SKDL:n vaalivoitto 1958 avasi tien sosiaaliuudistuksille eliitin vastustuksesta huolimatta

Kuva: Jarmo Lintunen

(Kansan Uutisten Viikkolehti 16.5. 2008)

Miksi tästä ei ole aikaisemmin kerrottu mitään? Vasemmistoenemmistö ja massiivinen joukkoliike saivat muutamassa vuodessa aikaan sosiaalilainsäädännön, joka muodosti hyvinvointivaltion perustan. Päivi Uljaksen kirja Kun Suomi punastui muuttaa kuvaa Suomen lähimenneisyydestä.

KAI HIRVASNORO

Suomalaisen sosiaaliturvan peruselementit työttömyysturva sekä sairaus- ja eläkevakuutus hyväksyttiin eduskunnassa vuosina 1960-63. Seuraavana vuonna päätettiin 40-tuntisesta työviikosta.

Hyvinvointivaltion perustan luoneet uudistukset tehtiin vain viidessä vuodessa. Silti yleinen käsitys näyttää olevan, ettei vuonna 1958 eduskuntaan syntynyt vasemmistoenemmistö saanut mitään aikaan.

SKDL oli silloin suurin puolue ja nyt nämä vuodet palauttaa kunniaan historiantutkija Päivi Uljas. Viime kuussa ilmestyneessä kirjassaan Kun Suomi punastui (KSL) hän osoittaa, että sosiaalivakuutus toteutettiin taloudellisen ja poliittisen eliitin vastustuksesta huolimatta. Ja tämä onnistui vain siksi, että maassa oli vasemmistoenemmistö ja laajat kansanjoukot vasemmiston vaatimusten takana.

SKDL:n suuresta vaalivoitosta tulee heinäkuussa kuluneeksi 50 vuotta. Jostain syystä tuota ajanjaksoa ei juuri tunneta edes liikkeen omassa piirissä saati laajemmin. Vuosi 1968 on saavuttanut legendaarisen aseman, vaikka sen näkyvin tulos oli pienen opiskelijajoukon suorittama oman talonsa valtaus. Vuoden 1958 liike sen sijaan mullisti koko maan.

Liikkeen suuruus

yllätti nuoret

Millaisia ajatuksia vuonna 1958 käynnistetyt uudistukset ja Päivi Uljaksen kirja herättävät tämän päivän aktiivisissa nuorissa? Viikkolehti pyysi prekaarityöläinen Dan Koivulaakson, Etelä-Suomen vasemmistonuorten puheenjohtajan Heidi Auvisen ja viittä vaille valmiin filosofian maisterin Joonas Leppäsen keskustelemaan Päivi Uljaksen kanssa.

- Kuvaus tästä liikkeestä teki minuun suurimman vaikutuksen. Minulle ei ole tullut aikaisemmin vastaan, miten massiivista tämä liikehdintä oli, aloittaa Dan Koivulaakso.

Hänen mukaansa asiat esitetään usein niin, että sosiaaliturva on luotu ylhäältä päin ja ikään kuin annettu yhteisen edun nimissä. Mutta eihän se niin mene.

Koivulaakson tulkinnan mukaan laaja yhteiskunnallinen uudistusohjelma käynnistyi siitä, että riistetyimmässä asemassa suhteessa tuotantoon olleet ihmiset lähtivät vaatimaan parannuksia omaan elämäänsä.

Päivi Uljaksen tekstiä ja Yrjö Lintusen kuvia hän pitää vaikuttavina ja koskettavina.

Päivi Uljas huomauttaa vävykokelaalleen, että alussa tämä oli suorastaan kiihtynyt lukemastaan. Monien nykyisten liikkeiden aktivisti Koivulaakso sanoo kokeneensa innostavaksi, miten paljon ihmisiä silloin oli liikkeellä ja miten oikeasti saatiin aikaan suuri muutos.

