Ele Aleniuksen haastattelu
Vasemmiston yhteistyö
ratkaisee suuren linjan
(Kansan Uutisten Viikkolehti 29.10. 2004)
Uusliberalismin ja talouselämän voima jyllää nyt maailmassa, mutta SKDL:n entinen puheenjohtaja Ele Alenius on varma siitä, että ennemmin tai myöhemmin vasemmisto pääsee hyvinvointivaltion puolustustaistelun sijaan katsomaan eteenpäin. Silloin avainasemassa on, jälleen kerran, vasemmiston yhteistyö.
KAI HIRVASNORO
Suomen Kansan Demokraattisen Liiton SKDL:n perustamisesta on tänään 29.10. 2004 kulunut 60 vuotta. Aikanaan Suomen suurimmaksikin puolueeksi nousseen SKDL:n tarina päättyi vapun alla vuonna 1990, jolloin sen ja jäsenjärjestönsä SKP:n poliittinen toiminta siirrettiin uuteen Vasemmistoliittoon. SKDL:n puheenjohtajana 1967-1979 toiminut tohtori Ele Alenius ,79, pitää entistä puoluettaan poikkeuksellisen moniulotteisena poliittisena liikkeenä Suomessa.
Näitä erilaisia ulottuvuuksia oli hänen havaintojensa mukaan ainakin viisi.
Ensinnäkin SKDL oli reaktio sotaa edeltäneelle politiikalle Suomessa. Sitä se oli sekä ulkopolitiikassa että yhteiskuntapolitiikassa.
Toiseksi se oli väestörakenteellisesti erikoinen ilmiö. SKDL yhdisti osan työväestöstä, osan pienviljelijöistä ja osan suomalaisesta sivistyneistöstä.
Kolmas ulottuvuus oli Ele Aleniuksen mukaan poliittis-aatteellinen. SKDL kokosi sosiaalidemokraattien vasemmistoa, kommunisteja sekä ihmisiä, joille ideologiset kysymykset eivät olleet kovin tärkeitä vaan se, että SKDL edusti uutta yhteiskuntapoliittista näkemystä. Tämä näkemys konkretisoitui myöhemmin Suomessa hyvinvointivaltiopolitiikaksi.
Neljäntenä ominaisuutena SKDL:ssa heijastui voimakkaasti Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen ja Kominternin kansanrintamapolitiikka. SKP:tä johtivat sodan jälkeen henkilöt, jotka olivat Neuvostoliitosta palanneiden emigranttien vaikutuksen alaisia.
Johtavasta roolista
ristiriitoja koko ajan
- NKP:llä ja näillä kommunisteilla oli se periaate, että kansanrintamaliikkeessä pitäisi kommunistisella puolueella olla kuitenkin johtava osuus, se etujoukkoajattelu.
- Tämä näkyi hyvin voimakkaasti SKDL:ssa. Ei puolueen syntyvaiheessa, vaan kansainvälisen kylmän sodan alettua vuonna 1948. Tämä aiheutti tiettyjä sisäisiä ristiriitoja, Alenius sanoo.
Hän korostaa, etteivät suomalaiset vasemmistososialistit halunneet antaa kommunisteille johtavaa roolia, vaan painottivat kansanrintaman olevan yhteistyöliike tasavertaisten osapuolten välillä. Tästä aiheutunut jännite vaikutti SKDL:ssa koko sen toiminnan ajan. Myöhemmin vielä SKP:n omat ristiriidat heijastuivat SKDL:oon.
- Se oli erittäin suuri vahinko. SKDL olisi voinut toimia paljon monipuolisemmin ja laajemmin, jos se ei olisi joutunut kommunistien sisäisen ristiriidan yhdeksi näyttämöksi, Alenius harmittelee.
Tämä johtaakin SKDL:n viidenteen ominaispiirteeseen:
- Kun me SKDL:ssa pyrimme pitämään kiinni tästä yhteistyöluonteesta ja näin torjumaan NKP:n jatkuvan painostuksen yrittää saada meistä kommunistisen puolueen etujoukon aseman tunnustajia, niin se merkitsi samalla suomalaista itsenäisyysliikettä. Se ei ollut taistelua pelkästään SKDL:n oman itsenäisyyden puolesta, vaan samalla koko Suomen itsenäisyyden puolesta. Me olimme osa koko Suomen itsenäisyyden puolesta tapahtuvaa toimintaa.
Kahden tulen välissä
Tunnettua on, että Ele Alenius oli itsenäisesti ajattelevana vasemmistososialistina kahden tulen välissä. Ulkomailta häntä vastaan hyökkäsi NKP ja kotimaassa taistolaiset.
- Henkilökohtaisesti katsoen se oli aika rankkaa aikaa, hän myöntää.
Rankaksi painostuksen teki se, että Aleniuksella oli poliittisena johtajana laaja visio, johon hän myös uskoi vankasti.
