tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Optio Pinochet turvasi rosvokapitalismin Venäjällä (Shock Doctrine, osa 3)


(Kansan Uutisten Viikkolehti 28.12. 2007)
Kapitalismin tulo Neuvostoliiton jälkeiselle Venäjälle turvattiin verellä ja raudalla. Shokkiterapeutit iskivät talousuudistuksilla ja tykkitulella, jonka kohteina olivat niin parlamentti kuin Tshetshenian kansakin.
KAI HIRVASNORO
Neuvostoliiton viimeisen presidentin Mihail Gorbatshovin tunteiden on täytynyt kulkea vuoristorataa kesällä 1991. Hän oli niittänyt uudistuksillaan mainetta ja kunniaa lännessä Nobel-palkintoa myöten.
Mutta osallistuessaan ensimmäistä kertaa johtavien teollisuusmaiden G7-kokoukseen Lontoossa heinäkuussa 1991 vastaanotto ei ollutkaan sankarin. Muut valtiojohtajat vaativat nopeita ja rajuja talousuudistuksia ehtona Neuvostoliiton lainoille. Velkahelpotuksista ei ollut tietoakaan, vaan myös kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki panivat Gorbatshovin selkä seinää vasten. Talouden ”uudistaminen” ei riitä, vaan se on mullistettava Chicagon poikien oppien mukaan.
Läntisten demokratioiden talouslehdet säestivät. Gorbatshovin on käytettävä voimaa ja avattava taloutta samalla tavalla kuin Chilen diktaattori Augusto Pinochet, vaadittiin aivan avoimesti.
Jeltsin avasi oven
shokkiterapialle
Mihail Gorbatshovista ei tullut Neuvostoliiton Pinochetia. Vuoden lopussa hänen oli luovuttava paikastaan. Neuvostoliitto tuli tiensä päähän 16 vuotta sitten. Uudella Venäjällä vallan otti Boris Jeltsin, joka sai parlamentilta vuodeksi lähes diktaattorin valtuudet. Hän kokosi ympärilleen nuorten talousleijonien ryhmän, jota sanomalehti Nezavisimaja Gazeta vertasi Chicagon poikiin. Lehti ennakoi, että Venäjän talous tullaan tasapainottamaan shokkiterapiaa käyttäen.
Talousuudistuksia johti Jegor Gaidar. Yhdysvallat palkkasi syksyllä 1992 Gaidarin tiimin tueksi joukon lakimiehiä ja ekonomisteja Harvardin yliopistosta. Yliopiston kansainvälisen osaston johtaja Jeffrey Sachs oli toiminut Jeltsinin neuvonantajana jo tämän presidenttikauden alusta.
Yksityistäminen
yllätyshyökkäyksenä
Ensimmäisenä askeleena Jeltsinin hallinto lievensi hintojen sääntelyä, koska ”hintojen vapauttaminen panisi kaiken oikeille paikoilleen”, kuten presidentti perusteli asiaa.
Jo viikko Gorbatshovin eron jälkeen uudistajat käynnistivät maan 225 000 yrityksen yksityistämisen. Hanketta kuvattiin Chicagon koulukunnan yllätyshyökkäykseksi.
Yllätystä tarvittiin vastarinnan nujertamiseksi, sillä Venäjälläkin orastava demokratia oli talouden vapauttamisen suurin este. Kommunismin kaatumisesta huolimatta vuoden 1992 mielipidetiedustelussa 67 prosenttia venäläisistä kannatti tuotannon järjestämistä osuuskunnittain täyden yksityisomistuksen sijaan. 79 prosenttia katsoi, että valtion on pidettävä yllä täystyöllisyyttä. Tässä mielipideilmastossa demokraattinen keskustelu ja päätöksenteko talouden suunnasta olisi merkinnyt Gaidarin vallankumouksen kaatumista.
Shokkidoktriini oli siis ainoa mahdollinen vaihtoehto.
