Unto Mononen oli myös U-mies
(Kansan Uutisten Viikkolehti 21.10. 2005)
KAI HIRVASNORO
Reijo Taipaleen Satumaa ja Tähdet meren yllä. Mutta myös M.A. Nummisen Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa.
Suomen rakastetuimmalla (Toivo Kärjen ohella) tangosäveltäjällä Unto Monosella oli vähintään kahdet kasvot. Kaukokaipuuta ja romantiikkaa tihkuvien sanoitusten lisäksi Mononen oli 1960-luvulla tiukasti ajassa kiinni kulttuuriradikaalien tekstien parissa. Hän sävelsi tangoiksi nykyrunoilijoiden tekstejä sekä ainakin yhden silkan beat-runon. Se beat-runo on nyt ensimmäisen kerran levylle päätynyt turkulaisen toimittaja Harri Kumpulaisen teksti Ystäväni Gargantua vuodelta 1967.
Monosella oli siis muitakin yhteyksiä suomalaiseen undergroundiin kuin M.A. Numminen. Hän sävelsi ainakin yhden Jarkko Laineenkin runon, mutta sävellys on kateissa.
Somerolaisen Unto Mononen Yhdistyksen julkaisemalla singlellä tangon laulaa Mikko Perkoila. Toinen kappale levyllä on Harri Kumpulaisen ja Jaakko Salon Gargantuasta muokkaama perinteisempi tango Yötuuli, jonka esittää Eino Grön ja joka on aiemmin julkaistu toukokuussa 2003.
Cd-singleä on jaettu ainoastaan tiedotusvälineiden käyttöön eikä sitä ole myynnissä.
Unto Monosen syntymästä tuli kuluneeksi 75 vuotta 23.10. 2005. Hän teki itsemurhan Somerolla kesäkuussa 1968.
Aperitiivillä Salossa
VR:n puistikossa
Harri Kumpulainen tutustui Unto Monoseen vuonna 1966. Ensitapaaminen osui Salon rautatieaseman puistikkoon, jossa pieni herraseurue oli nauttimassa aperitiiveja ennen lounasta.
Kumpulainen toteaa levyn oheisvihkosessa muistavansa kohtaamisen hyvin:
”Jouduin rahoittamaan herraseurueen varsinaisen lounaan, siis maksamalla jo nautitun Aperitan jälkeen hankittavan Vinetto-pullon, joka noudettiin Salon Vilhonkadun Alkosta.”
Harri Kumpulainen oli tuolloin täyttänyt vasta 18 vuotta. Unto Mononen oli 36-vuotias, mutta hän hakeutui mielellään itseään nuorempien seuraan ja arvosti myös rock-musiikkia.
Varsinaiseen yhteistyöhön Kumpulainen ja Mononen päätyivät seuraavana vuonna. Harri Kumpulainen oli tilapäistöissä Halikon piirimielisairaalassa, johon M.A. Numminen toi Unto Monosen katkolle.
Pahimman olon mentyä ohi Mononen alkoi haikailla takaisin töiden pariin. Häneltä oli tilattu sävellyksiä kiilalaisten runoilijoiden teksteihin Kiilan 35-vuotisjuhlaan tehtävään radio-ohjelmaan. Runoja etsittäessä Unto Mononen törmäsi myös Harri Kumpulaisen teksteihin, joista Iltapäivä päätyi Monosen uudelleen nimeämänä myös vappuna 1968 radioituun ohjelmaan ja myöhemmin levyllekin. Mononen antoi sille runon tunnelman takia nimen Japanilainen iltapäivä.
Mononen sävelsi
yhden rokin
Harri Kumpulaisen Kuumetauti on nimellä Kuumeen polte Unto Monosen ainoa rock-sävellys ja se löytyy Japanilaisen iltapäivän tapaan levyltä Tango Unton Muistolle.
Myös Ystäväni Gargantuan Unto Mononen löysi Harri Kumpulaisen kirjahyllystä ja sävelsi sen saman tien.
Laulu unohtui vuosiksi, kunnes Unto Monosen elämänkertaa kirjoittavat Petteri Pelkki ja Heikki Metsämäki törmäsivät siihen. Sävellys löytyi M.A. Nummiselta ja kopio siitä Jaakko Salolta. Sävellystä muokannut Salo ei halunnut sitä Monosen muistolevylle vaan talteen myöhempää käyttöä varten. Myöhemmäksi käytöksi kaavailtiin uutta Eino Grönin Monos-levyä syksyllä 2002, mutta Jaakko Salo kuoli sitä ennen.
