perjantaina, elokuuta 22, 2008

Yli 15 000 työtöntä jäi ilman työmarkkinatukea

(Kansan Uutisten Viikkolehti 22.8. 2008)

Kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana 15 500 pitkäaikaistyötöntä on menettänyt työmarkkinatuen. Syynä on kieltäytyminen heille tarjotuista toimenpiteistä.
Kieltäytymisen takia heille on asetettu työssäolovelvoite eikä tukea työttömyyden perusteella tipu ennen kuin menee esimerkiksi työharjoitteluun kahdeksalla eurolla päivässä.

KAI HIRVASNORO

Pitkään työtä vailla ollut pelkää kaikkea; nälkää, laskuja, ulosottomiestä, televisiolupatarkastajaa, päivärahan myöhästymistä, vieraita. Hänellä on kerta kaikkiaan aika vähän ilon aihetta elämässään. Tähän hätään häntä aletaan vaatia tekemään täyttä työpäivää jonkun hyväksi pelkillä riittämättömillä kulukorvauksilla...

Työttömyyden sijaan tämän päivän Suomessa kannetaan huolta työvoimapulasta. Työttömyyttä pidetään ratkaistuna asiana.

Työttömyys onkin laskenut, mukaan lukien pitkäaikaistyöttömyys. Kesäkuun lopussa yli vuoden työttömänä olleita oli 44 000, mikä on 8 400 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Yli kaksi vuotta työttömänä olleita oli 20 200, missä laskua edelliseen vuoteen oli 4 900.

Erityisen paljon kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana on vähentynyt työmarkkinatukea saavien määrä. Vuonna 2005 heitä oli 150 000, viime vuonna 123 000 ja kuluvan vuoden tammi-maaliskuussa enää 116 000.

Työmarkkinatuki
pois 15 000:lta

Työttömyyden vähentymisen lisäksi työmarkkinatuen saajien määrää leikkaa vuoden 2006 alussa voimaan tullut työvoimapalvelulain muutos, jonka vuoksi tuhannet työttömät ovat nyt kokonaan ilman työttömyysturvaa. Lain tiukentumisen vuoksi vuonna 2006 pitkään työttömänä olleille asetettiin 8 000 työssäolovelvoitetta ja viime vuonna 10 000. Syynä olivat työstä tai työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta kieltäytyminen, eroaminen tai erottaminen.

Näistä yhteensä 18 000 velvoitteesta 15 500 asetettiin työ- ja elinkeinoministeriön mukaan eri henkilöille. He ovat käytännössä työttömiä, mutta eivät saa enää korvausta työttömyyden vuoksi.

Toimenpiteistä kieltäytymisiä on paljon, mutta niiden syitä ei ole tutkittu, kerrotaan ministeriöstä.

Työttömien omissa nimettömissä keskusteluissa puhutaan "orjatyöstä." Heidän mukaansa työttömillä teetetään käytännössä normaalia työtä, josta maksetaan työmarkkinatuen lisäksi kahdeksan euron suuruinen ylläpitokorvaus. Lisäksi toimenpiteet sijaitsevat usein kaukana kotoa ja julkisen liikenteen ulottumattomissa.

Myöskään sitä ei ministeriön mukaan ole tutkittu eikä tiedetä, kuinka moni velvoitteen saanut on täyttänyt työssäoloehdon ja saa uudelleen työmarkkinatukea.

Vanhan lain aikana vuonna 2005 kieltäytyminen työllistymistä edistävistä toimenpiteistä toi 1 800 määräaikaista karenssia ja työnhaku- tai aktivointisuunnitelmasta kieltäytyminen 3 400 karenssia.

Ei karenssi,
vaan katkaisu

Syksyllä 2005 Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön puheenjohtaja Lea Karjalainen oli laista kuultavana kolmessa valiokunnassa eduskunnassa. Hän kävi sanomassa, ettei silloin säädettävänä ollut laki ole Suomen perustuslain mukainen. Perustuslain mukaan jokaisella on muun muassa työttömyyden aikana oikeus perustoimeentulon turvaamiseen. Nyt oikeus työmarkkinatukeen lakkautettiin määräämättömäksi ajaksi.

Työmarkkinatuen katkeaminen "toistaiseksi" ei ole määräaikainen karenssi, jonka jälkeen työmarkkinatuki alkaa juosta uudelleen. Oikeus työmarkkinatukeen syntyy vasta viiden kuukauden työssä- tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä olon jälkeen ja itse toimenpiteeseen osallistuttaessa.

Työttömien järjestöissä lakia pidetään käytännössä pysyvänä karenssina, jolla työttömältä viedään työttömän status. Sen jälkeen ainoaksi toimeentulon lähteeksi jää toimeentulotuki.

Myös toimeentulotukea voidaan leikata 40 prosenttiin asti toimenpiteestä kieltäytymisen takia. Ääritapauksessa henkilölle jää tällöin asumiskulujen jälkeen elämiseen 233 euroa kuukaudessa.

