Afrikka odottaa EU:n taistelujoukkoja

(Kansan Uutisten Viikkolehti 17.3. 2006)

EU:n taistelujoukkojen ensimmäinen osoite ensi vuonna on hyvin todennäköisesti Afrikassa. Maanosassa riittää kriisejä ja katastrofeja, jotka eivät kiinnosta Irakin suossa tarpovaa Yhdysvaltoja. EU on sen sijaan jo kokeillut siipiään Kongossa.

KAI HIRVASNORO

Eduskunnan hyväksymän uuden kriisinhallintalain jälkeen Suomi on valmis osallistumaan Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen – tai taistelujoukkojen – toimintaan. Yksi yksikkö perustetaan Ruotsin, Norjan ja Viron kanssa, toinen Saksan ja Alankomaiden kanssa. Suomalaissotilaiden ensimmäiset pääsykokeet pidettiin viime viikolla Porin prikaatissa.

Taisteluosastossa on 2 000 sotilasta. Pohjoismais-virolaiseen osastoon, joka on valmiudessa vuoden 2008 alussa, tulee 200 suomalaista. Saksalaisten ja hollantilaisten kanssa perustettava osasto päivystää ensi vuoden alusta lähtien. Siihen tulee 160 suomalaista sotilasta.

Ensi vuoden alussa alkaa ensimmäisen taisteluosaston puoli vuotta kestävä päivystysvuoro. Jos EU niin päättää, joukot lähtevät liikkeelle viiden vuorokauden kuluessa. Toiminta-alue on 6 000 kilometriä Brysselistä mihin tahansa suuntaan.

Ilmastonmuutos
tuottaa lisää uhkia

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa kuullut asiantuntijat olivat melko varmoja siitä, että suomalais-saksalais-hollantilaisen EU:n ensimmäisen taisteluosaston suunta on etelään, Afrikkaan.

– On monta hyvää syytä olettaa, että Afrikka tulee olemaan tärkeä EU:n kriisinhallintaan liittyvän toimeliaisuuden näyttämö, totesi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Tapani Vaahtoranta valiokunnalle.

Näitä syistä painavin on konflikteja ruokkiva maanosan köyhyys, joka nopean väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen vuoksi on pikemminkin syvenemään kuin helpottumaan päin. YK:n mukaan Afrikan väkiluku noin kaksinkertaistuu lähes kahteen miljardiin ihmiseen vuoteen 2050 mennessä. Ilmastonmuutos pienentää viljelyalueita varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa eikä ilmastonmuutoksen pysäyttäminen näytä realistiselta lähivuosikymmeninä.

– Ilmastonmuutoksen arvellaan lisäävän luonnonkatastrofien ja humanitaaristen kriisien määrää, johtavan valtioiden luhistumiseen sekä lisäävän konfliktien todennäköisyyttä, Vaahtoranta toteaa lausunnossaan.

Amerikkalaisia jatkuva
sotiminen kyllästyttää

Miksi Afrikan kriisit sitten kaatuvat juuri EU:lle?

Syynä on se, että Yhdysvaltoja alue ei kiinnosta. Sitä kiinnostaa Lähi-itä ja itäinen Aasia.

Ministeri Jaakko Iloniemi huomautti, että myös Yhdysvaltojen yleinen mielipide on kääntymässä kielteiseksi maailman kriiseihin sekaantumiseen. Hän viittasi arvovaltaisen Foreign Affairs -lehden julkaisemaan mielipidemittaukseen, jonka mukaan Yhdysvallat turvautuu liian herkästi sotilaalliseen voimaan etäisten kansainvälisten konfliktien yhteydessä ja pilaa samalla kansainvälisen maineensa.

Tutkimusta johtanut sosiologi Daniel Yankovich tulkitsi amerikkalaisten olevan kyllästyneitä sotaan ja tappioihin sekä niiden seurauksiksi miellettyihin julkisen velan kasvuun ja öljyn hinnan nousuun.

Yankovichin mukaan yleisessä mielipiteessä ollaan lähestymässä samanlaista käännettä, joka aikoinaan vaikutti Vietnamin sodan päättymiseen. Siksi EU:ssa ei kannata laskea sen varaan, että amerikkalaiset ovat ilman muuta halukkaita puuttumaan humanitaarisiin tai strategisiin kriiseihin.

