Marita Huhtaniemi ja Kaisa Kautto-Koivula. Kuva: Jarmo LintunenNokia-yhtiöstä eronneet äiditviitoittavat uutta aikakautta(Kansan Uutisten Viikkolehti 20.10. 2006)
Mistä kertovat työuupumus ja ihmisiä vaivaava paha olo? Kahdelle Nokia-yhtiöstä eronneelle huippuosaajalle kyse on kahden aikakauden kivuliaasta kohtaamisesta. Väistyvä teollinen aika pyrkii ottamaan ihmisestä irti kaiken mahdollisen, mutta esiin pyrkivä uusi aika taas tarvitsisi luovuutta ruokkivaa hyvää elämää ja arkea.
KAI HIRVASNORO
Tarvitaan uusi maailmankuvan mullistava vallankumous. Ihmisen ei enää pidä kiertää taloutta, vaan talouden ihmistä. Talous on palautettava rengiksi ja ihminen isännäksi.
Sen, että nyt on toisinpäin, kokivat
Kaisa Kautto-Koivula ja
Marita Huhtaniemi kouriintuntuvasti työssään Nokia-yhtiön näköalapaikoilla. Kumpikin oli Suomen tärkeimmän yhtiön palveluksessa 15 vuotta, joista viisi viimeistä tulevaisuuden ennakoijina ja uusien liiketoimintakonseptien kehittäjinä. Työ oli huippumielenkiintoista ja antoisaa. Mutta sen kääntöpuolena talouden asettamat yhä kovemmat vaatimukset maksoivat heille ensin arjen ja olivat viedä myös koko terveyden.
Kaisa Kautto-Koivula ja Marita Huhtaniemi erosivat Nokiasta toissa vuonna.
Mutta kyse ei ollut vain heidän omasta pahasta olostaan. Kumpikin alkoi nähdä, että pahoinvoinnin syynä oli yhteiskunnan arvojen luisuminen perustavalla tavalla väärään suuntaan. Pohdinnat paisuivat ja jalostuivat vähitellen kirjaksi
Rengistä isännäksi - Vapaaksi kvartaalitalouden talutusnuorasta (Edita), joka päätyy huimaaviin näköaloihin. Maailma on siirtymässä kokonaan uuteen aikakauteen, ja muutos vertautuu suuruudeltaan siihen, kun keskiajan lopulla maatalousaikakaudesta siirryttiin teolliseen aikakauteen.
Nyt teollinen aika on päättymässä. Uudessa historian vaiheessa keskeiseen rooliin nousevat innovaatiot. Mutta yhteiskunnan säännöt ovat jämähtäneet vanhan teollisen maailman asentoon ja kahlitsevat ja estävät meneillään olevaa aikakauden muuttumista ja siitä syntyvää vaurauden lisääntymistä.
Työ muuttui ainavain ahdistavammaksi Marita Huhtaniemi ja Kaisa Kautto-Koivula kokivat Nokian kasvun alusta asti. He etenivät urallaan askel askeleelta mielenkiintoiseen työhön ennakoimaan tulevaisuutta hyvin laajasta näkökulmasta. Kummankin työ oli haastavaa, palkitsevaa ja mielenkiintoista. Kehumisiakin sateli työtuloksista.
- Ainutlaatuinen kokemus, kehuu Kaisa Kautto-Koivula vieläkin.
Mutta toisaalta työviikot olivat 60-tuntisia ja joskus enemmänkin. Vaikka kummatkin olivat tottuneet siihen, että pitkä päivä kuuluu heidän tehtäviinsä, jotain muuttui vuosien mittaan.
Muutos ei koskenut vain Nokiaa eikä vain Suomea, vaan vaatimukset kasvoivat kaikkialla maailmassa. Työn tuloksellisuutta ryhdyttiin mittaamaan yhä lyhyemmin jaksoin, mikä oli isossa ristiriidassa luovuutta korostavan työn kanssa. Uudet ideat kun eivät putkahda maailmalle noin vain neljännesvuoden välein.
Molemmilla naisilla on perhe ja lapsia. Hienon työn vastapainona he vähitellen menettivät arjen, koska työ vei kaiken.
Viimeinen pisara kummankin irtisanoutumiselle oli terveyden vakava heikkeneminen.
