Mikko Perkoilalta uusi levy vanhoja työväenlauluja

Kansan Uutiset 30.4. 2009

Muuttuuko lopulta mikään, kun vanhat työväenlaulut kuulostavat edelleen niin ajankohtaisilta?

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

– Ihan piruuttani.

Se on yksi Mikko Perkoilan selitys sille, että hän julkaisi vapuksi kokoelman vanhoja työväenlauluja. Nimikappaleen lisäksi Punikin kirjelaatikosta löytyy muun muassa suurklassikko Internationale sekä vähemmän tunnettuja lauluja, joista osa on 1920–30 luvulta, osa 1970-luvun työväenlaulukeräyksen satoa.

Muitakin selityksiä toki löytyy:

– Mikä on muuttunut ihmisten, jos ei nyt puhuta riistosta, niin hyväksikäytössä? Se jatkuu yhä vaan tiukempana paitsi että se tehdään ehkä vähän siistimmin ulkoistamalla toimintoja. Jokainen ihminen rupeaa kohta olemaan oma yrittäjänsä.

Eli Perkoilan mielestä niin kovin paljon ei olekaan muuttunut esimerkiksi niistä ajoista, jolloin Internationale sai suomenkieliset sanat. Tämä tapahtui vuonna 1905.

– Kolmas hyvä syy on vanhan perinteen arvostus. Jos ajattelee työväenliikkeen saavutuksia, niin aika erilaiselta täällä näyttäisi jos joku ei olisi ollut sanomassa vastaan. Tämä ahneus on niin mieletöntä nykyaikana, että on hienoa nähdä, millä lailla ihmiset joskus ajattelivat olevansa osa jotain kokonaisuutta ja tekevänsä työtä ihmisyyden hyväksi, Perkoila sanoo.

Vanhat laulut

turhan ajankohtaisia

Punikin kirjelaatikko ja kolme muuta uutuuslevyn laulua ilmestyivät ensimmäisen kerran jo vuonna 1982 Mikko Perkoilan omakustannekasetilla. Kaksi muutakin levyn laulua on samalta vuosikymmeneltä. Tätä levyä varten äänitettiin lisäksi neljä kappaletta.

Omia laulujaan Mikko Perkoila ei nyt julkaissut. Lauluntekijä sanoo olevansa nykyisin aika laiska kirjoittamaan uutta musiikkia. Sitä paitsi ohjelmistoon kelpaavat hyvin ne vanhatkin, ”koska mikään ei sitten kuitenkaan ole muuttunut.” Kolmisenkymmentä vuotta sitten syntyi edelleen käyttökelpoisia lauluja esimerkiksi työttömyydestä. Elettiin niin hirmuisia aikoja, että Suomessa oli lähes 100 000 työtöntä ja sen vuoksi julistettiin kansallinen hätätila.

Kansan Arkisto

aarreaittana

Punikin kirjelaatikon lauluja Mikko Perkoila on löytänyt muun muassa Kansan Arkistosta. Sieltä lienee 21-säkeistöinen nimikappalekin, joskaan Perkoila ei enää muista, miten törmäsi siihen. Teksti on joka tapauksessa kotoisin Ontro Virtasen kokoelmasta Jatkosodan aikana keskitysleireillä ja vankiloissa kirjoitettuja runoja, joiden tekijät ovat jääneet tuntemattomiksi.

Karjalassa miehiämme liikaa lakoaa / polsu heidät vähitellen kaikki tuhoaa / Mistä saadaan tykinruokaa / Mannerheimi yhä huokaa / apua oi Adolf tuokaa, laulussa irvaillaan.

Perkoila kertoo pitäneensä vanhoja työväenlauluja koko ajan ohjelmistossaan tilaisuuksissa, joissa niiden esittämisestä ei tule turpaan. Yllättävän hyvin ne ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa, Perkoila pohtii muun muassa amerikansuomalaisen Arthur Kylanderin kuplettia Työttömän valssi vuodelta 1927. Sitä on sopinut esittää 1990-luvun alusta lähtien, jolloin Suomeen perustettiin leipäjonot.

Kun nälkääkin aloin jo tuntemaan / leipälainista lohtua hain / Vaan kaikk` oli ehditty jakamaan / minä tyhjänä palata sain.

Internationale

intiimillä otteella

Levyn neljässä uudessa äänityksessä soittavat Perkoilan lisäksi kielisoittimia Heikki Uimonen sekä Internationalessa harmonia Jukka Haikonen. Akustisen levyn tunnelma on pauhun ja paatoksen sijaan intiimi, mikä nostaa laulujen sanat erityisen hyvin pintaan.

Mikko Perkoilan tietojen mukaan hänen levytyksensä Internationalesta on ensimmäinen suomalainen, jossa mukana ovat tiettävästi Otto-Wille Kuusisen, Yrjö Sirolan ja Sulo Wuolijoen runoilemat kaikki viisi säkeistöä. Yleensä laulusta esitetään vain ensimmäinen ja viimeinen säkeistö.

Ja miksi tätä ei laulettaisi juuri tänään:

Varat kansain hankkimat on menneet / kaikki konnain kukkaroon / pois kansa velkansa jo vaatii / nyt ryöstösaalis jo tuotakoon.

– Minä en ole oikeastaan koskaan tykännyt siitä etunojalaulannasta, Perkoila kertoo levynsä hillitystä otteesta.

Mikko Perkoila aloitti oman levytysuransa juuri etunojalaulun kulta-aikana 1970-luvulla kolmella Uusi Laulu -kokoelmalevyllä. Aluksi Agit Propin kisälleissä ja kolmosella jo omilla biiseillään Arkiviisu-yhtyeen kanssa vuonna 1977.