Ministeriön ohje
koventaa tulkintaa

Lain tarkoituksena on pitkäaikaistyöttömien aktivoiminen, mutta työministeriön toukokuussa 2007 antaman ohjeen mukaan Työvoiman palvelukeskusten (TYP) asiakkaiksi kelpaavat vain henkilöt, joilla on "motivaatio käyttää TYP:n palveluja, ja joiden tavoitteena on työmarkkinoille sijoittuminen." Lisäksi TYP:n asiakkailla tulee olla "riittävät sosiaaliset ja terveydelliset valmiudet" hyödyntää sen palveluja.

Eli mielenterveys- ja päihdeongelmaiset mutta myös muuten "hankalat tapaukset" eli esimerkiksi toimenpiteitä kritisoivat eivät kelpaa TYP:n asiakkaiksi.

- Tämän kirjeen perusteella otteet kovenevat entisestään, TVY:n Lea Karjalainen väittää.

Asiakkaan motivoitumisen ratkaisee pahimmillaan yksi virkailija ja jos työtön ei vaikuta motivoituneelta, työttömyysturva lakkaa, kuvailee Helsingin työttömien toiminnanjohtaja Anna-Maria Kantola.

- Tätä aika monet ovat ihmetelleet, että henkilö saattaa jonottaa kymmenen kuukautta työvoiman palvelukeskukseen ennen kuin tapahtuu yhtään mitään. Ja jos sitten vähän kritisoit systeemiä, niin sanotaan, ettet ole motivoitunut etkä työhön halukas. Ja kysymys on siitä, etteivät virkailijat ole pystyneet ottamaan sopivassa ajassa näitä henkilöitä vastaan.

Nimenomaan Helsingissä ongelmana on ollut pitkä odotus ensimmäiseen tapaamiseen.
TVY:n Lea Karjalaisen mukaan esimerkiksi Helsingissä Käenkujan toimipisteessä on 200 asiakasta työntekijää kohden.

Lea Karjalainen ei uskokaan ministeriön väitteisiin, että pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt.

- Minä sanon suoraan, että onhan se näillä konsteilla vähentynyt, kun kaikki ns. vaikeat tapaukset ovat tippuneet pois. Meillä on esimerkkejä, että ihmisiä osoitetaan ihan tietoisesti sellaisiin paikkoihin töihin, joihin menosta he eivät suoriudu. Työssäkäyntialueet ovat laajat ja julkisia kulkuneuvoja ei ole.

Omalla nimellä
ei haluta puhua

Minä esim. en voi syödä joka päivä, mulla ei ole kunnon vaatteita ollu moneen vuoteen. Meidän elämä on täysin rahatonta. Joka hemmetin euro on laskettava, ja kun käyt kaupassa, lasket riittääkö raha varmasti tuohon leipäpakettiin tai maitoon, ja jos ei molempiin niin kumman otan? Se on kauhee tilanne, kun katselee muita ihmisiä jotka vaan kerää ruokaa kärreihin, ja itse miettii moneen kertaan ostanko vessapaperia vai deodoranttia?

Tämän jutun kursivoidut otteet ovat työttömien nettikeskusteluista. Haastateltavia etsittiin työttömien järjestöjen kautta, mutta heitä ei löytynyt. Ahdinko on niin syvä, ettei siitä haluta puhua edes nimettömästi muuten kuin täysin anonyymeillä keskustelusivuilla.

"Toimenpide on
palkatonta työtä"

Ja kun ei haluta tai ei uskalleta puhua, niin työttömien mielipiteet heihin kohdistetuista toimenpiteistä pysyvät poissa julkisuudesta. Joukko työttömiä on kuitenkin jo kuukausia valmistellut valitusta YK:n ihmisoikeusneuvostolle Suomen valtion työttömiin kohdistamista toimenpiteistä.

Heidän mielestään työvoiman palvelukeskusten perustamisen yhteydessä laajennettiin rajusti mahdollisuuksia pakottaa työttömät palkattomaan työhön, ja työn teettäminen ilman palkkaa rikkoo useita kansainvälisiä sopimuksia.

Työmarkkinatoimenpiteen nimissä työtön voidaan määrätä mihin tahansa työhön, mutta siitä ei makseta palkkaa, koska toimenpidettä kutsutaan kuntoutukseksi, valmennukseksi, työssä oppimiseksi tai harjoitteluksi. Työmarkkinatoimenpiteen nimissä työttömiä käytetään palkattomina tiskaajina, pakkaajina, hoitajina, huolto- ja kuljetustyöntekijöinä, toimistotyöntekijöinä ja niin edelleen, he väittävät.

"Suomessa on nyt vallalla tilanne, jossa aivan samasta työstä, josta yhdelle maksetaan lain mukaista palkkaa, maksetaan toiselle työmarkkinatukea (noin 400 euroa/kk) ja sen päälle ehkä harkinnanvaraista kulukorvausta (8 euroa/työpäivä) eli noin 172 euroa kuussa. Nämä ovat nettosummia. Bruttokeskipalkka Suomessa on noin 2 600 euroa", kirjeen luonnoksessa todetaan.

