sunnuntai, elokuuta 28, 2005

Kansan Uutiset varoitti suurtyöttömyydestä heti laman alussa

Porvarihallitus tiesi mitä teki

(Kansan Uutiset, joulukuu 2001)

Suomen Akatemian suuri lamatutkimus 1998-2001 tarvitsi kolme vuotta ja sata tutkijaa sen toteamiseen, että Esko Ahon porvarihallituksen suurin virhe oli työttömyyden kasvattaminen hallitsemattomiin mittoihin. Kymmenen vuoden takaisten Kansan Uutisten silmäily palauttaa mieliin, että osa poliitikoista ja tutkijoista tiesi hallituksen talouspolitiikan johtavan suurtyöttömyyteen jo laman ollessa päällä.

Valtalehdet tukivat hallituksen valitsemaa ja valtiovarainministeriön valmistelemaa talouspolitiikkaa.

Se että suurtyöttömyys on tämän politiikan seurauksena tietoinen valinta, oli KU:sta luettavissa vaikka kuinka moneen kertaan vuosina 1991-1992.

Esko Ahon hallitus aloitti keskustan veret seisauttaneen vaalivoiton jälkeen huhtikuussa 1991. Talouspoliittisen ohjelmansa tuore hallitus toi eduskuntaan toukokuussa. Se pohjautui valtiovarainministeriön virkamiesjohdon kuuluisaan muistioon, jonka sanoma oli, että lama on rakenteellinen kriisi, jota ei missään tapauksessa saa ryhtyä ratkomaan perinteisellä elvytyspolitiikalla. KU:n 7. toukokuuta 1991 esittelemässä muistiossa myös väläytettiin luopumista palkankorotuksista "ainakin toistaiseksi."

Samassa yhteydessä KU tulkitsi valittua linjaa niin, että nyt luovutaan ensimmäistä kertaa työttömyyden erityisistä lievennystoimista ja että hallitus on tietoisesti valinnut linjan, jossa kaikki voitava tehdään teollisuuden kilpailukyvyn palauttamiseksi, mutta hintana on laaja työttömyys.

"Pysyviä
muutoksia"

Sosiaalipolitiikan tutkija Kari Vähätalo lausui 23.5. KU:ssa, että pahinta on pitkäaikaistyöttömyyden kasvu. Suuri joukko ihmisiä on putoamassa normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Saman päivän lehdessä kerrottiin Vasemmistoliiton liittohallituksen vaatineen elvytystä ja valikoivaa säästämistä kansalaisten maksukyvyn mukaan. Vasemmistoliitto oli myös torjunut markan ecu-kytkennän valuuttakurssia muuttamatta.

"Puretaanko Suomessa hyvinvointivaltiota?" kysyttiin KU:ssa jo 28. toukokuuta. Tutkija Raija Julkunen Jyväskylän yliopistosta näki, ettei nyt oltu tekemässä tilapäisiä säästöjä kuten 1970-luvun lamassa, vaan pysyviä muutoksia.

"Näen Suomessa merkkejä samantapaisen politiikan alkamisesta kuin mitä on toteutettu Iso-Britanniassa."

Osuvasti Julkunen ennakoi valtionyhtiöiden yksityistämistä, sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjämaksuja, julkisen sektorin tulosohjausta, sääntelyn purkua ja ostopalvelujen lisääntymistä.

Seuraavan päivän lehdessä kerrottiin sitten hallituksen talouspoliittisen tiedonannon eduskuntakäsittelystä. Jutun mukaan pääministeri Esko Aho ei puhunut riviäkään työttömyydestä. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen antoi palaa: Palkat on jäädytettävä ainakin vuoden 1993 loppuun asti ja ns. saavutetut edut asetetaan kyseenalaisiksi.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmää silloin johtanut Esko Helle puolestaan korosti sitä, minkä myöhempi tutkimus vahvisti: Laman syy ei ole palkansaajien ahneus, vaan väärä talouspolitiikka väärin ajoitettuine pääomamarkkinoiden vapauttamisineen. Hallitus on valinnut useamman vuoden kurjuuden ja tietoisesti suurtyöttömyyden, Helle päätteli.

Ecu-kytköksestä
omatekoinen lama

Jälkeenpäin on arvosteltu voimakkaasti kesäkuun 1991 alussa tehtyä markan ecu-kytkentää valuuttakurssia muuttamatta. Tilanteen ollessa päällä sitä vastusti ainoastaan Vasemmistoliitto. Vasemmistoliiton pankkivaltuusmies Esko Seppänen totesi eriävässä mielipiteessään päätöksen edustavan talouspoliittista linjaa, joka johtaa korkeisiin reaalikorkoihin, lisääntyviin tuloeroihin ja laajaan eurotyöttömyyteen. Käytännössä Seppänen katsoi päätöksen johtavan itse aiheutettuun lamaan, joka merkitsee sitä, että valikoivaan elvytykseen ei ryhdytä eikä uusia työpaikkoja luoda.

Vasemmistoliitto teki ecu-kytkennästä luottamuskysymyksen. Se katsoi hallituksen valinneen vaikeimman tien ja ennakoi aivan oikein, että hallitus joutuu luopumaan linjastaan vielä tukalammassa taloudellisessa tilanteessa.

