Amerikan vaikutusvaltaisin kommunisti

Folk-ikoni Pete Seeger
uskoo yhä voittoon

(Kansan Uutisten Viikkolehti 14.7. 2006)

Pete Seegerin banjo soi 90 vuoden rajapyykin lähestyessä vähän kankeammin kuin ennen, mutta optimismiaan vanha aktivisti ei ole kadottanut. Jo 1940-luvun alussa uransa aloittaneen laulajan nosti jälleen parrasvaloihin rocktähti Bruce Springsteen.

KAI HIRVASNORO

– Siinä mielessä olen yhä kommunisti, etten usko maailman pelastuvan sillä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Amerikkalainen folk-musiikin legenda Pete Seeger, 87, on yhä voimissaan ja pitää periaatteistaan kiinni, vaikka erosikin kommunistisesta puolueesta jo 1950-luvulla.

Yli 50 vuotta sitten tapahtuneesta erostaan huolimatta Pete Seeger lienee historian vaikutusvaltaisin amerikkalainen kommunisti. Hänen poliittisista lauluistaan tuli 1960-luvun radikaalien hymnejä ympäri maailmaa ja niiden vaikutus ulottuu populaarimusiikkiin tänäkin päivänä. Ei ole kahtakaan vuotta siitä, kun amerikkalaiset rokin megatähdet kiersivät presidentti George Bushin uudelleenvalintaa vastaan.

Ja huhtikuussa yksi tuon kiertueen kantavista voimista, supertähti Bruce Springsteen teki kokonaisen Pete Seeger -levyn, jota on arvostelumenestyksen lisäksi myyty yksin Yhdysvalloissa lähes puoli miljoonaa kappaletta.

Tuoreissa haastatteluissaan maestro itse on jatkanut nuoruutensa aktivismin linjoilla. Ja vaikka laulaminen ja soittaminen käyvät nykyisin hieman vaivalloisesti, levytti hän toissa vuonna Irakin sodan vastaisen laulun Bring Them Home.

Folkin ja Live Aidin
kummisetä

Pete Seegerillä oli 1940-luvulla toisen legendan, Woody Guthrien kanssa yhteinen bändi The Almanac Singers. Toisessa maailmansodassa hän palveli viihdytysjoukoissa Tyynellämerellä. 1950-luvulla hän sai vankilatuomion senaattori Joseph McCarthyn kommunistivainojen aikaan ja 1960-luvulla varsinkin lauluista We Shall Overcome ja Where Have All The Flowers Gone tuli rauhan- ja kansalaisoikeusliikkeen maailmanlaajuisia symboleja.

Lauluun Turn, Turn, Turn Seeger lainasi sanat suoraan Raamatusta ja siitä tuli megahitti The Byrdsin sähköisenä versiona.

Hän oli myös nousevan folk-liikkeen kummisetä. Seeger järjesti suuren vaikutuksen aikaan saaneita folk-konsertteja jo ennen kuin Martin Luther King ehti kertoa unelmastaan.

Seegeristä kerrotaan myös kielteistä juttua, jonka mukaan hän oli vuonna 1965 Newportin festivaaleilla repimässä piuhoja irti Bob Dylanin sähkökitarasta, koska folk-puritaanina halusi sitä soitettavan akustisesti. Oman kertomansa mukaan Seeger vain hermostui festivaalin äänitarkkailijaan, koska rokin räimeessä Dylanin Maggie´s Farmin sanoista ei saanut selvää. Kun asialle ei tehty mitään, Pete Seeger tuli puuskahtaneeksi, että hän katkoisi piuhat itse, jos käsillä olisi kirves.

Pete Seegeriä voi pitää myös kaikkien Live Aid -konserttien henkisenä kummisetänä. Woody Guthrien hän nimittäin tapasi ensi kerran vuonna 1940 Kalifornian maatyöläisille järjestetyssä tukikonsertissa.

