Anu Kantola: Näin päättäjät ajattelivat laman aikana

Politiikka väistyi
managerien tieltä

(Kansan Uutisten Viikkolehti, vuosi 2002)

Vallan käyttö on sivuuttanut aatteellisen keskustelun. Politiikka on saanut haastajan asiantuntijoista, managereista, jotka kokevat vain hallinnoivansa talouskoneistoa kokonaisuuden parhaaksi.

KAI HIRVASNORO

"Neuvottelut eivät edenneet ja venyivät. Viimeisenä iltana kello näytti jo puolta yötä, kun sisään astui kaksi harmaisiin pukeutunutta miestä. He nostivat salkkunsa pöydälle ja avasivat ne ilmoittaen: Haluatteko hyvät vai huonot uutiset ensin? Tämä tekee kipeää, mutta ei kestä kauan. Sitten he näyttivät kalvoiltaan mistä ja miten leikataan."

Näin kuvaa suomalainen kansanedustaja 1990-luvun alun budjettiriihtä valtiotieteen tohtorin Anu Kantolan väitöskirjassa. Pieni kertomus muodostaa olennaisen kuvan viime vuosikymmenen talouskriisin hoitamisesta. Politiikka siirrettiin sivuun ja asiantuntijat astuivat johtoon. Ja kun politiikka väistyi, vaihtoehdot kutistuivat yhteen, koska asiantuntijoilla oli hallussaan totuus eikä kokoelmaa mielipiteitä.

Anu Kantolan väitöskirja Markkinakuri ja managerivalta (Loki-kirjat) liittyy osaksi jo nyt kattavaa lamatutkimusta tuomalla siihen uuden ulottuvuuden: Mitä talouspolitiikan päättäjät todella ajattelivat noina vuosina? Tutkimuksen pääaineistona ovat Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran vuonna 1995 toteuttamat 77 keskeisen päättäjän haastattelut, joita säilytetään Kansallisarkistossa ja jotka ovat tutkijoiden käytettävissä.

- En ole etsinyt syyllisiä, vaan pohtinut sitä, minkälaisia ajattelumalleja tämä kova shokki loi. Ja miten ne näkyvät vielä nykyäänkin, Anu Kantola kuvaa työtään.

Pakollinen
yksimielisyys

Anu Kantola kuvaa päättäjien näkökulmasta 1990-luvun muutosta, jossa markkinat ohittivat poliittisen päätöksenteon. Hänen mukaansa markkinavallan nousu oli vain osaksi tietoinen ja ohjelmallinen tavoite. Päättäjät kyllä ajattelivat Suomen liittyvän osaksi länttä ja näkivät markkinoiden vapauden positiivisena asiana.

- Mutta yllättävän vähän ainakin noissa haastatteluissa tästä puhutaan poliittisena ohjelmana. Enemmänkin se oli Suomen sopeutumista kansainväliseen kehitykseen. Samalla tavalla kuin kylmän sodan aikana me sopeuduimme idän ja lännen jakoon, niin nyt yhtäkkiä me sopeuduimme markkinoiden vapautumiseen. Erityisesti monille vasemmistolaisille se aiheutti ongelmia, että miten tähän nyt tulee suhtautua. Siihen tuli mukaan aika paljon pragmatismia, että en voi tehdä mitään ja muutoksia perusteltiin käytännöllisinä ratkaisuina.

Anu Kantola huomauttaa, että uusliberalismi on edennyt paljolti käytännöllisinä ja hallinnollisina ratkaisuina. Niin eteni myös thatcherismi Englannissa.

- Suomessa meillä on ollut aika voimakas juonne toisen maailmansodan jälkeen, että on sopeuduttava ja tunnustettava tosiasiat. Lamavuosina otettiin hieman samanlainen ajattelutapa, että on unohdettava aatteelliset kysymykset. Aikaisemmin ulkopolitiikka oli se tärkeä asia, jolla rakennettiin kansallisen hallinnan malli. Lamassa se siirtyi talouspolitiikan puolelle.

Se pakollinen yksimielisyys siirtyi ulkopolitiikasta talouspolitiikkaan?

- Kyllä.

