perjantaina, syyskuuta 14, 2007

Markku Pölösen Lieksa! - Realismin tuolla puolen

(Kansan Uutisten Viikkolehti 14.9. 2007)

Vuonna 1933 perustetun Suomen Filmiteollisuuden SF-tunnus pyörähtää valkokankaalle tänään ensi kerran 44 vuoteen. Ja tämä on vasta alkua, kun ohjaaja Markku Pölönen pulppuaa taas ideoita.

KAI HIRVASNORO

Kun viimeksi tapasimme Viikkolehdessä elokuvaohjaaja Markku Pölösen, elettiin helmikuuta 2004. Miehen tunteet olivat kaksijakoiset.

Ensi-illassa oli siihenastisen uran pääteos Koirankynnen leikkaaja, josta oli tuleva yleisö- ja arvostelumenestys.
Mutta jollain tavalla takki oli tyhjä. Seuraavan elokuvan aiheesta hänellä ei ollut mitään ideaa. Markku Pölönen jopa pohti elokuvien tekemisen lopettamista ja keskittymistä pitkään televisiosarjaan.

Noiden pohdintojen jälkeen Pohjois-Karjalan männyt ovat kasvaneet toista metriä pituutta. Siellä Kontiolahden Selkien kylässä kasvoi Pölösellekin uusi startti. Kotiseudulle muuton lisäksi hän osti oikeudet vuonna 1933 perustetun ja Toivo Särkän johtaman Suomen Filmiteollisuuden nimeen.

Joten kun Markku Pölösen Lieksa!-elokuvan ensimmäinen kaupallinen näytös elokuvateattereissa tänään käynnistyy, niin siinä samalla SF:n kuuluisa mutteri-tunnus pyörähtää valkokankaalle ensimmäisen kerran 44 vuoteen. Tuntemattoman sotilaan -tuotantoyhtiö teki konkurssin vuonna 1965.

Rallielokuva ja
kaksi tv-sarjaa

Myöhemmin syksyllä Pölösellä on toinenkin ensi-ilta, kun 12-osainen tv-sarja Karjalan kunnailla alkaa marraskuussa.

Uudelleen vauhtiin päästyään hän on jo pitkälle ideoinut toisenkin mittavan tv-sarjan. Myös seuraavan pitkän elokuvan aihe on jo selvillä. Jokamies-luokan ralliautoilun maailmasta kertovan komedian nimi on Ralliraita.

Uuden Pölös-ajanlaskun ensimmäinen tuotos on nyt kuitenkin tämä Lieksa! Menneisyyteen sijoittuvan maaseuturealismin sijaan nyt seurataan myyttisen Koppelon suvun vaiheita. Eräänlainen mustalaisleiri etsii siinä taivastaan, mutta voi olla, että tie edessä on, mittaamaton.

Elokuva tapahtuu nykyajassa, mutta Koppelot elävät ajan kahleiden ulottumattomissa omassa todellisuudessaan ja lämmittelevät loistavan sukutarinansa loisteessa. He kun olivat legendan mukaan tsaari Nikolai ll:n hoviräätäleitä.

Mestari John Ford sen jo opetti. Jos legenda on parempi kuin todellisuus, niin sitten lehteen painetaan se legenda.

Maaperästä
muhi ideoita

Markku Pölösen elokuvien ja tv-sarjojen tukikohta on Kontiolahdelle rakennettu filmikylä, Suomessa ainutlaatuinen pysyvä lavastekylä. Kaiken muunkin Pölönen haluaa tehdä Pohjois-Karjalassa. Ainoastaan kuvan digitaalinen jälkikäsittely ja miksaus on tehtävä pääkaupunkiseudulla. Muuten Suomen Filmiteollisuus saa kaiken tarvitsemansa omasta maakunnasta.

– Näistä syistä oli aika luontevaa jatkaa elokuvan tekemistä. Tarkoitus oli tehdä vain tv-sarjaa, mutta kun muutin sinne, niin olosuhteet alkoivat tuntua hirveän mukavilta ja alkoi tulla ideaa. Siellä on maaperässä jotain mineraalia, hiljaisen huumorin taitaja Pölönen virnistää.
Sulku on rääkäisy
elokuvan puolesta
Lopettamisajatuksia ruokki sekin, että elokuvatuotanto on Suomessa liian raskasta. Siitä on Pölösen mukaan kyse myös viime viikolla alkaneessa tuotantosulussa.


– Suomessa ei pärjää elokuvataiteilijana. Pitää olla elokuvataistelija, koska joutuu punnertamaan niin triviaalien seikkojen kanssa koko ajan.

Markku Pölösestä on huono juttu, että elokuvantekijät ovat oppineet ylpeilemään jatkuvilla kompromisseilla.