Gospeleista tuli
vasemmistolauluja

Pete Seeger imi musiikillisia vaikutteita kierrellessään isänsä kanssa etelävaltioissa 1930-luvulla. Kansanlauluihin kellään ei ollut tekijänoikeutta, joten monet folk-klassikot olivat tavallaan jo olemassa ennen kuin tunnetut muusikot jalostivat niitä eteenpäin. Seeger ja hänen hengenheimolaisensa myös politisoivat alkujaan uskonnollisia lauluja. Sellainen oli myös We Shall Overcome, jonka vasemmisto otti käyttöön omiin tarpeisiinsa vuonna 1937 Tenneseessä kommunistien perustamassa folk-koulussa.

Pete Seeger kuuli laulun vuonna 1946 ja luuli tenneeseeläisten tupakkatyöläisten tehneen sen lakkonsa tunnuslauluksi samana vuonna.

Kävi kuitenkin ilmi, että kaivostyöläisten lakkokokouksissa laulua oli laulettu ainakin jo vuonna 1909 ja että se oli todennäköisesti muokattu jo 1800-luvulla tunnetusta gospelista We Will Overcome.

We Shall Overcome, jonka Bruce Springsteen on levyttänyt kahteen kertaan, on sittemmin kääntynyt moneen tarkoitukseen ja monen liikkeen palvelukseen aina Kiinaan Tiananmenin aukiolle asti.

Bruce Springsteenin yhdessä Seegerin kanssa levyttämä ensimmäinen versio oli hitaampi, sisäänpäin kääntynyt ja joukkojen tunnuslaulun sijasta henkilökohtainen. Pete Seegerin levyjä tuottanut Jim Musselman on kertonut yleisön ensin suuttuneen uudenlaisesta tulkinnasta. Mutta laulun kauneus on hänen mielestään juuri siinä, että se toimii monella tasolla. Joukkoliikkeiden lisäksi siitä ovat saaneet voimaa leukemiaa sairastavien lasten vanhemmat, sitä soitettiin Yhdysvalloissa Columbinen koulun verilöylyn uhrien hautajaisissa ja NBC-yhtiö kuvitti laulun World Trade Centerin pelastustöillä uutisissaan 12. syyskuuta 2001.

Olen optimistisempi
kuin atomipommin aikaan

Poliittisen aktivismin lisäksi Pete Seeger perusti vuonna 1966 edelleen toimivan yhdistyksen New Yorkin Hudsonjoen puhdistamiseksi. Sen esimerkki pitää hänet edelleen optimistisena, sillä omien sanojensa mukaan Seeger ui jälleen Hudsonissa.

– Mielestäni ihmiskunnalla on 50 prosentin mahdollisuus säilyä hengissä. Ja jos niin käy, niin sen saavat aikaan naiset ja lapset, kaksi ihmiskunnan alistetuinta luokkaa. Lapset tekevät, mitä aikuiset määräävät ja he joutuvat maksamaan meidän virheemme. Heidän täytyy puhdistaa ympäristö, joka on täynnä kemikaaleja. Ja uskon, että naiset yhdessä lasten kanssa hoitavat homman. Ehkä miljoonin eri tavoin omissa kotikaupungeissaan.

– Joten tunnustan olevani nyt optimistisempi kuin 60 vuotta sitten, jolloin atomipommi pudotettiin, Pete Seeger sanoi äsken.

Optimistina Pete Seeger on kertonut uneksivansa maailman pelastuvan juuri miljoonilla pienillä teoilla. Hän on verrannut unelmaansa jättiläismäiseen keinulautaan, jonka toinen pää on maassa, koska se on täynnä suuria kiviä. Toisessa päässä joukko ihmisiä kantaa teelusikoilla hiekkaa saadakseen kivenjärkäleet nousemaan ilmaan. Ihmiset nauravat touhulle, mutta jonain päivänä teelusikan käyttäjiä on niin paljon, että keinulauta kääntyy toisin päin. Ja silloin ihmiset ihmettelevät, miten se nyt noin äkkiä kääntyi.