- Minä edustin koko ajan vasemmiston yhteistyötä. En pelkästään SKDL:n sisällä, vaan sosiaalidemokraattien ja SKDL:n välillä. Lähtökohtana oli se, että minusta koko vasemmiston voima olisi kasvanut, jos olisimme voineet ajaa täysin demokraattisin periaattein ja yhdessä hyvinvointivaltion jatkuvaa kehittämistä.
- Mutta sitä joutui koko ajan taistolaisten selkään puukottamaksi. Joutui puolustautumaan sisälle päin sen sijaan, että olisi voinut käyttää energiaa tämän suuren poliittisen linjan eteenpäin viemiseksi. Kyllä se aiheutti hurjasti sisäistä harmia.
Taistolaisten toiminnan luonne ei ollut erilaisten mielipiteiden välistä rehtiä kamppailua, vaan hyvin halpamaista, Alenius kokee vieläkin. Pahimmillaan se oli sitä, että hänet pyrittiin leimaamaan Neuvostoliiton viholliseksi, mikä oli 1970-luvun poliittiselle toimijalle erittäin raskas syytös.
Ele Alenius ei täysin kiistä oman aikansa poliittisten vastustajien väitettä, jonka mukaan SKDL oli käytännössä kommunistien peite- ja vaalijärjestö, sillä SKP kieltämättä kalasteli SKDL:stä vähemmän ideologisesti orientoituneita jäseniä.
- Mutta meille SKDL:n toiminnassa mukana olleille se oli yhteistyöliike, hän painottaa.
Neuvostoliitto
pyrki hegemoniaan
Kun Ele Alenius puhuu SKDL:sta osana itsenäisyysliikettä, niin hän ei tarkoita, että Neuvostoliitto olisi 1970-luvulla uhannut Suomen itsenäisyyttä sillä tavalla kuin itsenäisyys perinteisesti ajatellaan. Vaan kysymys oli henkisestä hegemoniasta.
- Tällä hetkellä talouselämällä on hyvin voimakas henkinen hegemonia Euroopassa, Yhdysvalloissa ja niin edelleen. Se on rakentanut kulutusyhteiskuntaa, enkä tiedä, kuinka paljon ihmiset tuntevat olevansa ei-itsenäisiä. He ovat sen hegemonian läpitunkemia.
- Neuvostoliitto pyrki periaatteessa samaan, henkiseen hegemoniaan Suomessa. Mitä pitemmälle se olisi siinä onnistunut, sitä voimakkaampi vaikutus sillä olisi ollut suomalaiseen elämäntapaan, Alenius miettii.
Urho Kekkosen päiväkirjat kertovat Neuvostoliiton voimallisesta puuttumisesta Suomen sisäpolitiikkaan 1970-luvulla, mutta 1960-luvulta lähes 1970-luvun loppuun kaikkiin hallitusneuvotteluihin osallistunut Ele Alenius vakuuttaa, että ne käytiin ihan puolueiden kesken ilman Neuvostoliiton edustajia.
- Mutta mitä puolueiden sisällä sitten otettiin huomioon, on eri asia, hän toteaa.
Kekkosesta Alenius sanoo, että tämä oli vankka Suomen itsenäisyyden puolustaja.
- Hän meni hyvin pitkälle kuuntelemaan Neuvostoliiton mielipiteitä, mutta minun käsitykseni mukaan hänellä oli raja, jossa tuli stop. Kun Kekkosta on arvosteltu jälkeenpäin, niin se perustuu aika paljon nykyiseen tunnelmaan ja ajatteluun. Mutta niissä oloissa Kekkonen oli mies paikallaan.
Hyvinvointivaltion rakentaja
Ele Alenius oli puoluejohtaja ja kansanedustaja niinä vuosina, joina Suomessa rakennettiin hyvinvointivaltiota. Hän ei ota asiasta kunniaa yksin SKDL:lle, ei edes hyvinvointiaatteen ideasta, mutta joiltakin osin kansandemokraatit olivat asiassa selkeitä edelläkävijöitä.
- Esimerkiksi koko lapsilisien idea on hyvin vahvasti SKDL:sta lähtenyt. Se on yksi piirre hyvinvointivaltioajattelua.
- Ylipäänsä hyvinvointivaltion ideologia on taloudellisen tasa-arvon ideologiaa, ja sitähän SKDL ajoi. Mutta kyllähän sosiaalidemokraatit ajoivat sitä myöskin, Ele Alenius myöntää.
Hyvinvointivaltion ajatus perustui Euroopassa vahvasti taloustieteilijä John Maynard Keynesin teorioihin, joissa olennaista oli pitää efektiivistä kysyntää riittävän korkealla eli turvata työläisille ja muille tavallisille ihmisille aikaisempaa korkeammat tulot. Mutta kyllä porvarit ja työnantajat myöntyivät hyvinvointivaltioon myös Neuvostoliiton ja vallankumouksen pelossa aikana, jolloin Neuvostoliitto vahvistui ja näytti vetovoimaiselta, Alenius toteaa.