Kaisa Kautto-Koivulan verenpaine nousi, mutta mitään varsinaista sairautta hänestä ei löytynyt. Ainoa selitys oli liian kiivas työrytmi ja työympäristön paineet.
Vaihtoehtoja oli kaksi. Ryhtyä syömään lääkkeitä eli hoitamaan oireita. Tai puuttua varsinaiseen sairauden syyhyn.
Myös Marita Huhtaniemen verenpaine oli koholla. Eräänä päivänä hän tunsi työhuoneessaan vasemman kätensä puutuvan. Ensin hän ei osannut ajatellakaan, että hänellä, terveellä, nuorella ihmisellä voisi olla mistään vaarallisemmasta kysymys. Mutta illalla kotona Marita Huhtaniemi ei uskaltanut mennä nukkumaan, vaan lähti lääkäriasemalle.
- Onneksi menin. Tuli huimat verenpaineluvut ja minulla oli alkava sydänkohtaus tulossa, Huhtaniemi kertoo.
Rästitöitä tekemäänjo aamuyöllä Hän oli miettinyt jo pitkään, että työn ehdoilla arjen pyörittäminen oli mennyt mahdottomaksi. Marita Huhtaniemi halusi olla mukana urheilevien lastensa harrastuksissa ja elämässä. Hän sanoo olevansa kotona viihtyvä, arjesta pitävä ihminen. Mutta kun aikaa ei ollut kaikkeen, niin viimeiset 1,5 vuotta Huhtaniemi meni illalla aikaisin nukkumaan ja heräsi kolmen jälkeen yöllä viimeistelemään tekemättömiä töitä.
- Oli pitkällinen prosessi miettiä, että tämä ei ole enää elämisen arvoista elämää, niin mielenkiintoista kuin se työ olikin. Me molemmat olemme hyvin luovia ihmisiä ja pidämme isojen juttujen tekemisestä. Nautimme siitä. Mutta yhtälö oli mahdoton siinä aikataulupaineessa, mikä meillä oli. Oli pakko tehdä valintoja eikä tarvinnut kauhean kauaa miettiä, kumpaan suuntaan se kallistui. Ei antoisakaan työ ole se tärkein juttu, Marita Huhtaniemi kertoo.
- Siinä oli pakko kysyä, mikä minun elämässäni on tärkeää, Kaisa Kautto-Koivula jatkaa.
- Olihan kumpikin meistä nähnyt tuttavapiirissä vielä pahempiakin kohtaloita. Sitten kaatuu saappaat jalassa, mutta haluaako odottaa sitä omalle kohdalleen?
Kautto-Koivula mietti omaa ratkaisuaan pitkään ja mietti vielä sen jälkeenkin, oliko tehnyt väärän valinnan.
Nyt kun etäisyyttä Nokia-aikaan on enemmän, hän ei suostuisi enää palaamaan samaan oravanpyörään. Mutta kun tilanne on päällä, niin myllyssä oleva ihminen vauhtisokeutuu eikä tunnista omaa tilaansa.
Kaisa Kautto-Koivulalla on nyt pieni yritys. Hän toimii kouluttajana ja luennoitsijana.
Marita Huhtaniemi on etsinyt uutta työtä, jonka rinnalla hän haluaisi hiljalleen perustaa oman yrityksen. Ongelmana on se, että työelämässä on vain yksi sallittu suunta, yhä ylemmäs.
Työnantajien mielestä Huhtaniemi on liian kokenut palatakseen haluamiinsa assistentti-tyyppisiin tehtäviin. Hänessä on oltava jotain vikaa, kun hän haluaa vähemmän vastuullisiin töihin. Ehkä hän on peräti epäonnistunut joskus?
Mikä maailmassaon muuttumassa? Paitsi itsestään, Kaisa Kautto-Koivula ja Marita Huhtaniemi olivat huolissaan varsinkin lastensa tulevaisuudesta. Jos työelämä on jo nyt tällaista, niin mitä onkaan tulossa?
Yksityisestä pohdinta eteni yleiseen. Mistä voi olla kysymys, kun tilastojen valossa kaikki näyttää olevan loistavasti, mutta samaan aikaan ihmiset voivat hirvittävän pahoin. Mikä maailmassa on muuttunut?