Tästä kieltäytyminen johtaa työmarkkinatuen katkaisemiseen ja näitä tapauksia on nyt kahdessa vuodessa kertynyt 18 000.

Työttömien mukaan kieltäytymiseksi voidaan tulkita jo se, että työtön kritisoi toimenpidettä.

"Erään työttömän mukaan häntä rangaistiin jo siitä, että hän oli ilmoittanut työmarkkinatoimenpiteeseen suostumisensa syyksi työvoimatoimiston määräyksen. Ilmaisu koettiin mielenosoitukseksi."

"Askartelua
ja terapiaa"

Varsinais-Suomessa Uusille urille -nimiselle kurssille vuonna 2004 juuri ennen 60-vuotispäiväänsä passitettu kertoo Viikkolehdelle, että paperilla kurssille oli määritelty hieno sisältö. Mutta käytännössä tarkoitus oli, että kaikki kurssilaiset hakeutuvat ympäröiviin yrityksiin ilmaistyövoimaksi.

- Varsinainen kurssin pitäjä kävi kerran pari viikossa haukkumassa, että miksi ette ole jo hakeutuneet töihin harjoittelijoiksi. Muuten kurssi oli jonkin sortin terapiaa ja askartelua.

Kurssin pitäjällä oli toimintaa kahdessa kaupungissa ja silloin kolmas perusteilla.

- Yksi syy siihen, ettei työttömyyttä halutakaan hävittää on se, että työttömien ympärillä pyörii valtava bisnes, sanoo nyt jo eläkkeellä oleva nainen, joka hänkään ei halua puhua omalla nimellään.

Pitkään työttömänä
olleita ei palkata

Helsingin työttömien toiminnanjohtaja Anna-Maria Kantola kertoo työttömien kokevan olevansa orjatöissä, kun vieressä oleva saa 3 000 euron kuukausipalkkaa ja itselle jää kahdeksan euron ylläpitokorvaus työmarkkinatuen lisäksi.

Hänen mukaansa jotkut tosin menevät harjoitteluun ihan mielellään sillä kahdeksallakin eurolla. Siitä kertyvät noin 170 euroa kuukaudessa on äärimmäisen pienillä tuloilla elävälle iso raha.

Monet työttömät valittavat myös sitä, että yritykset käyttävät työmarkkinatoimenpiteisiin pakotettuja häikäilemättä hyväkseen säästääkseen palkkakustannuksissa.

- Vaikka työnantajat kuinka huutavat työvoimapulaa, niin yleensä he eivät palkkaa sellaista henkilöä, jolla on pitkä työttömyysjakso takanaan, Anna-Maria Kantola sanoo.

- Monet ovat pettyneitä työharjoittelujakson jälkeen siitä, etteivät he saakaan työsuhdetta, vaan tilalle otetaan uusi työharjoittelija.

Vaikutuksista ei
juuri mitään tietoa

Työ- ja elinkeinoministeriö julkisti heinäkuussa tutkimuksen työvoiman palvelukeskusten toiminnan vaikuttavuudesta tähän saakka. Sen mukaan esimerkiksi merkittävässä roolissa olevan kuntouttavan työtoiminnan vaikuttavuudesta ei ole juuri mitään tietoa. Asiakkaiden sijoittumisesta kuntouttavan työtoiminnan jälkeen ei tiedetä oikein mitään. Se näyttää kuitenkin tuottavan kahtiajaon: työttömien määrä alenee, mutta myös työvoiman ulkopuolelle siirtyvien osuus kasvaa.

Tutkimuksen perusteella työvoimahallinnolla on kaiken kaikkiaan hämmästyttävän vähän tietoa sen aktivointitoimien vaikuttavuudesta. Aktivointi näyttää lisänneen toimenpiteissä olevien työttömien määrää, mutta ei juuri heidän sijoittumistaan työmarkkinoille. Työttömiä myös joutuu suuria määriä työvoiman ulkopuolelle ilman, että kukaan tietää miksi ja mihin he sitten menevät.

Iso leikkuri vie
virkailijoita

Lea Karjalainen kysyy, millä resursseilla työvoimaviranomaiset jatkossa palvelevat ainakaan vaikeimmin työllistettäviä työttömiä, kun henkilöstöä samaan aikaan vähennetään isolla luudalla. Matti Vanhasen hallituksen tuottavuusohjelman mukaan vuosina 2007 - 2011 tavoitteena on 1 299 henkilötyövuoden lakkauttaminen työvoimahallinnosta ja vuoden 2011 jälkeen vielä yhteensä 470 henkilötyövuotta lisää.

