Tulevaisuus kuuluu biopolttoaineille

Öljyttömään autoiluun
ollaan jo siirtymässä

(Kansan Uutisten Viikkolehti 21.10. 2005)



Biodiesel, bioetanoli ja biokaasu. Puhdasta kotimaista polttoainetta kotimaisiin autoihin ja työkoneisiin. Läpimurto on lähellä.

KAI HIRVASNORO

Entä jos Suomessa ajettaisiin autoilla, jotka kulkevat kotimaisista raaka-aineista valmistetuilla polttoaineilla? Nykyisiin öljypohjaisiin autoihin verrattuna ne olisivat lähes saasteettomia. Maaseutu lähtisi uuteen kukoistukseen polttonesteiden raaka-aineen ja itse polttonesteidenkin tuottajana. Suomi saisi monta uutta pienimuotoista Nokiaa biopolttoaineita valmistavan teknologian yhtiöistä, sillä käynnistymässä on maailmanlaajuinen biobuumi.

Täydellinen öljystä irtoaminen on vielä vuosikymmenten päässä, mutta muu kuvitelma ei enää ole pelkkää utopiaa. Jo viiden vuoden kuluttua vuonna 2010 Suomenkin liikennepolttoaineista lähes 6 prosenttia pitäisi olla biologisia. Näin vaatii EU:n direktiivi, ja EU:n direktiivit on Suomessa tapana panna toimeen pilkulleen.

Tosin tässä asiassa hallitus on niskoitellut niin, että se on jo saanut komissiolta huomautuksen. Jo tänä vuonna biopolttoaineita pitäisi liikenteessä olla 2 prosenttia, mutta Suomen taso on optimistisesti laskettuna 0,01 prosenttia.

VTT:n alustavan selvityksen mukaan Suomessa olisi mahdollista tuottaa kaikista liikenteessä käytettävistä polttonesteistä 3 prosenttia kotimaisella raaka-aineella vuonna 2010. Uusilla, vielä kehittyvillä tekniikoilla osuus voisi olla jopa 10 prosenttia, arvioi tutkimusprofessori Kai Sipilä VTT:stä.

Sipilä johtaa kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen viime perjantaina asettamaa työryhmää. Se valmistelee ensi helmikuun loppuun mennessä ehdotuksen liikenteen biopolttoaineiden tuotannon ja käytön edistämiseksi.

Suomi perustaa vasta työryhmän, monissa muissa Euroopan maissa biopolttonesteiden tankkaaminen tavallisilla huoltoasemilla on arkea jo nyt. Suomessa biopolttoaineita verotetaan yhtä raskaasti kuin tavallisiakin. Muualla niiden käyttöä tuetaan verottomuudella.

Liikenne on iso
hiilidioksidin lähde

EU:lla on vieläkin kunnianhimoisempi visio, mutta se on vain tavoite, ei sitova direktiivi: 20 prosenttia tavanomaisista tieliikenteen polttoaineista korvataan vaihtoehtoisilla polttoaineilla vuoteen 2020 mennessä. Vaihtoehtoisista lähteistä 10 prosenttia olisi maakaasua, 8 biopolttoaineita ja 2 prosenttia vetyä.

Omavaraisuuden lisäämisen lisäksi hallituksia ajavat biopolttoaineisiin ilmastotavoitteet. Suomenkin hiilidioksidipäästöt ovat yli 70 miljoonaa tonnia vuodessa. Liikenteen osuus siitä on 11,5 miljoonaa tonnia.

Toisaalta hiilidioksidipäästöjen vähentäminen juuri liikenteessä on hirvittävän kallista verrattuna siihen, että samat torjuntatoimet tehdään sähkön ja lämmön tuotannossa.

Ministeri Mauri Pekkarisen mielestä biopolttoaineiden käyttöä Suomessa voidaan ehkä edistää sekä kepillä että porkkanalla. Verotuki on yksi mahdollisuus, toinen se, että öljy-yhtiöt velvoitetaan sekoittamaan bioetanolia ja biodieseliä nykyisiin polttoaineisiin. Bensiiniin voidaan jo nyt sekoittaa jonkin verran etanolia ilman, että siitä on ongelmia nykyisille autoille. Dieselautoissa on lämpimillä keleillä käytetty jopa pelkkää biopolttoainetta.

Ilmasto- ja omavaraisuustavoitteiden lisäksi biopolttoaineita tutkitaan ja kehitetään nyt kiivaasti siksi, että öljyn tuotanto alkaa ehtyä ja jossain vaiheessa musta kulta loppuu vääjäämättä. Pekkarisen työryhmää johtavan Kai Sipilän mukaan vielä nykyisillä öljyn hinnoilla biopolttoaineet tarvitsevat kuitenkin julkista tukea, jotta niiden tuottaminen on kannattavaa.

