Käynnistikö Hrustshev Neuvostoliiton tuhon?

(Kansan Uutisten Viikkolehti 3.3. 2006)

Viime lauantaina tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun NKP:n pääsihteeri Nikita Hrustshev pudotti todellisen pommin 20. edustajakokouksen päätteeksi. Stalin, Isä Aurinkoinen, olikin ollut verinen hirmuvaltias. Nyt monet historioitsijat ovat arvioineet Hrustshevin puheen olleen ensimmäinen lenkki ketjussa, jonka toisessa päässä oli Neuvostoliiton lopullinen luhistuminen.

KAI HIRVASNORO

Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen 20. edustajakokous oli viimeistä silausta vaille valmis 25. helmikuuta 1956. Lähes kaksi viikkoa jatkuneesta kokouksesta oli jäljellä enää pääsihteeri Nikita Hrustshevin puhe, jota ei ollut merkitty ohjelmaan.

Monet historioitsijat arvioivat, että tuon puheen päätepiste pantiin paikalleen vasta 35 vuotta myöhemmin, jolloin koko Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Nikita Hrustshevin salainen Stalinin rikokset paljastanut puhe laittoi liikkeelle prosesseja, joista jättiläisvaltio ei koskaan toipunut, vaikka Hrustshev itse syrjäytettiin muutama vuosi myöhemmin.


Nikita Hrustshevin puheen vaikutusta siihen täysin valmistautumattomille puoluekokousedustajille on jälkeenpäin kuvailtu värikkäästi. Jotkut pyörtyivät, toiset pitelivät epätoivoon vajonneina päätään. Ainakin kahden kokousedustajan on kerrottu tehneen muutaman viikon kuluessa itsemurhan. Puhetta ei julkaistu Neuvostoliitossa ennen kuin 1980-luvun lopulla. Se kuitenkin luettiin puolueen jäsenille tehtaissa, toimistoissa ja oppilaitoksissa. Stalingradissa kuulijat raivostuivat mestarinsa häpäisemisestä ja useita ihmisiä kuoli seuranneissa mellakoissa. Gruusiasta Moskovaan matkanneen junan ikkunat kivitettiin rikki.

Nikita Hrustshevin nelituntinen puhe olikin tylyä kuultavaa. Vain kolme vuotta aiemmin kuollut suuri Neuvostoliiton sankari olikin ollut itsevaltainen tyranni, joka häikäilemättä raivasi tieltään kaikki vastustajinaan pitämänsä toverit. Stalin oli teloituttanut vuosina 1937 ja 1938 ”kansanvihollisina” keskuskomitean 139 jäsenestä 98, Nikita Hrustshev kertoi 1 400 kokousedustajalle.

Moraalinen teko vai
valtataistelun osa?

Viime lauantaina kuuluisasta ”salaisesta” puheesta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Paitsi puheen vaikutuksia, historioitsijat ovat viime päivinä arvioineet myös sen motiiveja. Miksi Nikita Hrustshev sanoi sen, mitä sanoi.

Aiemmin tekoa on kiitelty suorasanaiseksi ja rohkeaksi yritykseksi tehdä lopullinen pesäero stalinismiin ja uudistaa Neuvostoliittoa. Nyt on arvioitu Hrustshevin myös kiillottaneen omaa kilpeään NKP:n sisäisessä valtataistelussa. Stalinin puhdistuksiin ja terroriin täysillä osallistunut Hrustshev vieritti kaiken vastuun entiselle päämiehelleen, katsoo Venäjän tiedeakatemian tutkija Juri Zukov. Hän on tutustunut vasta avattuihin arkistoihin Nikita Hrustshevin omasta urasta Stalinin palveluksessa.

Guardian-lehdessä Zukov kertoi, että noustessaan Ukrainan puoluejohtajaksi vuonna 1938 Nikita Hrustshev pyysi Moskovasta lupaa tappaa ja vangita 30 000 ihmistä. Intellektuellien ja muiden vihollisten puhdistukset alkoivat pian sen jälkeen. Jo vuotta aiemmin Moskovan puoluejohtajana Hrustshev oli lähettänyt 8 500 ”petturia” ammuttaviksi ja 33 000 vankileireille.

Samalla tavalla puheen motiivia arvioi myös useita kirjoja Neuvostoliiton historiasta kirjoittanut Robert Conquest Los Angeles Timesissa. Puhe oli Nikita Hrustshevin hyökkäys kilpailijoitaan vastaan politbyroossa.