- Pelkästään työ- ja elinkeinohallinnosta menetetään 1 769 ihmistä. Koko valtion hallinnosta supistetaan 14 445 henkilötyövuotta. Ketkä palvelevat meidän ihmisiä jatkossa näissä prosesseissa? Pitkäaikaistyöttömyys ei häviä mihinkään ja 40 000 nuoren sanotaan olevan hukassa, Lea Karjalainen kiivastuu.

Mielestäni jos pitää töissä käydä pitäisi siitä maksaa sen verran palkkaakin että motivoituisi siihen työntekoon, ettei tuntisi itseään hyväksikäytettäväksi pelinappulaksi ainoastaan. Kulujahan siitä syntyy kun työssä joutuu käymään, velkaako olisi sitä varten otettava?

"Tarvitaan perus-
oikeustuomioistuin"


Lea Karjalainen on syvästi huolissaan valtionhallinnossa meneillään olevien uudistusten vaikutuksesta ihmisten perusoikeuksiin.

- Lääninhallitukset, joissa on sosiaali- ja terveystoimen tarkastus, poistetaan. Työvoima- ja elinkeinokeskusten henkilöstöstä vähennetään kymmenen prosenttia hurjalla vauhdilla. Työvoimatoimikunnat, asiakkaan näkökulmasta ensimmäinen valitusosoite, lakkautetaan ja jatkossa karenssipäätöksen tekee neuvova työvoimavirkailija.

- Kuinka moni asiakas enää tietää, mikä on valitusprosessin käytäntö? Miten valtion virkamiehet aikovat turvata sen, että asiakkaan oikeus valitusprosessiin säilyy? Onko tämän jälkeen ainoa paikka työttömyysturvalautakunta, josta päätöksen saaminen kestää vähintään vuoden? Karjalainen kysyy.

- Tässä maassa aletaan elää sellaista vaihetta, että meille pitäisi saada perusoikeustuomioistuin tai jokin muu vastaava elin. Tällä hetkellä näissä asioissa eduskunnan perustuslakivaliokuntaa pidetään kaikkein korkeimpana instanssina, mutta kyllä me tarvitsisimme juridisen elimen, joka on riippumaton vallitsevista poliittisista olosuhteista.

perjantaina, elokuuta 15, 2008

Kymmenen pisteen ippon

(Kansan Uutisten Viikkolehti 15.8. 2008)

Kaukasuksella käyty muutaman päivän sota oli ennen kaikkea poliittinen menestys Venäjälle. Se pystyi nyt osoittamaan lähialueilleen, ettei Natolta tipu edes kriisitilanteessa sympatiaa suurempaa apua.

KAI HIRVASNORO
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Venäjä ja Yhdysvallat ottivat vajaan viikon mittaa toisistaan Georgian maaperällä ja Venäjä voitti. Teknisellä tyrmäyksellä, selkävoitolla, kymmenen pisteen ipponilla – kuinka vain.

Kaukasuksen kesäsodassa ei ollut kyse Etelä-Ossetiasta. Pitkään kytenyt kipinä vain leimahti täyteen liekkiinsä.

Yhtäältä paineita oli kasattu vuodesta 2003, jolloin Georgiassa tehtiin Yhdysvaltain sponsoroima ”ruusuvallankumous” ja maasta tuli George W. Bushin lemmikki, ”vapauden majakka maailmalle.”

Toisaalta Venäjällä oli tarve vetää viimeinen viiva, jonka yli Nato ei tule Kaukasukselle. Ja nyt se lähetti sotilasliittoon haikaileville entisille neuvostotasavalloille, Ukrainalle varsinkin, väkevän viestin: tosipaikan tullen läntisestä sotilasliitosta saa kyllä sympatiaa ja palopuheitakin, mutta ei mitään kättä pidempää.

Pääsyyt sotaan olivat Kaspianmeren öljy ja kaasu. Suurvaltakonfliktia niiden hallinnasta on ennustettu pitkään ja nyt sellainen nähtiin. Tosin Yhdysvaltoja kahakassa edusti Georgia.

Kiihkon pikkuvaltion ympärillä selittää se, että alueen energiavarat ovat maailman toiseksi suurimmat Persianlahden jälkeen ja niistä käytävässä kilpajuoksussa Venäjä on ottanut useita voittoja viime vuosina. Yhdysvaltain ainoa sillanpääasema on ollut Georgia, jonka kautta kulkee Kaspianmeren öljyputkista ainoa, joka ohittaa Venäjän.

Syyllisiä idässä
ja lännessä

Käytettävissä olevien tietojen perusteella syyttömiä sotaan olivat vain sen jalkoihin jääneet siviilit.

Yleisesti länsilehdistössä kuumakalleksi nimetty Georgian presidentti Mihail Saakashvili aloitti viikko sitten hyökkäyksen Etelä-Ossetiassa olevia venäläisiä sotilaita ja alueen siviilejä vastaan.

Venäjä vastasi taattuun tyyliinsä suhteettomalla voimankäytöllä ulottamalla ilmapommitukset syvälle Georgian alueelle.

