Planetarismi - Ele Aleniuksen kirja

Vapaan markkinatalouden
rajat ovat tulleet vastaan

(Kansan Uutisten Viikkolehti, talvi 2005)

Ele Aleniuksen uudessa kirjassaan esittämät pohdinnat hallitusta ja suunnitellusta markkinataloudesta ja globalisaatiosta herättivät maanantaina vastakysymyksiä. Piileekö kokonaisvaltaisissa ratkaisuissa totalitarismin siemen ja ovatko ihmiskunnan kehitysprosessit sen paremmin hallittavissa kuin sääilmiöt?

KAI HIRVASNORO

Miten yhteiskunnallisen ja maailmanpoliittisen ajattelun tulisi rakentua, jotta ihmiskunnan tulevaisuus ja laajemmin ottaen elämän yleisten edellytysten jatkuminen tällä planeetalla voitaisiin turvata? Tohtori Ele Alenius ei ole tarttunut aivan vähäiseen kysymykseen kirjoittaessaan uutta kirjaansa Planetarismi maailman kehityksen rationaalisena perustana (Edita).

Suuri osa ihmisistä elää köyhyydessä ja ahdingossa, monet voivat henkisesti pahoin ja maapallon ekologinen tasapaino järkkyy. Voiko ihminen vaikuttaa näihin asioihin? Voiko kehityksen suuntaa muuttaa?

Ele Aleniuksen mielestä voi. Tarvitaan valistusta ja ihmislajin kehitystä. Ikuisena optimistina Alenius uskoo, että ihmiskunnan toiminta voidaan rakentaa uudenlaiselle yleisinhimilliselle ja järkevälle perustalle - planetarismille.

Kirjansa julkistamistilaisuudessa Ele Alenius kertoi keskittyneensä tällaiseen aiheeseen, koska hän on koko ikänsä ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä ja sosialistisesti ajattelevana nimenomaan siitä, miten yhteiskuntaa voidaan muuttaa inhimillisemmäksi.

Politiikan vuosinaan Alenius totesi, ettei Neuvostoliitto ole ollenkaan sitä, mitä hän ymmärsi sosialismilla. Siksi oli mietittävä myös sitä, miksi inhimillisemmän maailman rakentaminen on niin tuskan takana.

Neuvostoliitto romahti, mutta pohdiskelu ei, koska reaalisosialismia seurasi uusliberalistisen globalisaation eteneminen maailmassa. Suuri osa ihmiskuntaa kärsii ja odottaa edelleen suurta muutosta. Mutta nyt kysymys kuuluu Ele Aleniuksen mukaan, onko uuden yhteiskunnan syntymiseen johtava muutos edes mahdollista teollisen aikakauden tuottaman yleisen ajattelun ja aatteiden pohjalta. Vai onko muutoksen mahdollisuuksia lähestyttävä uuden tieteellis-teknologisen aikakauden kehittymisen näkökulmasta?

Alenius valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon.

- Kirjani edustaa mielestäni humaanista ajattelua uudelta pohjalta, hän sanoi.

Ihmiskunta on
vielä alkeellinen...

Ele Aleniuksen lähtökohta on usko ihmisen järkeen, vaikka kaikki sen tulokset eivät olekaan mieltä ylentäviä. Mahtavien tieteellisten ja teknologisten saavutusten vastapainona ovat sodat, väkivalta ja eriarvoisuus. Tasapainoista kokonaisuutta ei ole onnistuttu luomaan. Varsinkin ihmissuhteiden hallinnassa ollaan alkeellisella tasolla. Miksi näin? Sitä, ihmisen itsensä rakentaman todellisuuden perimmäistä luonnetta, ei Ele Aleniuksen mielestä ole tutkittu riittävästi.

- Yhteiskuntatieteissä keskitytään sinänsä tärkeisiin osakysymyksiin, mutta esimerkiksi sitä, miksi ihmiskunta on sisäisissä suhteissaan niin alkeellinen kuin on ja mitä tilanteen korjaamiseksi voitaisiin tehdä, sen selvittämiseen ei paljon voimavaroja keskitetä.

