Köyhyyspaketti paikkaa huonoa poliittista omatuntoa
(Kansan Uutisten Viikkolehti 25.8. 2006)
170 000 köyhyydessä elävää työtöntä ei riittänyt luomaan poliittista painetta budjettiriihessä perusturvan parantamiseen. Eikä sekään, että välillisesti työttömän minimituloilla köyhyydessä elää myös 120 000 lasta.
KAI HIRVASNORO
Noin 170 000 suomalaista elää työttömyyden perusturvan varassa. Heillä on noin 120 000 köyhyydessä elävää lasta.
Vuonna 1991 työttömällä kotitaloudella oli käytettävissään nykyrahaksi muutettuna 11 860 euroa vuodessa. Se oli 69 prosenttia kotitalouksien keskimääräisistä tuloista.
Vuonna 2003 työttömillä kotitalouksilla oli käytettävissään 11 568 euroa vuodessa. Se oli 56 prosenttia kotitalouksien keskimääräisistä tuloista.
Työttömän ympärivuotinen perusturva on nykyisin 6 000 euroa. Siitä maksetaan kunnallisveroa ja sairausvakuutusmaksua keskimäärin 18 prosenttia. Jos verrataan perusturvan ja saman suuruisen palkkatulon verotusta, niin työttömän verotus on 360 euroa kireämpi vuodessa.
Peruspäivärahan korotus 5 eurolla nostaisi 15 000 työtöntä pois toimeentulotuelta. Sen nettokustannus olisi 155 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän vuoden alussa poistetun varallisuusveron tuotto oli edelleen yli 100 miljoonaa euroa, vaikka sitä oli jo aiemmin kevennetty. Puolet veron tuotosta kertyi niiltä, joiden tulot ovat vähintään 300 000 euroa vuodessa.
Kansaneläkelaitoksen erikoistutkijan Pertti Honkasen laskelmien mukaan iso joukko pitkäaikaistyöttömiä voitaisiin nostaa edes köyhyysrajan yläpuolelle myös erilaisin veromuutoksin ja tarveharkinta poistamalla. Keinosta riippuen nettokustannukset vaihtelisivat 200 miljoonasta 1,5 miljardiin euroon.
Pertti Honkasen tutkimus Työttömien perusturvan ongelmia julkaistiin maanantaina.
Miksi ei tehdä
juuri mitään?
Julkistamistilaisuudessa hämmästeltiin jälleen kerran sitäkin professori Veli-Matti Ritakallion usein esiin nostamaa seikkaa, että työttömät maksavat veroja jopa köyhyysrajan alle jäävistä tuloista. Kuten Viikkolehdessä jo viime lokakuussa kerrottiin, on köyhällä suomalaisella käytettävissään 11 euroa päivässä. Jotta pääsisi edes EU:n viralliselle 750 euron köyhyysrajalle, pitäisi tienata 16 euroa, Ritakallio sanoi viime syksynä työttömien ihmisoikeuspäivillä.
Tietoa suomalaisesta köyhyydestä on olemassa hyllymetreittäin, mutta poliittisessa päätöksenteossa köyhät ovat jakojäännös, joka muistetaan vasta budjettiriihen kynnyksellä, jos silloinkaan. Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilä kummasteli jokasyksyiseksi muuttunutta ilmiötä, jossa kasataan nopeasti köyhyyspaketti. Kun huonon poliittisen omantunnon paine kasvaa riittävästi, niin jotain halutaan antaa köyhillekin, mutta erittäin maltillisesti, hän sanoi.
Matti Heikkilä pohti selityksiä sille, miksi ei tehdä juuri mitään, vaikka ongelmat ovat niin ilmeisiä.
Onko niin, että ongelmaa pidetään kuitenkin pienenä, koska se ei koske suuria väestöryhmiä?
Toisaalta 170 000 perusturvan varassa elävää työtöntä on pienessä maassa aika iso joukko, Heikkilä huomautti.
Vai onko niin, että perusturvan varassa elävät eivät ole poliittisesti merkittäviä ryhmiä?