- Tietenkin Suomessa oli eri tavalla ajattelevia ihmisiä, mutta ainakin tässä aineistossa, johon on kerätty merkittävimmät päätöksenteossa mukana olleet henkilöt, oli tietynlainen sisäpiiri, jossa oli hirveän vähän toisinajattelijoita. Se oli minulle yllätys. Devalvaation teknisistä kysymyksistä vielä saatettiin vääntää, mutta puolueiden väliset erot ovat tuossa aineistossa hyvin vähäisiä.

Hallinnointi
hämärtää politiikkaa

Oliko lamapolitiikka sitten ollenkaan politiikkaa vai ymmärrettiinkö se pelkäksi hallinnoinniksi?

- Politiikkaahan se tietysti oli, mutta sitä tehtiin hallinnointina.

- Itse ymmärrän politiikan hyvin positiivisena asiana. Se liittyy demokratiaan, ja kuten Winston Churchill sanoi, demokratia ei ehkä ole kovin hyvä tapa hoitaa asioita, mutta se on kuitenkin paras, mitä meillä on.

- On vähän huolestuttavaa, että politiikka nähdään niin kielteisessä valossa. Jos sanotaan, että en tee politiikkaa vaan vain käytännöllisiä ratkaisuja, niin se on myös yksi vallan käytön keino. Että sanotaan, ettei ole vaihtoehtoa. Silloin ongelmaksi tulee se, kuka kantaa poliittisen vastuun ja miten äänestäjä voi nähdä, että kuka ajaa mitäkin.

Mistä päättäjät saivat vaikutteet hyvin yhtenäiseksi muodostuneeseen lamanäkemykseensä?

- Siinä kävi luultavasti niin, että tilanteet tulivat aika nopeasti vastaan. Kun ollaan paljon tekemisissä keskenään, niin siitä muotoutuu pikkuhiljaa aika yhteinen tulkinta. Hyvin saman tyyppisiä sanakäänteitä käyttävät hyvin erilaisista poliittisista lähtökohdista tulevatkin.

- Taloustieteilijöiden merkitys oli aika suuri. He pystyivät esittämään analyysiä käsittämättömän isolta tuntuneesta kriisistä. Monelta poliitikolta loppuivat eväät ymmärtää, että mistä tässä oli kyse. Taloustieteilijöiden analyysit suodattuivat pikku hiljaa poliitikkojen puheeseen.

- Hyvä esimerkki on puhe tehokkuudesta. Taloustiedehän on nimenomaan oppia tehokkuudesta eli siitä, miten resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tehokkuuspuhe valui poliitikoille ja he rupesivat soveltamaan sitä koko yhteiskuntaan.

Valta keskittyi,
aloite VM:lle

Laman aikanakin oli joitakin näkyviä toisinajattelijoita. Miksi valittu linja kuitenkin voitti lamapolitiikan hoidossa?

- Yksi syy on vallankäytön keskittyminen finanssipolitiikan puolella. Valtiovarainministeriö ja muutama keskeinen ministeri - valtiovarainministeri ja pääministeri - ottaa tuollaisessa kriisitilanteessa vallan aika tiukasti käsiinsä. Kun koetaan, että ollaan ison ongelman edessä, niin sellaisessa vallankäyttö tuppaa keskittymään. Se näkyy näissä haastatteluissa, että oli tietty ydinryhmä, joka ajoi hyvin tiukasti leikkauspolitiikkaa ja sen ympärillä olivat muut päättäjät, jotka joutuivat seuraamaan sitä aika lailla ulkopuolisina.

- Ymmärrän sen, että kriisissä tällä tavalla tapahtuu ja että kannat vielä jyrkkenevät isojen vaikeuksien edessä. Mutta on kiinnostavaa, jos tämä jää maan tavaksi ja osaksi poliittista kulttuuria. Olisi kiinnostavaa tutkia nyt, onko asioita alettu hoitamaan näin.

Mikä oli valtiovarainministeriön rooli lamapolitiikan muotoilussa?

