Mihin katosi kultamuna?

Osinkoihin jo puolet voitoista 2000-luvulla

(Kansan Uutisten Viikkolehti 2004)

Suomalaisen työn tuloksena syntyneistä voitoista jo puolet maksettiin osinkoina omistajille vuosina 2002-2003. 1990-luvulla osinkojen osuus oli keskimäärin 40 prosenttia.

KAI HIRVASNORO
kai.hirvasnoro@pp.inet.fi

Entinen KHT-tilintarkastaja Ritva Pitkänen selvitti vuonna 2003, mihin katosivat Suomen teollisuusyritysten 1990-luvun suurvoitot. Suomen Sosiaalifoorumissa huhtikuussa 2003 julkaistu tutkimus kertoi, että rahat menivät pääasiassa ulkomaille sijoituksina konserniyrityksiin sekä osinkoina. Toisin kuin useimmat tiedotusvälineet, Viikkolehti esitteli Pitkäsen selvityksen tuoreeltaan huhtikuussa 2003.

Vuotta myöhemmin Ritva Pitkänen päivitti tutkimuksensa. Osa tiedoista kattaa myös vuoden 2003. Kuva ei muutu, vaan vahvistuu: teollisuuden voitot valuvat edelleen ulkomaille, uusia työpaikkoja ei synny ja investoinnit ovat alamaissa.

Ritva Pitkänen keskittyy teollisuuteen, jossa hän katsoo 1990-luvun"kultamunan" syntyneen. Vuosikymmenen lopulla kansantulo kasvoi ripeästi ja työn tuottavuus nousi ennätysvauhtia. Samalla työtulojen osuus kansantulosta laski alemmas kuin koskaan sotien jälkeen.

Ennen lamaa yritysten liikevoitto oli alle 2 miljardia euroa vuodessa, vuonna 2000 se oli noussut yli 10 miljardiin. 2000-luvulla talouskasvu hidastui, mutta Pitkäsen uusimpien tilastojen mukaan osingonjako ei. Vuosina 1990-2003 osinkoja maksettiin keskimäärin 40 prosenttia tilikauden voitosta. Vuosina 2002 ja 2003 osinkoihin meni jo puolet voitoista. Vielä 1990-luvulla teollisuus maksoi hieman enemmän veroja kuin osinkoja. Nyt osingot ylittävät verot.

Halpamaihin
ei sijoitettukaan

1990-luvun kultamuna, teollisuusyritysten kokonaisvoitto oli 63 miljardia euroa. Mihin se meni? 35 miljardia euroa käytettiin sijoituksiin konserniyrityksiin. Suomalaisia työvoimakustannuksia valittavat yritykset ostivat toisia yrityksiä Hollannista, Ruotsista, Saksasta ja Norjasta.

- Mielenkiintoista on, että sijoituskanta on suuri maissa, joissa palkkojen osuus bruttokansantuotteesta on Suomea korkeampi ja joissa ei ole tapahtunut yhtä jyrkkää palkkojen kansantulo-osuuden laskua 1990-luvulla kuin Suomessa. Vaikuttaakin siltä, että Suomen nykytasoa korkeampi palkkojen kansantulo-osuus ei välttämättä merkitse kannattamatonta yritystoimintaa, pohtii Pitkänen alkuperäisessä tutkimuksessaan.

Saajalleen verovapaita osinkoja teollisuus maksoi 12,7 miljoonaa euroa vuosina 1990-2000. 70 prosenttia osingoista maksettiin toisille yrityksille ja ulkomaille kaikista osingoista päätyi runsas kolmasosa.

Orion tyhjentää
kassaa omistajille

Tänä vuonna (2004) hurjimman osinkoloikan tekee tutkimustaan ja tuotekehitystään leikannut ja satoja työntekijöitä pois potkinut lääketehdas Orion. Se maksaa osinkoja enemmän kuin palkkoja. Orionin osingot ovat tänä vuonna 250 miljoonaa euroa, palkat 185 miljoonaa, kertoi Tekniikka & Talous -lehti viime viikolla. Jo viime vuonna Orionin omistajat jakoivat itselleen 162 miljoonaa verovapaata euroa.

Osinkojen ja palkkojen suhde on Orionissa kuitenkin ainutlaatuinen. Lähimmäksi pääsee Nokia, joka jakaa tänä vuonna osinkoja 1,4 miljardia euroa ja maksaa palkkoja 2,5 miljardia. Esimerkiksi rajusti saneeraavassa Metsossa osinkoja maksetaan "vain" 27 miljoonaa euroa, mutta palkkoja yli 900 miljoonaa. Mutta Metso maksaa muutamien muiden yhtiöiden lailla osinkoja, vaikka sen viime vuoden tulos oli tappiollinen.

Rahaa tuntuu siis riittävän kaikkeen muuhun paitsi työpaikkoihin. Ennen lamaa teollisuudessa oli 488 000 työpaikkaa. Sen jälkeen liikevaihto viisinkertaistui, mutta työntekijöitä teollisuudessa on 50 000 vähemmän. Teollisuuden investoinnit ovat parina viime vuotena olleet edelleen laskussa.

- Siitä päätellen, että teollisuustoimialan työpaikat eivät ole lisääntyneet ja nettoinvestoinnit ovat olleet vähäisiä, sijoituksella ei ole luotu kansantalouteen ja kansalaisille mitään uutta. Sijoitukset ovat merkinneet osallistumista markkinoiden globaaliin uusjakoon, Ritva Pitkänen päättelee kevään 2003 raportissaan.