Vanhusten hoitoa kauhisteltu kohta kymmenen vuotta
"Kun tänne tullaan tuskalla ja kivulla,
niin pitääkö elämän päättyäkin niin"
Suomessa on viime viikot kauhisteltu vanhusten hoidon epäkohtia. Tällä kertaa keskustelu alkoi siitä, että Tampereen Koukkuniemen vanhainkodissa on lääninhallituksen mukaan ainakin sadan hoitajan vajaus.
Ihan kuin tämä kaikki olisi käyty läpi jo monta kertaa aiemminkin, mutta mitään ei tapahdu. Tämä juttu julkaistiin Kansan Uutisissa talvella 1997 - 1998. Vanhusten ihmisarvon puutteen kauhistelun 10-vuotisjuhlia voidaan jo ryhtyä valmistelemaan.
Kai Hirvasnoro, 13.4. 2006.
Monet vanhukset kuolevat sairaaloissa kirjaimellisesti paskan keskellä. He eivät saa riittävästi ruokaa eikä juomaa.
Kovia väitteitä esittävä viiden naisen perustama kansanliike ihmisarvoisen vanhuuden puolustamiseksi on herättänyt vilkkaan keskustelun sivistysvaltion häpeäpilkusta.
Viisi vanhustenhuollon nykytasosta kauhistunutta helsinkiläisnaista alkoi viime syksynä miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Heidän mukaansa kroonikkopotilaan hoito maksaa yhteiskunnalle 13 000-18 000 markkaa kuukaudessa, mutta silti vanhukset kuolevat sairaaloissa nälkään ja janoon. He joutuvat ulostamaan vaippoihin, jotka vaihdetaan kahdesti vuorokaudessa.
Naiset päättivät perustaa kansanliikkeen, joka perisuomalaiseen tapaan kerää nimiä vetoomukseen epäkohtaa vastaan. Aluksi nimiä kertyi tuttavilta ja sukulaisilta. Ennen joulua heillä oli STAKESin pääjohtajan VappuTaipaleen tapaamisessa tukenaan 700 allekirjoitusta, ja nyt nimiä on koossa jo yli 5 000. Kiinnostus ja kauhistus vanhustenhuoltoa kohtaan kasvaa päivä päivältä.
Naiset tekevät työtään täysin vapaaehtoiselta pohjalta. Helsinkiläisistä poliittisista ryhmistä on jo tarjottu rahaa ja muuta apua, mutta sitä ei oteta vastaan.
- Sitoutumattomuus on meidän valttimme, sanoo Taru Jaakonkari.
Taru Jaakonkarin mukaan kuolevan ihmisen häpeällisen huonoa hoitoa on ympäröinyt merkillinen vaikenemisen kulttuuri, vaikka kaikki ovat sen tienneet.
- Mutta kun joku on ruvennut puhumaan tästä asiasta, niin se on aukaissut jotain patoja, koska ihmiset ovat tulleet todella innolla mukaan. Omaiset eivät asiaan uskalla puuttua, koska he pelkäävät kostoa.
Naiset saattoi yhteen sekä omakohtaiset että lähipiirin kokemukset kroonikkohoidon ongelmista.
- Minä olen omakohtaisesti kokenut, miten vanhuksia hoidetaan sairaalassa. Ei syötetä, ei juoteta. Minusta oli järkyttävää, että ruoka pantiin halvaantuneen potilaan viereen pöydälle ja ihmeteltiin sitten, ettei Kallelle maistunut ruoka tänään, kertoo Brita Heikkilä.
Naiset sanovat, että potilaille kyllä tarjotaan jokainen määrätty ateria, mutta heitä ei avusteta syömään ja juomaan. Ne, jotka eivät itse pysty ruokailemaan ovat sitten syömättä.
- Vanhuksia suoraan sanoen kuivatetaan. Ei anneta suun kautta nestettä, väittää työterveyshoitajan koulutuksen saanut Brita Heikkilä.
Miksi ihmeessä?
- Ettei tule niin paljon pissaa vaippoihin eikä ole niin paljon työtä. Ja onhan se hankalaa juottaa niitä ihmisiä, Taru Jaakonkari vastaa.
Brita Heikkilä on käynyt anonyyminä katsomassa hoidon tasoa eri laitoksissa. Kerran hän "jäi kiinni" juottamasta yhtä potilasta.