– Se palveli hänen tarkoitustaan antaa ilmi valikoidusti Neuvostoliiton menneisyyttä, syyttää siitä turvallisesti kuollutta Stalinia ja sotkea mukaan joitakin eloonjääneitä kilpailijoita.

Historioitsija, neuvostoaikainen toisinajattelija Roy Medvedev antoi intialaisessa Financial Express -lehdessä Hrustsheville puhtaammat paperit.

Kyllä, Nikita Hrustshev oli mukana Stalinin terrorissa.

Mutta ei. Hänkään ei tiennyt, mitä kokonaisuudessa oli tekeillä. Stalinistinen hallinto perustui täydelliselle salailulle. Vain pääsihteeri tunsi kokonaisuudet.

– Terrori ei ollutkaan Stalinin vallan perusta, vaan hänen monopolinsa tietoon. Nikita Hrustshev esimerkiksi oli tyrmistynyt, kun hänelle selvisi, että 70 prosenttia puolueen jäsenistä oli tuhottu, Medvedev sanoi.

Siitä alkoi iso ja
säännöllinen rytinä

Nikita Hrustshevin puhetta seurasi Neuvostoliitossa ns. suojasää. Tuhansia vankeja vapautettiin ja heidän kunniansa palautettiin. Lehdistö sai hieman vapauksia ja ovia ulkomaille availtiin.
Mutta muissa sosialistisissa maissa puhe oli dynamiittia, kun se vähitellen tuli julkisuuteen. Puolassa Poznanissa suuri lakkoliike murskattiin kesäkuussa, hintana 53 kuollutta. Lokakuussa Neuvostoliitto murskasi Unkarin kansannousun ja 20 000 ihmistä.

Ja samaan ketjuun monet historioitsijat asettavat myös Prahan 1968, Puolan Solidaarisuus-liikkeen 1980 ja lopulta Neuvostoliiton luhistumisen 1991. 11-12 vuoden väliajoin rytisi ja kovaa.
Nikita Hrustshevin lapsenlapsen lapsi Nina Hrustsheva kirjoitti Los Angeles Timesissa puheen merkityksen olleen siinä, että ensi kertaa tunnustettiin kommunismin ja kommunistijohtajienkin tekevän virheitä. Hrustshevan mielestä hänen isoisoisänsä puhe oli Neuvostoliitto-Venäjän viime vuosisadan kolmanneksi tärkein tapahtuma lokakuun vallankumouksen ja natsi-Saksasta saavutetun voiton jälkeen. Puhe merkitsi Neuvostoliiton lopun alkua.

Myös Nikita Hrustshevin elämänkerran toissa vuonna julkaissut William Taubman kuuluu niihin, joiden mielestä puhe käynnisti prosessin, joka kulminoitui vasta vuonna 1991 Neuvostoliiton hajoamiseen. Tämä ei suinkaan ollut pääsihteerin tarkoitus, vaan päinvastoin vahvistaa kommunismia ja omaa asemaansa. Kumpikin päämäärä meni totaalisesti pieleen.

– Nikita Hrustshevin puhe ei muuttanut maata niin kuin hän oli tarkoittanut. Mutta se merkitsi valtavaa muutosta hänessä itsessään. Toisin kuin useimmat toverinsa Stalinin sisäpiirissä, Nikita Hrustshev onnistui säilyttämään inhimillisyytensä. Hän ei ikinä antanut Stalinille anteeksi joutumistaan osalliseksi hirveisiin rikoksiin. Osittain salaista puhetta motivoi juuri hänen oma syyllisyyden tunteensa, Taubman kirjoitti New York Timesissa.

Robert Conquest huomautti, että puheella oli valtava vaikutus myös lännessä, kun se julkaistiin kokonaan kesäkuussa 1956 englantilaisessa The Observer -lehdessä. Kylmän sodan aikana lännessä oli toki julkaistu paljon ensikäden kuvauksia Stalinin vainoista, mutta monet intellektuellit olivat siihen asti kieltäytyneet uskomasta.

Täysi yllätys
myös tyttärelle

Mutta välittömästi helmikuussa 1956 puheesta eivät tienneet kuin ne 1 400 tyrmistynyttä puoluekokousedustajaa. Ja sen jälkeen vähitellen muutkin aktiivikommunistit, joille puhe luettiin erikseen painetusta kirjasesta, joka sen jälkeen otettiin takaisin parempaan talteen. Puhe oli niin salainen, ettei siitä tiennyt etukäteen edes hänen tyttärensä, nyt 76-vuotias Rada Adshubei. Hänkin kuuli asiasta vasta, kun puoluevirkailija kävi lukemassa puheen Moskovan yliopiston biologian laitoksen opiskelijoille kaksi viikkoa myöhemmin.

