Näin Suomi syöksyi 1990-luvun lamaan

Ennusteet pielessä,
rohkeutta puuttui

(Kansan Uutiset, lokakuu 2000)

KAI HIRVASNORO

Lähes kaikki epäonnistuivat laman lähestyessä 1980-luvun lopulla. Valtiovarainministeriöllä ei ollut selvää kuvaa uhkaavan kriisin syvyydestä eikä hallituksella kykyä eikä niin haluakaan puuttua tilanteeseen.

1990-luvun suuren laman perussyyt alkavat olla selvitetyt. Rahamarkkinoiden sääntelyn purkamisen seurauksia 1980-luvulla ei hallittu, finanssipolitiikka oli korkeasuhdanteessa löysää, lainsäädäntö tuki velkaantumista, vientitulot eivät riittäneet nopeasti kasvaneen tuonnin ja ulkomaisen velan korkojen rahoittamiseen.

Rahamarkkinoiden vapautus 1980-luvulla tapahtui asteittain ja käytännössä ilman mitään julkista keskustelua. Ongelmallisempaa on se, että myöskään Harri Holkerin hallitus ei kertaakaan keskustellut neljän vuotensa aikana säännöstelystä luopumisen vaikutuksista. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan tosin piti kerran kuulla asiasta Suomen Pankin johtajaa Sirkka Hämäläistä, mutta ajan puutteen takia asia jäi käsittelemättä. Säännöstelyn purkaminen kuitenkin johti ulkomaisen rahan virtaamiseen Suomeen ja suomalaisten kotitalouksien ja yritysten velkaantumiseen.

Kansainvälinen kehitys syvensi Suomen lamaa. Vienti Neuvostoliittoon vaikeutui ja Länsi-Euroopan suhdannetaantuma oli odotettua syvempi.

Mutta olisiko Suomessa voitu tehdä jotain toisin, ettei lama olisi ollut niin tuhoisa kuin se oli? Miten suhdannekäänteen aikana hallinnut HarriHolkerin sinipunahallitus reagoi talouden huonoihin ennusmerkkeihin? Oliko valtiovarainministeriö ajan tasalla? Näihin kysymyksiin vastaa neuvottelevan virkamiehen Risto Rankin huippukiinnostava väitöskirja "Haltia vai haltija? Harri Holkerin hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta" (Edita).

Taantuma
myöhästyi

Ranki osoittaa, että lamaan liittyi paitsi kyvyttömyyttä ja haluttomuutta ottaa tilanne haltuun, myös paljon huonoa tuuria. Tuhon merkkejä ennustivat jo hyvissä ajoin ainakin Teollisuuden Keskusliiton silloinen toimitusjohtaja Timo Relander ja Suomen Pankki, mutta varoituksia ei otettu vakavasti, koska kasvu vain kiihtyi 1980-luvun lopulla heidän päinvastaisista ennustuksistaan huolimatta.

Suhdannekäänne tuli ilmiselväksi liian lähellä vuoden 1991 eduskuntavaaleja. Päähallituspuolueet kokoomus ja SDP olivat haluttomia tarttumaan enää tilanteeseen tosimielellä. Teollisuuden johtohenkilö muistelee Rankin kirjassa, että ennen vaaleja kokoomus ei suostunut tunnustamaan edessä olevia vaikeuksia:

"Kun sitä yritettiin, yritettiin esimerkiksi teollisuuden asioita Ilkka Suomisen kanssa ajaa ja miksei tietysti Harri Holkerinkin kanssa, niin sieltähän tuli aina turpiin ja sanottiin, että älkää tulko meitä neuvomaan."

Raimo Sailaskin
voi erehtyä

Hallituksen oli tietysti vaikeaa saada kriisitietoisuutta läpi kansalaisille, kun ei se mennyt läpi johtaville poliitikoillekaan. Syy oli tietysti se, että näennäisesti Suomella, silloisella Pohjolan Japanilla, meni niin hyvin. Jos hallituksen sisärenkaassa nähtiinkin tarpeelliseksi kiristää finanssipolitiikkaa, niin esimerkiksi säästölakeja hallitus ei edes yrittänyt esittää, koska se tiesi, etteivät ne eduskunnassa menisi läpi.