- Minulle sanottiin, ettei niitä saa syöttää ja juottaa. Ne kusee ja paskantaa, ja kuka niitä vaippoja vaihtaa. Syöttäminen olisi se hetki päivästä, jolloin olisi mahdollista ottaa lähikontakti potilaaseen, mutta se hoidetaan pikavauhdilla, jos hoidetaan ollenkaan, Brita Heikkilä valittaa.
Naisten saaman palautteen mukaan on aivan yleistä, että hoitolaitoksissa vanhusten vaipat vaihdetaan vain kaksi kertaa vuorokaudessa.
- Tämä tuntuu aivan pöyristyttävältä. Kun luoja ottaisi pois ennen kuin tuollaiseen laitokseen joutuu, puuskahtaa Taru Jaakonkari.
Mistään he eivät ole löytäneet sellaista määräystä, että vuorokaudessa saa käyttää vain kaksi vaippaa potilasta kohden. Tämä on vain muodostunut käytännöksi läpi maan.
- Maakunnasta tuli kyllä yhdestä laitoksesta sellaista palautetta, että meillä olisi aikaa vaihtaa vaippoja, mutta kun on se määräys.
Brita Heikkilän mukaan järkyttävää on myös se vauhti, jolla liikuntakykyisetkin vanhukset laitostuvat.
- Se ei ole kuin kaksi viikkoa, kun he ovat aivan pölkkyinä sängyissä. Potilaat laitostetaan helppohoitoisiksi lääkkeillä.
- Yksikin hoitaja kehotti miettimään sitä, että kun osastolle tuodaan hirvittävän levoton dementikko, ja hänellä on kymmenen potilasta, niin se on pakko hiljentää sänkyyn. Muuten hän karkaa ja häntä etsitään poliisien kanssa, Taru Jaakonkari kertoo ja myöntää, että hoitajat ovat tällaisissa tilanteissa kahden tulen välissä.
Jaakonkari ja Heikkilä kertovat saavansa yllättävän paljon palautetta myös hoitajilta. Aluksi he epäilivät hoitohenkilökunnan loukkaantuvan rajuista väitteistä, mutta niin ei ole käynyt ainakaan laajasti.
- Tietysti he painottvat vähän eri asioita, että pitää olla lisää rahaa ja sitä ja tätä. Me emme ensisijaisesti painota sitä, vaan meistä kroonikkohoito on kallista ja sillä rahalla voitaisiin varmasti tehdä paremmin, sanoo Taru Jaakonkari.
Mutta hän on sitä mieltä, ettei kaikki ole kiinni vain rahasta.
- Tässä yhteiskunnassa on tapahtunut ihmeellinen asennemuutos sillä lailla, että työnsä tehnyt ja lapsensa kasvattanut vanha ihminen saa mennä. On parempi, että se kuolee. On kauhean kiusallista, että ne perkeleet vaan elää ja niistä pitää pitää huolta.
Jaakonkarin mielestä vanhuksiin pitäisi kuitenkin asennoitua niin, että he ovat eläneet arvokkaan elämän ja heidän tekemäänsä työtä olisi kunnioitettava.
- Silloin hoito muuttuisi väkisinkin, kun asenne olisi toinen.
- Tällä hetkellä laitoksissa olevat ihmiset ovat rakentaneet tämän maan. Eivät he ole saaneet mitään sosiaalietuuksia ja pentunsa he ovat kasvattaneet omilla rahoillaan. Nyt kun he tarvitsevat toisten apua, niin me ollaan niin kovasydämisiä, että ajatellaan ihan kollektiivisesti, että voi saatana, mikä kiusa. Kun riesa heistä olisi pois, me päästäisiin taas keskittymään rahantekoon.
niin pitääkö elämän päättyäkin niin"
Suomessa on viime viikot kauhisteltu vanhusten hoidon epäkohtia. Tällä kertaa keskustelu alkoi siitä, että Tampereen Koukkuniemen vanhainkodissa on lääninhallituksen mukaan ainakin sadan hoitajan vajaus.
Ihan kuin tämä kaikki olisi käyty läpi jo monta kertaa aiemminkin, mutta mitään ei tapahdu. Tämä juttu julkaistiin Kansan Uutisissa talvella 1997 - 1998. Vanhusten ihmisarvon puutteen kauhistelun 10-vuotisjuhlia voidaan jo ryhtyä valmistelemaan.
Kai Hirvasnoro, 13.4. 2006.
Monet vanhukset kuolevat sairaaloissa kirjaimellisesti paskan keskellä. He eivät saa riittävästi ruokaa eikä juomaa.