- Kyllä valtiovarainministeriön valta kasvoi nimenomaan tässä tilanteessa. Monet päättäjistä tulkitsevat, että ennen vuoden 1991 vaaleja julkisuuteen ei haluttu kertoa, kuinka huonoilta talousmittarit näyttivät. Vaalien jälkeen moni poliitikko totesi, että sitten tulivat VM:n kaverit ja ilmoittivat, että mitä tehdään. Että pitää ruveta leikkaamaan.

- Kyllä siinä sellainen niksahdus tapahtui, että aloite karkasi poliitikkojen käsistä valtiovarainministeriön puolelle.

Hyvinvointivaltio
koettiin taakaksi

Laman alkuvaiheessa vallitseva näkemys sen syistä oli liian suuri julkinen sektori. Kriittisessä lehdistössä yritettiin tuoda esiin sitä näkemystä, ettei Suomen julkinen sektori ollut 1990-luvulle tultaessa mitenkään poikkeuksellisen suuri, mutta tätä ei saatu millään läpi laajempaan julkisuuteen.

Miten aidosti päättäjät olivat sitä mieltä, että laman syynä oli "liian anteliaaksi" paisunut hyvinvointivaltio?

- Se oli minusta yllättävän yleinen tulkinta.

- Lamalle on esitetty kaksi selitystä. Oli juuri tämä rakenteellisen kriisin selitys ja toisaalta suhdannekriisi. Kyllä rakennekriisi saa enemmän kannatusta päättäjien tulkinnoissa. Se kertoo, että keskellä kriisiä on taipumusta tehdä isompia tulkintoja ja ulottaa kriisin mittasuhteet laajemmalle kuin se välttämättä sitten onkaan.

- Nyt moni tutkimus on päätynyt siihen, että kyseessä oli nimenomaan rahamarkkinoilla tapahtunut kupla eli pankkikriisi, jota Venäjän kaupan pieneneminen vielä kärjisti. Mutta kyse ei ollut rakenteellisesta kriisistä.

- Tässä rakenneselityksessä aika monelta unohtuu kokonaiskansantaloudellinen näkökulma. Jotkut taloustieteilijät ylläpitivät sitä ajatusta, että puoli miljoonaa työtöntä on aika tehotonta kansantalouden kannalta, koska sillä tuhlataan voimavaroja ja ajetaan julkinen talous ja koko kansantalous kriisiin. Tämä unohtui ja ajateltiin, että esimerkiksi työttömyys oli hyvä ja tarpeellinen asia, jotta saadaan rakenteet tervehtymään.

- Enemmistö päättäjistä näkee, että 1980-luvulla ohjat karkasivat ja hyvinvointivaltio rupesi paisumaan. Sitten oli muutama toisinajattelija, jotka katsoivat, että siinä vaiheessa Suomi vain otti muita Pohjoismaita kiinni.

Ongelmana kansa
ja poliitikot

Kenen syynä päättäjät pitivät lamaa?

- Suomen Pankki mainitaan useimmiten syyllisten listalla. Mutta kiinnostava jännite on nimenomaan suhde kansalaisiin. Usein tulkitaan koko Suomen joutuneen sekaannukseen ja langenneen huumaan. Kaikki ikään kuin yrittivät rikastua mahdollisimman nopeasti. Ja kuitenkin pörssikaupassa oli mukana aika pieni osa suomalaisista.

- Päättäjillä on taipumus nähdä äänestäjät aika epärationaalisina. Että ihminen on omaa rahaansa maksimoiva olento eikä sen kanssa edes kannata ruveta keskustelemaan. Ja päättäjien on sitten koetettava pitää kansaa kurissa. Ja itsensä päättäjät näkevät tämän kaiken yläpuolella.

- Kyllä, heillä ei ole tällaisia ongelmia. En tiedä, liittyykö tämä sitten siihen, että puolueiden välisten erojen heikentyessä päättäjät yrittävät vastuuntuntoisesti pitää kansaa kurissa.

Erittäin mielenkiintoinen on talouspolitiikan päättäjien käsitys poliitikoista. Heitä pidetään tämän väitöskirjan perusteella aivan mahdottomina tomppeleina.

- Se varmasti liittyy kriisin syvyyteen. Säästöpolitiikkaa piti ruveta toteuttamaan vaalien jälkeen keväällä 1991 ja silloin koettiin eduskunnan olevan täysin hakoteillä.