Levy päätettiin kuitenkin tehdä. Jarmo Tinkala sovitti 12 aiemmin levyttämätöntä Unto Monosen sävellystä ja niistä syntyi toukokuussa 2003 julkistettu Eino Grönin levy Yötuuli. Nimikappale on Jaakko Salon Gargantuasta muokkaama tango.
Nyt levytetyn alkuperäisen Gargantuan sovitti Mikko Perkoilalle Janne Louhivuori.
Harri Kumpulaisen mukaan Gargantuan tekstissä ei ole kyse homoerotiikasta, vaan pettymyksestä 1960-luvun kulttuuriradikaalien myöhempiin vaiheisiin ”tiukan totalitarismin kannattajina.”
Runon viesti on hänen mukaansa tämä: Varo järjestelmiä. Järjestelmä sitoo talutushihnaan, ja jos et kulje hihnassa, se hirttää.
Eikä hihnatta kulkevakaan ole vapaa.
”Sinut on vain laskettu juoksutarhaan. Karkaa heti kun tulee tilaisuus.”
Harri Kumpulainen 1967:
Ystäväni Gargantua
Oi Gargantua, ystäväni Gargantua
Rabelais´n kuppatautiset, vesipäät,sankkerin vaivaamat,Suuri Gargantua,vähämieliset, vaivaiset nuijat joka puolelta:
ystäväni, satu teille on kaunis ja hentomielinen.
Ystäväni, oi Suuri ja vahva Gargantua, rakastettuni, Sanasi on minulle jalkaini lamppu.Oi Gargantua, pyllynpyyhkimiskeinosi on mainio,oi Gargantua, kalukukkarosi on maailman mahtavin.Oi Gargantua, mistä otat paremman palvelijan kuin minä?
Oi Suuri Gargantua, sinun jalkojesi juuressa tahdon istua, kuunnella jylisevää ääntäsi, heikkomielistä nauruasi. Tahdon ihailla sontaista partaasi.
Gargantua, Gargantua, Gargantua, Gargantua!
Hiljaa noutaisin lisää viiniä,hiljaa varjelisin öljylamppuja,hiljaa sytyttäisin piippusi.
Gargantua, Gargantua, Gargantua.Voisimme lukea yhdessä Hourupää Ginsbergin runoja, laulaa.
Niin, Gargantua,miksisinäetenäävälitä?
KAI HIRVASNORO
Reijo Taipaleen Satumaa ja Tähdet meren yllä. Mutta myös M.A. Nummisen Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa.
Suomen rakastetuimmalla (Toivo Kärjen ohella) tangosäveltäjällä Unto Monosella oli vähintään kahdet kasvot. Kaukokaipuuta ja romantiikkaa tihkuvien sanoitusten lisäksi Mononen oli 1960-luvulla tiukasti ajassa kiinni kulttuuriradikaalien tekstien parissa. Hän sävelsi tangoiksi nykyrunoilijoiden tekstejä sekä ainakin yhden silkan beat-runon. Se beat-runo on nyt ensimmäisen kerran levylle päätynyt turkulaisen toimittaja Harri Kumpulaisen teksti Ystäväni Gargantua vuodelta 1967.
Monosella oli siis muitakin yhteyksiä suomalaiseen undergroundiin kuin M.A. Numminen. Hän sävelsi ainakin yhden Jarkko Laineenkin runon, mutta sävellys on kateissa.
Somerolaisen Unto Mononen Yhdistyksen julkaisemalla singlellä tangon laulaa Mikko Perkoila. Toinen kappale levyllä on Harri Kumpulaisen ja Jaakko Salon Gargantuasta muokkaama perinteisempi tango Yötuuli, jonka esittää Eino Grön ja joka on aiemmin julkaistu toukokuussa 2003.
Cd-singleä on jaettu ainoastaan tiedotusvälineiden käyttöön eikä sitä ole myynnissä.
Unto Monosen syntymästä tuli kuluneeksi 75 vuotta 23.10. 2005. Hän teki itsemurhan Somerolla kesäkuussa 1968.
Aperitiivillä Salossa
VR:n puistikossa
Harri Kumpulainen tutustui Unto Monoseen vuonna 1966. Ensitapaaminen osui Salon rautatieaseman puistikkoon, jossa pieni herraseurue oli nauttimassa aperitiiveja ennen lounasta.
Kumpulainen toteaa levyn oheisvihkosessa muistavansa kohtaamisen hyvin:
”Jouduin rahoittamaan herraseurueen varsinaisen lounaan, siis maksamalla jo nautitun Aperitan jälkeen hankittavan Vinetto-pullon, joka noudettiin Salon Vilhonkadun Alkosta.”