VM ei uskonut
vahvaan kasvuun

Tasan kymmenen vuotta sitten valmistauduttiin syvän lamavuoden vaihtumiseen synkissä merkeissä. Bruttokansantuote oli vuonna 1991 laskenut 6,3 prosenttia, vienti oli 7,3 prosenttia miinuksella ja työttömyysaste oli yli kaksinkertaistunut edellisestä vuodesta. Vuonna 1992 työllisyys oli heikentyvä enemmän kuin koskaan ennen, vaikka kansantuotteen lasku hidastui selvästi ja vienti kääntyi vahvaan nousuun. Noissa tunnelmissa joulukuussa 1991 valtiovarainministeriö toi julkisuuteen ennusteen, jonka mukaan velka tulee vuosikymmenen loppuun mennessä olemaan 60-70 prosenttia bruttokansantuotteesta eikä kansantuote pysty 1990-luvulla kasvamaan edellisen vuosikymmenen 4 prosentin tahdissa.

Velka kävi toden totta lähellä 60 prosenttia, mutta vuonna 1999 julkisen sektorin nettovelka oli enää 46,6 prosenttia kansantuotteesta. BKT:n reaalinen kasvu oli 1990-luvun jälkipuoliskon vuosina 4-6 prosenttia.

Kaikille tämä ei tullut yllätyksenä. SAK:n ekonomisti Turo Bergman sanoi KU:ssa 11. joulukuuta syksyn devalvaatioprosentin olleen niin suuren, että sen on pakko johtaa 6 prosentin kasvuun vuosina 1993-94. Bergman erehtyi muutamalla vuodella. Valtiovarainministeriön mahdottomana pitämä taso saavutettiin jo vuonna 1996, Bergmanin ennakoima 6 prosenttia ylittyi 1997.

19. joulukuuta lehdessä kerrottiin työttömyyden ylittäneen 300 000 rajan. Lisäys edelliseen vuoteen oli 178 000 työtöntä, prosenteissa 144. Työministeri Ilkka Kanerva ilmoitti ajavansa hallituksessa hätäapuohjelmaa työttömyyden lievittämiseksi.

"Näkymätön
ja veltto"

Pyhien mentyä eduskunta aloitti poikkeuksellisesti vasta tammikuussa 1992 budjetin loppukäsittelyn. Vasemmistoliitto kiirehti jälleen työllisyyttä parantavaa elvytysohjelmaa.

21. tammikuuta tulivat joulukuun numerot: Työttömiä nyt 341 000. Työministeri Ilkka Kanerva esitti työllisyyslisäbudjettia.

Jonka valtiovarainministeri Iiro Viinanen seuraavana päivänä tyrmäsi. Kanerva saa lisäbudjettinsa vain, jos pystyy osoittamaan vastaavat säätöt.

"Kanerva on ollut harvinaisen veltto ja näkymätön työministeri", arvioitiin KU:n pääkirjoituksessa.

23. tammikuuta alkoi valjeta, mitä hallituksen edellisenä syksynä toimeenpanemat veronkorotukset yhdessä hintojen nousun ja palkankorotuksista luopumisen kanssa merkitsevät. Samaan aikaan, kun kotimainen kysyntä oli syöksyssä, hallitus leikkasi palkansaajilta yhden kuukauden ansiot.

Helmikuun 1992 alussa hallitus aloitti seuraavan vuoden budjetin valmistelut. Valtiovarainministeri asetti tavoitteeksi 12 miljardin markan leikkaukset, Kanerva 2 miljardin elvytyksen. Kanerva sai tukea vasemmisto-oppositiolta ja varovaisemmin myös keskustan johdolta. Kykypuolue kokoomus pysyi kuitenkin tiukkana: Lisälainan ottaminen on mahdotonta.

"Työttömillä
ei työhaluja"

Vasemmistoliiton liittohallitus tukee Kanervan elvytyspakettia, kertoi KU 13. helmikuuta. Vasemmistoliitto vaati myös poistettavaksi ns. raippaveron, lisättäväksi asuntojen peruskorjausta, aiennettavaksi satama- ja rautatieinvestointeja, erikoistoimia nuorille työttömille ja sapattivapaan kehittämistä.

Kuuma talvi alkoi kääntyä kuumaksi kevääksi, kun eduskunnassa helmikuun lopulla käsiteltiin välikysymystä. Kanerva kertoi, että elvytyspakettia "pohditaan" ja "selvitetään." Mutta Iiro Viinanen pohjusti jo kokoomuksen ja erityisesti Ben Zyskowiczin hellimää kannustamiskampanjaa. Suuret työttömyyskorvaukset vähentävät työttömien työhaluja, hän jyrisi eduskunnan puhujapöntöstä.

Näillä Viinasen opeilla kotimainen kysyntä oli laskeva jyrkästi myös seuraavana vuonna. Vienti oli jyrkässä kasvussa, mutta niin oli myös työttömyys. Ennätykset rikottiin vuosina 1993 ja 1994, joina työttömyysaste ylitti 16 prosenttia. Ahon-Viinasen johdolla Suomen taloudesta hävisi lähes 450 000 työpaikkaa vuosina 1991-94.