Kylmä sota oli olennaisesti propagandasotaa ja hyvinvointivaltioon suostuminen oli kamppailua länsimaisen yhteiskunnan puolesta Neuvostoliittoa vastaan. Eikä se helppoa ollut, vaan kamppailua käytiin koko ajan, Alenius korostaa.
Ja saa sitten ahaa-elämyksen, joka rinnastaa hyvinvointikamppailun tähän päivään:
- Silloin yritys- ja porvarillisen maailman puolelta käytiin vapaan markkinatalouden puolustustaistelua etenevää hyvinvointivaltioideologiaa vastaan.
- Nyt tilanne on päinvastoin. Nyt vasemmisto joutuu käymään puolustustaistelua hyvinvointivaltion puolesta tätä uusliberalismia vastaan.
Vasemmistolta
puuttuu visio
- Tällä hetkellä vasemmistolla ei ole minun näkemykseni mukaan suurta linjaa, jolla se voisi painostaa kapitalismia, vaan se joutuu käymään puolustustaistelua tätä uusliberalistista kapitalismia vastaan hyvinvointivaltion puolesta. Vasta jos tässä onnistutaan - ja näin minun mielestäni totta kai ennemmin tai myöhemmin tapahtuu - niin sen jälkeen vasemmiston täytyy lähteä eteenpäin jollakin suurella uudella yhteiskuntafilosofisella näkemyksellä.
Ele Aleniuksella on tämä uusi yhteiskuntafilosofinen näkemys takataskussaan, mutta ensi helmikuuhun asti tämä 2-3 vuoden kypsyttelyn tulos myös pysyy siellä. Silloin ilmestyy Aleniuksen uusi kirja, jatkoa vuonna 2000 ilmestyneelle teokselle Että olisimme humaanin sivilisaation planeetta. Uuden kirjansa sisällöstä Ele Alenius ei ennalta halua puhua.
Mutta mitä hyvinvointivaltion rakentaja arvelee nykyisen elinkeinoelämän ja uusliberalistien väitteistä, joiden mukaan hyvinvointivaltiosta tuli liian antelias eikä siihen ole enää varaa?
- En olisi valmis hyväksymään tuollaista ajattelua. Sen voin hyväksyä, että aina kun jotain uutta rakennetaan, niin jotain menee sivuun, mutta peruslinja on ollut minusta aivan oikea.
Suuri asia
hakoteillä
Ele Aleniuksen mukaan hyvinvointivaltio on puolustuskannalla kylmän sodan lopputuloksen vuoksi. Uusliberalismi alkoi kylläkin jo aiemmin, mutta Berliinin muurin murtumisesta se sai todellisen nosteen, koska toinen vaihtoehto katosi maailmasta.
- Sosialismi ei ollutkaan enää mahdollinen uusi vaihtoehto.
Ei se ollut pitkään aikaan sellaisena kuin Neuvostoliitto sitä edusti vaihtoehto muutenkaan. Mutta Neuvostoliiton romahdus nosti esiin kysymyksen, että mikä se vaihtoehto sitten voisi olla. Alenius harmittelee yhä, että neuvostososialismi vei suuren asian hakoteille.
- Olen jollakin tavalla ymmärtänyt - mutta en hyväksynyt - sen, että Neuvostoliiton piti turvata olemassaolonsa ja varustautua sotilaallisesti. Mutta sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli saanut oman ydinaseen, ei enää ollut ilmeistä, että sinne hyökättäisiin. Jos Neuvostoliitto olisi selkänsä turvaamisen jälkeen keskittynyt oman kansansa aineellisen hyvinvoinnin rakentamiseen, alkanut itse rakentaa hyvinvointivaltiota, niin se voisi olla hyvä esimerkki nykyisin. Mutta maailmanvallankumouksellisista syistä Neuvostoliitto keskittyi varustelukilpailuun lännen kanssa ja sen kilpailun se hävisi. Maailmanhistoriallisesti tämä oli suuren yrityksen ikävä, onneton epäonnistuminen ja sen hinta on ollut hirvittävä.
Jälkiteollinen idea
vasemmiston haaste
Tämän ajan vasemmistolle Ele Alenius löytää tekemistä sen suuren ideologisen ja filosofisen haasteen edessä, miten teollisen yhteiskunnan jälkeen poliittiset ja yhteiskuntaideologiset asetelmat sopeutetaan uuteen aikaan.
- Me emme voi lähteä teollisen ajan ja yhteiskunnan luomista lähtökohdista, vaan on lähdettävä hieman eteenpäin. Se on vasemmiston haaste, hän painottaa.
Porvarillinen maailma on Aleniuksen mukaan yhteiskunnallisesti pohjimmiltaan konservatiivinen. Edistyksellinen se pyrkii olemaan lähinnä teknologisessa mielessä.
