Ensin Ranska, sitten muu Eurooppa?

Siirtolaisilta puuttuu kunnioitus,
työ ja kelvolliset asunnot

(Kansan Uutisten Viikkolehti 18.11. 2005)



Ranskassa viime viikkoina nähty katuväkivalta voi seuraavaksi leimahtaa useissa maissa eri puolilla Eurooppaa. Kyteviä pesäkkeitä löytyy ainakin Britanniasta, Hollannista ja Espanjasta. Kaikissa taustalla on maahanmuuttajien asema toisen luokan kansalaisina ja heidän eristämisensä köyhien gettoihin.

KAI HIRVASNORO

Ranskassa kaksi viikkoa jatkunut mellakointi ja autojen polttaminen näytti olevan laantumassa tällä viikolla. Ongelmien syyt eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään, ja monien tarkkailijoiden mielestä on vain ajan kysymys, milloin ja missä leimahtaa seuraavaksi. Kriisipesäkkeitä on kaikkialla läntisessä Euroopassa.

Aluksi tapahtumien taustalta etsittiin rikollisliigojen välistä reviiritaistelua, mutta ainakin kansainvälisessä lehdistössä viime aikoina huomiota on kiinnitetty lähinnä enää vain maahanmuuttajien huonoon asemaan Euroopassa. Mitä hyötyä on koulutuksesta, jos ei ole työpaikkoja, ongelman kiteytti saksalainen Der Spiegel.

Ranska näyttää olevan maa, jossa tasavallan ihanteet ovat murtuneet ja tilalle ovat astumassa omaa identiteettiään korostavat yhteisöt. Der Spiegelin mukaan pyhä sota, Jihad, ei inspiroinut mellakoitsijoita, mutta islam on erottamaton osa heidän identiteettiään. Se myös vetää rajaa heidän ja muiden välille.

Eristäytyvätkö
siirtolaiset lopullisesti?

Ranskassa nähtiin, että vanhemmat muslimit pyrkivät hillitsemään mellakoita ja kuuluttivat järjestystä Allahin nimeen. Valtaväestö otti avun vastaan kiitollisuudella, mutta siihen sisältyi myös huolta. Oltiinko samalla todistamassa islamilaisen miliisin ensimmäisiä askeleita? Erään Spiegelille puhuneen poliisin mukaan tapahtumien logiikan taustalla oli nähtävissä siirtolaisten irtautuminen ranskalaisesta yhteiskunnasta. Johtaako se jatkossa kokonaisten yhteisöjen tosiasialliseen itsehallinnollisten alueiden perustamiseen?

Birmingham on
kriisipesäke

Ranskassa on viisi miljoonaa muslimia, mutta he eivät ole kokemuksineen yksin. Kaikkialla Euroopassa elää miljoonia maahanmuuttajia, jotka kokevat olevansa marginaalissa. He ovat uusi alaluokka, omissa getoissaan eläviä työttömiä vailla parempaa tulevaisuuden näkymää. Pariisin lisäksi tällaisia kaupunkeja ovat Britannian Birmingham, jonka miljoonasta asukkaasta perinteiset britit ovat tilastotieteilijöiden mukaan jäämässä vähemmistöksi kymmenessä vuodessa ja Hollannin Amsterdam, jossa elää 150 kansallisuutta.

Ei tarvita kuin epäilys väärinkäytöksestä ja tuli syttyy. Birminghamin köyhimmässä lähiössä Lozellisissa kaksi kuoli ja 20 loukkaantui äskettäin, kun arabitaustaisen kosmetiikkakauppiaan uskottiin raiskanneen 14-vuotiaan karibialaistaustaisen tytön. Todisteita tapauksesta ei ole, mutta pelkkä epäilys sytyttää eri etniset ryhmät toistensa kimppuun lähiössä, jonka asukkaista 22 prosenttia on työttöminä. Luku on kolminkertainen muuhun Birminghamiin verrattuna. 30000 asukkaan Lozellsissa yli puolet asukkaista on kotoisin Aasiasta ja 20 prosenttia Karibialta.

- Ihmiset taistelevat joka murusta, joka rikkaiden pöydältä putoaa, kuvaili ilmapiiriä musta piispa Joe Aldred.

Britannian rasismin vastaisen järjestön johtaja Trevor Phillips sanoi Der Spiegelissä, että hyvinvoivat valkoiset kulkevat kuin unessa kohti tulevaisuutta, jossa Britanniaan syntyy "mustia aukkoja." Äskeisen tutkimuksen mukaan 95 prosentilla valkoisista briteistä on vain valkoisia ystäviä. Ei-valkoiset viihtyvät hekin yhä paremmin vain omiensa parissa.

Hollannissakaan ei voi puhua eri etnisten ryhmien integroitumisesta maahan, koska 60 prosenttia maan miljoonasta muslimista näkee itsensä ensisijaisesti marokkolaisina tai turkkilaisina, ei hollantilaisina. Koraanikoulujen suosio on kasvanut ja yhä useampi musliminainen peittää itsensä hunnulla.

