Miksi tämä sota ja miksi juuri nyt?

(Kansan Uutisten Viikkolehti 21.7. 2006)

Kansainvälisessä lehdistössä ja yhä antoisimmiksi muuttuneilla nettisivuilla on pohdittu Lähi-idän uusimman sodan vaikuttimia ja taustoja. Miksi Libanonissa toimiva Hizbollah-järjestö provosoi viime viikolla Israelin hyökkäämään? Ja miksi Israelin vastaus on niin silmitön ja brutaali?

Vuonna 1923 syntynyt, vuoden 1948 arabialais-israelilaisen sodan veteraani, entinen Knessetin jäsen ja sittemmin vasemmistolaiseksi rauhanaktivistiksi muuttunut Uri Avnery kirjoittaa verkkosivuillaan, että Israelin todellinen tavoite on asettaa Libanoniin nukkehallitus. Samaa yritti pääministeri Ariel Sharon jo vuonna 1982. Hanke epäonnistui, mutta oppi on ollut elossa koko ajan.

Toinen tavoite on tuhota Hizbollahin aseet ja asemat. Tavoitteen saavuttamiseksi sotilaat ovat shakkipelin tapaan valmiita uhraamaan Hizbollahin rakettien kantomatkan sisällä Israelissa eläviä omia nappuloitaan.

Kolmas tavoite Uri Avneryn mukaan on kääntää libanonilaiset Hizbollahia vastaan pommittamalla siviilikohteita. Hän uskoo, että tavoite kääntyy päälaelleen. Ihmiset enemmänkin yhdistyvät Hizbollahin taakse hyökkääjää vastaan.

Yhdysvalloissa
hurrataan

Monien arvioiden mukaan Israelilla on koville otteilleen Yhdysvaltain tuki takanaan. Brittilehti Guardian kertoikin keskiviikkona 19.7. useisiin lähteisiin nojautuen, että Yhdysvallat on antanut Israelille vielä viikon aikaa aiheuttaa maksimaalista vahinkoa Hizbollahille.

Yhdysvaltain kovan linjan oikeistolaiset ovat hurranneet sodalle. ”Tämä on meidän sotamme”, hehkutti uuskonservatiivien pää-äänenkannattajan Weekly Standardin päätoimittaja ja nykyhallinnon kulissivaikuttaja William Kristol lehdessään. Hänen mukaansa kriisissä on kysymys Hizbollahin taustalla olevan Iranin hyökkäyksestä eikä kohteena ole enempää eikä vähempää kuin koko läntinen sivistys ja sen etevin lipunkantaja Yhdysvallat. Siksi Kristol vaatikin huomion kiinnittämistä Hizbollahin sijaan sitä sponsoroiviin Syyriaan ja Iraniin. Parhaiten huomio hänen mukaansa kiinnittyisi sotilaallisella iskulla.

Myös Guardianin haastattelemien diplomaattien mukaan Yhdysvallat näpäyttää parhaillaan Israelin sotatoimien kautta niin Syyriaa kuin Iraniakin.

Clean Break,
vaihe kaksi

Verkkolehti www.antiwar.com huomautti, että nykyiset tapahtumat sopivat hämmästyttävän hyvin yhteen sen suunnitelman kanssa, jonka äärilinjan uuskonservatiivit laativat vuonna 1996 Israelin silloiselle pääministerille Benjamin Netanjahulle. Clean Break -ohjelmassa (Viikkolehti 13.1. 2006) esiteltiin strategia, jolla Israelin turvallisuus taataan kaatamalla alueen vihamielisiä hallituksia.

Clean Breakin ensimmäisenä askeleena oli Irakin Saddam Husseinin syökseminen vallasta. Seuraavaksi ohjelmassa ehdotettiin Israelin pohjoisosien turvaamista käymällä Syyrian ja Iranin kimppuun Hizbollahin kautta. Tämän teorian valossa käynnissä on siis vain yksi näytös ja yksi rintama loputtomassa ”terrorismin vastaisessa” sodassa.

Rintaman toiselta puolelta katsottuna kyseessä oli nimenomaan Iranin – ja myös Syyrian – pullistelu. Der Spiegelin mukaan amerikkalaiset asiantuntijat näkevät kriisin näin: Iran ampui Israeliin ja Yhdysvaltoihin varoituslaukauksia ja ilmoitti, ettei se ole valmis luopumaan ydinohjelmastaan hyvällä eikä pahalla. Iranin näkökulmasta kriisi nostaa koko ajan öljyn hintaa ja maan vientituloja eikä Yhdysvallat kuitenkaan Irakin kokemusten jäljiltä uskalla hyökätä.

Toimettomuuden
satoa kylvetään

Lähinnä vasemmistolaiseksi luokiteltavan amerikkalaisen Nation-instituutin tutkija ja entinen New York Timesin ulkomaantoimittaja Chris Hedges on arvioinut, että nyt käsissä on tulos Yhdysvaltain viisi vuotta jatkuneesta haluttomuudesta jatkaa Lähi-idän rauhanprosessia. Kun rauhantekijät eivät puhu, ääriainekset joka suunnalla puhuvat ja käynnissä on itseään ruokkiva, paheneva kierre.

Libanonista kotoisin oleva, mutta amerikkalaisen yliopiston valtiotieteen professori Asad AbuKhalil on vihainen arabi. Sellaiseksi hän itseään kutsuu blogissaan The Angry Arab News Service.

Juuri ennen sodan alkua Libanonista Yhdysvaltoihin palannut AbuKhalil muistuttaa, ettei ainoastaan Hizbollah sieppaa israelilaisia sotilaita, vaan myös Israel loukkaa monin tavoin Libanonin suvereeniutta. Hänen mukaansa Israel sieppaa maiden väliseltä raja-alueelta paimenia ja kalastajia, joista jotkut katoavat sen jälkeen jäljettömiin.

Israelilaisissa vankiloissa on myös libanonilaisia poliittisia vankeja. Ja Asad AbuKhalilin mukaan monet libanonilaiset pitävät omana asianaan myös niitä 10 000 palestiinalaista vankia, joita Israel pitää telkien takana ilman oikeudenkäyntiä.

Lisäksi Israel kylvi Etelä-Libanonia miehittäessään maahan 400 000 maamiinaa. Kansainvälisestä painostuksesta huolimatta se ei ole antanut miinakarttoja Libanonin hallitukselle.