Teema vei mennessään ja yhtäkkiä he huomasivat kirjoittavansa kirjaa. He olivat jo työssään ennakoineet tulevaa. Nyt ammattitaito valjastettiin käyttöön toisesta perspektiivistä: Millaisessa muutoksessa maailma on? Onko tapahtumassa jotain perustavaa, jota ei vielä huomata? Millainen voisi olla tulevaisuuden Suomen käsikirjoitus?
On väkivaltaa rutistaa Rengistä isännäksi -kirjan sanoma muutamaan virkkeeseen, mutta sen ydin kuuluu näin: Käynnissä on paljon suurempi murros kuin on osattu ikinä ajatellakaan. Ihmisen rooli kasvaa tulevaisuudessa, ja se on se kultajyvä, jonka varassa vaurauden tuottaminen jatkossa on. Ja samalla kun näin on, niin ihmiset kuitenkin ajetaan loppuun päättyvän teollisen ajan pelisäännöillä.
Mutta miten isosta murroksesta lopulta on kysymys?
Teknologiavallankumouksia on ollut viisi 1700-luvun lopulta lähtien.
50-60 vuoden välein on käyty läpi maailmanlaajuinen teknologiavallankumous. Muun muassa höyryn, sähkön ja öljyn kautta on edetty nykyisyyteen, viidenteen teknologiavallankumoukseen, jonka käynnisti mikroprosessorin tulo markkinoille vuonna 1971. Se mullisti teollisen ajan mekanismit.
Käännepisteessäkuudetta vuottaJa kuten kussakin aikaisemmassa kehitysvaiheessa, nytkin törmättiin kuplatalouden puhkeamiseen. Tämä tapahtui vuonna 2000, joten nyt eletään jo kuudetta vuotta käännepisteessä. Mutta niin kuin aina ennenkin, siirtyminen uuteen vaiheeseen edellyttää yhteiskunnan rakenteiden ja toimintamallien kehittämistä vastaamaan ajan muuttuneita tarpeita.
Kirjan edetessä teknologiavallankumous osoittautui sittenkin liian suppeaksi näkökulmaksi meneillään olevaan muutokseen. Kyse oli jostain vielä suuremmasta.
Meneillään oleva murros on luonteeltaan niin mittava, että se horjuttaa talouden ja yhteiskunnan uskomusjärjestelmien peruspilareita. Voimmekin siksi olettaa olevamme murroksessa, joka muistuttaa enemmän aikakausimurrosta - siirtymisvaihetta teollisesta aikakaudesta uuteen aikakauteen, todetaan kirjan sivulla 193.
Avainasemaan on noussut ajattelutyö, mutta sitä ohjataan ja mitataan teollisen tuotannon mittareilla.
- Aikaisemmin vaurautta on luotu tavaratuotannon kautta. Mutta tämä mylly ei enää riitä tulevaisuudessa, vaan vaurautta täytyy rakentaa aineettomasta ideasta. Vaurauden lähde on oma pääkoppa eikä se toimi käskien eikä neljännesvuositalouden mukaan, vaan se toimii silloin, kun oivallus tulee, on sopiva ympäristö ja voit arjessa hyvin. Asioita joudutaan katsomaan ihan toisesta näkökulmasta, Marita Huhtaniemi tiivistää.
Muutos on vasta alussa ja kahden aikakauden ristipaineissa ihmiset kaatuvat jo 35-vuotiaina, koska ihmistä pidetään pelkkänä koneena.
Tehokkuus onmyrkkyä luovuudelle Hulluinta tässä on se, että pahimmillaan yritykset syövät itse omaa tulevaisuuttaan hakemalla lyhytnäköisintä mahdollista tulosta. Innovaatioista ja luovasta taloudesta kyllä puhutaan, mutta sen pidemmälle ei ole mietitty, mitä se käytännössä merkitsee, että ihminen on voimavara.
Nyt tehokkuus nimenomaan tappaa luovuuden, koska kvartaalitalous korostaa tuottavuutta ja kustannustehokkuutta. Mutta se on rentoutuminen, mikä taas edistää innovatiivisuutta, naiset innostuvat.