- Vasemmiston tehtävänä on pyrkiä yhdistämään nämä kaksi, tieteellis-teknologinen edistys ja yhteiskunnallinen edistys. Tällä hetkellä on vielä käynnissä tämä puolustustaistelun kausi.
SKDL olisi
voinut jatkaa
Ele Alenius ei ole liittynyt Vasemmistoliittoon, ja hän toivoisi, että SKDL viettäisi tänään 60-vuotisjuhliaan toimivana puolueena. Hän myös uskoo, että SKDL olisi suurempi puolue kuin Vasemmistoliitto nyt on.
1950-luvulla muiden puolueiden ankara SKDL:n vastainen politiikka sekä SKP:n oma politiikka olivat kyllä saaneet hänen mukaansa kansan enemmistön uskomaan, ettei SKDL ole samanlainen demokraattinen poliittinen liike kuin muut puolueet. Sitä pidettiin vieraan vallan käskyläisenä.
- Itse pidin vuonna 1966, kun eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö, aivan olennaisen tärkeänä, että me tulemme mukaan hallitukseen vasemmistoyhteistyön vuoksi. Lähtökohtani oli paitsi ajaa Suomen syvän kansan etuja, myös todistaa Suomen kansalle, että me olemme demokraattinen liike. Ja tämä onnistui minun mielestäni. SKDL:sta tuli yksi laillinen osa suomalaista demokratiaa.
Kun tämä kansan luottamus ja hyväksyntä oli saavutettu, niin SKDL olisi Aleniuksen mielestä voinut jatkaa.
- Tavallaan oli turhaa rakentaa Vasemmistoliitto. Luulen - ja tämä on vain henkilökohtainen uskomus - että me olisimme menestyneet suhteellisen hyvin.
Ele Alenius ei moiti Vasemmistoliittoa SKDL:n perinnön huonosta hoitamisesta, mutta hän sanoo, että SKDL:oon oli jo totuttu ja siihen luotettiin. Vasemmistoliitto taas joutui aloittamaan alusta ja suurena kysymysmerkkinä. Eikä taistolaisten sylkykupiksi aikoinaan joutunut Ele Alenius voi vieläkään hyväksyä heidän ottamistaan mukaan uuteen puolueeseen. Hän muistuttaa, että suuren yleisön silmissä liikkeen sisäinen taistelu nähtiin sittenkin kommunistien jäsentenvälisiksi, ei niinkään SKDL:n.
- Jos SKDL olisi jatkanut, tämä sisäisen ristiriidan paine ei olisi varmaankaan tuntunut niin selvästi kuin se sen jälkeen tuntui, kun Vasemmistoliittoon otettiin taistolaiset mukaan. Sen takia minä jäin pois Vasemmistoliitosta.
Enempää Ele Alenius ei tätä halua vatvoa. Tehty mikä tehty ja nyt on tärkeintä mennä eteenpäin.
Euroopan unionista
riippuu paljon
Mutta se eteenpäinmeno, hyvinvointivaltion puolustaminen on vaikeaa oloissa, joissa uusliberalismi on niin voimakas, hän myöntää.
- Se ei olisi helppoa, vaikka koko Suomi olisi hyvinvointivaltion säilyttämisen kannalla, koska me olemme niin pieni tekijä ja riippuvaisia ulkomaankaupasta. Uusliberalismilla on tällä hetkellä hurjasti voimaa.
Alenius toivoo ihmiskunnan heräävän siihen, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin nykyinen tie, joka saattaa aiheuttaa suuria jännitteitä maailmassa lähitulevaisuudessa.
- Ihmiskunnan tulevaisuus riippuu hyvin paljon siitä, mikä tulee olemaan Euroopan unionin suuri linja. Senkin suuri yhteinen visio on vasta muotoutumassa, mutta vielä EU on kiinni tieteellis-teknologisen aikakauden tuottamassa globalisaatiossa.
- Talouselämä johtaa maailmaa. Vaikka kehittyneet teollisuusmaat ovat ns. demokraattisia maita, kulkee demokratia jäljessä. Ja tämän sisällä pienen Suomen pieni Vasemmistoliitto on aikamoisissa ongelmissa toimiessaan suuren vision puolesta. Kyllä tässä ollaan vielä tässä puolustustaistelussa jonkin aikaa, Alenius pelkää.
Sen takia Ele Alenius haluaisi koko vasemmiston rakentavan Euroopassa yhteistä poliittista linjaa.
- Tietysti poliittiset liikkeet ja puolueet eri maissa ovat ihmisille tärkeitä ja niihin liittyy tunnetekijöitä. Mutta ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta nämä suuret linjat ovat kuitenkin ratkaisevia.
ratkaisee suuren linjan
(Kansan Uutisten Viikkolehti 29.10. 2004)
Uusliberalismin ja talouselämän voima jyllää nyt maailmassa, mutta SKDL:n entinen puheenjohtaja Ele Alenius on varma siitä, että ennemmin tai myöhemmin vasemmisto pääsee hyvinvointivaltion puolustustaistelun sijaan katsomaan eteenpäin. Silloin avainasemassa on, jälleen kerran, vasemmiston yhteistyö.