Harri Kumpulainen oli tuolloin täyttänyt vasta 18 vuotta. Unto Mononen oli 36-vuotias, mutta hän hakeutui mielellään itseään nuorempien seuraan ja arvosti myös rock-musiikkia.
Varsinaiseen yhteistyöhön Kumpulainen ja Mononen päätyivät seuraavana vuonna. Harri Kumpulainen oli tilapäistöissä Halikon piirimielisairaalassa, johon M.A. Numminen toi Unto Monosen katkolle.
Pahimman olon mentyä ohi Mononen alkoi haikailla takaisin töiden pariin. Häneltä oli tilattu sävellyksiä kiilalaisten runoilijoiden teksteihin Kiilan 35-vuotisjuhlaan tehtävään radio-ohjelmaan. Runoja etsittäessä Unto Mononen törmäsi myös Harri Kumpulaisen teksteihin, joista Iltapäivä päätyi Monosen uudelleen nimeämänä myös vappuna 1968 radioituun ohjelmaan ja myöhemmin levyllekin. Mononen antoi sille runon tunnelman takia nimen Japanilainen iltapäivä.
Mononen sävelsi
yhden rokin
Harri Kumpulaisen Kuumetauti on nimellä Kuumeen polte Unto Monosen ainoa rock-sävellys ja se löytyy Japanilaisen iltapäivän tapaan levyltä Tango Unton Muistolle.
Myös Ystäväni Gargantuan Unto Mononen löysi Harri Kumpulaisen kirjahyllystä ja sävelsi sen saman tien.
Laulu unohtui vuosiksi, kunnes Unto Monosen elämänkertaa kirjoittavat Petteri Pelkki ja Heikki Metsämäki törmäsivät siihen. Sävellys löytyi M.A. Nummiselta ja kopio siitä Jaakko Salolta. Sävellystä muokannut Salo ei halunnut sitä Monosen muistolevylle vaan talteen myöhempää käyttöä varten. Myöhemmäksi käytöksi kaavailtiin uutta Eino Grönin Monos-levyä syksyllä 2002, mutta Jaakko Salo kuoli sitä ennen.
Levy päätettiin kuitenkin tehdä. Jarmo Tinkala sovitti 12 aiemmin levyttämätöntä Unto Monosen sävellystä ja niistä syntyi toukokuussa 2003 julkistettu Eino Grönin levy Yötuuli. Nimikappale on Jaakko Salon Gargantuasta muokkaama tango.
Nyt levytetyn alkuperäisen Gargantuan sovitti Mikko Perkoilalle Janne Louhivuori.
Harri Kumpulaisen mukaan Gargantuan tekstissä ei ole kyse homoerotiikasta, vaan pettymyksestä 1960-luvun kulttuuriradikaalien myöhempiin vaiheisiin ”tiukan totalitarismin kannattajina.”
Runon viesti on hänen mukaansa tämä: Varo järjestelmiä. Järjestelmä sitoo talutushihnaan, ja jos et kulje hihnassa, se hirttää.
Eikä hihnatta kulkevakaan ole vapaa.
”Sinut on vain laskettu juoksutarhaan. Karkaa heti kun tulee tilaisuus.”
Harri Kumpulainen 1967:
Ystäväni Gargantua
Oi Gargantua, ystäväni Gargantua
Rabelais´n kuppatautiset, vesipäät,sankkerin vaivaamat,Suuri Gargantua,vähämieliset, vaivaiset nuijat joka puolelta:
ystäväni, satu teille on kaunis ja hentomielinen.
Ystäväni, oi Suuri ja vahva Gargantua, rakastettuni, Sanasi on minulle jalkaini lamppu.Oi Gargantua, pyllynpyyhkimiskeinosi on mainio,oi Gargantua, kalukukkarosi on maailman mahtavin.Oi Gargantua, mistä otat paremman palvelijan kuin minä?
Oi Suuri Gargantua, sinun jalkojesi juuressa tahdon istua, kuunnella jylisevää ääntäsi, heikkomielistä nauruasi. Tahdon ihailla sontaista partaasi.
Gargantua, Gargantua, Gargantua, Gargantua!
Hiljaa noutaisin lisää viiniä,hiljaa varjelisin öljylamppuja,hiljaa sytyttäisin piippusi.
Gargantua, Gargantua, Gargantua.Voisimme lukea yhdessä Hourupää Ginsbergin runoja, laulaa.
Niin, Gargantua,miksisinäetenäävälitä?
posted by Kai Hirvasnoro at 3:22 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home