Puusta odotetaan
suurta ratkaisua

Kehitteillä ovat jo toisen sukupolven ratkaisut, jotka ovat ominaisuuksiltaan nykyisiä parempia ja tehokkaampia. Kasviöljypohjaisen biodieselin, viljapohjaisen bioetanolin ja maatalousjätteistä valmistettavan biokaasun rinnalle ja ohikin on nousemassa puupohjainen bioetanoli. Sitä voitaisiin tuottaa sellutehtaiden sivutuotteena.

Biopolttoaineiden mallimaa on Brasilia, jossa bensaan on sekoitettava 25 prosenttia bioetanolia. Brasilia on myös suuri sokeriruokopohjaisen etanolin viejä. Ranskassa tehdään paljon etanolia viljasta, Saksa satsaa rypsiöljypohjaiseen biodieseliin.

Suomessa pienimuotoinen biopolttoaineiden tuotanto on vilkkainta biodieselin kohdalla. Suomessa on ehkä joitakin kymmeniä autoja ja maatalouskoneita, joiden polttoaineen käytöstä merkittävä osa on kotimaisista raaka-aineista valmistettu biodiesel.

Suuria etanolihankkeita on vireillä ainakin kaksi, mutta biokaasuautoja on tällä hetkellä käytössä vain yksi.

Pienyrittäjien voimin alalla tapahtuu yllättävän paljon, mutta silti Suomi on liikennepolttoaineissa Euroopan takapajula sekä käytön että niiden verotuksen suhteen. Vielä pari vuotta sitten alalla oli myös koko joukko hallinnollisia esteitä. Biopolttoaineita käyttäviä autoja ei voitu tuoda Suomeen eikä biopolttoaineita tuottaa liikenteen tarkoituksiin kovan verotuksen vuoksi, ihmettelee Suomen Bioenergiayhdistyksen Finbion toiminnanjohtaja Pekka-Juhani Kuitto.

Yrittäjät jo
vauhdissa

Nyt ala on lähdössä liikkeelle asiaansa uskovien yrittäjien voimin. Bioetanolihankkeista suurin on vireillä Etelä-Savossa, missä valtion toimia odottaa 75 000 tonnin pitkälle viety suunnitelma. Satakunnassa on juuri valmistumassa selvitys 60 000 tonnin bioetanolilaitoksesta.

Biodieselin valmistajista tunnetuin on Elimäellä sijaitseva Limetti Oy.

Laukaassa omaa pioneerityötään tekee maanviljelijä Erkki Kalmari biokaasuautollaan, jonka polttoaineen perusta on 40 lehmän navetta. Finbion Pekka-Juhani Kuitto korostaa, että Suomessa on alalla valmiuksia ja tieto-taitoa sekä yrittäjillä tahtoa. Hallitukselta edellytettäisiin vastaantuloksi esteiden poistamista biopolttoaineiden tuotannolta ja biopolttoaineilla toimivien uusien ja käytettyjen autojen maahantuonnin helpottamista.

– Ruotsissa on toista kymmentä kaupunkia, missä normaalien bensa-asemien yhteydessä voi tankata sekä bioetanolia että -kaasua. Ala laajenee siellä koko ajan, hän huomauttaa.

Kuiton mukaan esimerkiksi Linköpingissä taksit olivat vielä kolme vuotta sitten sataprosenttisesti dieselkäyttöisiä, nyt 60 prosenttia niistä kulkee biopolttoaineilla, koska kuluttajat vaativat ekoautoja.

Biokaasussa käyttämätöntä potentiaalia ei Pekka-Juhani Kuiton mukaan ole vain maataloudessa, vaan myös vesilaitokset tuottavat hyvälaatuista biokaasua, ja Ruotsissa ne onkin jo otettu käyttöön. Kaatopaikkakaasuissakin piilee valtavia mahdollisuuksia.

Myös aluepoliittisesti biopolttoaineet ovat kiinnostavin uutuus vuosikausiin. Voisiko maaseudulle syntyä kokonaan uusi elinkeino, jossa isännät ja emännät tuottavat sivutöinään polttonesteitä työkoneisiin ja autoihin?

– Biopolttoaineet ja tämä ala laajemminkin on sellainen, että se ei hyödytä pelkästään Kehä III:n sisäpuolta ja kansantaloutta, vaan se antaa konkreettista lisäpotkua maakuntiin. Omat yrittäjät pystyvät tuottamaan omia polttoaineita. Ei tällaisia konkreettisia mahdollisuuksia kovin paljon ole, mutta bioenergia on yksi niistä, Pekka-Juhani Kuitto korostaa.

Suomalaisia biopolttoainehankkeita esitellään yksityiskohtaisesti Kansan Uutisten Viikkolehdessä 21.10. 2005.