Essolta tiikeriä ilmastoskeptikkojen tankkiin

(Kansan Uutisten Viikkolehti 14.7. 2006)

ExxonMobil rahoitti konservatiivisia tieteen
vääristelijöitä kahdeksalla miljoonalla dollarilla

Sitä mukaa, kun tieteellinen konsensus ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista on vankistunut, ovat useimmat öljy- ja autoyhtiöt lakanneet rahoittamasta ns. ilmastoskeptikkoja, jotka yhä taistelevat tutkainta vastaan. Poikkeuksen muodostaa maailman suurin öljy-yhtiö ExxonMobil. Siltä riittää miljoonia tieteen vääristelijöille.

KAI HIRVASNORO

Ilmasto lämpenee enemmän kuin kertaakaan 20 000 vuoteen. Vuoteen 2100 mennessä maapallon keskilämpötila saattaa nousta jopa kuudella asteella. Kuudesta tunnetusta kaikkien aikojen lämpimimmästä vuodesta viisi sijoittuu 2000-luvulle. Se kuudes oli vuosi 1998.

Näin kertoo hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC vielä julkaisemattomassa uusimmassa arviossaan. Kyseessä on vuonna 1988 perustetun maailman johtavista ilmastoasiantuntijoista koostuvan paneelin arvio numero neljä, joka on tarkoitus julkaista vasta ensi vuonna. Toukokuun alussa se kuitenkin vuoti julkisuuteen.

Raportin mukaan enää ei ole minkäänlaista epäilystä siitä, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttama eikä luonnollista vaihtelua.

Asia on jo pitkään ollut selvä kaikille muille, paitsi Yhdysvaltain hallitukselle ja sitä tukevalle öljyteollisuudelle. Sen pimein osa rahoittaa miljoonilla dollareilla erilaisia konservatiivisia aivoriihiä – think tankeja – joiden tarkoitus on kyseenalaistaa tieteellinen yksimielisyys ilmastonmuutoksesta ja sen syistä. Monilla Esson rahoittamilla painostus- ja tutkimusorganisaatioilla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä itse asian kanssa, mutta ne julkaisevat tieteelliseltä näyttäviä artikkeleita siitä, ettei mitään ilmastonmuutosta ole tapahtumassa ja ainakaan se ei ole ihmisen aiheuttamien päästöjen tulosta.

Ilmastonmuutos
ja alienien hyökkäys

Mother Jones -aikakauslehden mukaan maailman suurin öljy-yhtiö ExxonMobil rahoitti presidentti George Bushin Kioton sopimuksen vastaisia näkemyksiä tukevia kampanjoita 8 miljoonalla dollarilla vuosina 2000 - 2003. Rahaa kipattiin 40 organisaatiolle. Joukossa oli johtavia konservatiivisia tutkimuslaitoksia kuten American Enterprise Institute (AEI) ja Heritage Foundation mutta myös sellaisia järjestöjä kuin Yhdysvaltain mustien kauppakamari, jonka pääpointti on vastustaa Kioton sopimusta, koska se saattaa haitata mustien ja latinojen taloudellista kehitystä tai Reason Public Policy Institute, joka väittää, että aurinko eivätkä kasvihuonekaasut aiheuttaa ilmaston lämpenemisen.

Näistä ExxonMobilin pääjohtaja Lee Raymond itse kuuluu myös AEI:n johtoon. Vuonna 2004 instituutti julkaisi ilmastonmuutosta koskevan artikkelin otsikolla Don´t Worry, Be Happy, (Älä huoli, ole onnellinen). AEI sai Exxonilta lähes miljoona dollaria.

Enemmän rahaa sai vain Competitive Enterprise Institute (CEI), 1,4 miljoonaa dollaria, joka taistelee raivoisasti Kioton sopimusta vastaan ja pitää ilmastonmuutoksen vaarojen todennäköisyyttä suunnilleen samanlaisena kuin ulkoavaruuden olioiden hyökkäystä. CEI haastoi Bill Clintonin hallituksen kaksi kertaa oikeuteen ilmastomuutosta koskevien tietojen levittämisestä. Hanketta molemmilla kerroilla johtanut lakimies sai instituutilta 60 000 dollarin palkkion. Samaan aikaan ExxonMobil maksoi CEI:lle 60 000 dollaria juridisista toimenpiteistä.