Matti Heikkilän mukaan näin saatetaan oikeasti ajatella. Asia politisoituu vasta, kun oivalletaan, että työttömien lisäksi köyhyys koskee myös lapsiperheitä.
Köyhyyden poistamista ja vähentämistäkin saatetaan pitää myös kalliina.
Kaikki kohdennetut ratkaisut eivät sitä kuitenkaan ole, kuten Pertti Honkasenkin laskelmat osoittavat.
Tai sitten ei tiedetä, mitä pitäisi tehdä.
Ei voi pitää paikkansa. Matti Heikkilä kertoi, että eduskunnalle on vuosien ajan tehty selviä ehdotuksia kohdennetuista toimenpiteistä.
Tai sitten jouduttaisiin vain ottamaan kantaa sellaisiin poliittisesti arkaluonteisiin asioihin kuin perustuloon, Heikkilä mietti.
Rapautumaan jätetyn
korjaus kallista
Professori Veli-Matti Ritakallio Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitokselta huomautti, että perusturvan ostovoiman palauttaminen edes 15 vuoden takaiselle tasolle maksaa niin paljon, ettei sitä enää korjata yhdessä eikä kahdessa budjetissa. Järjestelmä on päästetty rapautumaan niin pahasti, että sen korjaaminen vaatii vuosien ohjelman.
Ritakallio arveli, että jos aikuisten työttömien asia ei kiinnosta, niin poliittista painetta voisi synnyttää se havainto, että välillisesti työttömyyden perusturvan varassa elää myös 120 000 alaikäistä lasta. Jostain käymistilasta hänen mukaansa kertovat huostaanottojen ja lastensuojelun tarpeiden lisääntyminen.
Jos köyhyydelle jotain halutaan tehdä, niin Veli-Matti Ritakallion mukaan on aika selvää, millä alueilla liikutaan. Pitää parantaa työttömyyden vähimmäisturvaa, toimeentulotukea ja asumistukea.
Vähimmäisturvalla
ei yllä köyhyysrajalle
On peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea 2000-luvulla parannettukin. Vuonna 2000 puolison tuloista tehtävää tarveharkintaa lievennettiin merkittävästi ja vuonna 2002 tuli 84 sentin tasokorotus ja lapsikorotuksia parannettiin. Silti työttömyyden perusturvan reaaliarvo on nyt huonompi kuin 15 vuotta sitten. Ja jos päivärahojen korotus olisi seurannut palkansaajien ansiotasoindeksiä, niiden taso olisi nyt 649 euroa kuukaudessa eikä 505 euroa. Reaalinen ansiotasoindeksi on noussut 15 vuodessa 27 prosenttia, reaalinen peruspäiväraha alentunut 3 prosenttia.
Ja vaikka puolison tuloista tehtävää tarveharkintaa lievennettiinkin jo kuusi vuotta sitten, aleni viime vuoden syyskuussa 6 600 työttömän työmarkkinatuki puolison tulojen takia.
Työttömän toimeentulo koostuu tyypillisesti myös asumis- ja toimeentulotuesta sekä lapsilisistä. Pertti Honkasen laskemissa malleissa eri perhetyyppien vähimmäistulo oli tämän vuoden alussa pienempi kuin 1990-luvun alussa. Perhetyypistä riippuen vähimmäisturva on pienentynyt 30-140 euroa kuukaudessa. Vähimmäistuloilla elävät jäävät kaikissa Honkasen esimerkeissä alle köyhyysrajan.
Pertti Honkasen tutkimus osoittaa, että järjestelmä on mutkikas ja että viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana sitä on viilattu useasti ja vaihtelevin perustein. Ensin piti säästää sosiaalimenoissa, sitten kannustettiin työttömiä aktiivisemmiksi ja lopulta on yritetty myös parantaa pitkäaikaistyöttömien ja muiden pienituloisten taloudellista asemaa.
Tulokset ovat huonoja, Honkanen toteaa. Köyhyys on lisääntynyt 2000-luvulla, pitkäaikaistyöttömät eivät ole sanottavasti päässeet avoimille työmarkkinoille ja perusturvan varassa elävien määrä on pienentynyt vain hitaasti.
