Työttömiä "kannustetaan" väärin perustein

(Kansan Uutisten Viikkolehti 2001)

KAI HIRVASNORO

Pitäisikö työttömiä kannustaa hakeutumaan töihin heikentämällä ansiosidonnaista työttömyysturvaa? Jos oikeistolta ja elinkeinoelämältä kysytään, niin vastaus on kyllä.

Mutta tutkimus ei tue tätä oikeiston vaatimusta. Sen mukaan työttömillä kyllä riittää työmotivaatiota ja työttömyysturvan pienentäminen tarkoittaisikin lähinnä vain ihmisten nöyryyttämistä. Projektipäällikkö Heikki Ervastin tutkimus on tehty Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Se ilmestyi Kelan julkaisemassa kirjassa Laman varjo ja nousun huuma. Tutkimus edustaa yli 800:aa havaintoa vuoden1999 viimeiseltä neljännekseltä. Haastatellut olivat olleet työttömänä yli 92 päivää.

Ervasti kirjoittaa, että 1990-luvulla työttömyyden moralisointi lisääntyi. Argumentoitiin, että liian hyvien työttömyysaikaisten olojen vuoksi työttömyys on jopa vapaaehtoinen valinta ja kehittyneen sosiaaliturvan vuoksi työnteko ei välttämättä ole edes taloudellisesti kannattavaa.

Heikki Ervasti lähti selvittämään, onko työttömillä "tarpeeksi" taloudellisia ongelmia ja työmotivaatiota.

"Tulosteni valossa on tuskin syytä pelätä, että työttömien toimeentulo olisi liian hyvä. Ero työttömien ja muun väestön välillä on huomattava kaikilla mittareilla mitattuna. Työttömistä noin puolella on viimeisen vuoden aikana ollut vaikeuksia maksaa juoksevia menoja, kuten ruokaa ja vuokraa. Lähes 40 prosenttia heistä on joutunut tinkimään välttämättömistä tarpeistaan. Enemmistö työttömistä toteaakin, että heidän toimeentulonsa on vaikeaa. Niin ikään enemmistö työttömistä katsoo elävänsä köyhyydessä. Vain noin neljännes työttömistä arvioi pystyvänsä maksamaan odottamattoman 7 000 markan laskun. Hieman yli 40 prosenttia työttömistä onkin viimeisen vuoden aikana saanut toimeentulotukea", Heikki Ervasti kirjoittaa.

Työttömyys
tuo häpeää

Mutta työttömyys ei merkitse vain rahan puutetta, vaan myös häpeän tunnetta. Useissa tutkimuksissa on todettu, että suomalainen työn kulttuuri korostaa pärjäämisen arvoa. On kunnia-asia menestyä työelämässä.

Ervastin mukaan tutkimuksessa työttömien heikentynyt itsetunto tuli selvästi näkyviin:

"Kaikkien käytettyjen mittareiden mukaan työttömien itsetunto on muuta väestöä huonompi. Työttömät kokevat myös ympäristön aiheuttamia paineita, jotka tuntuvat heistä varsin raskailta. Merkittävä osa työttömistä pitää ongelmana sitä, ettei heitä arvosteta. Useampi kuin joka kolmas työtön katsoo, ettei heitä arvosteta, koska heidän toimeentulonsa perustuu työttömyysturvaan, toimeentulotukeen tai molempiin ja enemmän kuin joka neljäs kokee, että heitä halveksutaan työttömyyden vuoksi. Noin 40 prosenttia ilmoittaa masentuvansa usein työttömyydestään. Saman suuruinen osuus tuntee itsensä tarpeettomaksi."

Tutkimuksen mukaan työttömillä on muuta väestöä selvästi enemmän alakuloisuutta, hermostuneisuutta, jännittyneisyyttä ja unettomuutta.

Iso joukko
odottaa eläkettä

Haluavatko työttömät työllistyä? 67 prosenttia vastanneista vastasi "kyllä" kysymykseen "haluaisitko saada töitä." 60 prosenttia oli valmis kouluttautumaan uuteen ammattiin, jos se takaisi työpaikan. Yli 60 prosenttia oli valmis ottamaan vastaan koulutustaan vastaamatonta työtä.

Muuttohaluja työn perässä työttömillä ei sen sijaan ole. Toiselle paikkakunnalle muuttohalukkaita oli vain joka viides.

Mutta varsin suuri osa työttömistä ei halua eikä hae töitä. Miksi?

"Keskeisin syy työhaluttomuuteen ja passiivisuuteen työn hakemisessa on eläkkeen odottaminen", Heikki Ervasti vastaa.

"Tässä ns. eläkeputkessa olevien työttömien ryhmässä on jo iäkkäämpiä, yli 55-vuotiaita työttömiä, jotka voivat saada työttömyyspäivärahaa työttömyyseläkeikään (60 v.) saakka. Aineistoni valossa tätä ryhmää luonnehtii heikentynyt terveys ja vähäinen koulutus. Useammalla kuin joka kolmannella eläkettä odottavalla työttömällä on jokin vakavaksi luokiteltu sairaus. Valtaosalla (87%) on korkeintaan ammattikoulutasoinen koulutus."

Ervastin mielestä on epäselvää, tulisiko tämän heikosti koulutetun, ikääntyvän ja sairaan joukon ylipäätään kuulua työttömiin, vai pitäisikö heidän eläkkeelle pääsyä helpottaa. Sen sijaan nuorten työmotivaatiota Heikki Ervasti pitää vahvana:

"Juuri nuoret kärsivät eniten taloudellisista vaikeuksista ja sen välityksellä itsetunnon laskusta ja koetun hyvinvoinnin heikkenemisestä. Varsinkin nuorista puhuttaessa vapaaehtoinen työttömyys on tässä valossa liioittelua."