Mother Jonesin mukaan ExxonMobilin tiedottaja Lauren Kerr on puolustanut yhtiön toimintaa sillä, että monet luotettavat tutkimuslaitokset pitävät ilmastonmuutosta edelleen todistamattomana asiana ja siksi tutkimuksia tarvitaan vielä lisää.

”Arktinen raportti
vain humpuukia”

Maksettu vähättely ulottuu myös journalismiin. Kun 300 tiedemiehen arktinen ilmastoraportti julkaistiin syksyllä 2004, sen sanoma oli, että arktisella alueella lämpeneminen on huomattavasti muuta maapalloa nopeampaa. Konservatiiviset kolumnistit irvistelivät heti, että oheneva jää on lähinnä jääkarhujen ongelma. Aiheen vähättelyyn antoi yksi lause 1 200-sivuisesta raportista. Siinä todetaan lämpötilojen arktisella alueella olleen korkeita myös vuoden 1940 tienoilla.

Bushilaisten kolumnistien mielestä tämä yksi asiayhteydestään irrotettu toteamus upotti koko muun tutkimuksen. Mutta asia ei jäänyt vain lehtien palstoille, vaan sitä käytettiin myös poliittisessa lobbauksessa. Usein puolueessaan omaa linjaansa vetävä republikaanisenaattori John McCain järjesti raportin johdosta kuulemistilaisuuden. Öljylobbarit osoittivat hänelle kirjeen, jossa väitettiin lämpötilan nousun arktisella alueella olevan vain luonnollista vaihtelua.

Konservatiivinen George C. Marshall Institute (310 000 dollaria Exxonilta) totesi myös lehdistötiedotteessaan, että koko arktinen raportti perustuu kelvottomiin ilmastomalleihin ja ennustuksiin. Kanadalainen Fraser Institute (60 000 dollaria) väitti, että toisin kuin arktisessa ilmastoraportissa todetaan, vuosi 2004 oli yksi viileimmistä pitkään aikaan. Vain kuukautta myöhemmin YK totesi vuoden 2004 olevan neljänneksi lämpimin sitten vuoden 1861.

Maailma heräsi,
niin myös teollisuus

Tietoisuus ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamista uhkista on vielä suhteellisen tuore asia. Laajemmin se nousi esille vasta 1980-luvulla. Yksi pioneereista oli Nasan ilmastoekspertti James Hansen, joka vuonna 1988 totesi Yhdysvaltain kongressille olevansa 99-prosenttisen varma siitä, että muutoksen aiheuttaa kasvihuoneilmiö ja sitä on hillittävä vähentämällä fossiilisten polttoaineiden päästöjä.

Teollisuus heräsi vastarintaan lähes saman tien. Yhdysvaltain öljyteollisuuden ja autoteollisuuden järjestöt virittelivät vastatulia heti seuraavana vuonna. Exxon, nykyisin ExxonMobil, oli alusta asti toiminnan kantavia voimia, kun perustettiin Global Climate Coalition (GCC) vastustamaan kaikkia teollisuuteen kohdistuvia rajoituksia. 1990-luvun puoliväliin mennessä se onnistui ruokkimaan asiaan liittyvää epävarmuutta ja painottamaan, että mitään ei tarvitse tehdä. Kun Kioton sopimus valmistui vuonna 1997, GCC keskittyi tieteen sijasta perustelemaan kantojaan taloudellisilla argumenteilla.

