Katrina muuttaa Amerikkaa
Reaganin-Bushin linja
upposi New Orleansissa
(Kansan Uutisten Viikkolehti 23.9. 2005)
Hirmumyrsky Katrina saattaa muuttaa valtasuhteet Yhdysvalloissa. Se paljasti, ettei konservatiivien suosima valtion tehtävien siirto yksityisille yrityksille ja hyväntekeväisyysyhdistyksille olekaan niin kovin hyvä idea. Jos valta vaihtuu, Yhdysvallat saattaa sittenkin ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan. Näin Katrinalla olisi maailmanlaajuinen vaikutus.
KAI HIRVASNORO
George W. Bushin toinen kausi tuhoutui hirmumyrsky Katrinan puhurissa. Amerikkalainen rasismi tuli päivänvaloon. Valtion totaalinen kutistaminen ei ollutkaan hyvä idea. Ehkä Yhdysvallat tämän jälkeen ottaa ilmastonmuutoksesta varoittavat tiedemiehet todesta ja panee vähemmän painoa hiili- ja öljy-yhtiöiden lobbaukselle.
Jotain on tapahtumassa. Keskusteluilmapiiri Yhdysvalloissa on kääntynyt ja mielipideilmastoa hallinneet äärikonservatiivit ovat joutuneet puolustuskannalle ensi kerran vuosiin. Varoituksia hurrikaanien nimenomaan New Orleansin alueelle aiheuttamasta täystuhosta sateli vuosikausia, mutta niihin varautumiseen tarvittavia määrärahoja leikattiin, koska dollareita palaa Irakin sodassa. Avuttomat pelastustoimet toivat mieleen maailman ainoan supervallan sijaan jonkun kehitysmaan. Pelastussuunnitelmat eivät olleet ajan tasalla eikä pelastajiakaan ollut riittävästi, koska he sotivat parhaillaan Irakissa.
Vuosi sitten kampanjassaan Bush vakuutti amerikkalaisille, että sota Irakissa parantaa heidän turvallisuuttaan. Puolet ei uskonut sitä silloin ja toisenkin puolen alkaa nyt olla vaikea niellä tällaisia puheita, irvaili saksalainen viikkolehti Der Spiegel äskettäin.
Kaiken katastrofin keskellä Yhdysvallat saattaa olla käännekohdassa. Bushin hallinnon kyvyttömyys tässä onnettomuudessa uhkaa joidenkin arvioiden mukaan tehdä George W:stä niin sanotun ramman ankan koko loppukaudekseen. Useimmat hänen tälle kaudelle suunnittelemansa lempihankkeet ovat jo haaksirikossa, ja presidentin vaikeudet heijastunevat myös ensi vuonna pidettäviin kongressinvaaleihin.
Esimerkiksi Bushia kannattanut Wall Street Journal totesi kaaoksen paljastuttua, että presidentin toinen kausi saattaa olla pilalla. Se saattaa kaatua jo pelkkään rahapulaan, sillä Irak-seikkailu maksaa arvioiden mukaan 6 miljardia dollaria kuukaudessa ja nyt Katrinasta tuli ainakin 200 miljardin dollarin kertalasku.
Jo nyt muutamassa Katrinan jälkeisessä viikossa George Bush on kohdannut aivan konkreettisiakin poliittisia tappioita. Valmistelussa ollut rikkaiden perintöveron alentaminen jouduttiin lykkäämään, kun New Yorkin senaattori Hillary Clinton nosti asiasta metelin. Samoin kävi laille, jolla oli tarkoitus supistaa valtion osuutta sairausvakuutuksessa. Bushin lempiprojekti, sosiaaliturvan yksityistäminen, vaikuttaa kuolleelta. Bushin oma suosio on valunut ennätyksellisen alas.
Cheney lomaili,
Rice kenkäostoksilla
Toiminnan miehenä mielellään esiintyvä presidentti oli kaikkea muuta kuin toiminnassa katastrofin koittaessa. Hän oli tapansa mukaan kriisin sattuessa lomalla. Kun hän viimein ehti alueelle, George Bush kehotti Biloxiin paenneita hakemaan suojaa pelastusarmeijan tiloista. Avustajat eivät olleet ehtineet kertoa presidentille, että niitä tiloja ei enää ollut, koska tulva oli ne huuhtonut.
