehti lokakuu 2002)

Miksi Ruotsissa on täystyöllisyys, mutta Suomessa ei? Vastauksia on ainakin kolme. Ruotsi ei omassa lamassaan antanut työttömyyden räjähtää käsiin. Laman jälkeen ja yhä edelleen se satsaa työllisyyden hoitoon aivan eri tavalla kuin Suomi. Eikä Ruotsissa päästetä pitkäaikaistyöttömiä putoamaan ulos työmarkkinoilta.

KAI HIRVASNORO

Tulopoliittisen sopimuksen kohtalo on tätä kirjoitettaessa auki ja sama koskee myös sen kylkeen kaavailtua työllisyyspakettia. Irtisanomisilmoituksia tulvii nyt sellaista tahtia, että hallitus joutuu reagoimaan tilanteeseen joka tapauksessa tuli tupoa tai ei.

Jo työllisyyspaketista käyty alustava keskustelu osoitti, että samanlaisiksi syytetyillä suomalaispuolueilla on sittenkin eroja. Vasemmisto ja oikeisto ovat selvästi eri mieltä siitä, miten paikalleen jämähtänyttä suurtyöttömyyttä voitaisiin lieventää. Vasemmisto ja SAK tarjoavat aktiivista työvoimapolitiikkaa, jota kokoomus taas pitää vanhakantaisena peräpeiliin katsomisena.

Pakettia kaavaillaan tilanteeseen, jossa työvoimatoimistoissa oli syyskuussa 275 400 työtöntä työnhakijaa. Avoimia työpaikkoja niissä oli samaan aikaan 38 200. Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli syyskuussa 76 200 ja yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita 35 600. Pitkäaikaistyöttömyys väheni edelliseen vuoteen verrattuna muutamalla tuhannella, mutta kasvava joukko työttömiä putoaa pois edes jonkinlaisen toimeentulon takaavalta ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta. Syyskuussa ansiopäivärahaa saaneita työttömiä oli 109 000.

Erilainen
traditio

Maaotteluhenki elää vahvana Suomen ja Ruotsin välillä. Miksei myös työllisyyden hoidossa? Molempien joukkueiden päävalmentajilla on käytössään suunnilleen samanlainen työvoimapolitiikan keinovalikoima eli ns. temput. Mutta jostain syystä vain Ruotsin joukkue saavutti päävalmentaja Göran Perssonin johdolla1990-luvun laman jälkeen nopeasti uudelleen täystyöllisyyden.

Vaikka Ruotsin työttömyys ei pahimmillaankaan noussut sille tasolle, millä se on Suomessa edelleen, näyttää Tre Kronorin esimerkki puhuvan senpuolesta, ettei aktiivinen työvoimapolitiikka ole pelkkää peräpeiliin katsomista. Tutkija Juhana Vartiainen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta muistuttaa, ettei työttömyys Ruotsissa noussut jättisuureksi, koska lamashokin ei annettu tulla päälle yhtä ankarana kuin Suomessa. Valtion annettiin velkaantua enemmän.

- Niin kauan kuin työttömyys oli nousussa, ei tehty mitään budjettia kiristäviä toimia. Vaikka Ruotsissakin oli silloin porvarihallitus, tämä oli tietoinen valinta, sanoo Tukholmasta tavoitettu Vartiainen.

Hän toimii tällä hetkellä Ruotsin palkansaajien tutkimuslaitoksessaFIEF:ssä, missä oli myös vuosina 1994-96.

Vaikka hallituspohja oli sama, suhtautuminen työttömyyden kasvuun oli erilainen. Siinä näkyy Suomen ja Ruotsin erilainen traditio.

Suihkusta on
huono pelata

Työvoimapolitiikan keinovalikoima on naapurimaissa samankaltainen, mutta volyymi Ruotsissa huomattavasti korkeampi. Vuonna 2000 aktiivitoimien piirissä oli Ruotsin työvoimasta 3,8 prosenttia, Suomen työvoimasta 2,5 prosenttia. Työvoimapolitiikan osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen on Ruotsissa lähes kaksinkertainen päävalmentaja Paavo Lipposen Suomeen verrattuna.

Suomessa aktiivitoimien piirissä on noin 86 000 ihmistä. Jos volyymi olisiRuotsin tasoa, määrä olisi 150 000. Suomen peli yskii, koska valmennusjohto ei ole huomannut, ettei pelissä pärjää, jos suuri osa joukkueesta on siirretty ottelurangaistuksen takia kokonaan suihkun puolelle.

Ruotsi pistää
työttömyyden poikki

Mitoituksen lisäksi ehkä tärkein ero naapureiden taktiikassa on se, että Ruotsissa työttömyys katkaistaan poikki eikä laajaa pitkäaikaistyöttömyyttä päästetä syntymään. Pidetään peli puhtaana ja rangaistukset enintään kaksiminuuttisina.

Ruotsissa ansiosidonnaisen korvaustaso on 80 prosenttia palkasta ja siitä nauttivat lähes kaikki työttömät. Suomessa korvaustaso on keskimäärin 58 prosenttia ja sen piirissä on enää alle puolet työttömistä. Ja jos Ruotsissa kaikesta huolimatta onnistuu jotenkin putoamaan peruspäivärahalle, niin sekin on kuusi euroa korkeampi kuin Suomessa.