YK:n alainen ilmastopaneeli IPCC perustettiin jo 1988. Sen ensimmäinen raportti ilmestyi vuonna 1990 ja se antoi sijaa myös tieteellisille epäilyksille käynnissä olevan muutoksen luonteesta. Kakkosraportissa vuonna 1995 epäilyksiä ei enää esiintynyt ja vuonna 2001 ilmestyneessä kolmannessa versiossa konsensus on vankka: Ihmisen aiheuttaman toiminnan vuoksi maapallon keskilämpötila saattaa nousta jopa 5,8 asteella vuoteen 2100 mennessä.

IPCC:n raporttien kehitys vakuutti myös monet skeptikoita aiemmin tukeneet yhtiöt. Öljy-yhtiöistä Shell, Texaco ja BP sekä autoyhtiöt Ford, GM ja DaimlerChrysler vetivät tukensa pois Global Climate Coalitionilta eikä sillä ole ollut toimintaa vuoden 2002 jälkeen.

Jäljelle jäi vain ExxonMobil ja se on toiminut yhä aktiivisemmin. Rinnalla on American Petroleum Institute (API), jossa Exxonilla on niin ikään johtava rooli.

Epävarmuuskin
on voitto

New York Times julkaisi jo vuonna 1998 API:n muistion, jossa kaavailtiin miljoonapanostusta skeptisten näkemysten tukemiseen kongressissa, tiedotusvälineissä ja muilla avainaloilla. Asiakirjan mukaan voitto on käsillä silloin, kun epävarmuudesta tulee osa yleistä tietoisuutta. Muistion takana oli useita konservatiivivaikuttajia, jotka nyt toimivat öljy-yhtiön rahoitusta saavissa instituuteissa.

Heidän kauttaan lonkerot pääsivät myös Valkoiseen taloon, kun valta vaihtui vuonna 2001. ExxonMobilista eläkkeelle jäänyt lobbari Randy Randol toimitti Bushin hallinnolle muistion jo talvella 2001, jossa leimattiin IPCC:n silloinen johtaja Robert Watson entisen varapresidentin Al Goren mieheksi ja ehdotettiin hänen vaihtamistaan. Myös muita Clintonin hallinnon ilmastoasiantuntijoita käsiteltiin yksitellen ja ehdotettiin heidän poistamista vaikutusvaltaisilta paikoilta.

Vuotta myöhemmin Bushin hallinto järjestikin Robert Watsonille potkut ilmastopaneelista.

Exxon syvällä
Bushin hallinnossa

Bushin hallitusta ei olisi sinänsä ollut mitään tarvetta lobata Kioton sopimukselle kielteiseksi tieteellisiksi naamioitujen argumenttien avulla. Sen keskeiset hahmot olivat tehneet kantansa selväksi jo Clintonin kaudella. Esimerkiksi varapresidentti Dick Cheney allekirjoitti vielä Halliburton-yhtiön johtajana toimiessaan Bill Clintonille osoitetun kannanoton, jossa vaadittiin pidättäytymistä Kioton sopimuksen hyväksynnästä.

Varapresidenttinä Cheney ei ehtinyt olla kolmeakaan viikkoa, kun hän jo neuvotteli ExxonMobilin Lee Raymondin kanssa.

ExxonMobil vaikuttaakin syvällä Yhdysvaltain nykyisessä hallinnossa. Yhtiön ex-lobbarin Randy Randolin suosittelema Harlan Watson on nyt Valkoisen talon pääneuvottelijoita ilmastokysymyksissä. Valkoisen talon ympäristöasioista vastaaviin virkamiehiin kuuluu myös Philip Cooney, joka aiemmin kuului API:n ilmastoasiantuntijoihin.

Larisa Dobriansky, Akin Gump -yhtiön entinen lobbari ja ExxonMobilin luottonainen, on korkea virkamies energiaministeriössä ja hänen sisarensa Paula Dobriansky ulkoministeriössä. Siinä roolissa jälkimmäinen on YK:n Kioto-neuvotteluissa kyseenalaistanut tieteellisen totuuden ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Greenpeacen julkistamien tietojen mukaan Paula Dobriansky sai vähän ennen nimitystään ohjeita ExxonMobilin lobbarilta Randy Randolilta.