Jotkut pitivät loukkaavana sitäkin, että Valkoisen talon lippu laskettiin puolitankoon vasta lähes viikon kuluttua katastrofista. Eikä silloinkaan Katrinan uhrien, vaan syöpään kuolleen Korkeimman oikeuden presidentin William Rehnquistin muistoksi.
Lomalla olivat muutkin Bushin hallinnon avainhenkilöt. Varapresidentti Dick Cheney jatkoi lomaansa Wyomingin ranchillaan vielä Bushiakin kauemmin eikä häntä ole myöhemminkään juuri näkynyt. Hänen entinen yhtiönsä Halliburton on toki saanut liittohallitukselta jo miljoonien arvoiset jälleenrakennusurakat tuhoalueelta. Ulkoministeri Condoleezza Rice tavattiin kenkäostoksilta New Yorkista vielä siinä vaiheessa, kun hänen olisi kuvitellut olevan Washingtonissa koordinoimassa ulkomaista hätäapua.
Ilmastonmuutoksesta
väitellään edelleen
Demokraattivaikuttajien viime viikkoina pitämät puheet antavat toiveita siitä, että jos valta vaihtuu, niin myös politiikka vaihtuu. Ainakin on pitkästä aikaa toiveita siitä, että Yhdysvallat lakkaa siinä tapauksessa jarruttamasta ilmastonmuutoksen edellyttämiä toimia.
Erityistä toivoa antoi George Bushille presidentinvaalit hävinneen Al Goren 9.9. San Franciscossa pitämä ja internetin vaihtoehtomedioissa kulovalkean lailla levinnyt puhe. Goren mukaan ei ole epäilystäkään siitä, että olemme kulkemassa kohti katastrofia. Kaksi tuhatta tiedemiestä sadasta maasta on ilmastonmuutoksen ja sen vaikutukset riittävän vakuuttavasti todistanut, hän sanoi.
Esimerkiksi Kioton sopimuksesta Al Gorekaan ei tosin puhunut mitään.
Yhdysvalloissa on edelleen viime viikkoina kiistelty siitä, oliko Katrinan taustalla ilmastonmuutos vai oliko kyseessä luonnollinen sääilmiö. Ilmastonmuutoksesta sekä öljy-yhtiöiden ja päättäjien suhteesta useita kirjoja julkaissut Boston Globe -lehden erikoistoimittaja Ross Gelbspan sanoi Democracy Now! -ajankohtaisohjelmassa, ettei lämpeneminen lisää hurrikaanien määrää, mutta se kasvattaa niiden voimaa, koska ne saavat energiansa lämpimästä merivedestä. Hän viittasi tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana trooppisten myrskyjen tuhovoima on lisääntynyt 50 prosenttia.
– Valitettavasti Valkoisesta talosta on Bushin hallinnon aikana tullut ExxonMobilin ja Peabodyn hiiliyhtiön itäinen haarakonttori, Gelbspan piikitteli presidentin tapaa kuunnella ilmastonmuutoksesta mieluummin yhtiöiden edustajia kuin tiedemiehiä.
Vastaväittäjien mukaan monilla hurrikaaneista kärsivillä alueilla niiden määrä on viime aikoina ollut vähenemään päin ja kyse on vain luonnollisesta vaihtelusta.
Evakuoinnin ongelmista
varoitus vuosi sitten
Mutta nyt ennen mahdollista vallan vaihtumista ja vielä pitkään tästä eteenpäin ainakin Louisianassa eletään poikkeusoloissa. Rekat kuljettavat hirmumyrskyssä kuolleiden ruumiita vajaan sadan kilometrin päähän New Orleansista. Siellä enimmäkseen köyhien mustien asuttamassa St. Gabrielin pikkukaupungissa uhrien myrkyllisissä tulvavesissä tunnistamattomiksi muuttuneita ruumiita säilötään väliaikaisissa kylmätiloissa.
Lopullista kuolleiden määrää ei vieläkään tiedetä, mutta Louisianaan lähetettiin 25 000 ruumispussia.