"Ihana ja

viehättävä kirja"

Tämän päivän vasemmistonuori, historiasta innostunut Heidi Auvinen sanoo viehättyneensä kirjasta.

- Tämä on minusta mielettömän ihana ja viehättävä kirja. Se käsittelee punaisten lasien läpi aikaa, josta kuuluisat tutkijat ovat kirjoittaneet Suomessa paljon, mutta ei koskaan tällä tavalla. Tämän kansanliikkeen voimaa ja vahvuutta ei kyllä muualla ole käsitelty, Auvinen ihastelee.

Kansalaistottelemattomuuden teoriasta gradunsa juuri jättänyt Joonas Leppänen vetää kirjasta yhteyksiä tähän päivään. Hänestäkin se on nimenomaan innostava. Kun Suomi punastui todistaa, että isoja muutoksia on saatu aikaan ja paljon ihmisiä lähtenyt mukaan. Miksei oikeistolaisen hegemonian voisi siis murtaa uudelleenkin.

- Tämä liike lähti oikeasta muutostarpeesta eli ihmisistä eikä mistään teoriasta. Nykyään vaikuttaa usein siltä, että joku on lukenut hienon kirjan ja sitten pitäisi saada sen pohjalta liike aikaiseksi.

- Se hämmentää, että miksi tästä ei ole kerrottu, sanoo Leppänenkin.

Päivi Uljas lohduttaa nuoria: Hän on kirjassaan esittänyt aivan uuden tulkinnan sosiaaliturvan synnystä. Ei tätä aiemmista kirjoista olisi voinutkaan lukea.

"Omasta mielestämme

vain me olimme jotain"

Suomen Elintarviketyöläisten Liitossa elämänsä työskennellyt ja nyt opintovapaalla oleva Uljas kertoo kiinnostuneensa teemasta viime vuosikymmenellä, kun silläkin alalla työttömyys räjähti käsiin. Hän alkoi ottaa selvää, miten työttömyys- ja muu sosiaaliturva on syntynyt. Ja sen hän teki lukemalla Kansan Uutisten vanhoja vuosikertoja, joissa kuvataan päivä päivältä liikkeen syntyä ja etenemistä.

Miksi suuret saavutukset on sen jälkeen unohdettu?

- On varmaan hirveän tyypillistä historiassa, että kun tapahtumasarja on ohi, niin tappelussa mukana olleet olivat pettyneitä saavutuksiin eivätkä sen takia pitäneet niitä esillä. Ja eri mieltä olleilla oli kiire kirjata uudistukset omiin nimiinsä.

- Sitten tuli minun sukupolveni ja meidän mielestämme vain me olimme jotakin. Ja me ajattelimme vähän niin, että hyvinvointivaltio on porvariston ovela petos, jolla kansalaiset kytketään järjestelmään sen sijaan, että he taistelisivat sosialismin puolesta. Ja 1970-luvun radikaalit ehkä nielivät tämän tulkinnan, että ovela porvaristo on antanut nämä uudistukset, Päivi Uljas harjoittaa itsekritiikkiä.

Mutta Päivi Uljaksen mukaan nyt, kun hyvinvointivaltio todella on vaarassa, sen arvo nähdään. Ja silloin tulee kiinnostavaksi myös se, miten hyvinvointivaltio syntyi.

- Muistan, että vanhat äijät puhuivat tästä silloin 1970-luvulla. Mutta eihän me mitään kuunneltu.

"SDP:n hajoaminen

innostava esimerkki"

Heidi Auvisen mielestä Kun Suomi punastui muuttaa kuvaa lähimenneisyydestä laajemminkin kuin sosiaaliturvan synnyn osalta.

- Usein saa lukea SKDL:n ja SDP:n välisten tappeluiden vaikuttaneen kansanliikkeen pienentymiseen. Ja että television tulo ja vapaa-ajan lisääntyminen vähensivät työväentalojen ja 1950-luvun liikkeen merkitystä. Mutta tästä kirjasta tuli ihan toisenlainen olo. Että eihän se mihinkään vähentynyt, aivan massiivinenhan se oli, kun katsoo näitä kuvia.

