Intiaanisotien perinne jatkuu Yhdysvaltain politiikassa

Ratsuväki tuhoaa tällä
kertaa terroristit

(Kansan Uutisten Viikkolehti 31.3. 2006)

Sivistynyt maailma vastaan villit. Hyökkääjän moderni teknologia vastaan alkeelliset aseet. Taisteluja siellä täällä ilman selvää rintamaa. Puhutaanko nyt terrorismin vastaisesta sodasta vai intiaanisodista?

KAI HIRVASNORO

Yhdysvaltoja johtavat miehet, joiden lapsuudessa 1940- ja 1950-luvuilla aurinko paistoi aina. Miehet olivat miehiä ja äidit laittoivat kotona ruokaa. Viihde – lähinnä elokuvat ja sarjakuvat – kertoivat kansakunnan kunniakkaasta menneisyydestä, jossa keskeisellä sijalla oli ”villin” lännen kesyttäminen. Sam Peckinpahin ongelmalänkkäreihin oli vielä aikaa eikä mestari John Fordkaan ollut pyytänyt intiaaneilta anteeksi. Viihteessä oli ihan luonnollista, että suuri valkoinen mies valtaa hedelmällisen maan ja kesyttää sivistymättömät alkuasukkaat.

Yhdysvalloissa kutsutaan halveksuen kanahaukoiksi niitä Bushin hallinnon miehiä, jotka mielellään lähettävät toisten lapsia sotimaan, mutta joilta itseltään puuttuu sotakokemus. Heidän oma kokemuksensa sodasta rajoittuu siihen, että valkokankaalla ratsuväki saapui aina paikalle viime hetkellä.

Voivatko lapsuuden kokemukset vaikuttaa edelleen näiden miesten alitajunnassa? Näkevätkö he Amerikan roolin maailmassa sen kuvan läpi, mitä he nuorina kokivat elokuvissa? Siksikö George W. Bush viittasi ”elävänä tai kuolleena” -etsintäkuulutukseen julistaessaan sodan terrorismia vastaan ja sanoessaan haluavansa Osama bin Ladenin?

Voivat, väittää entinen Yhdysvaltain ulkomaantiedustelun asiamies John Brown. Hän erosi tehtävästään Irakin sodan takia ja vetää nyt hämmentäviä johtopäätöksiä terrorismin vastaisesta sodasta kirjoituksessaan, joka on julkaistu Mother Jones -aikakauslehdessä. Sen mukaan Yhdysvaltain nykyhallinto on siirtänyt intiaanisodat, tai niistä itselleen luomansa kuvan, 21. vuosisadalle globaalilla tasolla.

Perusteluiksi John Brown esittää kymmenen näkökohtaa.

Inkkareita
siellä täällä

1. Uuskonservatiivien ideologit puhuvat itse intiaanivertauksin nykyisestä tilanteesta.

Esimerkiksi oikeistolainen kirjoittaja Robert Kaplan jopa otsikoi Wall Street Journalin artikkelinsa nimellä Intiaanien maa. Siinä hän toteaa totuuden terrorismin vastaisesta sodasta olevan juuri sen, että Amerikan armeija on palannut takaisin intiaanisotien päiviin.

Laajasti maailman kriisipesäkkeitä kiertänyt Kaplan kertoo uudessa kirjassaan kuulleensa sotilailta toivotuksen ”tervetuloa inkkareiden maahan” Kolumbiasta Filippiineille ja Afganistanista Irakiin. ”Sota terrorismia vastaan on tosiaan rajaseudun kesyttämistä”, hän ihastelee.

2. Terrorismin vastaisessa sodassa ja intiaanisodissa lähtökohta on sama: Me hyökätyt vastaan ne hyökkääjät.

Asetelma on painunut amerikkalaisten alitajuntaan ainakin 1600-luvulta asti, jolloin 347 uudisasukasta kuoli intiaanien järjestämässä verilöylyssä Virginiassa. Siitä lähtien Euroopasta tulleet siirtolaiset ja heidän johtajansa näkivät intiaanit vihollisina, jotka hyökkäävät heidän kimppuunsa, jotka ovat raakalaisia ja joiden kanssa yhteiselo on mahdotonta. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessakin puhutaan säälimättömistä intiaani-raakalaisista.

John Brown huomauttaa, että me vastaan ne on jokaisen sodan perusasetelma, mutta tässä yhteydessä taistelu ”sivistyneen maailman” ja ”globaalin jihadin” välillä muistuttaa suuresti intiaanisotien aikaista asetelmaa.