Kaduilla ja vedessä lojuvia ruumiita ei ole saanut kuvata enää vähään aikaan. Aidossa propagandahengessä hallitus haluaa, että maailmalle leviää niiden sijaan kuvia tehokkaista pelastustöistä.
Der Spiegel totesi, että yleensä amerikkalaiset yhdistyvät vaikeuksien keskellä ja ovat lojaaleja johtajilleen. Nyt kävi päinvastoin. Johtajien totaalinen kyvyttömyys on raivostuttanut ihmiset.
Eihän tässä näin pitänyt käydä. 11/9-terrori-iskujen jälkeen perustetun kotimaisen turvallisuuden ministeriön 180 000 virkailijan luulisi oikeasti saavan jotain aikaan. Ministeriö on kuitenkin niin keskittynyt terrorismin vastaiseen taisteluun, ettei odotettavissa olevaan luonnonkatastrofiin osattu varautua.
Hurrikaanin uhreja olivat New Orleansin köyhät mustat. Heillä ei ole autoja, joilla olisi voinut paeta kaupungista eikä juuri rahaa julkiseenkaan liikenteeseen, jos sellaista edes on. Köyhien kannalta hurrikaani iski pahimmalla mahdollisella hetkellä aivan elokuun lopussa. Avustusshekit postitetaan kuukauden ensimmäisenä päivänä, joten kädestä suuhun elävien rahat olivat loppu.
Virallisen tilaston mukaan neworleansilaisista kotitalouksista 77 462 ei omista autoa. Kun kotitaloudessa on keskimäärin 2,6 ihmistä, se merkitsee, että noin 200 000 köyhää jäi/jätettiin oman onnensa nojaan.
Tämäkään ei tullut kenellekään yllätyksenä. Lähes tasan vuosi aiemmin New Orleansin pormestari Ray Nagin sanoi lehdistötilaisuudessa, ettei hän voi taata kaikkien ihmisten evakuoimista hirmumyrsky Ivanin alta, koska hänellä ei ole keinoja siirtää autottomia ihmisiä minnekään.
Mississipin Bagdad,
tosielämän Titanic
Ironista on, että samana päivänä kun padot murtuivat, Washingtonissa julkistettiin viimeisimmät tilastot tulonjaosta ja köyhyydestä Yhdysvalloissa. Köyhyydessä elävien amerikkalaisten määrä oli taas lisääntynyt miljoonalla ja ylti nyt 37 miljoonaan. Bill Clintonin kaudella köyhyys väheni, Bushin kaudella se on lisääntynyt 12 prosentilla.
Köyhyystilastojen julkistaminen on joka vuosi toistuva loppukesän rutiini. Normaalisti se ei kiinnosta juuri ketään, mutta tällä kertaa maan keskusteluilmapiiri sai uutta sähköä, kun tilastot yhdistyivät tv-kanavilta tulviviin katastrofikuviin ja hallituksen yleiseen kyvyttömyyteen. Moni ymmärsi ensi kerran, miten erilaisiin todellisuuksiin maa on jakautunut. Yalen professori Jim Sleeper kutsui New Orleansia Mississipin Bagdadiksi ja New York Timesiin kirjoittava Frank Rich vertasi tapahtumia Titaniciin: Vain ensimmäisen luokan matkustajat pääsivät pelastusveneisiin, kannen alla jokainen sai taistella itse hengestään.
New Orleansissa kysymys ei ollut siitä, että hirmumyrsky tuhosi kaiken yllättäen. Paikallinen sanomalehti Times-Picayune raportoi heti hurrikaanin jälkeen, että tietoa vaaroista oli roppakaupalla ja myös suunnitelmia patojen vahvistamiseksi tehtiin siitä lähtien, kun massiivisten sateiden aiheuttama tulva tappoi kuusi ihmistä vuonna 1995.
Suunnitelmia oli, mutta ei rahaa niiden toteuttamiseen. Rahat menivät Irakin sotaan ja kotimaan turvallisuuden parantamiseen terrorismin varalta – sekä tietysti Bushin hallinnon suuriin veronkevennyksiin. Tämän paikalliset viranomaiset myös sanoivat suoraan Times-Picayunen palstoilla. Viime vuosi oli pahin hurrikaanivuosi vuosikymmeniin. Silti tänä keväänä liittovaltion viranomaiset tekivät New Orleansin historian suurimmat leikkaukset tulvakontrolliin.