Kovia väitteitä esittävä viiden naisen perustama kansanliike ihmisarvoisen vanhuuden puolustamiseksi on herättänyt vilkkaan keskustelun sivistysvaltion häpeäpilkusta.
Viisi vanhustenhuollon nykytasosta kauhistunutta helsinkiläisnaista alkoi viime syksynä miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Heidän mukaansa kroonikkopotilaan hoito maksaa yhteiskunnalle 13 000-18 000 markkaa kuukaudessa, mutta silti vanhukset kuolevat sairaaloissa nälkään ja janoon. He joutuvat ulostamaan vaippoihin, jotka vaihdetaan kahdesti vuorokaudessa.
Naiset päättivät perustaa kansanliikkeen, joka perisuomalaiseen tapaan kerää nimiä vetoomukseen epäkohtaa vastaan. Aluksi nimiä kertyi tuttavilta ja sukulaisilta. Ennen joulua heillä oli STAKESin pääjohtajan VappuTaipaleen tapaamisessa tukenaan 700 allekirjoitusta, ja nyt nimiä on koossa jo yli 5 000. Kiinnostus ja kauhistus vanhustenhuoltoa kohtaan kasvaa päivä päivältä.
Naiset tekevät työtään täysin vapaaehtoiselta pohjalta. Helsinkiläisistä poliittisista ryhmistä on jo tarjottu rahaa ja muuta apua, mutta sitä ei oteta vastaan.
- Sitoutumattomuus on meidän valttimme, sanoo Taru Jaakonkari.
Taru Jaakonkarin mukaan kuolevan ihmisen häpeällisen huonoa hoitoa on ympäröinyt merkillinen vaikenemisen kulttuuri, vaikka kaikki ovat sen tienneet.
- Mutta kun joku on ruvennut puhumaan tästä asiasta, niin se on aukaissut jotain patoja, koska ihmiset ovat tulleet todella innolla mukaan. Omaiset eivät asiaan uskalla puuttua, koska he pelkäävät kostoa.
Naiset saattoi yhteen sekä omakohtaiset että lähipiirin kokemukset kroonikkohoidon ongelmista.
- Minä olen omakohtaisesti kokenut, miten vanhuksia hoidetaan sairaalassa. Ei syötetä, ei juoteta. Minusta oli järkyttävää, että ruoka pantiin halvaantuneen potilaan viereen pöydälle ja ihmeteltiin sitten, ettei Kallelle maistunut ruoka tänään, kertoo Brita Heikkilä.
Naiset sanovat, että potilaille kyllä tarjotaan jokainen määrätty ateria, mutta heitä ei avusteta syömään ja juomaan. Ne, jotka eivät itse pysty ruokailemaan ovat sitten syömättä.
- Vanhuksia suoraan sanoen kuivatetaan. Ei anneta suun kautta nestettä, väittää työterveyshoitajan koulutuksen saanut Brita Heikkilä.
Miksi ihmeessä?
- Ettei tule niin paljon pissaa vaippoihin eikä ole niin paljon työtä. Ja onhan se hankalaa juottaa niitä ihmisiä, Taru Jaakonkari vastaa.
Brita Heikkilä on käynyt anonyyminä katsomassa hoidon tasoa eri laitoksissa. Kerran hän "jäi kiinni" juottamasta yhtä potilasta.
- Minulle sanottiin, ettei niitä saa syöttää ja juottaa. Ne kusee ja paskantaa, ja kuka niitä vaippoja vaihtaa. Syöttäminen olisi se hetki päivästä, jolloin olisi mahdollista ottaa lähikontakti potilaaseen, mutta se hoidetaan pikavauhdilla, jos hoidetaan ollenkaan, Brita Heikkilä valittaa.
Naisten saaman palautteen mukaan on aivan yleistä, että hoitolaitoksissa vanhusten vaipat vaihdetaan vain kaksi kertaa vuorokaudessa.
- Tämä tuntuu aivan pöyristyttävältä. Kun luoja ottaisi pois ennen kuin tuollaiseen laitokseen joutuu, puuskahtaa Taru Jaakonkari.
Mistään he eivät ole löytäneet sellaista määräystä, että vuorokaudessa saa käyttää vain kaksi vaippaa potilasta kohden. Tämä on vain muodostunut käytännöksi läpi maan.
- Maakunnasta tuli kyllä yhdestä laitoksesta sellaista palautetta, että meillä olisi aikaa vaihtaa vaippoja, mutta kun on se määräys.
Brita Heikkilän mukaan järkyttävää on myös se vauhti, jolla liikuntakykyisetkin vanhukset laitostuvat.