– Ei se kuitenkaan ole se komein asia. Olemme vähän liiankin hyvin oppineet elämään suu säkkiä myöten, sillä se rupeaa näkymään niin, että me teemme vähän varovaisesti näitä juttuja. Käsikirjoittajatkin jo miettivät, että mitä täällä pystyy tekemään.

Markku Pölösen mielestä tuotantosulussa ei ole kyse vain 1,2 miljoonan euron määrärahasta, vaan se on ylipäätään rääkäisy suomalaisen elokuvan puolesta.

– Me olemme 1990-luvulta lähtien saaneet solmittua luottamuksellisen suhteen suomalaiseen katsojakuntaan. On tehty hyviä elokuvia ja ihmiset ovat katsoneet niitä eurooppalaisittainkin ottaen helkkarin hyvällä prosentilla. Ainoa tarkoitus meillä on, että voisimme tehdä vähän parempaa elokuvaa.

Pölönen tähdentää, ettei suomalainen elokuva operoi verovaroilla, vaan yhteiskunnan osuus on veikkausvoittovaroja. Kun otetaan huomioon kaikki muu elokuvassa liikkuva raha, niin verotuloja elokuva kyllä tuottaa tuplaten sen, mitä se yhteiskunnalta saa.

Viisikymppisen
vaikutteet

Lieksa!-elokuvaa Markku Pölönen luonnehtii antologiaksi.

– Olen laittanut siihen sellaisia asioita, joita olen pitkän aikaa halunnut tehdä elokuvalla. Olkoon se nyt sitten viisikymppisen ihmisen oikeus, sanoo sunnuntaina tuon rajapyykin saavuttava ohjaaja.

– Halusin tehdä pitkiä jaksoja ilman dialogia vähän mykkäelokuvan tyyliin niin, että annetaan kasvojen ja eleiden puhua. Sitten siinä on hieman vaikutteita venäläisestä elokuvasta ja hieman italialaisesta. Olisikohan tämä nyt sellainen elokuva, jossa on koitettu ottaa hallitusti esille ne vaikutteet, mistä olen aina tykännyt elokuvakerronnassa? hän pohtii.

Maaseudusta
ei pääse eroon

Lieksa! on erilainen, mutta ei Markku Pölönen juuristaan maaseudun elämän kuvaajana mihinkään pääse. Televisioon hän valmistelee parhaillaankin Ylen Teemalla uusintana pyörivän saksalaisen Kotiseutu-sarjan (Heimat) hengessä sarjaa nimeltä Maaseudun historia.

Jos suunnitelmat toteutuvat, niin sarja alkaa vuodesta 1945, jolloin pienviljelijä saa pikkutilansa palkinnoksi sotareissusta ja etenee sitten vuoteen 2000. Yksi 50 minuutin jakso kuvaa viittä vuotta. Kamera ei poistu ollenkaan maatilalta, vaan maailma tulee sinne ja sieltä lähdetään maailmalle.

Jokaisen jakson alkuun tulee kymmenen minuutin katsaus siihen, mitä Suomessa kyseisenä ajanjaksona tapahtui ja ketkä poliitikot mitäkin päättivät.

– Haluaisin tehdä tästä oikein vakavan, laajan yrityksen, jossa olisi ensinnäkin vankka tilastollinen pohja ja sitten ihmiset eläisivät lihaksi ja vereksi nämä tilastot sillä pientilalla, Pölönen haaveilee.

Yhteistyökumppanina hänellä on kirjailija Heikki Turunen.

– Että maaseutu tulisi käsiteltyä. Jos ei muuten, niin noille nuoremmille sukupolville, että näkisivät, miten se oli aika kovaa työtä, Pölönen perustelee pitkäaikaisinta teemaansa.

”Olin äärimmäisen
epätrendikäs”

Kuten Koirankynnen leikkaaja ylti metsätyön kuvauksena kansatieteellisiin mittoihin, haluaa Pölönen tv-sarjaansakin äärimmäistä tarkkuutta.

– Minusta elokuvantekijänä suurin loukkaus kovaa työtä tehneille ihmisille on esittää se työ ihan päin helvettiä. Se on niin kuin löisi rätillä naamaan. Pitää ainakin yrittää tehdä työn kuva oikein.
Enosta kotoisin oleva Markku Pölönen asui 23 vuotta muualla, mutta maalaisuus ei hänestä lähtenyt. Maalaiselokuvien tekemisessä on sekin hyvä puoli, ettei alalla ole kilpailua.

– Ei ketään muuta kiinnosta. Kun rupesin tekemään näitä 1980-luvulla lyhytelokuvien kautta, niin se oli valtavan epätrendikästä. Luulen, että en päässyt mihinkään oppilaitoksiinkaan, koska olin niin juntti.