Veronkevennys ei
sittenkään ainoa vastaus?
Myös keskustelu valtiosta on käynnistymässä Yhdysvalloissa. Neljännesvuosisadan ajan Ronald Reaganin presidenttikaudesta lähtien republikaanit ovat tehneet kaikkensa, jotta kaikki mahdollinen toiminta – sodankäyntiä myöten – saataisiin yksityistettyä. Tässä on myös onnistuttu.
Al Gore varoitti edellä mainitussa puheessaan uskomasta, ettei hallituksiin voi luottaa, koska se tässä kriisissä epäonnistui. Luonnonkatastrofeja hoitava virasto FEMA toimi hyvin, kunnes Bushin hallinto latisti sen vain terrorismin torjunnan haarakonttoriksi.
Yhdysvaltain ainoa suuryrityksistä riippumaton päivälehti Christian Science Monitor huomautti, ettei katastrofisuunnitelmista ole paljon apua, jos niiden toteuttamiseen ei ole rahaa.
”Kaiken kaikkiaan on tullut aika harkita uudelleen hallituksen uskoa siihen, että veronkevennykset ovat vastaus jokaiseen kysymykseen.”
Bushin hallintoon äärikriittisesti suhtautuvan The Nation -aikakauslehden pääkirjoituksessa todettiin, että keskustelu valtion roolista on nyt avattu uudelleen. Hurrikaani ei paljastanut ainoastaan köyhän Amerikan todellisuutta, vaan liittovaltion harjoittaman politiikan köyhyyden.
”Liian pitkään johtajamme ovat lyöneet laimin kaupunkimme, köyhät ja julkisen liikenteen. Tarvitsemme hallituksen, joka omistautuu auttamaan työttömiä, nälkäisiä ja asunnottomia. On aika lopettaa purkaminen ja aloittaa jälleenrakennus."
upposi New Orleansissa
(Kansan Uutisten Viikkolehti 23.9. 2005)
Hirmumyrsky Katrina saattaa muuttaa valtasuhteet Yhdysvalloissa. Se paljasti, ettei konservatiivien suosima valtion tehtävien siirto yksityisille yrityksille ja hyväntekeväisyysyhdistyksille olekaan niin kovin hyvä idea. Jos valta vaihtuu, Yhdysvallat saattaa sittenkin ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan. Näin Katrinalla olisi maailmanlaajuinen vaikutus.
KAI HIRVASNORO
George W. Bushin toinen kausi tuhoutui hirmumyrsky Katrinan puhurissa. Amerikkalainen rasismi tuli päivänvaloon. Valtion totaalinen kutistaminen ei ollutkaan hyvä idea. Ehkä Yhdysvallat tämän jälkeen ottaa ilmastonmuutoksesta varoittavat tiedemiehet todesta ja panee vähemmän painoa hiili- ja öljy-yhtiöiden lobbaukselle.
Jotain on tapahtumassa. Keskusteluilmapiiri Yhdysvalloissa on kääntynyt ja mielipideilmastoa hallinneet äärikonservatiivit ovat joutuneet puolustuskannalle ensi kerran vuosiin. Varoituksia hurrikaanien nimenomaan New Orleansin alueelle aiheuttamasta täystuhosta sateli vuosikausia, mutta niihin varautumiseen tarvittavia määrärahoja leikattiin, koska dollareita palaa Irakin sodassa. Avuttomat pelastustoimet toivat mieleen maailman ainoan supervallan sijaan jonkun kehitysmaan. Pelastussuunnitelmat eivät olleet ajan tasalla eikä pelastajiakaan ollut riittävästi, koska he sotivat parhaillaan Irakissa.
Vuosi sitten kampanjassaan Bush vakuutti amerikkalaisille, että sota Irakissa parantaa heidän turvallisuuttaan. Puolet ei uskonut sitä silloin ja toisenkin puolen alkaa nyt olla vaikea niellä tällaisia puheita, irvaili saksalainen viikkolehti Der Spiegel äskettäin.