”Jeltsin rikkoi
perustuslakia”
Boris Jeltsin rauhoitteli kansan mielialoja. Ensimmäiset puoli vuotta on vaikeaa, mutta sitten Venäjä aloittaa nousun maailman talousmahtien kärkinelikkoon.
Todellisuudessa miljoonat neuvostoliittolaiseen keskiluokkaan lukeutuneet ihmiset menettivät elinikäiset säästönsä. Miljoonat työläiset jäivät myös pitkiksi aikaa ilman palkkaa. Kolmannes kansasta vajosi köyhyysrajan alapuolelle ja yksityinen kulutus laski vuodessa 40 prosenttia.
Myös maan poliitikkojen oli pakko reagoida. Maaliskuussa 1993 Jeltsinin erityisvaltuudet peruutettiin. Boris Jeltsin syytti parlamenttia kapinasta ja julisti maahan hätätilan, joka palautti hänen valtaoikeutensa. Perustuslakituomioistuin päätti äänin 9-3 Jeltsinin ylittäneen valtuutensa ja rikkoneen perustuslakia.
Lännen silmissä Boris Jeltsin oli vapauden ja demokratian puolustaja, parlamentti taas nähtiin kovan linjan kommunistien viimeisenä rintamana, joka yrittää estää demokraattiset uudistukset.
Keväällä 1993 parlamentti hyväksyikin budjetin, joka ei noudattanut IMF:n linjauksia. Jeltsin järjesti kansanäänestyksen parlamentin hajottamisesta ja tulkitsi saaneensa siihen valtuudet.
Julkisuuteen vuodatettiin sopivasti tieto, että IMF on perumassa 1,5 miljardin lainan, koska se on tyytymätön Venäjän kehitykseen.
Päivää myöhemmin Boris Jeltsin otti käyttöön ”Pinochetin option”: Hän antoi asetuksen parlamentin hajottamisesta. Kaksi päivää myöhemmin äänin 636-2 parlamentti erotti Jeltsinin.
Venäjällä olisi ehkä päädytty kompromissiin. Sekä parlamentti että Jeltsin eroavat ja järjestetään uudet vaalit. Mutta samaan aikaan Puolasta kantautui hälyttävä vaalitulos. Äänestäjät olivat rankaisseet omassa maassaan shokkiterapiaa harjoittanutta Solidaarisuutta. Sama tulos uhkasi Venäjälläkin.
Tykkituli pelasti
Venäjän kapitalismin
4. lokakuuta 1993 armeija alkoi Boris Jeltsinin määräyksestä tulittaa Venäjän parlamenttia. Naomi Klein kirjoittaa Shock Doctrine -teoksessaan kommunismin kaatuneen Neuvostoliitossa ilman, että laukaustakaan ammuttiin. Mutta Chicago-tyylinen kapitalismi tarvitsi tykkitulta suojakseen. Päivän tulituksessa kuoli viisisataa ihmistä ja tuhat loukkaantui. Vastaavaa väkivaltaa ei Moskovassa ollut koettu lokakuun 1917 jälkeen.
Vaikka Venäjällä puhutaan Pinochetin optiosta, eivät Chilen ja Venäjän tiet aivan yksi yhteen kulkeneet. Augusto Pinochet teki ensin vallankaappauksen, murskasi demokraattiset instituutiot ja laittoi sitten talouden shokkiterapialle.
Boris Jeltsinin järjestys oli toinen. Ensin hän uudisti talouden ja demokratian, mutta pystyi turvaamaan talousuudistuksensa vain lakkauttamalla demokratian ja tekemällä kaappauksen.
Sota pelasti taas yhden
epäsuositun johtajan
Länsi osoitti tukeaan Jeltsinille. Yhdysvallat lähetti ulkoministeri Warren Christopherin esiintymään yhdessä Jeltsinin ja Gaidarin kanssa.
