Lanta-Volvo kulkee biokaasulla

(Kansan Uutisten Viikkolehti 21.10. 2005)



Kohta kolme vuotta lanta-Volvolla ajanut Erkki Kalmari suunnittelee biokaasun tuottamista suoraan vihermassasta. Se olisi tehokkaampaa kuin heinän syöttäminen ensin lehmille ja lannan jalostaminen polttoaineeksi.

JARKKO MÄNTTÄRI

Karjatilaa Laukaan Leppävedellä Jyväskylän naapurissa isännöivä Erkki Kalmari on varsinainen biokaasun uranuurtaja. Jo seitsemän vuotta sitten Kalmari rakensi maatilalleen lietelantaa käyttävän biokaasulaitoksen, jonka tuottamalla energialla on lämmitetty tilan kaikki rakennukset ja kuivattu viljat. Ylijäämäkaasu on jauhettu sähköksi, jolla on voitu korvata ostosähköä.

Teknikon koulutuksen hankkinut isäntämies on itse kehittänyt biokaasun puhdistimen, jolle on hankittu patentit kotimaassa ja ulkomailla. Kolme vuotta sitten marraskuussa Erkki Kalmari hankki uuden farmarimallisen Volvon mallimerkinnältään V70 Bi-fuel, joka edelleen on Suomen ainoa biokaasulla kulkeva auto. Ennakkoluuloton kokeilija joutui huomaamaan, ettei uusien polkujen etsijän osa ole aina helppo.

– Sillä hetkellä, kun olin lunastamassa autoa, minua uhkasi 33 000 euron suuruinen veroluonteinen sakko, ja sitten oli vielä päälle tulossa vuotuiset 11 000 euron maksut. Ministeri Suvi-Anne Siimes antoi minulle anteeksi nämä kaikki ylimääräiset maksut ja antoi myös ajoluvan tälle autolle. Olen siitä hänelle kovasti kiitollinen, Kalmari muistelee alkuhankaluuksia.

Moni tielläliikkuja on vajaan kolmen vuoden ajan ehtinyt hämmästellä Kalmarin Volvon takapuskurin yläpuolella olevaa tekstiä: ”Lanta on polttoaineeni. Kulutus 0,5 kuutiota lantaa tai 60 kiloa keittiöjätettä/100 km”.

Hajun tai millään muullakaan perusteella ei ole voinut arvata, että edessä hyrisee lanta-auto.

– Vajaan kolmen vuoden aikana olen ajanut autolla 84 000 kilometriä, joista kolme neljäsosaa olen ajanut biokaasulla. Mitään ongelmia ei ole ollut. Pitkillä matkoilla olen joutunut vaihtamaan bensalle. Vaihto käy napin painalluksella. Kun Helsingin Malmilla avattiin kesäkuussa maakaasuun tankkauspiste, pääkaupungin reissutkin pystyy melkein kokonaan ajamaan kaasulla. Minulla on sinne kortti. Maakaasu käy tähän yhtä lailla kuin biokaasukin.

Ruotsalaiset
kovasti edellä

Kalmarin Volvon polttoaineesta suurin osa tulee nykyään lannasta, mutta lisänä käytetään lähitienoolla sijaitsevan makeistehtaan orgaanista jätettä. Tilan navetasta karjan lanta siirretään lietesäiliöön, josta raakaliete pumpataan sekoitussäiliöön. Sieltä massa siirretään viereiseen biokaasureaktoriin, jossa se jalostuu biokaasuksi. Kalmarin Volvossa on 80 litran painesäiliö biokaasua varten ja lisäksi 30 litran bensiinisäiliö.

Kalmarin Volvo on edelleen maan ainoa biokaasuauto. Sen sijaan maakaasuautoja on Suomessa enemmänkin, linja-autojakin jo useita kymmeniä. Muualla maailmalla kaasuautoista on jo hyvinkin paljon kokemuksia. Tiettävästi eniten maakaasua käytetään autojen polttoaineena Argentiinassa. Erkki Kalmarin mukaan Ruotsi on biokaasun liikennekäytössä paljon Suomea edellä.

– Meidän on tällä hetkellä hankala kilpailla ruotsalaisten kanssa, kun siellä suositaan ja meillä kielletään. Verotuksella rankaistiin eikä tuotekehitykseen annettu rahaa. Ruotsissa hommaa on viety eteenpäin jo 15 vuotta, ja sieltä on jossain määrin tulossa teknologiaa Suomenkin suuntaan.

Erkki Kalmari on sitä mieltä, että Valtion tekninen tutkimuskeskus ei oikein vieläkään usko kotimaisen biokaasun mahdollisuuksiin liikennepolttoaineena. Sen sijaan Jyväskylän yliopistossa on parhaillaan käynnissä hanke, jossa tutkitaan peltobiomassojen hyödyntämistä biokaasun tuotannossa. Kalmarin omistama biokaasuteknologiaan erikoistunut yritys Metener Oy on hankkeessa mukana. EU:n rahoittamassa projektissa tutkitaan muun muassa erilaisten kasvien soveltuvuutta biokaasun tuotantoon.

Lehmän ohi oikaisu
jo kannattavampaa

Biokaasun tuottaminen suoraan kasvimateriaalista on Erkki Kalmarin mukaan monta kertaa tehokkaampaa kuin kasvirehun syöttäminen ensin lehmille ja kaasun tuottaminen lannasta.