Kaiken katastrofin keskellä Yhdysvallat saattaa olla käännekohdassa. Bushin hallinnon kyvyttömyys tässä onnettomuudessa uhkaa joidenkin arvioiden mukaan tehdä George W:stä niin sanotun ramman ankan koko loppukaudekseen. Useimmat hänen tälle kaudelle suunnittelemansa lempihankkeet ovat jo haaksirikossa, ja presidentin vaikeudet heijastunevat myös ensi vuonna pidettäviin kongressinvaaleihin.
Esimerkiksi Bushia kannattanut Wall Street Journal totesi kaaoksen paljastuttua, että presidentin toinen kausi saattaa olla pilalla. Se saattaa kaatua jo pelkkään rahapulaan, sillä Irak-seikkailu maksaa arvioiden mukaan 6 miljardia dollaria kuukaudessa ja nyt Katrinasta tuli ainakin 200 miljardin dollarin kertalasku.
Jo nyt muutamassa Katrinan jälkeisessä viikossa George Bush on kohdannut aivan konkreettisiakin poliittisia tappioita. Valmistelussa ollut rikkaiden perintöveron alentaminen jouduttiin lykkäämään, kun New Yorkin senaattori Hillary Clinton nosti asiasta metelin. Samoin kävi laille, jolla oli tarkoitus supistaa valtion osuutta sairausvakuutuksessa. Bushin lempiprojekti, sosiaaliturvan yksityistäminen, vaikuttaa kuolleelta. Bushin oma suosio on valunut ennätyksellisen alas.
Cheney lomaili,
Rice kenkäostoksilla
Toiminnan miehenä mielellään esiintyvä presidentti oli kaikkea muuta kuin toiminnassa katastrofin koittaessa. Hän oli tapansa mukaan kriisin sattuessa lomalla. Kun hän viimein ehti alueelle, George Bush kehotti Biloxiin paenneita hakemaan suojaa pelastusarmeijan tiloista. Avustajat eivät olleet ehtineet kertoa presidentille, että niitä tiloja ei enää ollut, koska tulva oli ne huuhtonut.
Jotkut pitivät loukkaavana sitäkin, että Valkoisen talon lippu laskettiin puolitankoon vasta lähes viikon kuluttua katastrofista. Eikä silloinkaan Katrinan uhrien, vaan syöpään kuolleen Korkeimman oikeuden presidentin William Rehnquistin muistoksi.
Lomalla olivat muutkin Bushin hallinnon avainhenkilöt. Varapresidentti Dick Cheney jatkoi lomaansa Wyomingin ranchillaan vielä Bushiakin kauemmin eikä häntä ole myöhemminkään juuri näkynyt. Hänen entinen yhtiönsä Halliburton on toki saanut liittohallitukselta jo miljoonien arvoiset jälleenrakennusurakat tuhoalueelta. Ulkoministeri Condoleezza Rice tavattiin kenkäostoksilta New Yorkista vielä siinä vaiheessa, kun hänen olisi kuvitellut olevan Washingtonissa koordinoimassa ulkomaista hätäapua.
Ilmastonmuutoksesta
väitellään edelleen
Demokraattivaikuttajien viime viikkoina pitämät puheet antavat toiveita siitä, että jos valta vaihtuu, niin myös politiikka vaihtuu. Ainakin on pitkästä aikaa toiveita siitä, että Yhdysvallat lakkaa siinä tapauksessa jarruttamasta ilmastonmuutoksen edellyttämiä toimia.
Erityistä toivoa antoi George Bushille presidentinvaalit hävinneen Al Goren 9.9. San Franciscossa pitämä ja internetin vaihtoehtomedioissa kulovalkean lailla levinnyt puhe. Goren mukaan ei ole epäilystäkään siitä, että olemme kulkemassa kohti katastrofia. Kaksi tuhatta tiedemiestä sadasta maasta on ilmastonmuutoksen ja sen vaikutukset riittävän vakuuttavasti todistanut, hän sanoi.
Esimerkiksi Kioton sopimuksesta Al Gorekaan ei tosin puhunut mitään.