Yhdysvallat oli lietsonut Saakashviliä tukemalla vastoin ”vanhan Euroopan” Nato-liittolaistensa kantaa Georgian jäsenyyttä sotilasliitossa. Georgian armeija oli modernisoitu amerikkalaisella rahalla ja maassa oli New York Timesin mukaan 130 amerikkalaista sotilaskouluttajaa.

Lisäksi 15.-30. heinäkuuta alle sadan kilometrin päässä Venäjän rajasta Georgiassa järjestettiin Immediate Response -niminen sotaharjoitus, johon osallistui tuhat amerikkalaissotilasta.

Mihail Saakashvili saattoi siis yksinkertaisesti laskea väärin ja luulla saavansa operaatiolleen sotilaallista tukea Natolta tai ainakin Yhdysvalloilta.

Venäjä näytti
mahtinsa

Guardian-lehden arvion mukaan Yhdysvaltain vuosia jatkuneet suuret investoinnit Georgiaan valuivat hiekkaan muutamassa päivässä. 1990-luvulla heikkouden vallassa ollut Venäjä näytti nyt mahtinsa ja länsi puolestaan heikkoutensa ja jakautuneisuutensa.

Yhdysvalloissa johtavat poliitikot puhuvat Venäjän sulkemisesta teollisuusmaiden G8-järjestön toiminnasta ja kauppajärjestö WTO:n jäsenyyshakemuksen jäädyttämisestä. Mutta Länsi-Euroopasta ei heru tukea näille hankkeille. Ensi talvenakin Eurooppaa lämmitetään venäläisellä öljyllä ja kaasulla ja siksi tällä puolen Atlanttia tyydytään pahoittelemaan tilannetta.

Eikä Yhdysvalloillakaan ole mahdollisuutta kiristää äärimmilleen siimaa Venäjän suuntaan, sillä maiden on pystyttävä yhteistyöhön jatkossakin Iranin ydinohjelman suhteen.

Käyty sota antoi vastauksia myös siihen tämän päivän kremlologeja talvesta asti askarruttaneeseen kysymykseen, kuka nyt johtaa Venäjää. Presidentistä pääministeriksi siirtynyt Vladimir Putin saapui viivana Pekingin olympialaisten avajaisista kriisialueelle johtamaan hyökkäystä.

Presidentti Dmitri Medvedeville jäi statistin osa. Tosin tiistaina hän sai ilmoittaa sotilasoperaation päättyneen.

maanantaina, elokuuta 11, 2008

Yhdysvallat varautuu uusiin energiasotiin

(Kansan Uutisten Viikkolehti 1.8. 2008)