Tunnehahmosta
se lähti tulemaan

On kiehtovaa, mistä tarinat syntyvät. Markku Pölösen sielunveli Matti Kassila kertoi viime Viikkolehdessä yhden elokuvansa lähteneen torkahduksessa nähdystä unenpätkästä.

”Luoja tietää, mistä elokuvan aiheet tulevat”, kirjoittaa puolestaan Pölönen Lieksan! saatesanoissa. ”Yksi päivä vain on aivan selvää, että tästä se tehdään.”

Millä tavalla Lieksa! ilmoitti itsestään?

– Hirveän paljon vaikeampi sanoa kuin aikaisemmista jutuistani. Joskus ne lähtevät siitä, että heitetään joku vitsi jostain elämäntilanteesta tai asioitten kulusta. Sellainen, että entä jos olisi kyläseppä, joka haluaa rakentaa kuuraketin ja, perkele, onnistuisi siinä.

– Mutta tässä tapauksessa elokuvassa on perhe-teema, muuttamisen ja matkustamisen teemat, unelmien maantieteellisen kotipaikan teema. Ja sitten se, että halutaan varjella jotain pienelle ryhmälle tärkeää asiaa, Pölönen kuvaa Lieksaa!

Ensin hänellä oli vain tunnehahmo maailmasta, josta elokuva kertoo. Siinä ei ollut yksittäisiä henkilöitä eikä varsinaista tarinaakaan juonena. Mutta vahva tunnelma oli.

– Sitten aihe roikkuu tuolla mielessä niin kuin kärpäspaperi ja siihen rupeaa lentelemään näitä pikkuideoita. Se on alkupuolellaan aika sumealla logiikalla toimiva prosessi. Ja minusta hyvä systeemi.

Naiset ottavat
komennon

Lieksa! on vielä yhdellä tapaa erilainen Pölös-elokuva: Onnenmaassa keskushenkilö oli kotitilalleen kesäksi palaava nuori mies. Kivenpyörittäjän kylässä Ruotsiin muuttanut nuori mies todisti kotikylänsä kuolemaa. Kuningasjätkässä vähän vanhempi nuori mies haki elämäänsä uutta alkua uittovesiltä. Koirankynnen leikkaaja oli sodassa haavoittuneen nuoren miehen selviytymiskertomus. (Elokuvat Badding ja Emmauksen tiellä unohdamme tässä jutussa).

Lieksassa! sukua luotsaava Martta (Sanna-Kaisa Palo) on luja tahtonainen. Samaa niskavuorelaisten naisten sukua ovat Martan tyttäretkin. Mutta elokuvan miehet, heistä ei sankaritarinoita synny.

Markku Pölönen kertoo, että idea vahvasta naisesta elokuvan kantavana voimana on kotoisin jo vuonna 1998 valmistuneen Kuningasjätkän ajoilta. Sen valmistuttua hän sai itäsuomalaiselta naiselta kirjeen. Nainen kertoi olleensa sota-aikana naisista koostuneessa porukassa, joka hoiti yhden joen koko uiton.

– Jos olisin saanut sen kirjeen ennen kuin aloitin tukkijätkäelokuvan, niin olisin ehdottomasti tehnyt sen siitä naisporukasta. Sieltä se kaiku tämän elokuvan matriarkaattiin tulee.

Kansainvälinen
Markku Pölönen

– Ylipäänsä luulen, että näitä matriarkaatteja alkaa syntyä enemmänkin. Jo nyt on nähtävissä, että naiset nousevat yhteiskunnassa johtopaikoille, koska äijät eivät viitsi mennä edes lukioon. Naiset ottavat kaikki miesten tylsät hommat, että miehet voivat sitten keskittyä pullisteluun ja kalasteluun. Toivon mukaan, Pölönen virnistää.

Lieksa! kuvattiin myös englannin kielellä. Repliikkejä ei dubattu, vaan näyttelijät todella näyttelivät kohtaukset myös englanniksi. Vielä keskeneräinen toiskielinen versio valmistuu ainakin festivaalikäyttöön.

Festivaaleista puheen ollen Markku Pölösen supisuomalainen Koirankynnen leikkaaja teki hurjan ulkomaisen kierroksen. Se nähtiin 35 festivaalilla Shanghaista Los Angelesiin ja elokuva keräsi palkintoja Pietarista Portugaliin.

Lieksakin! saavutti valtavaa maailman laajuista huomiota jo ennen kuin kukaan oli sitä nähnyt. Elokuvaa mainostava Nightwish-muusikoiden musiikkivideo pistettiin YouTubeen ja siellä se on kerännyt yli 380 000 katsojaa kautta maailman Keniasta Intian kautta Yhdysvaltoihin.