KAI HIRVASNORO
Suomen Kansan Demokraattisen Liiton SKDL:n perustamisesta on tänään 29.10. 2004 kulunut 60 vuotta. Aikanaan Suomen suurimmaksikin puolueeksi nousseen SKDL:n tarina päättyi vapun alla vuonna 1990, jolloin sen ja jäsenjärjestönsä SKP:n poliittinen toiminta siirrettiin uuteen Vasemmistoliittoon. SKDL:n puheenjohtajana 1967-1979 toiminut tohtori Ele Alenius ,79, pitää entistä puoluettaan poikkeuksellisen moniulotteisena poliittisena liikkeenä Suomessa.
Näitä erilaisia ulottuvuuksia oli hänen havaintojensa mukaan ainakin viisi.
Ensinnäkin SKDL oli reaktio sotaa edeltäneelle politiikalle Suomessa. Sitä se oli sekä ulkopolitiikassa että yhteiskuntapolitiikassa.
Toiseksi se oli väestörakenteellisesti erikoinen ilmiö. SKDL yhdisti osan työväestöstä, osan pienviljelijöistä ja osan suomalaisesta sivistyneistöstä.
Kolmas ulottuvuus oli Ele Aleniuksen mukaan poliittis-aatteellinen. SKDL kokosi sosiaalidemokraattien vasemmistoa, kommunisteja sekä ihmisiä, joille ideologiset kysymykset eivät olleet kovin tärkeitä vaan se, että SKDL edusti uutta yhteiskuntapoliittista näkemystä. Tämä näkemys konkretisoitui myöhemmin Suomessa hyvinvointivaltiopolitiikaksi.
Neljäntenä ominaisuutena SKDL:ssa heijastui voimakkaasti Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen ja Kominternin kansanrintamapolitiikka. SKP:tä johtivat sodan jälkeen henkilöt, jotka olivat Neuvostoliitosta palanneiden emigranttien vaikutuksen alaisia.
Johtavasta roolista
ristiriitoja koko ajan
- NKP:llä ja näillä kommunisteilla oli se periaate, että kansanrintamaliikkeessä pitäisi kommunistisella puolueella olla kuitenkin johtava osuus, se etujoukkoajattelu.
- Tämä näkyi hyvin voimakkaasti SKDL:ssa. Ei puolueen syntyvaiheessa, vaan kansainvälisen kylmän sodan alettua vuonna 1948. Tämä aiheutti tiettyjä sisäisiä ristiriitoja, Alenius sanoo.
Hän korostaa, etteivät suomalaiset vasemmistososialistit halunneet antaa kommunisteille johtavaa roolia, vaan painottivat kansanrintaman olevan yhteistyöliike tasavertaisten osapuolten välillä. Tästä aiheutunut jännite vaikutti SKDL:ssa koko sen toiminnan ajan. Myöhemmin vielä SKP:n omat ristiriidat heijastuivat SKDL:oon.
- Se oli erittäin suuri vahinko. SKDL olisi voinut toimia paljon monipuolisemmin ja laajemmin, jos se ei olisi joutunut kommunistien sisäisen ristiriidan yhdeksi näyttämöksi, Alenius harmittelee.
Tämä johtaakin SKDL:n viidenteen ominaispiirteeseen:
- Kun me SKDL:ssa pyrimme pitämään kiinni tästä yhteistyöluonteesta ja näin torjumaan NKP:n jatkuvan painostuksen yrittää saada meistä kommunistisen puolueen etujoukon aseman tunnustajia, niin se merkitsi samalla suomalaista itsenäisyysliikettä. Se ei ollut taistelua pelkästään SKDL:n oman itsenäisyyden puolesta, vaan samalla koko Suomen itsenäisyyden puolesta. Me olimme osa koko Suomen itsenäisyyden puolesta tapahtuvaa toimintaa.
Kahden tulen välissä
Tunnettua on, että Ele Alenius oli itsenäisesti ajattelevana vasemmistososialistina kahden tulen välissä. Ulkomailta häntä vastaan hyökkäsi NKP ja kotimaassa taistolaiset.
- Henkilökohtaisesti katsoen se oli aika rankkaa aikaa, hän myöntää.
Rankaksi painostuksen teki se, että Aleniuksella oli poliittisena johtajana laaja visio, johon hän myös uskoi vankasti.
- Minä edustin koko ajan vasemmiston yhteistyötä. En pelkästään SKDL:n sisällä, vaan sosiaalidemokraattien ja SKDL:n välillä. Lähtökohtana oli se, että minusta koko vasemmiston voima olisi kasvanut, jos olisimme voineet ajaa täysin demokraattisin periaattein ja yhdessä hyvinvointivaltion jatkuvaa kehittämistä.