- Tämä on askarruttanut mieltäni. Sen vuoksi olen pyrkinyt rakentamaan jonkinlaisen pääpiirteisen kokonaiskuvan aiheesta, Alenius kertoi.

Planetarismi-kirja jakautuu neljään osaan. Kahdessa ensimmäisessä Alenius keskittyy ihmisen luomaan todellisuuteen ennen kaikkea siltä kannalta, mihin elämän turvaamiseksi on kiinnitettävä huomiota. Kirjan jälkimmäisissä osissa Alenius tekee omat ehdotuksensa siitä, miten olisi syytä ajatella ja mitä sen jälkeen tehtävä.

Ele Aleniuksen mukaan maailma on nyt tilanteessa, jollaista ei ole koettu koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Joukkotuhoaseiden ja ekologisten uhkien ulottuvuudet ovat planetaarisia toisin kuin koskaan ennen. Toteutuessaan uhat vaarantavat elämän edellytykset koko planeetalla.

- Sen vuoksi voidaan sanoa, että planetarismin aika on tullut ja puhua planetaristisesta ajattelusta, Alenius perusteli kirjansa avainkäsitettä.

- Ihmiskunnan on poliittisessa ja taloudellisessa toiminnassaan tästä eteenpäin otettava huomioon tiettyjen kriittisten rajojen olemassaolo. Maailman kehityksessä ei enää voida noudattaa sitä hyvin yleisenä ollutta periaatetta, että kehityksen täytyy saada kulkea vapaasti omia teitään. On koittanut maailman kehityksen hallinnan aika.

...mutta sillä on
suuret mahdollisuudet

Mutta miten maailman kehitys voitaisiin saada hallintaan? Ele Aleniuksen mielestä on välttämätöntä siirtyä hallittuun kansantalouteen ja hallittuun markkinatalouteen. Tämä koskee myös maailmantalouden globalisaatiota. Nyt maailman kehittyneimmät maat vievät omaa talouselämäänsä muualle maailmaan. Samalla ne pyrkivät kyllä edistämään demokratian edistymistä maailmassa ja viemään yleistä kehitystä eteenpäin, mutta globalisoivat siinä sivussa oman yhteiskuntansa sisäiset ristiriitaisuudet koko maailmaan.

- Ei lopultakaan ole kovin ihmeellistä, että ihmiskunta on keskinäisissä suhteissaan vielä niin primitiivinen, kun kehittyneimmissä yhteiskunnissa oman edun ajamisella ja itsekkyyden korostamisella on niin keskeinen asema kuin niillä nykyisin on, ja että ihmiskuntaa ollaan yhtenäistämässä tältä pohjalta.

Mutta Ele Aleniuksen mukaan se sama tieteen ja teknologian eteneminen, joka on konkretisoinut nykyiset uhat, luo myös suuret kehityksen mahdollisuudet koko ihmiskunnalle.

- Kirjani keskeisimpiä johtopäätöksiä onkin se, että kaikessa on pohjimmiltaan kysymys ihmislajin kehitysprosessista ja nimenomaan ihmisen ajattelun kehityksestä, viime kädessä siitä, missä kulttuurievoluution vaiheessa nyt ollaan. Olen sitä mieltä, että kulttuurievoluutiossa on törmätty vapaan markkinatalouden perusolemusten johdosta biologisen evoluution asettamiin rajoituksiin. Seurauksena on ollut ihmisen yhteiskunnallisen kulttuurievoluution vinoutuminen ja siitä johtuvat ihmiskunnan vaikeudet löytää keskinäistä sopua ja rakentaa yhteistyön maailmaa.

Ihmiskunnan oma ja koko planeetan tulevaisuus riippuvatkin Aleniuksen mukaan siitä, miten ihminen ihmisenä, planeettaa hallitsevana lajina, itse kehittyy ja pystyy hallitsemaan itseään.

Huolestunut
optimisti

Julkistamistilaisuudessa kirjaa tuoreeltaan arvioinut Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto kehui sitä näkemykselliseksi yhteenvedoksi siitä, missä maailma on menossa. Ele Aleniuksen ajattelutapaa hän luonnehti epämuodikkaaksi.

