9/11 - Terrori-isku vai Hollywood-spektaakkeli?

(Kansan Uutisten Viikkolehti 9.9. 2005)



Kaikki eivät usko viralliseen totuuteen vuoden 2001 syyskuun terrori-iskuista. He kysyvät, miksi Yhdysvaltain ilmavalvonta lamautui täysin ohjuksiksi muuttuneiden lentokoneiden lähestyessä kohteitaan ja miksi World Trade Centeristä sortui siististi kasaan sellainenkin torni, johon mikään ei osunut.

KAI HIRVASNORO

Sunnuntaina 11.9. tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun äärimmäinen voimapolitiikka alkoi jyllätä kansainvälisissä suhteissa. Kello 8.15 paikallista aikaa kaapattiin American Airlinesin lento numero 11 Bostonista Los Angelesiin. Kello 8.46 se iskeytyi New Yorkissa Manhattanin eteläkärjessä sijainneen World Trade Centerin pohjoistorniin.

Puolen tunnin sisällä kaapattiin myös kaksi muuta lentokonetta. 9.03 toinen niistä törmäsi WTC:n toiseen torniin, toinen puoli tuntia myöhemmin Washingtonissa sijaitsevaan puolustusministeriö Pentagoniin.

Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa näkivät suorissa tv-lähetyksissä lentokoneiden iskut ja WTC:n kahden tornin sortumisen maan tasalle kello 10.28 mennessä.
WTC:n torni numero 7 sortui vasta kello 17.20. Siihen ei osunut lentokonetta eivätkä muiden tornien iskut vahingoittaneet mainittavasti rakennusta. Silti se romahti kerralla kasaan.

Helsinkiläinen sosiaalipsykologi Jorma Anttila seurasi Yhdysvalloissa tapahtuneita terrori-iskuja siinä, missä muutkin suomalaiset. Arabiterroristien suorittama joukkomurha kauhistutti, ja tuoreen presidentin George W. Bushin ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan aktiivinen arvostelu vähän kaduttikin.

Vasta paljon myöhemmin Anttila alkoi ajatella, että se, minkä omin silmin näimme, ei ehkä ollutkaan koko totuus. Vaan että Bushin hallinto ja Yhdysvaltain tiedustelupalvelut olivat tavalla tai toisella sekaantuneet asiaan. Olivathan Bushin taustalla vaikuttavat uuskonservatiivit laatineet ja julkistaneet jo vuonna 2000 oman suunnitelmansa maailmanjärjestyksen uudistamiseksi, mutta valitelleet sen yhteydessä, ettei niin radikaalia ohjelmaa voida toteuttaa ellei tapahdu jotain käänteen tekevää kuten uutta Pearl Harboria, massiivista hyökkäystä Yhdysvaltoihin.

Epäily kasvoi
hitaasti

Nykyään Jorma Anttila kuuluu suomalaiseen 11.9.-toimintaryhmään, joka yrittää saattaa kansalaisten tietoon toisenlaista totuutta tuosta dramaattisesta syyskuusta ja sen aiheuttaman terrorismin vastaisen sodan vaikutuksista demokratiaan, maailmanrauhaan ja ihmisoikeuksiin.

Virallista totuutta on hänen mukaansa vaikea uskoa ns. 9/11:n seurausten takia: Ensin Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin ja perusti sodan aikana tukikohtiaan öljyrikkaisiin entisiin neuvostotasavaltoihin, sitten toteutti uuskonservatiivien pitkään hautoman vallan vaihdoksen Irakissa.

– Viimeistään Irakin sodan jälkeen tuli mieleen, että nämä terrori-iskut on hyödynnetty moninkertaisesti siihen nähden, mikä on kohtuullista, Anttila sanoo.