- Mutta sitä joutui koko ajan taistolaisten selkään puukottamaksi. Joutui puolustautumaan sisälle päin sen sijaan, että olisi voinut käyttää energiaa tämän suuren poliittisen linjan eteenpäin viemiseksi. Kyllä se aiheutti hurjasti sisäistä harmia.
Taistolaisten toiminnan luonne ei ollut erilaisten mielipiteiden välistä rehtiä kamppailua, vaan hyvin halpamaista, Alenius kokee vieläkin. Pahimmillaan se oli sitä, että hänet pyrittiin leimaamaan Neuvostoliiton viholliseksi, mikä oli 1970-luvun poliittiselle toimijalle erittäin raskas syytös.
Ele Alenius ei täysin kiistä oman aikansa poliittisten vastustajien väitettä, jonka mukaan SKDL oli käytännössä kommunistien peite- ja vaalijärjestö, sillä SKP kieltämättä kalasteli SKDL:stä vähemmän ideologisesti orientoituneita jäseniä.
- Mutta meille SKDL:n toiminnassa mukana olleille se oli yhteistyöliike, hän painottaa.
Neuvostoliitto
pyrki hegemoniaan
Kun Ele Alenius puhuu SKDL:sta osana itsenäisyysliikettä, niin hän ei tarkoita, että Neuvostoliitto olisi 1970-luvulla uhannut Suomen itsenäisyyttä sillä tavalla kuin itsenäisyys perinteisesti ajatellaan. Vaan kysymys oli henkisestä hegemoniasta.
- Tällä hetkellä talouselämällä on hyvin voimakas henkinen hegemonia Euroopassa, Yhdysvalloissa ja niin edelleen. Se on rakentanut kulutusyhteiskuntaa, enkä tiedä, kuinka paljon ihmiset tuntevat olevansa ei-itsenäisiä. He ovat sen hegemonian läpitunkemia.
- Neuvostoliitto pyrki periaatteessa samaan, henkiseen hegemoniaan Suomessa. Mitä pitemmälle se olisi siinä onnistunut, sitä voimakkaampi vaikutus sillä olisi ollut suomalaiseen elämäntapaan, Alenius miettii.
Urho Kekkosen päiväkirjat kertovat Neuvostoliiton voimallisesta puuttumisesta Suomen sisäpolitiikkaan 1970-luvulla, mutta 1960-luvulta lähes 1970-luvun loppuun kaikkiin hallitusneuvotteluihin osallistunut Ele Alenius vakuuttaa, että ne käytiin ihan puolueiden kesken ilman Neuvostoliiton edustajia.
- Mutta mitä puolueiden sisällä sitten otettiin huomioon, on eri asia, hän toteaa.
Kekkosesta Alenius sanoo, että tämä oli vankka Suomen itsenäisyyden puolustaja.
- Hän meni hyvin pitkälle kuuntelemaan Neuvostoliiton mielipiteitä, mutta minun käsitykseni mukaan hänellä oli raja, jossa tuli stop. Kun Kekkosta on arvosteltu jälkeenpäin, niin se perustuu aika paljon nykyiseen tunnelmaan ja ajatteluun. Mutta niissä oloissa Kekkonen oli mies paikallaan.
Hyvinvointivaltion rakentaja
Ele Alenius oli puoluejohtaja ja kansanedustaja niinä vuosina, joina Suomessa rakennettiin hyvinvointivaltiota. Hän ei ota asiasta kunniaa yksin SKDL:lle, ei edes hyvinvointiaatteen ideasta, mutta joiltakin osin kansandemokraatit olivat asiassa selkeitä edelläkävijöitä.
- Esimerkiksi koko lapsilisien idea on hyvin vahvasti SKDL:sta lähtenyt. Se on yksi piirre hyvinvointivaltioajattelua.
- Ylipäänsä hyvinvointivaltion ideologia on taloudellisen tasa-arvon ideologiaa, ja sitähän SKDL ajoi. Mutta kyllähän sosiaalidemokraatit ajoivat sitä myöskin, Ele Alenius myöntää.
Hyvinvointivaltion ajatus perustui Euroopassa vahvasti taloustieteilijä John Maynard Keynesin teorioihin, joissa olennaista oli pitää efektiivistä kysyntää riittävän korkealla eli turvata työläisille ja muille tavallisille ihmisille aikaisempaa korkeammat tulot. Mutta kyllä porvarit ja työnantajat myöntyivät hyvinvointivaltioon myös Neuvostoliiton ja vallankumouksen pelossa aikana, jolloin Neuvostoliitto vahvistui ja näytti vetovoimaiselta, Alenius toteaa.
Kylmä sota oli olennaisesti propagandasotaa ja hyvinvointivaltioon suostuminen oli kamppailua länsimaisen yhteiskunnan puolesta Neuvostoliittoa vastaan. Eikä se helppoa ollut, vaan kamppailua käytiin koko ajan, Alenius korostaa.
