Ruostumaton Neil Young

(Kansan Uutisten Viikkolehti 1.8. 2008)

Napoleon-kompleksi on suomalaisen poliitikon ammattitauti. Tähän asti siihen ovat sairastuneet etupäässä pääministerit, jotka eivät millään jaksaisi kuunnella pienempien poliitikkojen kitinää ja vielä vähäisempien ”asiantuntijoiden” naputusta hyvää ja ainoaa mahdollista politiikkaansa kohtaan.

Paavo Lipposen seuraajalta Matti Vanhaselta ei mennyt Napoleon-kompleksiin sairastumiseen täyttä vaalikauttakaan, vaikka hän sai koko pestin pyytämättä ja yllätyksenä.

Paavo Lipponen uhkaili omana aikanaan keskustaoppositiota nahkurin orsilla ja nyt Vanhasen mielestä demarioppositio on ”typerä.”

Toinen sairastumiselle riskialtis ryhmä ovat valtiovarainministerit, näköjään erityisesti kokoomuslaiset. Sauli Niinistö oli äksy mies ennen kuin alkoi tähdätä presidentiksi. Samanlaisia kärsimättömyyden oireita esiintyy nyt myös Jyrki Kataisella. Vallan huuma viiraa päässä, vaikka sitä on tullut nautittua vasta vähän yli vuosi. Kyllä se on Napoleon-kompleksin varma merkki, kun ministeri kieltää arvostelemasta hallituksen politiikkaa.

* * *

Mutta nyt ei ollut tarkoitus kirjoittaa ikävistä ihmisistä, vaan nimensä veroisesta ikinuoresta Neil Youngista, joka täyttää ensi torstaina Hartwall Areenan ja tuhansien faniensa toiveet konsertoimalla pitkästä aikaa Suomessa.

Ja niinhän se on, että yli 40 vuotta esiintynyt ja levyttänyt Neil Young on rokin historiassa kaikista suurin. Ei se ole aiemmin kesällä samassa paikassa konsertoinut Bob Dylan eikä kukaan muukaan laulaja tai lauluntekijä. Vain Neil Young on pystynyt tuottamaan kestävää uutta musiikkia kaikilla vuosikymmenillä 1960-luvulta alkaen. Kaikki muut aikalaiset ovat hyytyneet jossain vaiheessa, useimmat jo 1970-luvulla ja jos vielä esiintyvät, niin ikivanhojen hittien varassa.

Läheltä tosin piti, ettei Neil Youngille osunut täysin kuiva 1980-luku. Mies raastoi uskollisimpienkin faniensa hermoja tekemällä miltei koko 1980-luvun toinen toistaan huonompia levyjä uuden levy-yhtiönsäkin harmiksi. Mutta 1989 hän palasi vanhaan tuttuun Reprise Recordsiin ja syntyi komea comeback-levy Freedom, jonka Rockin´ In The Free Worldia hän on soittanut myös Euroopan-kiertueellaan.

Kunpa se jyräisi myös Helsingissä.

On parempi palaa kuin hiipua hiljalleen. Näin vanha hippi lauloi vuonna 1979 innostuttuaan punk-rokista toisin kuin muut aikalaisensa. Tätä tunnuslausettaan hän on myös esimerkillisesti noudattanut.

* * *

Neil Young on levyttänyt lähes kaikkia pop-musiikin tyylisuuntia (eikö Cinnamon Girl ole heviä?), mutta mielipiteiltäänkin hän on todellinen tuuliviiri. 1960-lukulaisena hippinä hän on sadankomitean merkkiä kantava rauhanmies, mutta 1980-luvulla Young järkytti kannattajiaan kehnojen levyjen lisäksi tukemalla presidentti Ronald Reagania.

Myöhemmin Young selvitti, ettei hänellä ole selkeitä poliittisia näkemyksiä ja mielipiteet vaihtelevat päivittäin. Hän korosti, ettei kannattanut Reaganin hallinnon asevarustelua, mutta tämän puheet siitä, että ihmisten pitäisi tehdä enemmän asioita yhdessä kuin luottaa hallitukseen olivat miehemme mielestä ”cooleja.”

Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen Neil Young kannatti aluksi George W. Bushia ja tämän hallinnon lakia, jolla rajoitettiin kansalaisvapauksia. Pari vuotta myöhemmin hän käänsi täysin kelkkansa ja vuonna 2006 ilmestynyt levy Living With War suorastaan raivoaa Bushia vastaan.

* * *

Ennen Helsinkiä Neil Young on tämän kesän kiertueellaan esiintynyt 13 kertaa, viimeksi Lissabonissa. Keikoilla on soitettu yhteensä 29:ää biisiä tasaisesti koko uran ajalta, mutta yleisöystävällisesti niitä tunnetuimpia painottaen. Jopa Buffalo Springfield -aikainen Mr. Soul on kuulunut ohjelmistoon.

Todennäköisesti konsertti alkaa Crazy Horse -yhtyeen kanssa tehdyn hurjan Ragged Glory -LP:n Love And Only Love -biisillä ja päättyy Beatles-lainaan A Day In The Life.

Neil Youngin kaltaisella rokin legendalla riittäisi kuningasbiisejä vuorokauden mittaiseen konserttiin. Harmi kyllä terävimmästä kärjestä Powderfingeriä on esitetty vain noin puolella keikoista. Se olisi oman toivelistani kärkipäässä, samoin Cortez The Killer, joka lupaavasti ilmestyikin ohjelmistoon ensi kerran juuri Lissabonissa.

Kauniista From Hank To Hendrixistä ei taida olla mitään toivoa, sillä tällä kiertueella kohta 63-vuotias veteraani on keskittynyt enimmäkseen rokkaamaan.