Pääomatulojen kasvu lisäsi työttömyyttä

(Kansan Uutisten Viikkolehti heinäkuussa 2004)

KAI HIRVASNORO

Pitkän aikavälin talouskehitystä tutkineen työministeriön neuvottelevan virkamiehen Pekka Tiaisen mukaan Suomessa on ollut syvempi laskusuhdanne keskimäärin 12 vuoden välein vuodesta 1860 lähtien.

- Tämän hetkisessä laskusuhdanteessa on syvän laskusuhdanteen piirteitä vaikkakaan tämä ei ole sellainen kuin pahimmat ja syvimmät lamat.

- 1990-luvun lamasta alkaen on eletty kymmenen vuotta tietyssä putkessa. Laman aikana tapahtui raju rakennemuutos ja niillä rakenteilla mentiin kymmenen vuotta eteenpäin, Tiainen sanoo.

Nyt ollaan vaiheessa, jossa rakenteet uusiutuvat jälleen ja Suomi etsii uutta suuntaa. Kärjistettynä vaihtoehdot ovat uudenlainen menestystarina ja periferisoituminen.

- 1990-luvussa oli vielä erityisen poikkeuksellista se, että työtulojen kansantuoteosuus jäi alemmalle tasolle kuin koko tämän 140 vuoden historian aikana. Palkkatulojen kansantuoteosuus on ollut joskus alempikin, mutta kolmeen neljään viimeksi kuluneeseen vuosikymmeneen verrattuna se on viisi prosenttiyksikköä alempi. Normaalisti korkeasuhdanteessa palkkatulojen osuus on korjaantunut, mutta nyt ei.

Työtuloihin on laskettu mukaan myös yrittäjätulojen osuus. 1990-luvun hyvin poikkeuksellinen kehitys sekä elektroniikkasektorin menestys selittävät Pekka Tiaisen mukaan sitä, että Suomi on ollut kansainvälisissä mittauksissa maailman kilpailukykyisin maa.

- Mutta jos kilpailukyky on hyvä, niin missä ovat työpaikat? Tiainen kysyy.

Suomesta puuttuu
200 000 työpaikkaa

Hänen mukaansa Suomesta puuttuu edelleen 200 000 työpaikkaa ja juuri sen takia palkkatulojen kansantuoteosuudessa on tuo viiden prosentin vaje. Samaan aikaan Suomen kansantaloudella menee erinomaisesti. Vaihtotase on ylijäämäinen nyt jo kolmattatoista vuotta, kun perinteisesti Suomessa on ollut vaihtotaseen alijäämä. Ennen lamaa Suomi velkaantui ulkomaille, mutta nyt rahaa on kerätty vuosikaupalla kirstuun. Seitsemättä vuotta ylijäämä on yli 10 miljardia euroa vuodessa ja 12 vuoden ajalta se on yhteensä 99 miljardia euroa, 600 miljardia markkaa, kolme valtion vuosibudjettia.

- Ulkomaiset nettovelat on maksettu ja vieläkin on jäänyt paljon yli. Ongelma on siinä, että se raha on investoitu ulkomaille, Tiainen sanoo.

Suomalaisissa yrityksissä on tänään työpaikkoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mutta vuoden 2002 lopussa niistä 333 000 oli ulkomailla.

- Suomen sanotaan olevan lähes kilpailukykyisin maa maailmassa, mutta jostain kummallisesta syystä kilpailukykyiseen maahan ei investoida, PekkaTiainen hämmästelee.

Säästettiinkö Suomessa siis liikaa ja aivan turhaan 1990-luvulla?

- Niin, palkansaaja voi kysyä, että kun pääomatulot kasvoivat ja palkkasumman osuus jäi matalaksi korkeasuhdanteessa, niin miksei pidetty yllä korkeampaa työllisyyttä, jolloin yhteiskunta olisi saanut enemmän verotuloja ja työttömyysmenoja olisi ollut vähemmän ja nämä ikääntymisestä johtuvat ongelmat olisivat lievemmät, koska ihmiset olisivat paremmin kiinni työelämässä. Sen säästämisen yhteiskunnalliset kustannukset ovat olleet erittäin rajut.

Pääomatulot
kasvoivat liikaa?

Hyödyn ovat saaneet yritykset kasvaneina pääomatuloina, jotka ne investoivat suurelta osin ulkomaille.

- Eurosta huolimatta. Sanottiin, että kun euro tulee, niin sitten investoidaan hirveästi Suomeen. Mutta ei ole investoitu.

- Ja yritykset eivät ole maksaneet sitä laskua, mikä on aiheutunut yhteiskunnalle työttömyydestä. On tapahtunut tulojen uudelleenjako myös yhteiskunnan sektorin ja yrityssektorin välillä yhteiskunnan tappioksi, huomauttaa Tiainen.

- Eli kysymys on siitä, kannattiko laskea tilanne sellaiseksi, jossa pääomatulot kasvoivat niin paljon. Koska muussa tapauksessa ne rahat olisivat jääneet kotiin ja yhteiskunnalliset kustannukset työttömyydestä ynnä muusta olisivat pienemmät.

Pekka Tiainen pohtii, oliko yritysten pakko investoida ulkomaille. Oliko niin tehtävä raaka-aineiden tai markkinoiden takia ja ylipäätänsä siksi, että näin oli toimittava säilyäkseen hengissä?

- Vastapainoksi voi sanoa, että kokonaisuus olisi kuitenkin hyötynyt sitä kautta, että työttömyyden yhteiskunnalliset kustannukset olisivat olleet pienemmät. Siitä olisi tullut hyvää kaikille, joka nyt tältä osin menetettiin.

- Tämä on sellainen keskustelu, joka pitäisi minusta käydä. Argumentoida ja analysoida tämä asia kunnolla läpi, koska tämä on nyt ydinkysymys sen kannalta, miten tästä mennään eteenpäin.