Kaikki puhuvat nyt luovuudesta ja innovaatioista. Silti meiltä puuttuu keskustelu siitä, miten huolehditaan niistä ihmisistä, joilta niitä innovaatioita odotetaan.
- Innovaatiot eivät ole organisaation seinillä eivätkä tule kadulla vastaan. Joku ne keksii ja radikaaleimmat innovaatiot tulevat useimmiten sellaisilta ihmisiltä, jotka kyseenalaistavat asioita ja joilla on laaja-alaisia näkemyksiä, Kaisa Kautto-Koivula korostaa.
Teollinen aika ottaa ihmisestä irti aina lisää joka neljännesvuoden kierroksella. Tarvitaan lisää talouskasvua, jonka eteen kaikkien on ponnisteltava.
- Mutta eikö talouskasvun pitäisi olla väline hyvään elämään? Kautto-Koivula kysyy.
- Nyt talouskasvusta on tullut päämäärä ja meidän on uhrattava kaikki sen hyväksi, hyväkin elämä.
Nyt suuren murrosvaiheen käännepisteessä yhteiskunnan rakenteet on pakko uudistaa, naiset näkevät. Ei uudistamisen ilosta, vaan päämäärän saavuttamiseksi.
Aineeton taloussyrjäyttää aineellisen Uusi aikakausi on heidän näkemyksensä mukaan sitä, että talouden arvonmuodostuksen logiikka on muuttumassa ja teollisen ajan lainalaisuudet eivät siinä enää päde.
Materiaalikeskeisestä tuotannosta on jo osin siirrytty aineettomaan talouteen, joka tapahtuu ihan eri tavalla. Esimerkiksi tietokoneohjelmistojen yksinvaltiaan Microsoftin haastajaksi noussut suomalaisperäinen Linux syntyi täysin yrityksistä riippumatta. Sitä kehitti ryhmä osaavia nuoria, jotka rakensivat verkostossa vaihtoehdon. Näin syntyivät myös internet-puhelut jokamiehen ulottuville tuonut Skype ja näin kehittyy tietosanakirjat 2000-luvulle siirtänyt Wikipedia.
- Usein sanotaan talouden lainalaisuuksien estävän ottamasta ihmistä enemmän huomioon. Mutta näyttää itse asiassa siltä, että tulevaisuuden talouden lainalaisuudet päinvastoin pakottavat laittamaan ihmisen keskiöön, Marita Huhtaniemi miettii.
- Jos ja kun vaurauden tuottamisen keskeisin tuotantotekijä on oma pää ja arjen hyvinvointi kokonaisuudessaan on merkityksellinen tekijä, niin se jo vaatii muutosta. Muuten sitä uutta vaurautta ei synny.
Muutos heiluttaa näiden naisten mukaan kulttuurisia elementtejä, ideologioita ja poliittisia järjestelmiä.
- Nämä asiat, mistä me puhumme, eivät ole millään tavalla kanavoitavissa vasemmisto-oikeisto -akselille, painottaa Huhtaniemi.
- Me tiedämme, että luovaa ei synny pelkästään tekemällä tutkimusta. Luovuus syntyy mielikuvituksesta ja intuitiosta. Tämän päivän maailmankuva on puhtaasti tieteellinen, järkeen perustuva. Ensin todistetaan ja sitten tapahtuu. Mutta intuitio toimii täysin toisella tavalla. Me tiedämme sen, kun olemme itse tehneet sitä työksemme. Intuitio vaan syntyy eikä minulla ole selitystä, miten, Huhtaniemi kertoo
- Minä tiedän, mitä tieteelliset metodit ovat, mutta ei niillä luoda oivallusta. Se tulee intuitiosta ja se on jotain sellaista, mistä me emme tiedä juuri mitään, Kautto-Koivula jatkaa.
- Jos ja kun tulevaisuudessa luovuus, monipuolinen osaaminen ja osaavat ihmiset ovat tärkeitä ja aineeton pääoma on tärkeä, niin miksi sitä ei oteta perusoletukseksi? Meillä on edelleen vanhat teollisen ajan perusoletukset ja tavaratuotannon viitekehyksessä yritetään sitten tuoda sinne vähän luovuutta, Huhtaniemi puuskahtaa.