170 000 köyhyydessä elävää työtöntä ei riittänyt luomaan poliittista painetta budjettiriihessä perusturvan parantamiseen. Eikä sekään, että välillisesti työttömän minimituloilla köyhyydessä elää myös 120 000 lasta.
KAI HIRVASNORO
Noin 170 000 suomalaista elää työttömyyden perusturvan varassa. Heillä on noin 120 000 köyhyydessä elävää lasta.
Vuonna 1991 työttömällä kotitaloudella oli käytettävissään nykyrahaksi muutettuna 11 860 euroa vuodessa. Se oli 69 prosenttia kotitalouksien keskimääräisistä tuloista.
Vuonna 2003 työttömillä kotitalouksilla oli käytettävissään 11 568 euroa vuodessa. Se oli 56 prosenttia kotitalouksien keskimääräisistä tuloista.
Työttömän ympärivuotinen perusturva on nykyisin 6 000 euroa. Siitä maksetaan kunnallisveroa ja sairausvakuutusmaksua keskimäärin 18 prosenttia. Jos verrataan perusturvan ja saman suuruisen palkkatulon verotusta, niin työttömän verotus on 360 euroa kireämpi vuodessa.
Peruspäivärahan korotus 5 eurolla nostaisi 15 000 työtöntä pois toimeentulotuelta. Sen nettokustannus olisi 155 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän vuoden alussa poistetun varallisuusveron tuotto oli edelleen yli 100 miljoonaa euroa, vaikka sitä oli jo aiemmin kevennetty. Puolet veron tuotosta kertyi niiltä, joiden tulot ovat vähintään 300 000 euroa vuodessa.
Kansaneläkelaitoksen erikoistutkijan Pertti Honkasen laskelmien mukaan iso joukko pitkäaikaistyöttömiä voitaisiin nostaa edes köyhyysrajan yläpuolelle myös erilaisin veromuutoksin ja tarveharkinta poistamalla. Keinosta riippuen nettokustannukset vaihtelisivat 200 miljoonasta 1,5 miljardiin euroon.
Pertti Honkasen tutkimus Työttömien perusturvan ongelmia julkaistiin maanantaina.
Miksi ei tehdä
juuri mitään?
Julkistamistilaisuudessa hämmästeltiin jälleen kerran sitäkin professori Veli-Matti Ritakallion usein esiin nostamaa seikkaa, että työttömät maksavat veroja jopa köyhyysrajan alle jäävistä tuloista. Kuten Viikkolehdessä jo viime lokakuussa kerrottiin, on köyhällä suomalaisella käytettävissään 11 euroa päivässä. Jotta pääsisi edes EU:n viralliselle 750 euron köyhyysrajalle, pitäisi tienata 16 euroa, Ritakallio sanoi viime syksynä työttömien ihmisoikeuspäivillä.
Tietoa suomalaisesta köyhyydestä on olemassa hyllymetreittäin, mutta poliittisessa päätöksenteossa köyhät ovat jakojäännös, joka muistetaan vasta budjettiriihen kynnyksellä, jos silloinkaan. Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilä kummasteli jokasyksyiseksi muuttunutta ilmiötä, jossa kasataan nopeasti köyhyyspaketti. Kun huonon poliittisen omantunnon paine kasvaa riittävästi, niin jotain halutaan antaa köyhillekin, mutta erittäin maltillisesti, hän sanoi.
Matti Heikkilä pohti selityksiä sille, miksi ei tehdä juuri mitään, vaikka ongelmat ovat niin ilmeisiä.
Onko niin, että ongelmaa pidetään kuitenkin pienenä, koska se ei koske suuria väestöryhmiä?
Toisaalta 170 000 perusturvan varassa elävää työtöntä on pienessä maassa aika iso joukko, Heikkilä huomautti.
Vai onko niin, että perusturvan varassa elävät eivät ole poliittisesti merkittäviä ryhmiä?
Matti Heikkilän mukaan näin saatetaan oikeasti ajatella. Asia politisoituu vasta, kun oivalletaan, että työttömien lisäksi köyhyys koskee myös lapsiperheitä.