- Se ei ole kuin kaksi viikkoa, kun he ovat aivan pölkkyinä sängyissä. Potilaat laitostetaan helppohoitoisiksi lääkkeillä.
- Yksikin hoitaja kehotti miettimään sitä, että kun osastolle tuodaan hirvittävän levoton dementikko, ja hänellä on kymmenen potilasta, niin se on pakko hiljentää sänkyyn. Muuten hän karkaa ja häntä etsitään poliisien kanssa, Taru Jaakonkari kertoo ja myöntää, että hoitajat ovat tällaisissa tilanteissa kahden tulen välissä.
Jaakonkari ja Heikkilä kertovat saavansa yllättävän paljon palautetta myös hoitajilta. Aluksi he epäilivät hoitohenkilökunnan loukkaantuvan rajuista väitteistä, mutta niin ei ole käynyt ainakaan laajasti.
- Tietysti he painottvat vähän eri asioita, että pitää olla lisää rahaa ja sitä ja tätä. Me emme ensisijaisesti painota sitä, vaan meistä kroonikkohoito on kallista ja sillä rahalla voitaisiin varmasti tehdä paremmin, sanoo Taru Jaakonkari.
Mutta hän on sitä mieltä, ettei kaikki ole kiinni vain rahasta.
- Tässä yhteiskunnassa on tapahtunut ihmeellinen asennemuutos sillä lailla, että työnsä tehnyt ja lapsensa kasvattanut vanha ihminen saa mennä. On parempi, että se kuolee. On kauhean kiusallista, että ne perkeleet vaan elää ja niistä pitää pitää huolta.
Jaakonkarin mielestä vanhuksiin pitäisi kuitenkin asennoitua niin, että he ovat eläneet arvokkaan elämän ja heidän tekemäänsä työtä olisi kunnioitettava.
- Silloin hoito muuttuisi väkisinkin, kun asenne olisi toinen.
- Tällä hetkellä laitoksissa olevat ihmiset ovat rakentaneet tämän maan. Eivät he ole saaneet mitään sosiaalietuuksia ja pentunsa he ovat kasvattaneet omilla rahoillaan. Nyt kun he tarvitsevat toisten apua, niin me ollaan niin kovasydämisiä, että ajatellaan ihan kollektiivisesti, että voi saatana, mikä kiusa. Kun riesa heistä olisi pois, me päästäisiin taas keskittymään rahantekoon.
posted by Kai Hirvasnoro at 5:42 ip.
6 Comments:
Törkeetä tekstiä. Tulee aivan paha olo kun lukee tota paskaa. Kiitos vain, Brita Heikkilän ja Taru Jaakonkarin näkemyksestä hoitoalan ihmisiä kohtaan.
Tuo nuoden näkemys perustuu muutamaan henkilökohtaiseen kokemukseen. Ja mitä tuohon 7000 allekirjoittaneeseen tulee, niin voisin itsekin allekirjoittaa. Jos sillä saisi vanhustenhuollolle rahaa.
Vika löytyy kyllä tuolta ylemmältä tasolta, päättäjistä.
Itsekin nuorempana ihmettelin, että onpa kurja kun vanhus makaa samassa vaipassa koko päivän. Mutta sitten valaistiin siinä, että ne on niin imukykyisiä - eikä niitä oikeasti tarvi kuin kaksi päivässä. Paska on eri asia,
siksi vuodeosastoilla tehdään säännöllisin väliajoin kiertoja ja vaihdetaan paskat pois.
Olisi aika tehokasta kusta itse molicareen koko pitkän päivän? Ja vasta sen perusteella tehdä omat johtopäätöksensä.
Kyllä syötetään. Istutaan äärelle ja syödään, koitetaan ainakin, vaikka vanhus purisi huulensa yhteen ja sylkisi pillerit maahan.. Syödään sitten seuraavalla ruualla paremmin.
Ehkä omaiset voisi tulla ruokailujen aikaan syöttämään omaa äitiään?! Miksi ei? Sehän olisi aitoa välittämistä.
Turha valittaa. Hoitohenkilökunta on täysin väärin mitoitettu joka puolella suomea. Mutta takuulla kukaan ei jää ilman ruokaa tuon takia. Se ruokailu vain tapahuu ripeään tahtiin.
Hyvä aihe, mutta tuollainen yleistäminen ja paskapuhe ei auta.
Pidän vanhuksista, en muuten tekisi tätä työtä.