SDP hajosi ajan melskeissä. Tannerilainen siipi tuki oikeistolaista talouspolitiikkaa ja Päivi Uljaksen tulkinnan mukaan paluuta 1930-lukulaiseen yövartijavaltioon. Puolueen vasemmisto-oppositio järjestäytyi omaksi ryhmäkseen ja perusti vuonna 1959 uuden puolueen TPSL:n.

Joonas Leppäsestä ajatus puolueen hajoamisesta poliittisiin erimielisyyksiin on innostava. Hänestä yletön konsensushakuisuus johtaa nyt vain siihen, että sama politiikka jatkuu riippumatta siitä, ketkä istuvat hallituksessa.

Luultiin, että

vasta sosialismissa

Miten suuri oli 1950- ja 60 -luvuilla toteutettu muutos? Päivi Uljaksen mukaan niin suuri, etteivät kaikki mukana olleet uskoneet siihen itsekään. Hän haastatteli ihmisiä, jotka olivat ajatelleet tavoitteidensa toteutuvan vasta sosialismissa.

Mutta Uljas muistuttaa "mahdottomia" vaatineiden ihmisten taustasta: Oli työläisiä, jotka eivät olleet saaneet ruokaa edes hätäavusta, koska olivat kommunisteja. Hävitty kansalaissota oli vielä elävää todellisuutta monille. Toisaalta oli karaistuttu lakoissa ja taisteluissa rikkureita vastaan.

- He eivät uskoneet, että tämä on saavutettavissa, mutta kaikki saavutettiin. Saatiin kunnollinen sosiaaliturva, siedettävä työlainsäädäntö, 40-tuntinen työviikko. Seuraavan vasemmistoenemmistön aikana tuli peruskoulu, työehtosopimusten yleissitovuus, työeläkelaista korjattiin kesken jääneet asiat. Kyllä se huikea muutos oli.

Päivi Uljas puhuukin onnellisesta sukupolvesta, koska kaikki sen tavoitteet toteutuivat.

- Köyhistä 12 lapsen tölleistä, kylmiltä tiloilta tultiin Helsinkiin, saatiin kaksio Kontulasta, tehtiin työtä. Luottamusmiehet saivat asiat kuntoon. Minun sukupolveni pääsi yliopistoon.

- On muutostarve, idea siitä mitä halutaan ja sitten tehdään se riippumatta siitä, mitä muut sanovat. Ja koetaan, että se mitä tehdään, on oikein, Joonas Leppänen tulkitsee kansanliikkeiden ikiaikaista taivalta.

Milloin vastarintaa

nykyiselle oikeistolle?

- Mutta miten massiivisen oikeistolaisen ryhtiliikkeen pitää tänä päivänä olla, ennen kuin ihmiset suuttuvat, ihmettelee puolestaan Dan Koivulaakso.

Hän viittaa Päivi Uljaksen kirjoittamaan siitä, että vasemmistoenemmistö ja koko kansanliike syntyivät nimenomaan 1950-luvun oikeistolaisen ryhtiliikkeen vastapainoksi.

Koivulaakso pohtii, että ehkä yhtenä ongelmana on nykyvasemmistolainen tapa puhua.

Vasemmistoliitto näyttää puhuvan voimakkaasti syrjäytyneistä, joita on autettava ikään kuin he eivät osaisi auttaa itseään.

- On todella hämmentävää, että tällainen taisteleva porukka on keskustelusta pois mahdollisuutena.

Kuitenkin hänen mielestään tälläkin hetkellä on liikkeitä, jotka suoraan haastavat kapitalistisen logiikan. Dan Koivulaakso katsoo Yrjö Lintusen kuvaa työväentalon talkoista ja vertaa vallattujen talojen ja sosiaalikeskusten tavallaan olevan uusia työväentaloja. Viime kesänä Helsingissä alkaneet talonvaltaukset ovat tänä vuonna levinneet moniin kaupunkeihin.