Köyhyyden poistamista ja vähentämistäkin saatetaan pitää myös kalliina.
Kaikki kohdennetut ratkaisut eivät sitä kuitenkaan ole, kuten Pertti Honkasenkin laskelmat osoittavat.
Tai sitten ei tiedetä, mitä pitäisi tehdä.
Ei voi pitää paikkansa. Matti Heikkilä kertoi, että eduskunnalle on vuosien ajan tehty selviä ehdotuksia kohdennetuista toimenpiteistä.
Tai sitten jouduttaisiin vain ottamaan kantaa sellaisiin poliittisesti arkaluonteisiin asioihin kuin perustuloon, Heikkilä mietti.
Rapautumaan jätetyn
korjaus kallista
Professori Veli-Matti Ritakallio Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitokselta huomautti, että perusturvan ostovoiman palauttaminen edes 15 vuoden takaiselle tasolle maksaa niin paljon, ettei sitä enää korjata yhdessä eikä kahdessa budjetissa. Järjestelmä on päästetty rapautumaan niin pahasti, että sen korjaaminen vaatii vuosien ohjelman.
Ritakallio arveli, että jos aikuisten työttömien asia ei kiinnosta, niin poliittista painetta voisi synnyttää se havainto, että välillisesti työttömyyden perusturvan varassa elää myös 120 000 alaikäistä lasta. Jostain käymistilasta hänen mukaansa kertovat huostaanottojen ja lastensuojelun tarpeiden lisääntyminen.
Jos köyhyydelle jotain halutaan tehdä, niin Veli-Matti Ritakallion mukaan on aika selvää, millä alueilla liikutaan. Pitää parantaa työttömyyden vähimmäisturvaa, toimeentulotukea ja asumistukea.
Vähimmäisturvalla
ei yllä köyhyysrajalle
On peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea 2000-luvulla parannettukin. Vuonna 2000 puolison tuloista tehtävää tarveharkintaa lievennettiin merkittävästi ja vuonna 2002 tuli 84 sentin tasokorotus ja lapsikorotuksia parannettiin. Silti työttömyyden perusturvan reaaliarvo on nyt huonompi kuin 15 vuotta sitten. Ja jos päivärahojen korotus olisi seurannut palkansaajien ansiotasoindeksiä, niiden taso olisi nyt 649 euroa kuukaudessa eikä 505 euroa. Reaalinen ansiotasoindeksi on noussut 15 vuodessa 27 prosenttia, reaalinen peruspäiväraha alentunut 3 prosenttia.
Ja vaikka puolison tuloista tehtävää tarveharkintaa lievennettiinkin jo kuusi vuotta sitten, aleni viime vuoden syyskuussa 6 600 työttömän työmarkkinatuki puolison tulojen takia.
Työttömän toimeentulo koostuu tyypillisesti myös asumis- ja toimeentulotuesta sekä lapsilisistä. Pertti Honkasen laskemissa malleissa eri perhetyyppien vähimmäistulo oli tämän vuoden alussa pienempi kuin 1990-luvun alussa. Perhetyypistä riippuen vähimmäisturva on pienentynyt 30-140 euroa kuukaudessa. Vähimmäistuloilla elävät jäävät kaikissa Honkasen esimerkeissä alle köyhyysrajan.
Pertti Honkasen tutkimus osoittaa, että järjestelmä on mutkikas ja että viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana sitä on viilattu useasti ja vaihtelevin perustein. Ensin piti säästää sosiaalimenoissa, sitten kannustettiin työttömiä aktiivisemmiksi ja lopulta on yritetty myös parantaa pitkäaikaistyöttömien ja muiden pienituloisten taloudellista asemaa.
Tulokset ovat huonoja, Honkanen toteaa. Köyhyys on lisääntynyt 2000-luvulla, pitkäaikaistyöttömät eivät ole sanottavasti päässeet avoimille työmarkkinoille ja perusturvan varassa elävien määrä on pienentynyt vain hitaasti.
posted by Kai Hirvasnoro at 11:31 ap.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home