Ari Ojapelto - Liian vaarallinen eliitille?

Kuva: Jarmo Lintunen

(Kansan Uutiset 28.9. 2006)

Ari Ojapellon kirja Ahneuden aika kokoaa yhteen pyörryttävän määrän tutkimuksia ja tilastotietoa viime vuosilta. Kirja haastaa ns. talousviisaat ja yhden ainoan vaihtoehdon totuudet. Sen se tekee niin tehokkaasti, että yksikään nykyisen talouspolitiikan kannattaja ei suostu Ojapellon kanssa samaan pöytään puolustamaan omaa kantaansa.

KAI HIRVASNORO

KU:n sivuilta tuttu yhteiskuntakeskustelija Ari Ojapelto pläjäytti eilen pöytään 662 sivua yhteiskunta-analyysiä, joka ei talouseliittiä miellytä. Ahneuden aika -nimisen kirjan julkistamistilaisuuteen piti keskustelijoina osallistua ulkoministeri Erkki Tuomioja ja EK:n ekonomisti Simo Pinomaa. Kumpikin peruutti osallistumisensa tiistaina.

Sitä ennen julkistamistilaisuudessa puhetta johtanut Yleisra­dion taloustoimittaja Seppo Konttinen oli haalinut vastaväittäjää Ojapellolle kaksi kuukautta. Turhaan. Eliitti ei keskustele.

Ari Ojapelto on leimattu mm. diletantiksi, kylähulluksi ja paskanpuhujaksi.

Myös Ahneuden ajan tie painokuntoon oli ohdakkeinen. Sen piti ilmestyä jo muutama vuosi sitten, mutta kustantajille tuli yllättäviä mutkia matkaan. Lopulta kirjan julkaisi Vapaan Suomen Liiton puheenjohtaja Antti Pesonen. Ari Ojapelto sai kirjoituspalk­kioksi sata itsensä kirjoittamaa kirjaa ilmaiseksi.

Kokemustensa perusteella Ari Ojapelto totesi eilen, että suomalaisilla on luulo vapaasta tiedonvälityksestä. Torilla saakin vapaasti huutaa, mutta lehdistö ja kirjankustantamot eivät kriitikolle palstatilaa anna.

Ahneuden ajan suuri sivumäärä selittyy sillä, että Ojapelto on koonnut siihen yhteen suuren joukon viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana ilmestyneitä tutkimuksia. Hyllymetreittäin on ilmestynyt kirjoja mm. työttömyydestä, verotuksesta, sosiaalipolitiikasta, työelämästä, kehitysmaista ja globalisaatiosta. Valtamedia ei niistä kerro ja julkaisujen määrä on toisaalta niin suuri, ettei tavallinen työssäkäyvä ihminen pysty kaikkea lukemaan. Siksi Ojapelto sanoi ainakin yrittäneensä koota niiden pohjalta tavallista valistunutta lukijaa palvelevan kokonaisuuden. Kirjasta selviää, kuka meitä hallitsee ja miten jopa kokonaisia valtioita manipuloidaan.

– Kirja antaa perustiedot osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ns. asiantuntijoiden kanssa, Ojapelto lupasi.

Talouslehtien
palstat kiinni

Ari Ojapelto on pitkän linjan toisinajattelija ja keskustelija.

Hän aloitti kirjoittajana talous­lehdissä jo 1980-luvun alussa. Silloin ”kylähullun” poikkeavia näkemyksiä suvaittiin, koska niitä pidettiin kuitenkin kiinnostavina. Kokoomuksen Nykypäivä-lehden kolumnistina hän toimi 1996–1997, kun lehteen haluttiin journalistisesti kiinnostavaa särmää. Vuoden kuluttua tuli potkut, kun hän oman tulkintansa mukaan astui liian isoille varpaille.

Sen jälkeen Ojapelto on saanut palstatilaa enää vasemmistolehdistä.

Mitä niin vaarallista Ari Ojapelto sitten sanoo, ettei hänen kanssaan voi keskustella?

Hän kirjoittaa tulonjaon vääristymistä, työntekijöiden aseman heikentymisestä, yrityselämän moraalin katoamisesta ja hyvinvointivaltion purkamisesta.

Yksi Ojapellon väitteistä kuuluu, että työttömyys on laskenut pääasiassa tilastokikkailulla. Todellinen työttömyysaste on 16 prosenttia, mutta osa työttömyydestä on häivytetty tilastoilla ja työttömät on sälytetty yhteiskunnan elätettäviksi joltain muulta momentilta.

Aiemmin erittäin hyväksi ennustajaksi osoittautunut Ari Ojapelto sanoi, että sitten kun todellinen työttömyys on 20–30 prosenttia, eriarvoistuminen on luonut sosiaalisen tilaisuuden erilaisille ääriliikkeille.

– Alkaa tulla terroristeja, jotka eivät välttämättä ole arabeja.