Moscow Times -lehdessä viikko sitten Adshubei ei pitänyt tätä mitenkään kummallisena.

– Hän oli Stalinin koulun käynyt valtiomies. Hän ei koskaan puhunut perheelle salaisista asioista ja se oli salainen puhe, Adshubei luonnehti isäänsä.

Kun puhe oli luettu, siitä ei keskusteltu yliopistossa. Niin oli käynyt myös itse puoluekokouksessa. Kuulijat jätettiin hämmennyksen valtaan.

– Stalin oli meidän jumalamme, tsaarimme, sankarimme ja kaikkea muuta. Ei ollut helppoa kuulla totuutta, Rada Adshubei myönsi.

Samassa lehdessä Juri Levada, entinen mielipidetutkimuslaitos VTsIOM:n johtaja kertoi työskennelleensä tiedelehden toimittajana vuonna 1956. Toimitus, samoin kuin koko Neuvostoliitto, oli hänen mukaansa täynnä huhuja Nikita Hrustshevin puheesta, mutta heillekin totuus paljastui vasta maaliskuussa. Levada luki puheen työtovereilleen kirjasesta, jonka puoluevirkailija vei sen jälkeen mennessään.

Levadan mukaan Hrustshev piti tarkkaan huolen siitä, ettei hän puheessaan analysoinut stalinismiin johtaneita syitä eikä halunnut keskustelua aiheesta. Esiin ei saanut nousta mitään, mikä kyseenalaistaisi itse puolueen johtavan roolin yhteiskunnassa.

Juri Levadan mielestä stalinismin tilinpäätös on Venäjällä edelleen kesken.

– Siksi olemme jumissa ja jopa kääntymässä takaisin. On käynnissä yritys toistaa, tai ainakin imitoida Stalinin hallintoa.

Patsaat nurin
vasta 1961

Roy Medvedev johti moskovalaista koulua vuonna 1956. Hän kuuli puheesta, kun se luettiin alueen puolueen ja Komsomolin jäsenille sekä kolhoosien ja sovhoosien johtajille. Kuulijoina oli sekä niitä, jotka olivat taistelleet sodassa natseja vastaan ja jumaloivat Stalinia että niitä, joiden vanhemmat oli tapettu vankileireillä. Medvedev kuului jälkimmäisiin.

Medvedevinkään muistin mukaan asiaa ei sen jälkeen käsitelty mitenkään. Lehdistö ei kirjoittanut puheesta ja televisiota ei ollut edes olemassa. Vankileireiltä vapautetut saapuivat kotiseuduilleen kaikessa hiljaisuudessa. Heidän puoluejäsenyytensä palautettiin ja he saivat uudet työpaikat. Mutta heitä oli kielletty puhumasta kokemistaan kauheuksista.

Hiljaisuutta kesti vuoteen 1961, jolloin Nikita Hrustshev salli uusia paljastuksia Stalinin rikoksista. Vasta silloin niistä käytiin laajempi keskustelu ja vasta silloin Stalinin ruumis poistettiin Punaisen torin mausoleumista, Stalinin muistomerkkejä poistettiin ja Stalingradin nimi muutettiin Volgogradiksi.

Mutta nyt heiluri näyttää liikkuvan taas toiseen suuntaan. Venäjällä tehtyjen mielipidemittausten mukaan maan entisistä johtajista Nikita Hrustshev on kolmanneksi vihatuin. Hänen edellään ovat vain Mihail Gorbatshov ja Boris Jeltsin.

Stalinista sitä vastoin on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ilmestynyt 200 kirjaa ja elokuvaa. 18 prosenttia venäläisistä pitää häntä maan parhaana johtajana vuoden 1917 jälkeen ja lähes 50 prosenttia näkee Stalinin roolin myönteisenä. Mielipidemittauksissa näkyy, että erityisesti Venäjän suuruuden aikaa kaipaavat nationalistiset nuoret ihailevat Stalinia.

Ensi toukokuussa Venäjällä avataan ensimmäinen Stalin-museo puoleen vuosisataan. Hankkeen takana ovat hänen lapsenlapsensa ja museo avataan Volgogradiin, entiseen Stalingradiin.

Venäjän kommunistien nykyinen johtaja Gennadi Zjuganov sanoi uutistoimisto Interfaxin haastattelussa, että Nikita Hrustshevin puheesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä.