Nokian alihankkija rikkoi lakia

"Yritysten eettinen vastuu
ei ulotu operatiiviselletasolle"

(Kansan Uutisten Viikkolehti, syksy 2004)



Entinen Nokian eettisen toiminnan johtaja Hanna Kaskinen ei usko, että eettiset arvot siirtyvät paljosta puheesta huolimatta suuryritysten ylimmästä johdosta niiden operatiiviseen toimintaan. Siellä puhuvat numeeriset tavoitteet.

KAI HIRVASNORO

Syksyllä 2003 matkapuhelimien latureiden valmistus lopetettiin Kemijärvellä, sillä työt siirrettiin Kiinaan.

Millaisissa oloissa latureita valmistetaan Nokian alihankkijoiden kiinalaisissa tehtaissa, sen paljastaa suomalais-ranskalainen dokumentti Säädyllinen tehdas. Ranskalaisen Thomas Balmesin ohjaama elokuva kuvaa Nokian eettisen toiminnan asiantuntijan Hanna Kaskisen johtamaa tarkastusmatkaa Kiinan Shenzeniin yhtiön alihankkijan tehtaille. Saksalaisen alihankkijayhtiön nimeä ei dokumentissa paljasteta Nokian toivomuksesta.

Mitä pitemmälle tarkastus etenee, sitä selvemmäksi käy, ettei kaikki ole sitä, miltä alussa näyttää. Kiinan lain vaatimaa minimipalkkaa ei jättiläismäisen tehtaan liukuhihnalla työskenteleville naisille makseta. Minimipalkka on runsaat 500 yuania kuukaudessa, mutta eräs ryhmän haastattelema työntekijä kertoo ansaitsevansa 200 eli 2 euroa päivässä.

Siitä valtaosan hän maksaa takaisin yhtiölle vuokrana ja ruokamaksuna, sillä työntekijöiden on pakko asua yhtiön asuntolassa. Asuntolassa yhdessä huoneessa asuu kahdeksan työntekijää.

Työviikko on kuusipäiväinen ja ylitöitä tehdään rajusti. Minimipalkka pitäisi tietenkin ansaita normaalilla työajalla. Jotkut työntekijät kertoivat saavansa 500-600 yuania eli kiinalaisen minimipalkan, mutta näihin ansioihin päästiin hurjilla ylitöillä.

Hanna Kaskisen mukaan Kiinassa tehdään usein 12 tunnin työvuoroja ja niiden lisäksi ylitöitä tehdään normaalisti 40-60 tuntia kuukaudessa, joskus jopa 100-120 tuntia.

Yli 90 prosenttia tehtaan työntekijöistä on naisia. Miehiä näkyy vain esimiestehtävissä. Ärtyneen oloinen tehtaan johtaja esittelee tutkimusryhmälle paikkoja ja myöntää lopulta, ettei yhtiö noudata Kiinan lakeja, koska eivät sitä tee muutkaan. Työntekijöillä ei ole esimerkiksi työsopimusta. Nokian vähimmäiskriteeri alihankkijoilleen on se, että ne noudattavat paikallista lainsäädäntöä.

Elokuvan mottona on taloustieteen Nobel-voittajan Milton Friedmanin toteamus, jonka mukaan yrityksillä ei ole mitään muuta sosiaalista vastuuta kuin voittojen tekeminen.

Rahan mahdilla
voi myös vaikuttaa

Nokian sosiaalisen vastuun johtaja David Stoneham muistuttaa, että elokuva on kuvattu kaksi vuotta sitten. Dokumentissa kuvattua alihankkijaa huomautettiin 17 epäkohdasta, joista 16 on nyt korjattu ja viimeistä tutkitaan parhaillaan.

Stonehamin mielestä elokuvassa ei tule tarpeeksi esille se, että Shenzenissä yritykset joutuvat kilpailemaan asiantuntijoiden lisäksi myös tehdastyöläisistä ja siksi ne parantavat työolojaan.

Nokian johtaja korostaa, että myös suuryrityksillä on oma roolinsa maailman muuttamisessa paremmaksi.

- Yhtiöt voivat saada muutoksia aikaan. Me näimme epäkohtia ja tässä tapauksessa muutoksia on tehty, Stoneham sanoi elokuvan lehdistönäytännössä.

Entä missä on kauppatieteiden maisteri Hanna Kaskinen nyt? Hän on jäänyt Nokiasta kouluttautumisvapaalle, opiskelee sairaanhoitajaksi ja aikoo töihin kehitysmaihin.

Uskotko sinä siihen, että yhtiöt voivat muuttaa maailmaa paremmaksi?

- Uskon ja en usko, Kaskinen vastaa.

Hänen mukaansa yritykset ovat hyviä levittämään tietoa, koska niillä on rahan mahti.

- Mutta tämä edellyttää sitä, että yritykset ovat tosissaan. Suurissa yrityksissä, enkä tarkoita yksin Nokiaa, on aika usein niin, että ylin yritysjohto uskoo tähän ihan aidosti. Mutta kun mennään organisaatiossa alaspäin, niin keskijohdolla on huomattavasti numeerisemmat tavoitteet. Siinä vaiheessa valitettavasti tällaiset eettiset ajatukset jäävät. Ja sehän on nimenomaan se operatiivinen taso, joka on yhteydessä alihankkijoihin, sanoo useissa suuryrityksissä työskennellyt Hanna Kaskinen.

- Saattaa olla, että yritykset pystyvät vaikuttamaan puhumalla ja tekemällä tätä asiaa tunnetuksi. Mutta siihen tarvitaan vielä paljon aikaa, että oikeasti se tahtotila saadaan menemään operatiiviselle tasolle asti, missä todellinen vuorovaikutus toimittajien kanssa tapahtuu.

Tuulimyllyjä
vastassa

Hanna Kaskinen kertoo halunneensa jo kauan aikaa tehdä jotain muuta kuin työskennellä bisnesmaailmassa, vaikka onkin siellä keskittynyt eettisiin ja ympäristöasioihin.

Kaskinen uskoo, että jatkamalla Nokiassa hän olisi voinut parantaa oikeasti maailmaa. Tarkastuskäynti kiinalaisella tehtaalla paransi 1 200 naisen asemaa.

- Mutta siitä ei saanut henkilökohtaista tyydytystä kuitenkaan. Haluan lähteä ihan oikeasti kehitysmaihin tekemään ja kokea tekeväni omilla käsilläni.

Lisäksi Hanna Kaskinen koki jossain mielessä taistelevansa Nokiassa tuulimyllyjä vastaan. Yrityselämässä kuitenkin vain yksittäiset ihmiset työskentelevät eettisten asioiden parissa.

- Tunsin, että puhuin johtajille, jotka olivat tosi kiinnostuneita asioista ja sanoivat, että joo, näin tehdään. Sitten menin ulos, jonka jälkeen alettiin puhua bisnestä.

Hanna Kaskinen korostaa, ettei ole hänen asiansa hyväksyä tai olla hyväksymättä sitä, että Nokia jatkaa yhteistyötä lakia tietoisesti rikkoneen alihankkijansa kanssa. Mutta jos yritys on parantanut käytäntöjään, niin yhteistyön jatkuminen on hänestä O.K.

- Maailma ei toimi niin, että jos löydät jotain huonoa, niin se on äkkiloppu. Täytyy antaa mahdollisuus, ja Nokia on iso, sen on hyvä vaatia. On positiivista, että isot yritykset tekevät tätä, koska niillä on se rahan mahti.