Yhdysvalloissa on edelleen viime viikkoina kiistelty siitä, oliko Katrinan taustalla ilmastonmuutos vai oliko kyseessä luonnollinen sääilmiö. Ilmastonmuutoksesta sekä öljy-yhtiöiden ja päättäjien suhteesta useita kirjoja julkaissut Boston Globe -lehden erikoistoimittaja Ross Gelbspan sanoi Democracy Now! -ajankohtaisohjelmassa, ettei lämpeneminen lisää hurrikaanien määrää, mutta se kasvattaa niiden voimaa, koska ne saavat energiansa lämpimästä merivedestä. Hän viittasi tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana trooppisten myrskyjen tuhovoima on lisääntynyt 50 prosenttia.
– Valitettavasti Valkoisesta talosta on Bushin hallinnon aikana tullut ExxonMobilin ja Peabodyn hiiliyhtiön itäinen haarakonttori, Gelbspan piikitteli presidentin tapaa kuunnella ilmastonmuutoksesta mieluummin yhtiöiden edustajia kuin tiedemiehiä.
Vastaväittäjien mukaan monilla hurrikaaneista kärsivillä alueilla niiden määrä on viime aikoina ollut vähenemään päin ja kyse on vain luonnollisesta vaihtelusta.
Evakuoinnin ongelmista
varoitus vuosi sitten
Mutta nyt ennen mahdollista vallan vaihtumista ja vielä pitkään tästä eteenpäin ainakin Louisianassa eletään poikkeusoloissa. Rekat kuljettavat hirmumyrskyssä kuolleiden ruumiita vajaan sadan kilometrin päähän New Orleansista. Siellä enimmäkseen köyhien mustien asuttamassa St. Gabrielin pikkukaupungissa uhrien myrkyllisissä tulvavesissä tunnistamattomiksi muuttuneita ruumiita säilötään väliaikaisissa kylmätiloissa.
Lopullista kuolleiden määrää ei vieläkään tiedetä, mutta Louisianaan lähetettiin 25 000 ruumispussia.
Kaduilla ja vedessä lojuvia ruumiita ei ole saanut kuvata enää vähään aikaan. Aidossa propagandahengessä hallitus haluaa, että maailmalle leviää niiden sijaan kuvia tehokkaista pelastustöistä.
Der Spiegel totesi, että yleensä amerikkalaiset yhdistyvät vaikeuksien keskellä ja ovat lojaaleja johtajilleen. Nyt kävi päinvastoin. Johtajien totaalinen kyvyttömyys on raivostuttanut ihmiset.
Eihän tässä näin pitänyt käydä. 11/9-terrori-iskujen jälkeen perustetun kotimaisen turvallisuuden ministeriön 180 000 virkailijan luulisi oikeasti saavan jotain aikaan. Ministeriö on kuitenkin niin keskittynyt terrorismin vastaiseen taisteluun, ettei odotettavissa olevaan luonnonkatastrofiin osattu varautua.
Hurrikaanin uhreja olivat New Orleansin köyhät mustat. Heillä ei ole autoja, joilla olisi voinut paeta kaupungista eikä juuri rahaa julkiseenkaan liikenteeseen, jos sellaista edes on. Köyhien kannalta hurrikaani iski pahimmalla mahdollisella hetkellä aivan elokuun lopussa. Avustusshekit postitetaan kuukauden ensimmäisenä päivänä, joten kädestä suuhun elävien rahat olivat loppu.
Virallisen tilaston mukaan neworleansilaisista kotitalouksista 77 462 ei omista autoa. Kun kotitaloudessa on keskimäärin 2,6 ihmistä, se merkitsee, että noin 200 000 köyhää jäi/jätettiin oman onnensa nojaan.
Tämäkään ei tullut kenellekään yllätyksenä. Lähes tasan vuosi aiemmin New Orleansin pormestari Ray Nagin sanoi lehdistötilaisuudessa, ettei hän voi taata kaikkien ihmisten evakuoimista hirmumyrsky Ivanin alta, koska hänellä ei ole keinoja siirtää autottomia ihmisiä minnekään.