Kaappauksen jälkeisessä sekavassa tilanteessa Boris Jeltsinin taloustiimillä oli vapaat kädet panna toimeen budjettileikkauksia, poistaa hintakontrolli peruselintarvikkeiltakin sekä jatkaa yksityistämistä nopeutetussa tahdissa. Maan kansallisomaisuus jaettiin pikavauhtia entisten kommunistisen puolueen eliittivirkailijoiden ja läntisten sijoittajien kesken. Venäjälle syntyi rikkaiden oligarkkien luokka.
Uudesta Venäjästä vaurastuneilla oli vain yksi huoli. Jeltsinin suosio oli niin matalalla, että onnen ajat olivat ehkä päättymässä seuraaviin vaaleihin. Kuka tahansa muu ainakin hidastaisi rosvokapitalismin etenemistä. Joulukuussa 1994 Boris Jeltsin turvautui epäsuosittujen johtajien taattuun keinoon. Neuvonantajat kehottivat häntä aloittamaan pienen voittoisan sodan, joka nostaisi presidentin kannatusta.
Mutta Tshetshenian kapinaliikkeen kukistaminen ei nostanut hänen kannatustaan tarpeeksi. Jeltsin oli vuoden 1996 vaaleissa niin heikoilla, että joukko pankkiireja kehotti julkisesti perumaan presidentinvaalit. Jeltsin kuitenkin pääsi toiselle kaudelle. Oligarkit rahoittivat hänen vaalikampanjaansa sadalla miljoonalla dollarilla ja tarjosivat yksityisillä tv-kanavillaan 800 kertaa kilpailijoita suuremman media-ajan.
Kiitokseksi Boris Jeltsin pani tuulemaan. Öljy-yhtiöitä ja metalliteollisuutta myytiin pilkkahintaan yksityisille sijoittajille. Tuloja siirrettiin yksityispankkeihin, mm. Mihail Hodorkovskin Menatepiin ja niillä liikemiehet ostivat itselleen myyntiin tulevaa valtion omaisuutta.
Vuonna 1998 Venäjän talous romahti. Jeltsin ja oligarkkien omaisuus olivat taas vaarassa.
Syyskuussa 1999 Venäjää koetteli terrori-iskujen sarja. Useita kerrostaloja räjäytettiin keskellä yötä ja niissä kuoli lähes 300 ihmistä. Syyllisiksi löydettiin nopeasti tshetsheenit. Tuore pääministeri Vladimir Putin käynnisti kostoiskut välittömästi.
Lähes tyhjästä noussut entinen KGB-upseeri sai Jeltsiniltä vallan vuoden 1999 viimeisenä päivänä. Boris Jeltsin sai vastalahjaksi syytesuojan niin korruptiolta kuin parlamentin pommittamiseltakin.
”Rosvokapitalismi
tappoi kymmeneksen”
Naomi Klein toteaa, että harvoin on rauhan oloissa saatu niin suurta vahinkoa aikaan kuin läntisen kapitalismin tukemalla Boris Jeltsinin Venäjällä. Tshetshenian sodissa kuoli 100 000 ihmistä. 80 prosenttia maatiloista teki konkurssin ja 70 000 tehdasta suljettiin. 74 miljoonaa venäläistä eli alle köyhyysrajalla kun heidän määränsä ennen shokkiterapiaa oli kaksi miljoonaa.
Kahdeksassa vuodessa saatiin aikaan 72 miljoonaa köyhää.
Vaikka energian hinnan nousu 2000-luvulla on parantanut tilannetta, oli Venäjällä viime vuonnakin virallisten tilastojen mukaan 715 000 koditonta lasta. Huumeongelmaisten määrän on sanottu lisääntyneen 900 prosentilla. Aidsiin sairastuneita on miljoona, kun heitä oli 50 000 vuonna 1995.
Moskovalainen akateemikko Vladimir Gusev on todennut rosvokapitalismin tappaneen kymmenen prosenttia kansasta. Väkiluku Venäjällä väheneekin 700 000 vuodessa.