Taustalla myös
poliisin otteet

Ranskalainen journalistin ja tutkijan Naima Bouteldjan mukaan tällä kertaa kyse oli vain sen väkivallan uusimmasta aallosta, joka on kytenyt ja jatkunut esikaupungeissa parikymmentä vuotta. Hän kirjoitti brittiläisessä Guardian-lehdessä, että mellakointi noudattaa aina samaa kaavaa. Sitä johtavat toisen tai kolmannen siirtolaissukupolven nuoret, joiden vanhemmat ovat kotoisin Ranskan entisistä siirtomaista. Rähinän käynnistää aina se, että nuoria mustia miehiä kuolee poliisien käsissä.

Rasismin vastaisen järjestön edustaja Laurent Levy ei pitänyt Bouteldjan artikkelissa mellakointia yllättävänä.

- Kun suurelta osalta väestöä kielletään kaikenlainen kunnioitus, oikeus työhön ja kunnolliseen asumiseen, ei ole yllätys, että autot palavat, vaan se, että mellakoita on niin vähän.

Ranskalainen nuorisorikollisuuden asiantuntija Hugues Lagrange nimitti Guardianissa mellakoita sosiaaliseksi protestiksi. Sen käynnistivät nuoret, joilla koulu on jäänyt kesken, joilla on ollut kahnauksia poliisin kanssa, joilla ei ole muuta työkokemusta kuin McDonald´s ja joiden päivät kuluvat kadunkulmissa vetelehtien. Juuri heidänlaisiinsa iski voimakkaimmin tieto, että kaksi nuorta on kuollut poliisin toimien seurauksena, sillä siinä asiassa kulminoitui poliisin ja nuorison välinen jännite Pariisin esikaupungeissa.

Hugues Lagrangen mukaan Ranskassa ei ole tunnistettu näiden lähiöiden todellisuutta, koska valtio ei tunnusta etnisiä ja uskonnollisia eroja.

Sosiologi Laurent Mucchielli taas piti Der Spiegelissä levottomuuksien syynä talouden kahta todellisuutta. Poliitikot ja media tuijottavat työttömyyden keskiarvolukuja. Silloin jää huomaamatta, että huonosti koulutettujen työväenluokkaisten nuorten työttömyys on usein 50 prosenttia. Tämä lähiöiden todellisuus kasvattaa vihaa ja toiseutta. Toinen perussyy väkivallalle ovat Mucchiellin mukaan nykyisen hallituksen aikana koventuneet otteet. Maahanmuuttajanuoria pysäytetään jatkuvasti papereiden tarkistamista varten. Nuoret kokevat sen nöyryyttämiseksi. Mellakointi on heille keino tasata tilejä poliisin kanssa.

Terroristin
leima otsassa

Iranilaissyntyinen Yhdysvalloissa elävä professori Behzad Jaghmaian kierteli kaksi vuotta Lähi-idässä ja Euroopassa seuraamassa siirtolaisten elämää. Kokemuksistaan hän kirjoitti kirjan, jossa muslimisiirtolaiset kertovat matkastaan länteen.

Amerikkalaisen Democracy Now! -radio- ja tv-ohjelman haastattelussa Jaghmaian piti Ranskan levottomuuksien syynä maan kolonialistista menneisyyttä ja epäonnistunutta siirtolaispolitiikkaa. Mutta samanlainen kriisi on kasvamassa muuallakin Euroopassa, hän painotti Amy Goodmanin haastattelussa. Ennemmin tai myöhemmin sama toistuu eri maissa.

Taustalla ovat erot yhteiskuntaluokkien, etnisten ja uskonnollisten ryhmien sekä kulttuurien välillä. Muutamien viime vuosien aikana painolastiksi on tullut myös terrorismi. Jokaista, jolla on arabialainen nimi tai uskontona islam, pidetään automaattisesti potentiaalisena terroristina.

EU:lla paljon pelissä

Seuraava potentiaalinen mellakoiden maa on Behzad Jaghmaianin mukaan Espanja, joka on vaikeuksissa maahan laittomasti muuttaneiden afrikkalaissiirtolaisten kanssa. Nyt Espanja yrittää pitää heidät kovalla kädellä Gibraltarinsalmen toisella puolella Marokossa. Jotkut kuitenkin aina pääsevät läpi ja laittomina siirtolaisina heille ei jää juuri muuta elinkeinoa kuin rikollisuus. Ranskan malli voi olla heille keino tulla kuulluiksi, että he haluavat kansalaisuuden ja oikeuden elää ja tehdä työtäEspanjassa. Samanlainen tilanne on myös Italiassa.

- Joten jos Euroopan unioni ei muuta siirtolaisuuspolitiikkaansa, ei ole mahdollista välttää samanlaisia tapahtumia myös muissa osissa Eurooppaa, Behzad Jaghmaian sanoi.

Myös ranskalaissosiologi Laurent Mucchielli varoittaa, että tapahtumat saattavat levitä laajemmalle.

- Elämme yhteiskunnassa, jossa kuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvaa. Köyhimmät eristetään omiin lähiöihinsä yhä kauemmas varallisuudesta. Gettoistuminen ja sosiaalipolitiikan epäonnistuminen valtaa alaa Euroopan unionissa. Tässä mielessä Ranska ehkä opetti jotain eurooppalaisille naapureilleen, Mucchielli sanoi Der Spiegelissä.