Yhdysvallat varautuu puolustamaan energiansaantiaan viime kädessä myös sotilaallisella voimalla. Venäjä ja Kiina eivät seuraa massiivisia varusteluohjelmia toimettomina.
KAI HIRVASNORO
Uusi kylmä sota käydään maailman energiavarojen hallinnasta. Kuka kontrolloi tulevina vuosikymmeninä öljyä, kaasua ja niiden kuljetusreittejä? Entä muita raaka-aineita?
Päivittäistä uutistarjontaa hallitsevat Yhdysvaltain sodat Afganistanissa ja Irakissa. Mutta amerikkalaisten strategien katse on paljon kauempana ja maa varustautuu täyttä päätä tuleviin konflikteihin. Sen lähimmät vastapelurit Kiina ja Venäjä eivät luonnollisestikaan ole nekään toimettomia.
Kansainvälisiin turvallisuusasioihin erikoistunut professori Michael T. Klare kirjoittaa huhtikuussa ilmestyneessä kirjassaan Rising Powers, Shrinking Planet (Nousevat voimat, kutistuva planeetta) energiakamppailun muodostamasta uudesta geopoliittisesta tilanteesta.
Hänen mukaansa Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon on vuodesta 2006 nostanut taistelun energiavaroista tasaveroisena Taiwanin kysymyksen rinnalle mahdollisena sodan syynä Yhdysvaltain ja Kiinan välillä. Tämä ilmenee Pentagonin vuosittaisista katsauksista, jotka koskevat Kiinan sotilasmahtia.
Vuoden 2006 katsauksessa myös arvioitiin Kiinan edelleen voimistavan omaa valtaprojektiaan fossiilisia polttoaineita tuottavissa maissa. Tämä on Pentagonin mukaan uhka Yhdysvaltain turvallisuudelle.
Komentokeskus
Afrikkaan
Pentagon pyytääkin varoja tänä vuonna muodostettavan Afrikan komentokeskuksen (Africom) perustamiseksi. Kyseessä on ensimmäinen uusi alueellinen komentokeskus sitten vuonna 1983 perustetun Central Commandin. Presidentti Ronald Reagan perusti Centcomin turvaamaan Lähi-idän öljyn saannin amerikkalaisille.
Africomin varakomentaja Robert Moeller esitteli hanketta helmikuussa painottaen Afrikan kasvavaa geostrategista merkitystä Yhdysvalloille. Haasteena hän piti juuri Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa mantereella.
Energialähettiläs
Kaspianmerelle
Myös Venäjää Yhdysvallat tarkkailee maailmanlaajuisen resurssikilpailun näkökulmasta. Venäjän ei tarvitse tuoda omiin tarpeisiinsa öljyä eikä kaasua, mutta se on avainasemassa kummankin toimittamisessa Euroopan markkinoille. Yhdysvaltain näkökulmasta Venäjä on palauttamassa suurvalta-asemansa ja hakee energiantoimittajana myös poliittista vaikutusvaltaa Euroopassa ja Keski-Aasiassa.
Vastaiskuna Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice ilmoitti helmikuussa nimittävänsä erityisen korkean tason energialähettilään, joka keskittyy nimenomaan Kaspianmeren alueeseen. Rice sanoi senaatin ulkoasiainvaliokunnalle, että lähettilään tärkein tehtävä on rohkaista rakentamaan öljy- ja kaasuputkilinjoja Venäjän ohi ja näin vähentää sen alueellista vaikutusvaltaa.
Jos ei politiikka
auta, niin...
Michael T. Klaren mukaan kaikki nämä toimet todistavat merkittävää käännettä: energian ja muiden luonnonvarojen ehtyessä niiden kysyntä nousee ja ja suurvallat ovat entistä epätoivoisempia turvatessaan oman osansa siitä, mitä vielä on jäljellä. Tässä epätoivossa ne ovat valmiita turvautumaan myös sotilaallisiin keinoihin.
Klare kirjoittaa, ettei Pentagonissa nyt olla optimisteja. Yhdysvaltain johtava asema sekä maailmantaloudessa että resurssikilvassa on vaakalaudalla. Jälkimmäisen strategit valmistautuvat turvaamaan vaikka sotilaallisin keinoin.
Pentagonin mukaan Yhdysvaltain tärkein sotilaallinen tavoite lähivuosina on energian saannin turvaaminen. Tässä tarkoituksessa maan laivastoa uudistetaan suurilla panoksilla, jotta se pystyy hallitsemaan valtameriä ja turvaamaan tärkeät kuljetusreitit. 90 prosenttia maailman kaupasta ja kaksi kolmasosaa öljystä kuljetetaan meritse.
Taistelulaivastoon
miljardiuudistus
Tämän takia Pentagon on Michael T. Klaren mukaan käynnistänyt massiivisen ohjelman Yhdysvaltain taistelulaivaston uudistamiseksi. Tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana rakennetaan uudenlaisia kuljetusaluksia, taistelulaivoja, sukellusveneitä ja rannikkosodankäyntiin tarkoitettuja aluksia. Puolustusministeri Robert Gatesin ehdotuksen mukaan budjettivuonna 2009 käynnistetään uudet 17 miljardin dollarin hankkeet laivaston modernisoimiseksi käynnissä olevien 25 miljardin dollarin ohjelmien lisäksi.
Lisäksi olemassa olevaa laivastoa sijoitetaan uudelleen. Tähän asti päähuomio on ollut Pohjois-Atlantilla, Välimerellä ja Tyynellämerellä suojaamassa Nato-liittolaisia sekä Japania ja Etelä-Koreaa.
Viime vuosina aluksia on siirretty tärkeimmille kauppareiteille Persianlahdelle, Tyynenmeren kaakkoisosiin sekä Guineanlahdelle lähelle Afrikan tärkeimpiä öljyntuottajia. Jo vuonna 2003 Yhdysvaltain Euroopan komentokeskus ilmoitti, että sen alaiset taistelujoukot vähentävät läsnäoloaan Välimerellä ja siirtyvät sen sijaan Afrikan länsirannikon tuntumaan.
Sotilastukikohtien
painopiste muuttuu
Samalla lailla Yhdysvallat järjestelee myös ulkomaisia sotilastukikohtiaan. George W. Bushin kauden alkaessa tärkeimmät tukikohdat sijaitsivat Länsi-Euroopassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa. Entinen puolustusministeri Donald Rumsfeld kuitenkin käynnisti uudistustyön, jonka johdosta polttopisteessä ovat nyt itäinen Eurooppa, Keski- ja Kaakkois-Aasia sekä Pohjois- ja Keski-Afrikka.
Muutosta voidaan selittää terrorismilla, mutta nämä ovat myös alueita, joilla arvioidaan olevan 80 prosenttia maailman öljy- ja kaasuvaroista, samoin lukuisia tärkeitä raaka-aineita. Yhdysvallat näyttää valmistautuvan taistelutoimiin Keski-Aasiassa.
Kiina ja Venäjä
näyttivät voimaa
Muut suurvallat eivät luonnollisesti seuraa toimettomina Yhdysvaltain varustelua, vaikka eivät samanlaiseen pystykään. Vanhan kylmän sodan malliin myös Venäjä ja Kiina aseistavat öljyä ja kaasua tuottavia kehitysmaita ja pyrkivät siten laajentamaan poliittista vaikutusvaltaansa niissä.
Kiina on aktiivisin Afrikassa. Sudanin lisäksi se aseistaa useita hallituksia, mutta toimii myös diplomatian keinoin tarjoamalla Afrikan maille halpakorkoisia lainoja ja näyttäviä kulttuuriprojekteja.
Keski-Aasiassa Venäjä ja Kiina torjuvat yhteistyössä Yhdysvaltain vaikutusvaltaa Shanghain yhteistyösopimuksen kautta. Vuosi sitten yhteistyöjärjestö näytti voimaansa järjestämällä ensimmäisen yhteisen sotaharjoituksen. Tässä harjoituksessa kiinalaisia laskuvarjojoukkoja sijoitettiin ensimmäisen kerran maan rajojen ulkopuolelle osoittamaan sotajoukkojen nopeaa liikkuvuutta.
Liekki voi syttyä
vahingossakin
Kaikki edellä kerrottu tekee Klaren mukaan maailmasta entistä vaarallisemman paikan ilman, että yksikään suurvalta tietoisesti ryhtyy suoriin sotilaallisiin toimiin. Poliittisesti tulenaroille alueille keskittyy suuri joukko amerikkalaisia, venäläisiä ja kiinalaisia sotilaskouluttajia ja neuvonantajia, jotka voivat jonain päivänä kohdata toisensa paikallisten konfliktien vastakkaisilla rintamilla. Näin suurvallat joutuvat epäsuorasti vastatusten.
Mutta Michael T. Klare huomauttaa, ettei riski piile ainoastaan tässä. Mahdollisimman intensiivinen öljyn, maakaasun, uraanin ja mineraalien tuotanto on jo sinällään epävakauden lähde, koska se vetää magneetin lailla puoleensa aseita ja ulkopuolista puuttumista alueelle. Yksipuolinen luonnonvarojen tuotantoon perustuva talous johtaa usein siihen, että valta on brutaaleilla johtajilla, joita salainen poliisi pönkittää ja joita ympäröivät köyhien massat. Monesti köyhät vielä kuuluvat eri etniseen ryhmään kuin valtaa pitävä eliitti.
Klaren mukaan tämä on väkivallan syynä tänään muun muassa Nigerian öljyalueella, Darfurissa, Etelä-Sudanissa, Zimbabwessa ja Angolan Cabindan maakunnassa, jossa maan öljyvarat pääosin sijaitsevat.