Vielä kesällä 2002 Jorma Anttila ei ottanut vakavasti väitteitä siitä, että Yhdysvallat olisi itse jossain muodossa orkestroinut 9/11:n. Vasta myöhemmin hän kuuli Helsingin yliopistossa järjestetyssä tilaisuudessa, että lentokonekaappausten aikana Yhdysvaltain ilmavalvonta oli täysin lamassa. Tällaiset tiedot yhdistettynä propagandasotaan Irakin joukkotuhoaseista pisti tutustumaan asiaan lähemmin. Selvisi, että amerikkalaiset tiedustelupalvelut olivat sakeana terrorivihjeistä koko alkuvuoden 2001 eivätkä WTC:n tornit yksinkertaisesti voineet sortua sillä tavalla siististi kasaan suurenkaan lentokoneen iskun vuoksi.

”WTC:n tornit
räjäytettiin”

Juuri WTC-tornien nopea ja siistin symmetrinen sortuminen on se seikka, mistä taitetaan paljon peistä internetin sadoilla 11/9-sivuilla. Suomalaisen ryhmän asiantuntijana toimii tekniikan tohtori Heikki Kurttila Turvatekniikan keskuksesta. Esimerkiksi Kulttuurivihkot-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa Kurttila sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että tornit räjäytettiin. Ne tulivat alas vapaan pudotuksen ajassa, vaikka alapuolisten rakenteiden olisi pitänyt jarruttaa sortumisen vauhtia.

12.9. 2001 sanomalehdissä kaikkialla maailmassa nähtiin ”tuhkan” peittämiä ihmisiä, jotka olivat olleet Etelä-Manhattanilla iskujen aikana. Kriitikoiden mukaan kyseessä ei ollut tuhka, vaan pulverisoitunut betoni ja betonin pulverisoitumiseen ei tavallisen tulipalon aiheuttama kuumuus riitä, vaan kyseessä on oltava räjäytys.
– Kaikki se, mitä opiskelin, toi väistämättä esiin hirvittävän näkymän, ettei 9/11:tä pysty selittämään muulla kuin sillä, että Yhdysvaltojen viranomaiset olivat syvästi siinä osallisina, kertoo Jorma Anttila.

Ilmavalvonta
täysin lamassa

Lisää ilmi tulleita epäselvyyksiä:
* Todistusaineisto eli tornien jäänteet laivattiin pika pikaa hävitettäväksi pois Yhdysvalloista.
* Onnettomuustutkinta oli minimaallista ja siihen käytettiin 600 000 dollaria, kun presidentti Bill Clintonin syrjähyppyjä selvitettiin vähän aiemmin 40 miljoonalla dollarilla.
* Yhteydet kaapattujen lentokoneiden ja lennonjohdon välillä katkesivat ja lentokoneet lähtivät uusille reiteille, mutta ilmavoimia ei lähetetty seuraamaan koneita ja ohjaamaan niitä takaisin reiteilleen. Viralliset perustelut ovat tosin vaihdelleet. Ensin sanottiin, että hävittäjät eivät nousseet ilmaan ollenkaan, myöhemmin, että oli niitä kuitenkin ilmassa.
* Ensimmäisen WTC-iskun ja Pentagonin iskun välillä kului lähes tunti. Silti Washingtoniin suunnannut kaapattu American Airlinesin lento 77 sai vapaasti jatkaa matkaansa ja iskeytyä lopulta yhteen maailmaan sotilaallisesti suojatuimmista kohteista.
* Useimmat 9/11-epäilijöistä eivät usko, että Pentagoniin iski Boeing-757, vaan muu B-757-matkustajakonetta pienempi kone tai ohjus.
* Miten pienkoneilla ja simulaattoreilla lentämistä opetelleet amatöörit ylipäänsä osasivat suunnistaa ja osua juuri oikeisiin kohteisiin?