Mississipin Bagdad,
tosielämän Titanic
Ironista on, että samana päivänä kun padot murtuivat, Washingtonissa julkistettiin viimeisimmät tilastot tulonjaosta ja köyhyydestä Yhdysvalloissa. Köyhyydessä elävien amerikkalaisten määrä oli taas lisääntynyt miljoonalla ja ylti nyt 37 miljoonaan. Bill Clintonin kaudella köyhyys väheni, Bushin kaudella se on lisääntynyt 12 prosentilla.
Köyhyystilastojen julkistaminen on joka vuosi toistuva loppukesän rutiini. Normaalisti se ei kiinnosta juuri ketään, mutta tällä kertaa maan keskusteluilmapiiri sai uutta sähköä, kun tilastot yhdistyivät tv-kanavilta tulviviin katastrofikuviin ja hallituksen yleiseen kyvyttömyyteen. Moni ymmärsi ensi kerran, miten erilaisiin todellisuuksiin maa on jakautunut. Yalen professori Jim Sleeper kutsui New Orleansia Mississipin Bagdadiksi ja New York Timesiin kirjoittava Frank Rich vertasi tapahtumia Titaniciin: Vain ensimmäisen luokan matkustajat pääsivät pelastusveneisiin, kannen alla jokainen sai taistella itse hengestään.
New Orleansissa kysymys ei ollut siitä, että hirmumyrsky tuhosi kaiken yllättäen. Paikallinen sanomalehti Times-Picayune raportoi heti hurrikaanin jälkeen, että tietoa vaaroista oli roppakaupalla ja myös suunnitelmia patojen vahvistamiseksi tehtiin siitä lähtien, kun massiivisten sateiden aiheuttama tulva tappoi kuusi ihmistä vuonna 1995.
Suunnitelmia oli, mutta ei rahaa niiden toteuttamiseen. Rahat menivät Irakin sotaan ja kotimaan turvallisuuden parantamiseen terrorismin varalta – sekä tietysti Bushin hallinnon suuriin veronkevennyksiin. Tämän paikalliset viranomaiset myös sanoivat suoraan Times-Picayunen palstoilla. Viime vuosi oli pahin hurrikaanivuosi vuosikymmeniin. Silti tänä keväänä liittovaltion viranomaiset tekivät New Orleansin historian suurimmat leikkaukset tulvakontrolliin.
Veronkevennys ei
sittenkään ainoa vastaus?
Myös keskustelu valtiosta on käynnistymässä Yhdysvalloissa. Neljännesvuosisadan ajan Ronald Reaganin presidenttikaudesta lähtien republikaanit ovat tehneet kaikkensa, jotta kaikki mahdollinen toiminta – sodankäyntiä myöten – saataisiin yksityistettyä. Tässä on myös onnistuttu.
Al Gore varoitti edellä mainitussa puheessaan uskomasta, ettei hallituksiin voi luottaa, koska se tässä kriisissä epäonnistui. Luonnonkatastrofeja hoitava virasto FEMA toimi hyvin, kunnes Bushin hallinto latisti sen vain terrorismin torjunnan haarakonttoriksi.
Yhdysvaltain ainoa suuryrityksistä riippumaton päivälehti Christian Science Monitor huomautti, ettei katastrofisuunnitelmista ole paljon apua, jos niiden toteuttamiseen ei ole rahaa.
”Kaiken kaikkiaan on tullut aika harkita uudelleen hallituksen uskoa siihen, että veronkevennykset ovat vastaus jokaiseen kysymykseen.”
Bushin hallintoon äärikriittisesti suhtautuvan The Nation -aikakauslehden pääkirjoituksessa todettiin, että keskustelu valtion roolista on nyt avattu uudelleen. Hurrikaani ei paljastanut ainoastaan köyhän Amerikan todellisuutta, vaan liittovaltion harjoittaman politiikan köyhyyden.
”Liian pitkään johtajamme ovat lyöneet laimin kaupunkimme, köyhät ja julkisen liikenteen. Tarvitsemme hallituksen, joka omistautuu auttamaan työttömiä, nälkäisiä ja asunnottomia. On aika lopettaa purkaminen ja aloittaa jälleenrakennus."
posted by Kai Hirvasnoro at 12:42 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home