- Teollisen talouden tuotannontekijöissä ihminen nähdään vain resurssina. Mutta aineettomassa luovassa taloudessa ihminen on päätuotannontekijä meidän mielestämme, Kautto-Koivula täydentää.
Suomelta odotetaanedelläkävijyyttä Kaisa Kautto-Koivula muistuttaa, että pienemmissä teknologiamurroksissa ja aikakausien vaihtumisissa jokin maa tai yhteiskunta on aina ollut valveutunein, rohkein ja uskaliain tiennäyttäjä. Teollisessa vallankumouksessa se oli Britannia, mutta aineettoman tuotannon vallankumouksessa sitä roolia suorastaan tyrkytetään Suomelle. Ja Suomen keihäänkärkiroolin käsikirjoitus on Rengistä isännäksi -kirjan ydinsanomaa. Sillä jos Suomi lähtee ensimmäisenä liikkeelle, niin se avaa suunnattomia mahdollisuuksia uusille innovaatioille. Ja sieltä voisi tulla uusi jalka, jolle Suomea rakennetaan.
- Tämän uuden avautuvan murroksen kautta avautuu ainutlaatuinen uusien mahdollisuuksien ikkuna. Me uskomme, että siellä on valtavat taloudelliset mahdollisuudet ja joku tulee sen joka tapauksessa tekemään, Marita Huhtaniemi innostuu.
- Näytillä on nyt kultakimpale ensimmäisille rohkeille ja mielenkiintoista tässä on se, että muualla maailmassa odotetaan, että tietä näyttää Suomi. Me olemme olleet tiennäyttäjiä ja teknologian kehittäjiä meneillään olevan murroksen ensimmäisessä kehitysvaiheessa. Ja samalla kun Suomi olisi tiennäyttäjä, Suomi pystyisi tarjoamaan arjen hyvinvointia jokaiseen perheeseen.
- Ei tarvitse olla neropatti nähdäkseen, että olemme ajautumassa umpikujaan. Mutta se todellinen seinä tulee vastaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Jäämmekö odottamaan sitä vai alammeko toimia? Kautto-Koivula kysyy.
Kvartaalitalous onromahduksen enne Jokainen historian vaihe on ennen kulissien romahtamista kärjistynyt. Nyt kvartaalitalous on yksi voimakkaimmista romahduksen enteistä, naiset sanovat. Kaisa Kautto-Koiviston mukaan jotkut isot globaalit yritykset puhuvatkin jo pörssistä vetäytymisestä tavalla, joka ei pari vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan.
Eduskuntavaaleihin on puoli vuotta aikaa. Kaisa Kautto-Koivulan ja Marita Huhtaniemen analyysi ja visio on valovuoden päässä siitä, mitä tulevissa vaalikeskusteluissa tullaan puhumaan.
Mikä on viestinne vaaleihin valmistautuville poliitikoille? Mitä edelläkävijän pitäisi ryhtyä ajamaan?
- Minä ainakin toivoisin, että kun etupiha näyttää hienolta, niin yhtälailla tunnustettaisiin tämä toinen totuus - takapihalla on paljon ongelmia. Lähdettäisiin oikeasti miettimään hyvinvoinnin ongelmia ja mitä niille pitää tehdä. Totuuden tunnustaminen on ensimmäinen askel, vinkkaa Marita Huhtaniemi.
- Ja jos miettii historiaa, niin tähän sykliin kuuluu se, että päämäärät ja välineet menevät aina jossain vaiheessa sekaisin ja ne pitää keikauttaa taas toisinpäin. Minkälaiseen päämäärään me olemme menossa? Missä on se keskustelu Suomen kansallisesta visiosta? Minulle vastaukseksi eivät riitä kilpailukyky, luovuus, innovatiivisuus, tehokkuus ja tuottavuus. Ne ovat kaikki vasta keinoja johonkin suurempaan, mutta hyvän elämän päämäärät ovat vielä selvittämättä.
Kiteytettynä Marita Huhtaniemi ja Kaisa Kautto-Koivula haluavat kuulla puolueilta vision siitä, minkälaista maailmaa, yhteiskuntaa ja arjen hyvinvointia ne tavoittelevat ja mikä on niiden tahtotila toteuttaa se. Keinojen valinta on vuorossa sitten, kun päämäärä on selvillä.
