Satakunnassa selvitetään bioetanolilaitosta

Ohraa tankkiin bensan sijasta

(Kansan Uutisten Viikkolehti 21.10. 2005)



Bioetanolia valmistetaan tärkkelyspitoisesta viljasta. Satakunnassa on selvitetty 60 000 tonnin laitoksen perustamista. Lopulliset päätökset odottavat Pekkarisen työryhmän tuloksia.

KAI HIRVASNORO

Satakunnassa on aivan kalkkiviivoilla selvitys liikenteen biopolttonesteiden valmistuksesta ja käytöstä maakunnassa. Porin teknologiakeskuksessa toimiva PrizzTech Oy on keskittynyt tutkimaan mahdollisuuksia perustaa bioetanolin tuotantolaitos Satakuntaan.

Hankkeen projektipäällikkö Juha Mieskonen kertoo, että nykyisillä öljyn hinnoilla satakuntalaisen etanolin tuotanto alkaa olla kannattavan rajalla. Selvityksen perustana on 60000 tonnia vuodessa etanolia tuottava laitos, jonka raaka-aineena on ohra. Ohran hinta on 110 euroa per tonni, ja sillä tuotantokustannuksissa on päästy 3 sentin litrahintaan. Tuottajan kate mukaan luettuna aletaan olla lähellä nykyistä verotonta bensan hintaa.

Etanolilaitoksen perustaminen maksaisi 50-60 miljoonaa euroa, mutta se muodostaa tuotantokustannuksista vain 10 prosenttia. Raaka-aineen osuus on yli 50 prosenttia eli pitkälti ohran hinta määräisi saatavan bioetanolin hinnan.

Kuten biodieselissä öljykasveista, saataisiin etanolimallissa raaka-aineesta suuria määriä muitakin tuotteita. Ohran kohdalla etanolilaitoksen myyntituloista peräti 20-30 prosenttia muodostuisi rehun myynnistä. Laitoksen tuottamalla hiilidioksidilla puolestaan voidaan korvata kasvihuoneiden tarvitsemaa hiilidioksidia, joka nyt tuotetaan propaanilla.

Etanolilaitoksessa voitaisiin Juha Mieskosen mukaan käyttää ohran lisäksi tai sijasta lähes mitä tärkkelyspitoista viljaa tahansa tai vaihtoehtoisesti sokerijuurikasta pienin muutoksin. Juurikkaalla raaka-aineen hinnan pitäisi olla noin 30 euroa tonni, kun se nyt on noin 50 euroa. Viljelijät eivät sokerijuurikkaan viljelyä tällä hinnalla pidä mahdollisena edes nykyisin maksimituin.

Ohralla tutkimuksia tässä tapauksessa on tehty siksi, että siitä on eniten ylituotantoa ja laadukkaalla ohravalkuaisella on omat markkinansa.

Tavallinen auto kestää
10-prosenttisen seoksen

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen viime perjantaina perustamalle työryhmälle Satakunnasta lähtee sellainen viesti, että biopolttoaineiden verotukea tulisi suunnata toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa, missä ne käytännössä menevät öljy-yhtiöille. Tuottajat eivät hyödy tästä mallista, ja Ruotsissa bioetanolin raaka-aine onkin valtaosin tuontitavaraa.

Ruotsissa uuden sukupolven etanoliautoihin tankataan E85:ttä, jossa etanolia on 85 prosenttia ja bensiiniä 15 prosenttia. Tavallisissa autoissa voitaisiin käyttää 10-prosenttista seosta, mutta nykyisten säännösten mukaan 5 prosenttia on yläraja. Sitä korkeammilla seoksilla voi tulla ongelmia esimerkiksi autovalmistajien myöntämien takuiden suhteen.

Juha Mieskonen väittää, että bioetanolista tulee taloudellisesti kannattavaa ilman polttoaineverotuksen alennuksiakin, jos öljyn hinta jää pysyvästi korkealle tasolle.

– Mutta investoijan kannalta on se riski, että raakaöljyn hintakin elää paljon. Siinä mielessä varsinkin kotimainen valmistus vaatisi ehkä jonkun muun tuen kuin verovapautuksen, koska verovapaus koskisi kaikkia eikä se erittele kotimaisia valmistajia. Sitten etanolia tulisi Suomeen Brasiliasta. Jos asiaa tarkastellaan omavaraisuuden kannalta, niin se vaatisi toisenlaisen ratkaisun, joka vaikuttaa enemmänkin raaka-aineen hintaan kuin verotukseen.

Direktiivi täyttyy
omilla raaka-aineilla

Biopolttoaineet kiinnostavat voimakkaasti juuri nyt eri puolilla maailmaa. Juha Mieskosen mukaan Yhdysvalloissa niiltä haetaan polttonesteisiin omavaraisuutta, Euroopassa motiivina taas on ennen kaikkea hiilidioksidipäästöjen alentaminen. Jälkimmäisen kannalta viljavalmisteet eivät ole teknologian viimeinen sana, vaan paras tulos saavutettaisiin puupohjaisilla polttoaineilla, joita aletaan ehkä joskus valmistaa selluloosan sivutuotteena.

Juha Mieskosen mukaan Satakuntaan kaavailtu laitos olisi helpohkosti laajennettavaksi uutta raaka-ainetta käyttäväksi, jos sellainen läpimurto esimerkiksi puusta tulee.

Mieskonen sanoo, että Satakunnan projektin 60 000 tonnin tuotanto tarkoittaisi käytännössä sitä, että siitä riittäisi 2 prosenttia biopolttoainetta koko Suomen bensiinikäyttöisen autokannan tarpeisiin. Kun EU:n tavoite on 5,75 prosenttia biopolttoaineita vuoteen 2010 mennessä, niin direktiivi on saavutettavissa nykyisillä tekniikoilla.

– 5-10 vuoden kuluessa, kun tälle saralle saadaan jotain uutta, niin varmasti päästään isompiinkin lukuihin. Mutta raaka-ainepohja tulee vastaan jossain kohtaa. Tämä vaatii isoja peltopinta-aloja, Mieskonen muistuttaa.

Satakunnan 60 000 tonnin laitoksen tarpeisiin tarvittaisiin 70 000 hehtaarin viljelyala ohraa.