- Nämä ovat yksi keino, jolla tällä hetkellä lähdetään mobilisoitumaan.

Sosiaaliturvaa ei tehty kenenkään puolesta, vaan se tehtiin itse. Päivi Uljaksen mukaan sen ajan liikkeeseen osallistui valtavan lahjakkaita työmiehiä ja -naisia, jotka tekivät itse kaiken. Haettiin määrätietoisesti muutosta.

Joonas Leppänen huomauttaa, ettei 1950-luvulla jääty odottamaan mitan täyttymistä, vaan sitä lähdettiin itse täyttämään.

"Tulonjako

nyt ydinasia"

Luontevasti keskustelussa liu´utaan 1950-luvulta kohti tätä päivää. Mikä on 2000-luvun murros ja mistä löytyvät uuden liikkeen tavoitteet?

Päivi Uljas katsoo, että murros on jo päällä ja se on toimihenkilöiden proletarisoituminen.

Dan Koivulaakso lisää prekariaattiliikehdinnän sekä kontrollin lisääntymisen kaikkialla yhteiskunnassa.

Päivi Uljas jatkaa, että olennaisinta on tulonjako:

- Minua kiinnostaa se, että kun funktionaalinen tulonjako on muuttunut ratkaisevasti työnantajien hyväksi, niin julkinen valta köyhtyy ja kaikkialle huudetaan sponsoritukea apuun. Me olemme ystäväni Pitkäsen Ritvan kanssa ajatelleet nostaa yhteiskunnan suurimmaksi ongelmaksi tällä hetkellä tulonjaon ratkaisevan muuttumisen. Yrityksillä on liikaa rahaa ja kaikilla muilla liian vähän, hän sanoo.

Perustulossa

sukupolvien kuilu

Ehkä se on sitten sukupolvien kuilu, joka tulee vastaan, kun nuorisoketju esittää erilaisia liikkeitä yhdistäväksi suureksi tavoitteeksi perustuloa.

Päivi Uljas panee vastaan: Miten se rahoitetaan?

- Verovaroin voimakkaan progression kautta, vastaa Joonas Leppänen.

- Se ei sinänsä ole kovin ongelma...

- Ai kovin ongelma ei ole, miten se rahoitetaan? Päivi Uljas pistää väliin.

- Ei, vaan jos ihmiset haluavat perustulon, niin sitä voidaan ryhtyä ajamaan, Leppänen vastaa.

Hänen mielestään Uljaksen kysymys on aina se, jolla koko keskustelu tapetaan.

Mutta Uljas ei anna periksi:

- Jotkut pitävät tämän oikeistotsunamin yhtenä syynä sitä, että keskiluokka joutuu maksamaan liian paljon, koska ydin desiili ja pääomatulot on jätetty rauhaan. Ja kun pohditaan keskiluokan kannalta tätä perustuloa, niin minusta moni näyttää ajattelevan, että heiltä vaaditaan koko ajan lisää.

Dan Koivulaakso ei näe, että perustulokeskustelulla käytäisiin keskiluokan kimppuun. Sen rahoitus on otettava pääomalta.

Heidi Auvinen myöntää, että perustulon kehittely on vielä utopistisella tasolla.

- Mutta mikäli se saadaan konkretisoitua, niin kyllä se minustakin voisi olla muutos, jota kaikki voisivat lähteä tukemaan.

Päivi Uljas kysyy vielä, mitä sellaista annettavaa perustulolla olisi esimerkiksi yötyötä tekevälle leipurille, että hän kaiken kiireen ja juoksun keskellä lähtisi osoittamaan mieltä sen puolesta.

Dan Koivulaakso vastaa, että perustulo helpottaisi monen ihmisen elämää.