Kiitos hyvästä näkökulmasta, Anonymous. Mutta huomasitko jutun pointin? Teksti on noin kahdeksan vuotta vanha, mutta sen ydin on edelleen ajankohtainen. Päättäjät eivät juuri arvosta vanhuksia.
Kuivaaminen on melko vaivaton ja eettisesti salonkikelpoinen tapa tappaa vanhus, sillä kuivuminen aiheuttaa vanhuksessa lähinnä oireita, joita on totuttu näkemään vanhuksissa, ensin laihtumista ja lisääntyvää sekavuutta ja kun aivot ovat kuivuuden vuoksi sopivasti vaurioituneet, katoaa nälän tunne.
mm. Tuttavaperheessä mummo mursi jalkansa. Ennen jalan murtumista pelasi canastaa ja lähetti tekstareita. 4 viikkoa sairaalassa ja mummo oli tuli takaisin dementikkona.
Joo, hoksasin tosiaan tuon tekstin olevan kymmenisen vuotta sitten julkaistu. Sori siitä.. Itse en kymmenen vuotta sitten tiennyt tulevaa ammattiani vanhusten parissa.
Tulee muistaa, että on meitä aidosti kiinnostuneitakin hoitajia. Ja joo edelliseen kommenttiin, on totta, että vuodeosastolla kunto menee auttamatta alas päin. Ei yksinkertaisesti riitä aikaa kuntouttamiseen ja virikkeiden järjestämiseen, ja koska lähtökohdat on jo "masentavat" kun vieressä makaa langanlaihoja, puhumattomia ja kankeita vanhuksia. Sellasta se vanhuus on.. Ei niitä veden puutteeseen kuivateta, nykyaikana tuo kaikki näyttää vain niin raadolliselle - kun keinotekoisesti lääkkeillä pidetään ihmishenkeä yllä.
Ja aika nopeaa tulisi vuodeosastopaikkoja jos vanhuksilta lopetettaisiin lääkkeet.. Mikä sitten on oikea ratkaisu, sitä en tiedä.
Mutta vielä nykypäivänä ihminen hoitaa vanhan ihmisen. Mitenkähän asian laita on esimerkiksi 50 vuoden päästä?
Jep.
Ei mitään soria, nostit ihan oikean asian esiin.
Saa nähdä, auttaako tämä uusin vanhus-vetoomus yhtään enempää asiaa. Ainakin se sai valtavasti julkisuutta, mutta niin sai aikanaan Jaakonkarin ja Heikkilänkin liike.
10 vuotta... tosiaan, sen verran on siitä, kun isoäitini kuoli, ja sama kritiikki päti silloin kuin nyt. Onneksi hän sai olla lähes loppuun saakka kotona.
Olen lukenut jonkun artikkelin myös siitä, että on tavallista, että lääkärit eivät ymmärrä, kuinka eri tavoin vanhuksen elimistö voi reagoida lääkkeisiin verrattuna nuorempiin. Jutusta sai sen kuvan, että näin olisi usein myös niiden parissa, jotka hoitavat lähinnä vanhuksia, puhumattakaan sitten terveyskeskuslääkäreistä. Määrätään liian suuria annoksia ja liian monia lääkkeitä kerrallaan - vanhuksen elimistön kannalta siis, muutama vuosikymmen nuoremmalla samat annokset voisivat olla ok.
Kyllä sillä lailla sitten saadaankin laitoshoitoa tarvitsevia potilaita! Yksikin lääke lisää voi tehdä vanhuksesta sekavan. Todennäköisempää, kuin että vanhus on lääkkeiden takia ikäänkuin jatkoajalla ja siksi huonokuntoinen, on että hän olisi vähemmillä lääkkeillä parempikuntoinen.
On totuttu siihen, että vanhana jossain vaiheessa "pää ei enää toimi". Siksi tällaisiin lääkkeiden sivuvaikutuksiin ei vanhuksilla reagoida riittävän helposti. Poissa ovat tosiaankin vanhukset, jotka aikoinaan tuvan nurkasta lausuivat teräviä kommentteja muun väen tekemisiin...
Ensimmäisenä tarvittaisiin yleinen asennemuutos. Muuten ei hoitajilta lopu ylenmääräinen kiire. Ja yleisesti pitäisi lakata hyväksymästä, että sekavuus ym. väistämättä kuuluvat vanhuuteen. Ylipäätään - pitäisi lakata alistumasta. Ehkä niin kävisikin, jos työiän ohittaneita ja heidän kokemuksiaan vielä pidettäisiin tärkeinä?
Lähetä kommentti
<< Home