Jotain hämärää Sieppijärven suoralla

Markku Ropponen: Suruaika päättyy,Kuhala. Tammi 2008. 326 sivua..

Markku Ropposen uutuuskirjan ottaa ensin käteensä. Takakannen tekstin luku. Hypistelyä ja kääntelyä.

Nautintoa täytyy pitkittää ennen syöksymistä itse tekstiin, koska sitten se loppuu lyhyeen. Kirja on luettava heti ja seuraavaa joutuu odottamaan taas vuoden.

Eloisan dekkaritekstin erikoismies Ropponen ampuu tämän kesän uutuudellaan napakymppiin. Yksityisetsivä Otto Kuhalan seitsemäs juttu on hauska, traaginen, pikkuisen jännittävä, syvästi inhimillinen ja loppuun asti mysteerinsä säilyttävä viihdepaukku, josta ei heikkoa kohtaa löydy.

Jos ei sitten se, että Ropponen on sijoittanut tarinansa alkusyksyyn ikään kuin ilkkuakseen kesälomalaiselle, että onnen hetket ovat katoavaisia.

Ja katoavaista on Otto Kuhalankin onni, siihen ovat saaneet Ropposen kirjojen lukijat tottua. Suomen romanttisimman yksityisetsivän sydän on räytynyt lemmenpuuhien ajettua karille moneen kertaan. Ja kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, nyt Kuhalaa koetellaan enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Lemmenloma ihanan Anniinan kanssa päättyy Sieppijärven tiellä kohtalokkaasti. Miten, sitä ei päähän kolhittu Kuhala pysty tajuamaan.

Vähän toinnuttuaan Kuhala palaa kaverinsa Perttu Kanen kanssa pohjoiseen. Josko muistikuvat palautuisivat siellä, missä ne menivätkin.

Ja siitä päästäänkin supisuomalaisiin länkkäritunnelmiin. Muukalainen saapuu kaupunkiin, joka kantaa sisällään synkkiä salaisuuksia...

Suruaika päättyy, Kuhala on totuttua tummempaa Markku Ropposta. Miten muuten voisi ollakaan, kun kirjan ensimmäisen kahdenkymmenen sivun aikana lauletaan ensin rakkauden korkeaveisua ja sitten menetetään kaikki. Kielivirtuoosina Ropponen osaa kirjoittaa mustimmatkin tunteet ihmeen letkeästi.

Ja meille kaikille Otto Kuhalasta huolestuneille on niin sykähdyttävää, kun ihana Annukka Maaheimo palaa kuvioihin.