Primitiiveille voi
opettaa järkeä

3. Terrorismin vastainen sota perustuu ennalta ehkäisevän iskun ideaan. Isketään niitä vastaan ennen kuin ne iskevät meitä vastaan.

Näin tekivät amerikkalaiset myös intiaanisodissa. John Brown viittaa professori Jack D. Forbesin kirjoitukseen vuodelta 2003, jossa tämä toteaa intiaanisotien leimaavan Bushin doktriinia. Forbes muistutti presidentti Thomas Jeffersonin määränneen puhdistamaan Illinoisin ja Indianan alueet intiaaneista kuultuaan, että shawnee-heimon päällikkö Tecumseh oli liikekannalla.

4. Amerikkalaisessa keskivertoajattelussa viholliset koetaan kaikilta osin muukalaisiksi ja vieraiksi. Silti ajatellaan, että nämä primitiiviset ihmiset voidaan sivistää ja muuttaa harmittomiksi viemällä heille koulutusta ja demokratiaa.

Myös monet uudisasukkaat ajattelivat, että ”villit” voidaan muuttaa moraalisesti oikeassa oleviksi kristityiksi. Entiset viholliset voidaan amerikkalaistaa eikä heistä sen jälkeen enää ole vaaraa. He päinvastoin voivat auttaa jäljelle jääneiden pahantekijöiden tuhoamisessa.

5. Sota terrorismia vastaan tapahtuu kaukomaiden lisäksi myös kotona. Kotimaisia vihollisia vastaan taistellaan patrioottilakien kaltaisilla kansalaisoikeuksien rajoituksilla.

Intiaanisodatkin käytiin sisäistä vihollista vastaan ja oman armeijan voimin. ”Halukkaiden koalitiosta” huolimatta terrorismisotaa käydään käytännössä amerikkalaisin asein Yhdysvaltain armeijan voimin.

Reservaatteja
suojapaikoiksi

6. Yhdysvaltain lähimpiin liittolaisiin kuuluva Israel on valloittanut arabialueita samalla tavalla kuin Amerikan pioneerit eivät antaneet intiaanien pysäyttää mantereen valloitusta. Yhdysvaltain sotilaallisella ja taloudellisella tuella Israel on toteuttanut pioneerien ajatusta siitä, että kaikki minkä voimme kahmaista, kuuluu meille.

7. Terrorismin vastaisen sodan päänäyttämöt ovat tähän mennessä olleet Afganistan ja Irak. Niille on sotien jälkeen varattu sama asema kuin intiaaneille reservaateissaan. Kummankin maan poliittiset rakenteet pysyvät hauraina vielä pitkään ja niiden rauha on amerikkalaisten perustamien linnoitusten varassa ihan niin kuin rauhattomilla rajaseuduilla aikoinaan. Miehittäjät hyödyntävät valvomansa alueen luonnonvarat.

8. Kummassakin sodassa Yhdysvallat on käyttänyt ”primitiiviseen” vastustajaan nähden ylivoimaista sotilasteknologiaa, apinoinut kapinallisten metodeja ja usuttanut heimoja toistensa kimppuun. Normaalit sodankäynnin säännöt on hylätty, koska vihollinen on kuitenkin paha ja sivistymätön. Kummassakin sodassa on turvauduttu myös kidutukseen.

Pitkiä olivat
intiaanisodatkin

9. Kummatkin sodat ovat hyvin pitkiä. Intiaanisotia käytiin 1600-luvulta 1800-luvun lopulle asti. Nyt Yhdysvallat on juuri ilmoittanut, että terrorismin vastainen sota jatkuu Pitkänä sotana ilman näkymää sen päättymisestä.

Kummassakin sodassa on taisteluja ja suvantovaiheita eivätkä taistelut osu mihinkään tiettyyn keskipisteeseen, vaan niitä käydään poikkeuksellisen laajalla alueella.

10. Kummankin sodan kohteet kokevat sen ulkopuolisena hyökkäyksenä, jonka tarkoitus on ottaa haltuun maa ja sen rikkaudet. Yhdysvalloissa monet katsovat, että kummassakin sodassa jumalan valittu kansa ajaa oikeutetusti asiaansa.

Ero on siinä, että asenteet alkuperäisiä amerikkalaisia kohtaan ovat vuosikymmenten mittaan muuttuneet sympaattisemmiksi. Terrorismisodan vihollisia kohtaan asenteet eivät muutu vielä pitkään aikaan, koska äänestäjiä nimenomaan manipuloidaan terrorismilla pelottelulla.