Giuliana Sgrena, ystävien kahdesti pettämä

(Kansan Uutisten Viikkolehti 16.2. 2007)

Italialainen toimittaja Giuliana Sgrena joutui kaksi kertaa ystävien pettämäksi. Ensin irakilaiset sieppasivat Fallujan kaupungin valtauksesta todisteita keränneen toimittajan. Sitten vapautuksen jälkeen liittolaismaa Yhdysvaltain sotilaat ampuivat tappaakseen.

KAI HIRVASNORO
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Ehkä totuus sittenkin saadaan selville.

Amerikkalaisten oman tutkinnan mukaan Italian turvallisuuspalvelun Sismin asiamiehen Nicola Caliparin kuolema Bagdadissa 4. maaliskuuta 2005 oli traaginen onnettomuus. Mutta huhtikuussa Italiassa käynnistyy oikeudenkäynti, jossa amerikkalaista sotilasta Mario Lonzanoa syytetään harkitusta murhasta sekä murhayrityksestä toista Sismin agenttia Andrea Carpania ja toimittaja Giuliana Sgrenaa vastaan.

– Italian oikeuslaitos osoitti itsenäisyytensä suhteessa Yhdysvaltoihin, iloitsee Suomessa vieraillut Sgrena.

Mario Lonzanoa itseään ei saada oikeudenkäyntiin eikä tuomiolle. Yhdysvallat ei luovuta omia kansalaisiaan edes liittolaistensa oikeusistuimille.

Vain hetki ennen kohta kaksi vuotta sitten sattunutta välikohtausta Giuliana Sgrena oli vapautunut 28 päivää kestäneestä panttivankeudesta tuntemattomien sieppaajien kynsissä. Lukitussa huoneessa Sgrena oli ajatellut joka kerta oven avautuessa viimeisen hetkensä koittaneen. Talvella 2005 länsimaisten sieppaukset olivat Irakissa kuumimmillaan ja moni tapettiin kaula katkaisemalla. Murhat kuvattiin videolle, jotka julkaistiin internetissä.

Giuliana Sgrena osoittaa ohimoaan etusormella. Hän toivoi tulevansa tapetuksi vähemmän kivuliaasti ampumalla.

”He ampuivat

tappaakseen”

Sgrenan kirja Ystävien tulituksessa (Like) viittaa kahteen suuntaan.

Italia soti Irakissa Yhdysvaltain liittolaisena ja silti amerikkalaiset sotilaat ampuivat 4. maaliskuuta 2005 yhteensä 58 laukausta italialaista panttivankia ja kahta Italian hallituksen asiamiestä kuljettavaa autoa kohti. Huhtikuussa käynnistyvään oikeudenkäyntiin liittyvän tutkinnan mukaan noista laukauksista 57 ammuttiin kohti matkustajia eikä esimerkiksi auton renkaita.

– He ampuivat tappaakseen, Sgrena sanoo varmana asiastaan.

Kun amerikkalainen sotilas välikohtauksen jälkeen avasi auton oven, hän sanoi shit, paska.

Giuliana Sgrena itse haavoittui vaikeasti.

Kapina kukistettiin

laittomilla aseilla

Mutta ystävät pettivät Sgrenan myös toisaalla. Hän, vasemmistolaisen Il Manifesto -lehden toimittaja oli Irakissa tutkimassa marraskuussa 2004 tapahtunutta Fallujan kaupungin valtausta.

Falluja oli ollut maaliskuun 2003 miehityksestä lähtien vastarinnan keskus. Nyt monia nöyryytyksiä kokeneet amerikkalaiset ensin eristivät kaupungin ja sitten tuhosivat sen. Valtauksessa käytettiin myös fosforipommeja ja napalmia, ja tuhansia ihmisiä kuoli. Aluksi totuus Fallujasta onnistuttiin salaamaan, mutta myöhemmin Yhdysvallat joutui myöntämään käyttäneensä siellä laittomia aseita.

Giuliana Sgrena kaapattiin, kun hän oli tulossa haastattelemasta Fallujan pakolaisia. Hän oli Bagdadissa jo seitsemättä kertaa todistamassa miehityksen todellisuutta. Ja silti he kaappasivat juuri hänet, sotaa vastustaneen ja sen tuhoista raportoineen toimittajan.

Kokeneena sotakirjeenvaihtajana Sgrena oli varautunut siihenkin vaihtoehtoon, että hänetkin siepataan. Sgrena kertoo, ettei häntä uhkailtu eikä häneen kohdistettu väkivaltaa. Hän ei kuitenkaan uskonut kaappaajien lupauksiin, etteivät he tapa.

Mandelan esimerkki

antoi voimaa

Giuliana Sgrena vietti 28 päivää erityksissä. Ei ollut kynää, paperia, lehtiä, kirjoja eikä edes omia vaatteita. Ajantaju katosi. Järjissään hän kertoo pysyneensä sillä, että antoi mielensä vaeltaa lapsuuteen ja itselleen tärkeisiin paikkoihin.

Hän itki vain kerran. Se tapahtui, kun kaappaajat kuvasivat ensimmäisen videon, jossa Sgrenan oli vaadittava Italiaa vetäytymään Irakista. Tunnekuohu vei voiton, kun Sgrena ymmärsi tämän ehkä olevan viimeinen viesti perheelle.

Giuliana Sgrena pysyi lujana myös ajattelemalla Nelson Mandelaa. Arvokkuutta ei saa menettää kidnappaajien nähden, hän ajatteli Mandelan esimerkkiin tukeutuen.

Irakin miehityksestä Giuliana Sgrena sanoo, että käynnissä on sisällissota. Miehittäjien tulisi vetäytyä, vaikka se todennäköisesti aluksi kiihdyttäisi sisällissotaa. Mutta vetäytyminen on ainoa keino jättää Irakin tulevaisuuden rakentaminen irakilaisten omiin käsiin. Ja miehityksen päättyminen veisi myös Irakissa toimivilta ulkomaalaisilta terroristeilta suojaverhon.

Giuliana Sgrena kiistää olevansa anti-amerikkalainen. Hänen kirjansa on julkaistu myös Yhdysvalloissa ja siellä hän sai paljon tukea. George W. Bushia ja sotaa hän kyllä vastustaa, mutta niinhän tekee myös suuri osa amerikkalaisista.

Saddam Hussein oli verinen diktaattori, Sgrena myöntää. Mutta sota ei ole hyväksyttävä tapa lopettaa diktatuuria.

Giuliana Sgrena ei usko koskaan täysin toipuvansa koettelemuksestaan. Huhtikuussa alkava oikeudenkäynti palauttaa jälleen muistot pintaan ja pistää elämään uudelleen ne 28 päivää. Vankeus muutti Sgrenaa niin, ettei hän enää juuri ajattele tulevaisuutta. Elää vain päivän kerrallaan.