- Mutta kyllä tämä minusta liittyy myös yleisempään politiikan vastaisuuteen. Mietin pitkään, mistä se johtuu, että poliitikot eivät pidä politiikasta. Ehkä siinä on hallinnan näkökulma, jossa kaikki haluavat sanoutua irti tästä likaisesta politiikasta. Politiikassa olevilla on vain mielipiteitä, mutta kun olet asiantuntija, olet paljon vahvemmilla. Tosiasia kumoaa aina mielipiteen ja sen takia tapahtuu joukkopakoa politiikasta kohti asiantuntijuutta. Moni virkamieskin haluaa puhua neutraalina asiantuntijana ja korostaa ajattelevansa tosiasioiden perusteella yhteistä hyvää.

Väitöskirjasi nimi on Markkinakuri ja managerivalta. Mitä tarkoitat managereilla tässä yhteydessä?

- Se tarkoittaa juuri tätä eetosta, ettei ole enää poliitikkoja, joilla on erilaisia arvoja ja mielipiteitä. Sen sijaan muututaan managereiksi, asianhoitajiksi, jotka yrittävät vain saada systeemin toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja että olisi ikään kuin olemassa tapa saada systeemi toimimaan kaikkien yhteiseksi hyväksi, ja katoaa se ajatus, että edustetaan tiettyjä ryhmiä.

Vakaus sivuutti
aatekeskustelun

Voiko se toimia, että hypätään politiikan yläpuolelle vain hoitamaan asioita kaikkien yhteiseksi hyväksi?

- Kyllähän täällä hyvin menee. Ollaan maailman kilpailukyvyn huipulla.

- Kyllähän näin voidaan ainakin sanoa. Mutta minusta me teemme koko ajan poliittisia päätöksiä, joilla joku saa enemmän ja joku toinen vähemmän. Tuloerot lähtivät kasvamaan, samoin yksityisen ja julkisen sektorin palkkaerot. Pääoma- ja palkkatulojen suhde muuttui. Nämä on tehty asioiden hoitona, mutta sillä on vaikutuksensa eri ryhmien taloudelliseen tilanteeseen.

- Politiikan kannalta tällaisessa managerialismissa on ongelmallista se, että se rupeaa helposti tyhjentämään politiikkaa ja rapauttamaan demokratiaa. Tämä voi olla vähän raju vertaus, mutta totalitaarisista hallituksista katosi politiikka. Aito erimielisyys ja erilaiset intressit katoavat ja koko kansantaloutta ryhdytään johtamaan ikään kuin yhtenä talouskoneistona, jolla on sitten yksi johtaja siellä ylhäällä. Melkein tekisi mieli sanoa, että tämä on vaarallinen kehityssuunta, joka meillä näkyy äänestysluvuissa ja siinä, etteivät ihmiset ole kovin kiinnostuneita politiikasta.

Miten näet tilanteen nyt? Jäikö managerialismi päälle sen jälkeen, kun kriisi oli ohi?

- Onhan tämä sateenkaarihallitus jännittävä ilmiö. Tulee mieleen, että luotiinko jo lamassa pohjia tälle sateenkaariajattelulle, jossa mukana ovat kaikki mahdolliset ja mahdottomat värit yhdessä. Kun hallitukseen mahtuvat poliittisen kentän kaikki laidat, on se vaara, että poliittinen keskustelu kuoleutuu ja politiikasta tulee epäpoliittista asioiden hoitoa.

- Meillä on nyt 1990-luvulla ollut Suomen historian pitkäikäisimmät hallitukset. Enää ei ole oikeastaan vakavia poliittisia kiistoja sillä tavalla, että ne uhkaisivat hallitusta. Se on tietysti hieno asia, että on vakautta. Mutta toisaalta meillä on kuitenkin aika isoja ongelmia. On työttömiä ja työelämässä ihmiset aika kovilla. On edelleenkin erilaisia ryhmiä. Siinä on toinen puoli sitten juuri tämä politiikan tyhjeneminen. Tässä mielessä näyttää, että vallan käytön näkökohdat ovat selvästi sivuuttaneet aatteellisen keskustelun.