Suomessa Lipposen ykköshallitus vaikeutti ansiopäivärahan uusimista pidentämällä työssäoloehdon kymmeneen kuukauteen. Ruotsissa ehto on puoli vuotta. Ruotsissa ansioturvan enimmäiskesto on 300 päivää, Suomessa 500 päivää.

Miten siis on mahdollista, että Suomessa ansiopäivärahalla on vähemmistö työttömistä, Ruotsissa ylivoimainen enemmistö?

Perälauta
takuuna

Kansaneläkelaitoksen tutkija Helka Hytti selvittääYhteiskuntapolitiikka-lehdessä (4/2002), mihin ruotsalaiset työttömät joutuvat 300 päivän jälkeen: Ensinnäkään 300 päivän raja ei ole ehdoton, vaan työttömyyskassa voi jatkaa tuen maksamista toiset 300 päivää työvoimatoimiston esityksestä, jos työtä ei löydy eikä aktivointia katsota siinä vaiheessa aiheelliseksi.

Työvoimapoliittiset toimenpiteet auttavat päivärahan uusimisessa ja viimeisenä perälautana on aktivointitakuu, joka toimii erilaisten ohjelmien sateenvarjona. Vähintään 24 kuukautta työttömänä ollut kuuluu takuun piiriin siihen asti, kun saa työtä avoimilta tai tuetuilta markkinoilta tai uusii työssäoloehtonsa koulutuksen avulla. Aktivoinnin aikana työttömyyskassan jäsenet saavat ansioturvan suuruisen toimeentulon.

Sekä Ruotsissa että Suomessa on toistuvasti vaadittu "liian anteliaan" ansioturvan keston leikkaamista. Ruotsissa vaatimus on Helka Hytin mukaan torjuttu sillä, että kohtuullinen toimeentuloturva estää pitkäaikaistyöttömiä marginalisoitumasta ja pitää heidät työmarkkinakelpoisina.

Ruotsissa on myös hyväksytty se, ettei toimeentuloturvan heikentäminen vähennä työttömyyttä, jos työvoimalle ei kerran ole kysyntää.

Svenskit eivät
veroalesta piittaa

Sen sijaan Ruotsissa ei käydä sellaista keskustelua, että tuloverotusta pitäisi keventää työllisyyden parantamiseksi.

- Päinvastoin, viime vaalituloksen perusteella täällä aiotaan ilmeisesti kiristää verotusta, Juhana Vartiainen nauraa Tukholmassa.

Oikeisto kyllä ajoi verotuksen keventämistä vaaliteemanaan, mutta turpiin tuli. Suomessa sen sijaan on Vartiaisen mielestä poliittisista mukavuussyistä asetettu liian suuria toiveita sille, että veronkevennykset automaattisesti parantavat työllisyyttä.

- Koska Suomessa on poliittisesti mieluisaa ajaa veronalennuksia, niin sen takia kernaasti hankkiudutaan siihen uskoon, että niillä myös parannetaan työllisyyttä.

Jos Juhana Vartiainen saisi itse päättää, hän nostaisi Suomessa aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja, mutta liittäisi siihen työttömille suuremman pakon ammatilliseen ja alueelliseen liikkumiseen.

- Kannatan hyvinvointivaltiota, joka antaa paljon, mutta vaatii myös paljon.

Aktivointi avaa
mahdollisuuksia

Helka Hytti kirjoittaa, että suomalaisin silmin naapurimaiden sosiaaliturvan suurimpia eroja on juuri se, miten työttömien toimeentulosta on huolehdittu.

"Kun meillä on pidetty tärkeänä, että työttömät eivät onnistuisi tukityöllä keinotekoisesti jatkamaan ansioturvaa, takaa Ruotsin järjestelmä ansioturvan jatkumisen lähes määräämättömän ajan sitoen työttömän samalla kuitenkin aktiivitoimenpiteiden kautta tiiviisti pyrkimykseen päästä takaisin ansiotyöhön. Meillä vaaditaan edelleen työttömyysturvan ehtojen kiristämistä, vaikka tähänastisen politiikan seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset ovat pudonneet ansioturvalta tarveharkintaiselle työmarkkinatuelle ja joutuneet tätä kautta syvenevän köyhyyden kierteeseen."

Neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen työministeriöstä pohtii, kumpi on järkevämpää, pitää ihmiset toimenpiteiden piirissä vai avoimen työttömyyden piirissä. Hän puhuu ensin mainitun vaihtoehdon puolesta.

- On parempi, että ihmiset ovat kiinni aktiivisessa toiminnassa kuten koulutuksessa tai työllistämistukipaikassa. Kyllä se vähentää syrjäytymisriskiä ja avaa mahdollisuuksia, hän sanoo.

- Tietenkin on budjettitaloudellisesti kalliimpaa pitää ihmisiä toimenpiteiden kuin pitkittyvän työttömyyden piirissä. Mutta sitten tulee kysymys, kumpi on sosiaalisempaa ja taloudellisesti järkevämpää. Vaikka toimenpide maksaa vähän enemmän, siitä palautuu kuitenkin suuri osa yhteiskunnalle takaisin verotuloina ja työttömyysturvan säästöinä. Eli kun budjettikustannuksesta vähennetään hyödyt, ei se niin kauhean kallista puuhaa ole, sanoo Tiainen.