Spektaakkelin
psykologinen mahti

Jorma Anttilan mukaan todisteita salaliitosta on olemassa jopa liikaa. Hänen oma mielenkiintonsa on kohdistunut WTC-torneihin, koska kaikki näkivät niiden iskut ja ne tuottivat terrori-iskun aiheuttaman psykologisen efektin ympäri maailmaa. Se myös selittäisi tornien räjäyttämisen: Haluttiin saada aikaan mahdollisimman suuri spektaakkeli oikeuttamaan Yhdysvaltain myöhemmät toimet.

Omien kansalaisten tuhoaminen provokaationa ”suuremman” päämäärän hyväksi ei ole niin kaukaa haettua kuin äkkiä luulisi. Mainilan laukaukset ja Berliinin valtiopäivätalon tuhopoltto ovat kaikkien tiedossa.

Huhtikuussa 2001 Yhdysvalloissa tuli julki puolustusministeriön vuonna 1962 laatima suunnitelma Operaatio Northwoodsista, jolla olisi oikeutettu hyökkäys Kuubaan. Suunnitelma sisälsi Yhdysvalloissa asuvien kuubalaisten salamurhia, pakolaislaivan upotuksen sekä lavastetun kuubalaisen hävittäjän hyökkäyksen amerikkalaista matkustajakonetta vastaan.

Hallinnan uusi
ulottuvuus

11.9.-toimintaryhmä puhuu suuresta huijauksesta, avoimesta tapauksesta, valheista ja propagandasta. Irakin sodassa George W. Bushin hallinto jäi tavallaan kiinni kaikista näistä tehdessään invaasion toiselle puolelle maapalloa tekaistujen todisteiden perusteella. Yhdysvaltain maine kärsi joksikin aikaa, mutta juuri muuta tästä massiivisesta valeesta ei ole seurannut. Mitä jos 9/11:stä löytyisi ”savuava ase?” Kiinnostaisiko se lopulta juuri ketään?

– Totuuden selville saaminen näin isosta terroristisesta rikoksesta on itseisarvo, Jorma Anttila vastaa.

– Vuonna 2001 kaikki vuodatetut mutta tarkempaa tarkastelua kestämättömät selitykset menivät kritiikittä jakeluun yleisessä hämmennyksessä. 9/11-komission raportti on David Gray Griffinin Omissions and Distortions -kirjassa osoitettu seikkaperäisesti valheelliseksi ja oikeasti epäilyn kohteiksi kuuluvien syyllisyyden peittelyksi.

Mutta kysymys ei ole vain historiallisen totuuden selvittämisestä:

– Jos taustalla on hyvin vääristynyt maailmankuva niin kuin amerikkalaisilla uuskonservatiiveilla Amerikan mahtavuudesta, suuruudesta ja ylivertaisuudesta on, niin tällainen epärealistinen käsitys maailmasta johtaa ennen pitkää umpikujaan. Irakin sota on tästä hyvä esimerkki. Se lähti ideologisesta toiveajattelusta muuttaa toisen maan hallinto, josta koko maailmaa tulee kiittämään heitä. Ajatus todellisuuden muuttamisesta omien toiveiden mukaiseksi tällaisilla tempuilla johtaa haaksirikkoon jossain vaiheessa.

Syyskuun 11. 2001 oli Jorma Anttilan mielestä käännekohta siinä mielessä, että jos ollaan valmiita toteuttamaan ”uusi Pearl Harbor”, niin se kertoo jotain oleellista uutta hallintatavasta ja sen valmiudesta tarttua äärimmäisiin keinoihin.

– Tähänkin asti on tiedetty, että kaikenlaista kähmintää tapahtuu ja järjestetään kolmannen maailman johtajia pois päiviltä. Mutta tämä meni ihan uudelle tasolle. Jos tällaista tapahtui New Yorkissa ja Washingtonissa vuonna 2001, niin on erittäin hyvä syy olettaa, että samaa keinoa ja samanlaisen hallitsijoita hyödyttävän uhkan ylläpitämistä tullaan käyttämään jatkossakin niin kauan kuin ihmiset sallivat sen. Se siinä on se pelottavin juttu.