Myös valtiovarainministeriön virkamiehet näyttivät muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamtta olevan asioista pihalla. Sosialidemokraattinen vaikuttaja muistelee Raimo Sailaksen rauhoitelleen tilannetta vuonna 1989 sillä, että valtiolla on kerrankin reservejä hoitaa mahdollinen lama ekspansiivisella finanssipolitiikalla.

Silloinen kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen kertoi Rankille, mitä tapahtui vuonna 1990, kun menot lähtivät kiitämään pystysuoraan ylöspäin ja tulot pystysuoraan alaspäin:

"Mä kysyin Raimo Sailakselta, että minkä Herran tähden sä et neuvonut meitä, että nyt on piru merrassa, eikö sulla ole ne mittarit kunnossa, että eikö teillä ole ne kunnossa. Vastaus: On ne meillä päivän tasalla, sanoi Sailas, me ajateltiin, että se on väliaikaista."

Keskusta esitti
10 mrd:n aukkoa

Hallitus kantaa tietysti vastuun, mutta ei oppositiossakaan nähty, että 1980-luvun lopussa olisi pitänyt jarruttaa. Päinvastoin. Valtiovarainministeriössä tehdyn arvion mukaan SKDL:n esitykset vuoden 1989 budjettiin olisivat kasvattaneet menoja 7 miljardia markkaa. Keskusta äänestytti eduskuntaa joulun alla 1990 esityksistä, jotka olisivat lisänneet menoja ja vähentäneet tuloja niin, että budjettiaukko olisi kasvanut 10 miljardilla markalla.

Keskusta kyllä tiesi, missä mentiin, sillä samoihin aikoihin pääministeri Harri Holkeri informoi oppositiojohtaja Esko Ahoa (kesk.) talouden tilasta ja pyysi tukea hätäohjelmalle. Aho torjui pyynnön:

"Talous on taloutta ja politiikka politiikkaa, uskon mitä taloudesta sanotte, mutta juna meni jo, nyt on kyse poliittisesta vallasta", muisteli miesten välit rikkonutta tapaamista Holkerin hallituksen valtiosihteeri Matti Korhonen.

SDP ei tukenut,
Liikanen lähti

1980-luvun lopun vaikuttajat ovat kertoneet ajan tapahtumista Sitran vuonna 1995 tekemissä laajoissa lamahaastatteluissa, jotka ovat olleet Matti Rankin käytettävissä. Heidän mielestään päähallituspuolueet kokoomus ja SDP kantavat suunnilleen samanlaisen vastuun lamasyöksystä. SDP:n syntilistaa on kasvattanut erityisesti se, että vuoden 1991 jo ennestään löysä budjettiesitys revittiin puolueen aloitteesta ja ilmeisesti puoluejohdon tuella auki eduskunnassa heti alkusyksystä. Valtiovarainministeri Erkki Liikanen (sd.) kyllä lupaili kiristäviä paketteja, mutta ei saanut niitä aikaan.

"Tämä johtui siitä, ettei hänen eduskuntaryhmänsä ollut valmis mihinkään kiristäviin toimenpiteisiin, kun muutenkin näytti niin hyvältä ja valtiontalous oli selvästi ylijäämäinen", Suomen Pankissa työskennellyt sanoo.

Oman eduskuntaryhmän tuen puuttuminen näyttääkin olleen keskeinen syy sille, että Liikanen jätti valtiovarainministerin tehtävän kesken kauden.

Sitran haastatteleman virkamiehen mukaan kokoomus ei ollut sen parempi:

"Kokoomuksella oli silloin vauhti päällä. Pitkäaikainen syrjässäolo oli ohi ja nyt oli päästy vaikuttamaan.-- Uusi hallituspuolue ei hallinnut tilannetta sen enempää kuin aikaisemmatkaan hallituspuolueet."