- Se voisi olla tavoite, joka saa kriittisen massan liikkeelle. Ei varmasti tässä kirjassakaan käsiteltyjä asioita kaikki kannattaneet, moni vastusti niitä.

Lisää suoraa

demokratiaa

Joonas Leppäsen mielestä toinen tämän ajan vaatimus voisi olla suoran demokratian lisääminen.

- Tällä hetkellä varmasti moni on aika turhautunut siitä, että päättäjät tekevät jotain, vaikka kansalaiset ovat ihan toista mieltä. On esimerkiksi kauhea Nato-vastaisuus ja silti sitä viedään eteenpäin. Voitaisiin laatia malleja kansalaisaloitteesta, jolloin näitä asioita saadaan vedettyä väkisin kansanäänestykseen, hän esittää.

Heidi Auvinen taas pohtii vasemmistokeskustelun menevän usein pieleen, kun puhutaan hyvinvointivaltiosta. Hän ei usko, että sodan jälkeen kukaan lähti tietoisesti rakentamaan mitään hyvinvointivaltiota.

- Ei tietoisesti rakennettu mitään sellaista, vaan esitettiin konkreettisia vaatimuksia ja tehtiin konkreettisia uudistuksia. Nyt minusta pitäisi toimia jossain määrin samalla tavalla eli rakentaa sosiaalista, yhteistä hyvää. Ja sitten kahdenkymmenen vuoden päästä ihmiset voivat todeta, että nuohan rakensivat hyvinvointivaltion. Pitäisi lähteä ruohonjuuritasolta niin kuin joskus ennenkin on lähdetty.

Opiksi ja

malliksi

Lopuksi: Onko Päivi Uljaksen Kun Suomi punastui -kirjassa jotain opiksi otettavaa nykyiselle vasemmistolle ja nykyisille liikkeille?

Dan Koivulaakson mielestä ei suoraan, koska yhteiskunnallinen tilanne niin erilainen.

- Mitään suuria oppeja ei voi ottaa. Mutta sen voi ottaa, että tämä on innostava kirja. On löydetty epäkohtia ja lähdetty taistelemaan niitä vastaan. Näin pitää toimia jatkossa ja todennäköisesti aina. En keksi miten muutenkaan rakennetaan itselle parempaa elämää.

- Olen eri mieltä. Minusta tästä voi oppia paljonkin, toteaa Joonas Leppänen.

- Minusta tässä on todella paljon samanlaisia asioita, jotka ovat tänä päivänä myös ongelmia. Sehän voidaan oppia tässä, että aikaisemmin ne on ratkaistu tällä tavalla ja tehdä samantapaisia ratkaisumalleja.

Heidi Auvinen toivoo, että kirjaa luetaan sen tulkinnan takia.

- Perinteisen Suomen historian, poliittisen historian ja ylhäältä päin annetun hyvinvointivaltion tulkinnan rinnalle vaaditaan raikkautta ja tässä on sitä.

Uljaksen

työ jatkuu

Päivi Uljas on nyt julkaissut kaksi kirjaa sosiaaliturvan synnystä. Hänen pro gradu -tutkielmaansa pohjautuva Taistelu sosiaaliturvasta ilmestyi vuonna 2005 ja Kun Suomi punastui taas on väitöskirjatyön satoa.

Seuraavaksi hän paneutuu laajan haastatteluaineiston pohjalta siihen, miksi nämä työläiset lähtivät liikkeelle.

Lisäksi hän käy läpi Helsingin Sanomien arkistoa ja lisää kolmannen äänen ajan lehdistökeskusteluun Kansan Uutisten ja Suomen Sosiaalidemokraatin rinnalle.

Lisäksi hän aikoo tutkia vuoden 1958 SKDL:n vaalivoiton syitä ja taustoja.

Parhaassa tapauksessa väitöskirja ilmestyy vuonna 2010.