Klare ennakoi Georgian kriisin

Professori Michael T. Klare on esittänyt esimerkin siitä, miten suurvallat voivat ajautua tahtomattaan konfliktiin taistellessaan maapallon energiavaroista.
Mahdollisia konfliktin paikkoja riittää, sillä suurvallat Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat toimittavat aseita ja muuta sotilasapua liittolaisilleen kuumiin paikkoihin. Esimerkiksi Yhdysvallat aseistaa hallituksen joukkoja Nigeriassa ja Angolassa, Kiina Sudanissa ja Zimbabwessa.
Mutta vaarallisin tilanne on Klaren mielestä nyt Euroopassa, missä Yhdysvallat tukee Georgian länsimielistä hallitusta ja Venäjä siitä eroon pyrkiviä Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa.

Georgiasta kamppaillaan, koska maalla on suuri strateginen merkitys kummallekin suurvallalle. Sen kautta Kaspianmeren öljyä saadaan Baku-Tbilisi-Ceyhan -öljyputkea pitkin Eurooppaan ohi Venäjän. Keski-Aasian öljyn ja maakaasun saaminen länsimarkkinoille Venäjän ohi on Yhdysvaltain pitkäaikainen tavoite.
”Georgian alueella on sekä Venäjän että Yhdysvaltain sotilasneuvonantajia. Joissain tapauksissa he ovat näköyhteyden päässä toisistaan. Siksi ei ole vaikea kuvitella skenaariota, jossa mahdollinen Georgian armeijan ja separatistiryhmien aseellinen yhteenotto johtaa myös amerikkalaisten ja venäläisten sotilaiden yhteenottoon ja aiheuttaa sitä kautta paljon suuremman kriisin”, Klare väläyttää.