– Tällä hetkellä tilanne on se, että todennäköisesti kannattaisi jo suoraan syöttää heinä bioreaktoriin ja tuottaa autokaasua siitä, kuin, että minä tuottaisin maitoa, lihaa ja lehmien lannasta kaasua. Ilmeisesti puolitoista kertaa kannattavampaa olisi tällä hetkellä tuottaa pelkää biokaasua, jos sitä voisi myydä liikennekäyttöön. Nyt vaan on tilanne se, ettei autoja vielä ole. Mutta jos tulevaisuudessa olisi autoja, joille voisi myydä tämän polttoaineen, niin tämä autolaatuisen kaasun myynti liikennekäyttöön olisi kannattavampaa kuin maidontuotanto, Kalmari ynnäilee.

Jos kaasuautojen määrä lisääntyy ja biokaasulle saadaan enemmän käyttöä, voi myös Kalmarin navetan lehmille tulla noutaja.

– Ilmeisesti näin tulisi käymään. Minä ostaisin muilta viljelijöitä lisää viherrehua. Semmoinen 500-800 hehtaaria laitos tarvitsisi heinäpinta-alaa. Ja se vihermassa tulisi suoraan biokaasulaitokseen ilman, että siinä olisi eläimiä välissä. Sillä kaasumäärällä pystyttäisiin pitämään liikenteessä 1 000 – 1 500 autoa. Eli sille yksikölle saataisiin aika hyvä liikevaihto ja homma olisi kannattavaa. Ja kuluttajalle olisi halvempaa ajaa tällä biokaasulla kuin fossiilisella polttoaineella.

Kalmarin laskemia ei ole vedetty hatusta, vaan ne perustuvat tutkimustietoon.

– Kun tiedetään, miten heinä kaasuuntuu ja kuinka paljon hehtaarilta saadaan heinää, siitä on päästy arvioon, että yksi hehtaari riittää yhdestä kahteen auton vuoden polttoaineeseen. Siitä voi laskea kerrannaisvaikutuksen. Tällä Leppäveden kylällä, ja jos otetaan vähän Vihtavuorea mukaan, voisi hyvin löytyä 500 hehtaaria viherrehualaa, josta saatavasta vihermassasta voitaisiin maksaa viljelijöille ja urakoitsijoille hyvä hinta, ja minä taas saisin tuloni myymällä siitä tehtyä biokaasua. Tällä tavalla saataisiin aika hyvä leipä koko porukalle.

Biokaasu ei sovi
suurten bisneksiin

Biokaasu, kuten muukin bioenergia on hajautettua energiaa ja sen takia se ei Kalmarin mielestä sovi suurteollisuuden kuvioihin.

– Tämä on luonteeltaan sellaista, että tämä on pakko jalostaa syntypaikallaan. Isompien yhtiöiden liiketalouskuvioissa tämä ei ole mitenkään suotavaa, sillä ne eivät pääse tässä ollenkaan rahastamaan. Tässä luotaisiin kyläkunnille sellaisia 500 hehtaarin yksiköitä kutakin biokaasulaitosta kohti. Kuoletusaika tällaiselle laitokselle olisi alle viisi vuotta. Siinä ketjussa pystyisi useampi ihminen olemaan mukana ja se olisi kaikki kotona kiertävää rahaa. Tässä ei ilmeisesti tarvittaisi paljon edes tukia, kun tämä lähtee kannattamaan.

Biokaasuun panostamisella olisi Kalmarin mielestä huomattava työllistävä vaikutus, ”jos homma lähtee vetämään”.

– Nämä on aika arvokkaita vehkeitä. Yksi tuommoinen painesäiliö maksaa kymmenentuhatta euroa. Siinä on paljon työtä. Naapurissa sijaitseva konepaja on tehnyt meille kaikki säiliöt ja muut pääkomponentit ja samalla kylällä on myös yritys, joka toimittaa suuren osan instrumenteista näihin laitteisiin.

– Biokaasun raaka-aineesta ei ainakaan tulisi pulaa. Siitä vakuuttuu, kun katsoo ympärilleen, kuinka paljon peltoja on hukkakäytössä ja kuinka paljon meillä on ylituotantoa. Biokaasun tuotantoon käy kaikki vihermassa rikkaruohoja myöten. Kaikki kaasuuntuu.Uusia koneita maatiloilla ei juurikaan tarvittaisi biomassan korjuussa.

– Vihermassan tuotantoon käyvät samat heinänkorjuukoneet, niittokoneet ja silppurit kuin karjatalouteenkin. Ja lietevaunu käy ravinneveden levittämiseen.

Erkki Kalmari pitää biokaasun tuottamista vihermassasta ekologisesti kestävämpänä ratkaisuna kuin biodieselin tuottamista rypsin tai muiden öljykasvien avulla.

– Tarvitaan paljon fossiilista energiaa, ennen kuin pelto on viljelty rypsille, kuivattu se rypsi, kuljetettu johonkin puristettavaksi ja viety öljy käyttäjille. Tällainen lyhyeltä etäisyydeltä tuotu vihermassa pystytään jalostamaan paljon ympäristöystävällisemmin biokaasuksi.