- Ei ole kovin tavallista, että ihmiset tunnustautuvat rationalisteiksi ja että he uskovat järkeen ja valistukseen. Nykyisin on muodikkaampaa hakeutua takaisin esimodernin yhteiskunnan perusmuotoihin, takaisin uskonnollisiin maailmanselityksiin tai järjen hylkääviin ajattelutapoihin. Alenius tunnustautuu valistuksen perinnön jatkajaksi ja hänellä on hyvin vahva usko tieteen mahdollisuuksiin vaikuttaa ihmiskunnan kulkuun.

Niiniluoto katsoi Aleniuksen korostavan tasa-arvoa jopa niin, että hän kyseenalaistaa vapauden käsitteen tietyt nyky-yhteiskunnassa esiintyvät sovellutukset ja muodot. Tässä Niiniluoto näki jatkumon, pitkän linjan, Ele Aleniuksen ensimmäisen kirjan Sosialistiseen Suomeen (1969) ja uusimman välillä.

Ele Aleniusta Ilkka Niiniluoto kuvasi huolestuneeksi optimistiksi, joka löytää ratkaisun paremmasta tieteestä, jonka avulla maailman hallintaa voidaan saada aikaan.

- Tätä hahmotelmaa kyseenalaistava näkemys voisi olla se, että ihmiskunnan kehitysprosessit ovat ehkä vähintäänkin yhtä kaoottisia kuin sääilmiöt. Voi ajatella, että talousjärjestelmät, poliittiset systeemit ja jopa yksityisen ihmisen käyttäytyminen voivat olla sillä tavalla kaoottista ja ennustamatonta, ettei ole olemassa koskaan niin hyvää teoriaa, jonka avulla voisimme eliminoida tämän kaoottisen ja satunnaisen aineksen, Niiniluoto kritisoi.

Suunnitelmatalouden
jäljet myös pelottavia

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Futura-lehden päätoimittaja Tapio Tamminen oli monessa asiassa Ele Aleniuksen kanssa samaa mieltä. Häntä kuitenkin askarrutti tämän esittämä kokonaisvaltaisuuden ihanne ja suunnitelmallinen kansantalous.

- Kuinka pitkällevietyyn suunnitelmatalouteen ja -yhteiskuntaan kirjoittaja haluaa sitoutua? Ainakin kirjan mukaan sen pitäisi olla ratkaisevasti laajempaa kuin mihin ns. hyvinvointivaltioissa on totuttu. Pyrkimyksessä yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen hallintaan piilee ainakin jonkinlainen totalitarismin riski, Tamminen pohti.

- Kokonaisvaltaista ajattelua varmasti tarvitaan, mutta kokonaisvaltaiset ratkaisut ovat ehkä asia erikseen. Niiden historialliset jäljet ovat pelottavat, ja toisaalta on hankala kuvitella, kuinka me voisimme nyt valita ohjatun globaalin talouden tai yhteiskunnan demokraattisesti ja toteuttaa sitä paremmin kuin ns. kansandemokratioissa. Mitä takeita meillä on, etteikö tulevaisuuden globaali suunnitelmatalous perustuisi samankaltaisiin tieteellisiksi väitettyihin uskomuksiin kuin Neuvostoliiton ns. tieteellinen sosialismi?

Ele Alenius vastasi miettineensä todella paljon "hallitun kansantalouden" käsitettä ja siihen liittyvän suunnitelmallisuuden mahdollisuutta. Hän muisteli, että Sosialistiseen Suomeen -kirjassa läpikäyvänä piirteenä kansantalouden osalta oli ns. sekatalousjärjestelmä, jossa tarvitaan sekä yksityistä sektoria että julkista sektoria paljon nykyistä laajemmassa mielessä.

- Tämä sekatalousjärjestelmäajattelu on minulla jatkunut oikeastaan tähän saakka, Alenius sanoi, ja muisteli, että 1960-luvun lopulla taistolaiset haukkuivatkin häntä sekatalousministeriksi.