tiistaina, elokuuta 05, 2008

Ruostumaton Neil Young

(Kansan Uutisten Viikkolehti 1.8. 2008)
Napoleon-kompleksi on suomalaisen poliitikon ammattitauti. Tähän asti siihen ovat sairastuneet etupäässä pääministerit, jotka eivät millään jaksaisi kuunnella pienempien poliitikkojen kitinää ja vielä vähäisempien ”asiantuntijoiden” naputusta hyvää ja ainoaa mahdollista politiikkaansa kohtaan.
Paavo Lipposen seuraajalta Matti Vanhaselta ei mennyt Napoleon-kompleksiin sairastumiseen täyttä vaalikauttakaan, vaikka hän sai koko pestin pyytämättä ja yllätyksenä.
Paavo Lipponen uhkaili omana aikanaan keskustaoppositiota nahkurin orsilla ja nyt Vanhasen mielestä demarioppositio on ”typerä.”
Toinen sairastumiselle riskialtis ryhmä ovat valtiovarainministerit, näköjään erityisesti kokoomuslaiset. Sauli Niinistö oli äksy mies ennen kuin alkoi tähdätä presidentiksi. Samanlaisia kärsimättömyyden oireita esiintyy nyt myös Jyrki Kataisella. Vallan huuma viiraa päässä, vaikka sitä on tullut nautittua vasta vähän yli vuosi. Kyllä se on Napoleon-kompleksin varma merkki, kun ministeri kieltää arvostelemasta hallituksen politiikkaa.
* * *
Mutta nyt ei ollut tarkoitus kirjoittaa ikävistä ihmisistä, vaan nimensä veroisesta ikinuoresta Neil Youngista, joka täyttää ensi torstaina Hartwall Areenan ja tuhansien faniensa toiveet konsertoimalla pitkästä aikaa Suomessa.
Ja niinhän se on, että yli 40 vuotta esiintynyt ja levyttänyt Neil Young on rokin historiassa kaikista suurin. Ei se ole aiemmin kesällä samassa paikassa konsertoinut Bob Dylan eikä kukaan muukaan laulaja tai lauluntekijä. Vain Neil Young on pystynyt tuottamaan kestävää uutta musiikkia kaikilla vuosikymmenillä 1960-luvulta alkaen. Kaikki muut aikalaiset ovat hyytyneet jossain vaiheessa, useimmat jo 1970-luvulla ja jos vielä esiintyvät, niin ikivanhojen hittien varassa.
Läheltä tosin piti, ettei Neil Youngille osunut täysin kuiva 1980-luku. Mies raastoi uskollisimpienkin faniensa hermoja tekemällä miltei koko 1980-luvun toinen toistaan huonompia levyjä uuden levy-yhtiönsäkin harmiksi. Mutta 1989 hän palasi vanhaan tuttuun Reprise Recordsiin ja syntyi komea comeback-levy Freedom, jonka Rockin´ In The Free Worldia hän on soittanut myös Euroopan-kiertueellaan.
Kunpa se jyräisi myös Helsingissä.
On parempi palaa kuin hiipua hiljalleen. Näin vanha hippi lauloi vuonna 1979 innostuttuaan punk-rokista toisin kuin muut aikalaisensa. Tätä tunnuslausettaan hän on myös esimerkillisesti noudattanut.
* * *
Neil Young on levyttänyt lähes kaikkia pop-musiikin tyylisuuntia (eikö Cinnamon Girl ole heviä?), mutta mielipiteiltäänkin hän on todellinen tuuliviiri. 1960-lukulaisena hippinä hän on sadankomitean merkkiä kantava rauhanmies, mutta 1980-luvulla Young järkytti kannattajiaan kehnojen levyjen lisäksi tukemalla presidentti Ronald Reagania.
Myöhemmin Young selvitti, ettei hänellä ole selkeitä poliittisia näkemyksiä ja mielipiteet vaihtelevat päivittäin. Hän korosti, ettei kannattanut Reaganin hallinnon asevarustelua, mutta tämän puheet siitä, että ihmisten pitäisi tehdä enemmän asioita yhdessä kuin luottaa hallitukseen olivat miehemme mielestä ”cooleja.”
Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen Neil Young kannatti aluksi George W. Bushia ja tämän hallinnon lakia, jolla rajoitettiin kansalaisvapauksia. Pari vuotta myöhemmin hän käänsi täysin kelkkansa ja vuonna 2006 ilmestynyt levy Living With War suorastaan raivoaa Bushia vastaan.
* * *
Ennen Helsinkiä Neil Young on tämän kesän kiertueellaan esiintynyt 13 kertaa, viimeksi Lissabonissa. Keikoilla on soitettu yhteensä 29:ää biisiä tasaisesti koko uran ajalta, mutta yleisöystävällisesti niitä tunnetuimpia painottaen. Jopa Buffalo Springfield -aikainen Mr. Soul on kuulunut ohjelmistoon.
Todennäköisesti konsertti alkaa Crazy Horse -yhtyeen kanssa tehdyn hurjan Ragged Glory -LP:n Love And Only Love -biisillä ja päättyy Beatles-lainaan A Day In The Life.
Neil Youngin kaltaisella rokin legendalla riittäisi kuningasbiisejä vuorokauden mittaiseen konserttiin. Harmi kyllä terävimmästä kärjestä Powderfingeriä on esitetty vain noin puolella keikoista. Se olisi oman toivelistani kärkipäässä, samoin Cortez The Killer, joka lupaavasti ilmestyikin ohjelmistoon ensi kerran juuri Lissabonissa.
Kauniista From Hank To Hendrixistä ei taida olla mitään toivoa, sillä tällä kiertueella kohta 63-vuotias veteraani on keskittynyt enimmäkseen rokkaamaan.