Ja saa sitten ahaa-elämyksen, joka rinnastaa hyvinvointikamppailun tähän päivään:
- Silloin yritys- ja porvarillisen maailman puolelta käytiin vapaan markkinatalouden puolustustaistelua etenevää hyvinvointivaltioideologiaa vastaan.
- Nyt tilanne on päinvastoin. Nyt vasemmisto joutuu käymään puolustustaistelua hyvinvointivaltion puolesta tätä uusliberalismia vastaan.
Vasemmistolta
puuttuu visio
- Tällä hetkellä vasemmistolla ei ole minun näkemykseni mukaan suurta linjaa, jolla se voisi painostaa kapitalismia, vaan se joutuu käymään puolustustaistelua tätä uusliberalistista kapitalismia vastaan hyvinvointivaltion puolesta. Vasta jos tässä onnistutaan - ja näin minun mielestäni totta kai ennemmin tai myöhemmin tapahtuu - niin sen jälkeen vasemmiston täytyy lähteä eteenpäin jollakin suurella uudella yhteiskuntafilosofisella näkemyksellä.
Ele Aleniuksella on tämä uusi yhteiskuntafilosofinen näkemys takataskussaan, mutta ensi helmikuuhun asti tämä 2-3 vuoden kypsyttelyn tulos myös pysyy siellä. Silloin ilmestyy Aleniuksen uusi kirja, jatkoa vuonna 2000 ilmestyneelle teokselle Että olisimme humaanin sivilisaation planeetta. Uuden kirjansa sisällöstä Ele Alenius ei ennalta halua puhua.
Mutta mitä hyvinvointivaltion rakentaja arvelee nykyisen elinkeinoelämän ja uusliberalistien väitteistä, joiden mukaan hyvinvointivaltiosta tuli liian antelias eikä siihen ole enää varaa?
- En olisi valmis hyväksymään tuollaista ajattelua. Sen voin hyväksyä, että aina kun jotain uutta rakennetaan, niin jotain menee sivuun, mutta peruslinja on ollut minusta aivan oikea.
Suuri asia
hakoteillä
Ele Aleniuksen mukaan hyvinvointivaltio on puolustuskannalla kylmän sodan lopputuloksen vuoksi. Uusliberalismi alkoi kylläkin jo aiemmin, mutta Berliinin muurin murtumisesta se sai todellisen nosteen, koska toinen vaihtoehto katosi maailmasta.
- Sosialismi ei ollutkaan enää mahdollinen uusi vaihtoehto.
Ei se ollut pitkään aikaan sellaisena kuin Neuvostoliitto sitä edusti vaihtoehto muutenkaan. Mutta Neuvostoliiton romahdus nosti esiin kysymyksen, että mikä se vaihtoehto sitten voisi olla. Alenius harmittelee yhä, että neuvostososialismi vei suuren asian hakoteille.
- Olen jollakin tavalla ymmärtänyt - mutta en hyväksynyt - sen, että Neuvostoliiton piti turvata olemassaolonsa ja varustautua sotilaallisesti. Mutta sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli saanut oman ydinaseen, ei enää ollut ilmeistä, että sinne hyökättäisiin. Jos Neuvostoliitto olisi selkänsä turvaamisen jälkeen keskittynyt oman kansansa aineellisen hyvinvoinnin rakentamiseen, alkanut itse rakentaa hyvinvointivaltiota, niin se voisi olla hyvä esimerkki nykyisin. Mutta maailmanvallankumouksellisista syistä Neuvostoliitto keskittyi varustelukilpailuun lännen kanssa ja sen kilpailun se hävisi. Maailmanhistoriallisesti tämä oli suuren yrityksen ikävä, onneton epäonnistuminen ja sen hinta on ollut hirvittävä.
Jälkiteollinen idea
vasemmiston haaste
Tämän ajan vasemmistolle Ele Alenius löytää tekemistä sen suuren ideologisen ja filosofisen haasteen edessä, miten teollisen yhteiskunnan jälkeen poliittiset ja yhteiskuntaideologiset asetelmat sopeutetaan uuteen aikaan.
- Me emme voi lähteä teollisen ajan ja yhteiskunnan luomista lähtökohdista, vaan on lähdettävä hieman eteenpäin. Se on vasemmiston haaste, hän painottaa.
Porvarillinen maailma on Aleniuksen mukaan yhteiskunnallisesti pohjimmiltaan konservatiivinen. Edistyksellinen se pyrkii olemaan lähinnä teknologisessa mielessä.
- Vasemmiston tehtävänä on pyrkiä yhdistämään nämä kaksi, tieteellis-teknologinen edistys ja yhteiskunnallinen edistys. Tällä hetkellä on vielä käynnissä tämä puolustustaistelun kausi.
SKDL olisi
voinut jatkaa
Ele Alenius ei ole liittynyt Vasemmistoliittoon, ja hän toivoisi, että SKDL viettäisi tänään 60-vuotisjuhliaan toimivana puolueena. Hän myös uskoo, että SKDL olisi suurempi puolue kuin Vasemmistoliitto nyt on.
1950-luvulla muiden puolueiden ankara SKDL:n vastainen politiikka sekä SKP:n oma politiikka olivat kyllä saaneet hänen mukaansa kansan enemmistön uskomaan, ettei SKDL ole samanlainen demokraattinen poliittinen liike kuin muut puolueet. Sitä pidettiin vieraan vallan käskyläisenä.
- Itse pidin vuonna 1966, kun eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö, aivan olennaisen tärkeänä, että me tulemme mukaan hallitukseen vasemmistoyhteistyön vuoksi. Lähtökohtani oli paitsi ajaa Suomen syvän kansan etuja, myös todistaa Suomen kansalle, että me olemme demokraattinen liike. Ja tämä onnistui minun mielestäni. SKDL:sta tuli yksi laillinen osa suomalaista demokratiaa.
Kun tämä kansan luottamus ja hyväksyntä oli saavutettu, niin SKDL olisi Aleniuksen mielestä voinut jatkaa.
- Tavallaan oli turhaa rakentaa Vasemmistoliitto. Luulen - ja tämä on vain henkilökohtainen uskomus - että me olisimme menestyneet suhteellisen hyvin.
Ele Alenius ei moiti Vasemmistoliittoa SKDL:n perinnön huonosta hoitamisesta, mutta hän sanoo, että SKDL:oon oli jo totuttu ja siihen luotettiin. Vasemmistoliitto taas joutui aloittamaan alusta ja suurena kysymysmerkkinä. Eikä taistolaisten sylkykupiksi aikoinaan joutunut Ele Alenius voi vieläkään hyväksyä heidän ottamistaan mukaan uuteen puolueeseen. Hän muistuttaa, että suuren yleisön silmissä liikkeen sisäinen taistelu nähtiin sittenkin kommunistien jäsentenvälisiksi, ei niinkään SKDL:n.
- Jos SKDL olisi jatkanut, tämä sisäisen ristiriidan paine ei olisi varmaankaan tuntunut niin selvästi kuin se sen jälkeen tuntui, kun Vasemmistoliittoon otettiin taistolaiset mukaan. Sen takia minä jäin pois Vasemmistoliitosta.
Enempää Ele Alenius ei tätä halua vatvoa. Tehty mikä tehty ja nyt on tärkeintä mennä eteenpäin.
Euroopan unionista
riippuu paljon
Mutta se eteenpäinmeno, hyvinvointivaltion puolustaminen on vaikeaa oloissa, joissa uusliberalismi on niin voimakas, hän myöntää.
- Se ei olisi helppoa, vaikka koko Suomi olisi hyvinvointivaltion säilyttämisen kannalla, koska me olemme niin pieni tekijä ja riippuvaisia ulkomaankaupasta. Uusliberalismilla on tällä hetkellä hurjasti voimaa.
Alenius toivoo ihmiskunnan heräävän siihen, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin nykyinen tie, joka saattaa aiheuttaa suuria jännitteitä maailmassa lähitulevaisuudessa.
- Ihmiskunnan tulevaisuus riippuu hyvin paljon siitä, mikä tulee olemaan Euroopan unionin suuri linja. Senkin suuri yhteinen visio on vasta muotoutumassa, mutta vielä EU on kiinni tieteellis-teknologisen aikakauden tuottamassa globalisaatiossa.
- Talouselämä johtaa maailmaa. Vaikka kehittyneet teollisuusmaat ovat ns. demokraattisia maita, kulkee demokratia jäljessä. Ja tämän sisällä pienen Suomen pieni Vasemmistoliitto on aikamoisissa ongelmissa toimiessaan suuren vision puolesta. Kyllä tässä ollaan vielä tässä puolustustaistelussa jonkin aikaa, Alenius pelkää.
Sen takia Ele Alenius haluaisi koko vasemmiston rakentavan Euroopassa yhteistä poliittista linjaa.
- Tietysti poliittiset liikkeet ja puolueet eri maissa ovat ihmisille tärkeitä ja niihin liittyy tunnetekijöitä. Mutta ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta nämä suuret linjat ovat kuitenkin ratkaisevia.
posted by Kai Hirvasnoro at 5:05 ip.
1 Comments:
"Vasemmiston yhteistyö" kirjoittaisitko Sosialidemokraatit. Sosialidemokraatit tekivät tarkoituksella pesäeroa SKDL:n, koska suurin osa SKDL:n kannattajista olivat kommunisteja ja keinot vallankumoksellisia. Demareilla ja SKDL:llä pitkälti samat tavoitteet, mutta eri keinot niiden toteuttamiseksi. Hyvää tekstiä muuten!
Lähetä kommentti
<< Home