Jaakko Iloniemi arvioi, että kriiseihin osallistumisen hyötyjä ja haittoja myös punnitaan kylmästi. Jo nyt Lähi-idässä ja eri puolilla Afrikkaa kilpaillaan öljystä ja muista luonnonvaroista, ja esimerkiksi Kazahstanin tai Sudanin ihmisoikeuspolitiikkaa arvioidaan suhteessa niiden energiavaroihin.

Pentagonin kartta
käytössä EU:ssakin

Mutta Afrikka ei ole maailman ainoa kriisipesäke. Tapani Vaahtoranta on viitannut Thomas Barnettin kirjaan Pentagon´s New Map, jossa maailma jaetaan vakaaseen ytimeen ja sen väliin jäävään epävakauden alueeseen. Vakaalla alueella asuu neljä miljardia ihmistä, epävakaalla kaksi miljardia. Jälkimmäiseen Barnett lukee Karibian alueen, Afrikan, Balkanin, Kaukasuksen, Keski-Aasian, Lähi-idän, Lounais-Aasian ja suurimman osan Kaakkois-Aasiaa.

– Oletan, että EU:n taisteluosastojen käytön näkökulmasta maailma näyttää samanlaiselta kuin Barnettin piirtämä Pentagonin kartta, Vaahtoranta totesi.

Epävakauden alueen hän jakaa edelleen islamilaiseen maailmaan ja Afrikkaan.

EU:n taisteluosastojen lähettämistä ilman YK:n mandaattia hän pitää epätodennäköisenä suurvaltojen väliseen konfliktiin tai Keski-Aasiaan ja Kaukasukselle Venäjän ja Kiinan vastustuksen takia sekä syvälle islamilaiseen maailmaan islamilaisen reaktion vuoksi.

Afrikan lisäksi taistelujoukkoja voidaan tämän päättelyn jälkeen käyttää lähinnä vain EU:n lähialueilla, mm. Balkanilla.

Kongossa
käytiin jo

Afrikassa valmiita jo odottavia konflikteja ovat Kongon demokraattinen tasavalta (entinen Zaire) ja Sudanin Darfur.

YK:n suurin rauhanturvaoperaatio on tällä hetkellä meneillään juuri Kongossa, joka yrittää toipua neljä vuotta kestäneestä ja kaksi miljoonaa uhria vaatineesta sisällissodasta. Maassa on määrä järjestää vaalit kesäkuussa.

EU toteutti jo yhden, ja itse asiassa ensimmäisen itsenäisen operaationsa, Kongossa vuonna 2003. Tämä 1 400 sotilaan Artemis-operaatio oli sitä, mikä taistelujoukkojakin saattaa odottaa. YK-joukot eivät pystyneet hillitsemään väkivaltaa, mutta EU-sotilailla oli lupa ampua. Ja erikoiskoulutetut sotilaat myös ampuivat ja tappoivat paikallisia asemiehiä suojatessaan avustuskuljetuksia ja siviilejä. Rajattu operaatio kesti kesäkuun alusta syyskuun alkuun 2003.

Paikka oli Iturin maakunnan pääkaupunki Bunia Kongon koillisosassa. Alue oli kärsinyt vuosia etnisestä väkivallasta. Ensimmäiset EU-joukot saapuivat Buniaan 12. kesäkuuta. 21. päivä ne antoivat määräyksen kaikille aseellisille ryhmille luopua aseista 72 tunnin kuluessa. Määräaikaa jatkettiin vuorokaudella, mutta 25. kesäkuuta asemiehet olivat jättäneet Bunian. Humanitaarinen tilanne pääkaupungissa parani nopeasti, mutta ympäröivään maakuntaan EU-joukkojen resurssit eivät riittäneet.

Kongon lisäksi EU:n taistelujoukkoja saattaa odottaa myös Sudanin Darfurissa pitkään jatkunut konflikti. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR joutui juuri supistamaan toimintaansa Darfurissa jatkuvan väkivallan vuoksi.

Kansainvälisen tutkijaryhmän karkean arvion mukaan Darfurissa on kahdessa vuodessa kuollut 400 000 ihmistä. Sudanin hallitus ja sen tukemat aseelliset ryhmät ovat tappaneet 140 000 ihmistä. 250 000 ihmistä on menehtynyt väkivallan seurauksena nälkään ja tauteihin. Joka päivä kuolleita tulee 500 lisää.