Sirkus Amerikka

(Kansan Uutisten Viikkolehti 5.9. 2008)

Yhdysvaltain vaalihuuma lähtee nyt täysille kierroksille kahden valtapuolueen puoluekokouksien jälkeen.

Demokraattien ja republikaanien poliittista sirkusta seuratessa ei voinut olla pohtimatta, tarvittaisiinko suomalaiseenkin politiikkaan enemmän karnevaalia. Keskustalla voi kyllä olla maailman toiseksi suurin puoluekokous, mutta ei yhtään hassua hattua. Amerikkalaisissa puoluekokouksissa ne näyttävät olevan tapahtuman päätarkoitus osana suurta showta.

Ilmeisesti kukaan ei tiedä, mitä politiikkaa (presidenttiehdokkaitten puheita lukuunottamatta) Amerikassa puhuttiin, ja puhuttiinko mitään. Mutta ei kukaan tiedä eikä ainakaan muista keskustankaan Joensuun puoluekokouksen puheita. Ja tuskin muidenkaan suomalaisten puolueiden.

Pitäisikö suomalaisessa politiikassa sittenkin ottaa jotain oppia Yhdysvalloista? Kolmen minuutin maailmantuskapuheenvuorojen ja kannanottojen pilkunviilauksen sijaan lietsottaisiin vain hyvää fiilistä ja intoa vaalikentille.

Minulla ei ole vastausta. Nuorempana olisin ollut ehdottomasti vastaan. Politiikka on vakava asia. Mutta pitäisikö sen sittenkin olla vähän vähemmän vakava? Ja jos olisi, muuttuisiko se kiinnostavammaksi, vetovoimaisemmaksi? Ainakin kokoomus on onnistunut, kun se on vähentänyt asiasisällöt olemattomiin ja korostaa niiden sijaan yhteistä kokemusta ja tunnelmaa.

* * *

Mutta amerikkalaisessa mallissa on myös ilmeiset vaaransa. Suurin on politiikan muuttuminen pelkäksi karnevaaliksi ja sirkukseksi.

Republikaanien varapresidenttiehdokkaan Sarah Palinin ympärillä on tällä viikolla pyörinyt kaikkien aikojen sirkus. Entinen presidentti Richard Nixon kaatui 1970-luvulla Watergate-skandaaliin, mutta Palin on joutunut samaan aikaan todelliseen -gate-pyörteeseen:

Yhdysvaltain presidentin ja varapresidentin on asetettava Amerikka ensimmäiseksi. Mutta Palin onkin toiminut Alaskan itsenäisyyttä ajavassa liikkeessä. Hänelle Alaska on ensimmäinen.

Palin on nyt varapresidenttiehdokkaana kritisoinut liittovaltion tukirahojen korvamerkintää poliitikkojen lempihankkeille kotikaupungeissaan. Mutta Alaskan kuvernöörinä ja aiemmin pienen Wasillan kaupungin johtajana hän teki itse sitä samaa yli 200 miljoonan dollarin arvosta.

Ja sitten on tietenkin baby-gate, joka saattaa vielä jossain vaiheessa kaataa Palinin: 17-vuotias tytär odottaa aviotonta lasta 18-vuotiaalle punaniskaksi (äärikonservatiivinen, jopa rasistinen juntti) itseään kutsuvalle lukiolaiselle.

Suomessa tästä ei saisi skandaalia millään, mutta Yhdysvalloissa, ja varsinkin republikaanien piirissä, nyt liikutaan äärimmäisen herkillä vesillä. Presidenttiehdokas John McCain vastustaa valtion tukea teiniraskauksien ehkäisemiseksi ja hänen mielestään teiniäitien pitää menettää kaikki valtion tuet, jos he jättävät koulun kesken.

Tulevan teiniäidin äiti Sarah Palin on näissä asioissa yhtä kovasydäminen. Vain muutama kuukausi sitten hän käytti veto-oikeuttaan Alaskan kuvernöörinä ja leikkasi teiniäitien ensikotien rahoitusta.

* * *

Euroopasta käsin on tähän asti ajateltu, että sama se, Barack Obama tai John McCain. Ainakin George Bushista päästään eroon ja se on kaikki kotiinpäin.

Ehkä se ei sittenkään ole ihan sama.

Jos John McCain voittaa, Yhdysvalloilla on erittäin vaikutusvaltaisessa asemassa varapresidentti, joka kuuluu kotikaupungissaan Wasillassa kirkkoon, jonka pastori Ed Kalinin on sanonut George Bushin kriitikkojen joutuvan helvettiin ja jonka mielestä sota Irakissa on selvä uskonsota. Kolme kuukautta sitten Palin itse sanoi samassa kirkossa amerikkalaisten sotilaiden olevan Irakissa toteuttamassa jumalan antamaa tehtävää.

Irvileuat ovat kaivaneet esiin näyttöjä myös Sarah Palinin ulkopoliittisesta kokemuksesta. Niitä ei ole. Mutta hänen on sentään kerrottu vierailleen Saksassa, Kuwaitissa ja Irlannissa.

Tosin Irlannin-vierailu oli lentokoneen tankkausta varten suorittama välilasku.

Vaalikampanja on vasta alussa. Big Brother 24/7-kanavaa en katsoisi, vaikka maksettaisiin. Mutta Yhdysvaltain presidentinvaalit 24/7-kanavasta voisin maksaakin.