Itsekritiikkiä ja sanomisen rajojen pohdintaa
Puheenvuoroja pilapiirroksista
(Kansan Uutisten Viikkolehti 10.2. 2006)
Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Amerikkalaisessa Democracy Now! -ohjelmassa Jyllands-Postenin piirroksista kiistelivät Yalen yliopiston tutkija Irshad Manji ja Kalifornian valtionyliopiston valtio-opin professori Asad Abu Khalil.
Irshad Manji on itse muslimi, mutta suomennetussa kirjassaan Islamin kahdet kasvot hän hyökkää rajusti uskonnon varjolla tapahtuvaa naisten sortoa vastaan ja haluaa palauttaa kunniaan ijtihadin eli itsenäisen ajattelun arvostuksen. Yleensä ottaen Irshad Manji puhuu sen puolesta, että islam olisi syytä nykyaikaistaa 2000-luvulle ja uudistamisesta ovat vastuussa länsimaissa asuvat muslimit, joilla on vapauksia toisin kuin arabimaiden kansalaisilla.
Asad Abu Khalil on kirjoissaan arvostellut rankasti arabihallituksia. Itseään hän pitää ateistina ja hyväksyy kaikkien uskontojen kritiikin. Tässä tapauksessa arvostelu on hänen mielestään kuitenkin ollut valikoivaa ja yksipuolisesti muslimeihin kohdistuvaa. Sananvapaudenkaan nimissä länsimaiset lehdet eivät julkaisisi yhtä loukkaavia kuvia juutalaisista, Khalil sanoi.
Missä on muslimien
itsekritiikki?
Irshad Manji taas väitti, ettei kristinuskoa ja juutalaisuutta kritisoivista kirjoista ole pulaa, mutta muslimit eivät pysty vastaavanlaiseen itsekritiikkiin. Hän myös muistutti, että arabimaissa julkaistaan jatkuvasti antisemitistisiä pilakuvia eivätkä muslimit protestoi niitä vastaan.
– Miten me siis voimme vaatia muuta maailmaa kunnioittamaan meidän uskoamme, kun me emme itse kunnioita muita uskontoja?
Irshad Manji myös huomautti, etteivät pilapiirroksilla loukatut juutalaiset polta arabimaiden konsulaatteja eivätkä uhkaile niiden piirtäjiä kuolemalla.
Asad Abu Khalil piti selvänä, että muslimimaissa nähdyt rajut mielenosoitukset ovat organisoituja ja sikäläisten hallitusten tukemia.
– Tämä sopii hyvin hallituksille, joita niiden kansalaiset arvostelevat hiljaisuudesta Yhdysvaltain miehityspolitiikkaa ja sortoa vastaan. On turvallista antaa päästää vähän höyryjä ulos Tanskaa vastaan.
Tanskaa vastaan on hänen mukaansa myös helppo järjestää boikotteja. Israelilaisia ja amerikkalaisia tuotteita samat hallitukset eivät uskaltaisi boikotoida, vaikka ne ovat vastuussa paljon vakavammista islamilaisen kulttuurin loukkauksista kuin tanskalaiset.
Rushdien juttu
oli erilainen
Kulttuuriantropologi Pnina Werbner brittiläisestä Keelen yliopistosta on kirjoittanut paljon samantapaisesta jupakasta, jonka synnytti 1980-luvulla Salman Rushdien romaani Saatanalliset säkeet. Der Spiegelin haastattelussa Werbner sanoi, ettei kiistan kumpikaan osapuoli saavuta nyt tavoitteitaan. Jos Jyllands-Postenin oli tarkoitus kritisoida ääri-islamia, niin vaikutus oli päinvastainen. Juuri ääriainekset hyötyvät eniten kiistasta. Niille tämä oli PR-voitto, jolla rekrytoidaan riveihin uusia nuoria kuumapäitä.
Toisaalta muslimit eivät onnistu pyrkimyksissään sensuroida kirjailijoita, tai tässä tapauksessa piirtäjiä. Salman Rushdielle julistettu kuolemantuomio teki Saatanallisista säkeistä myyntimenestyksen ja Rushdiesta itsestään rikkaan miehen.
Rushdien ja Tanskan tapauksessa oli Pnina Werbnerin mukaan kuitenkin ratkaiseva ero. Intialaissyntyinen muslimi Salman Rushdie kirjoitti romaaninsa aikana, jolloin sananvapaus oli vakavasti uhattuna Iranissa ja sotilasvallankaappauksen jälkeen myös Pakistanissa.
– Minun mielestäni tanskalaisten piirtäjien sananvapaus ei sen sijaan ollut millään lailla vaarassa.
Werbner muistutti, että sananvapautta rajoitetaan nykyään länsimaissa monin tavoin eikä niinkään lainsäädännön, vaan itsesensuurin kautta. Julkaisupäätöksiin vaikuttavat niin yleisön reaktiot kuin kaupallisetkin näkökohdat.
Monille tuli tarve
kärjistää tilannetta
Vierailevana tutkijana mm. Oxfordin yliopistossa toimiva Tariq Ramadan kirjoitti Guardianissa varoittaneensa viime syksynä tanskalaisia muslimeita reagoimasta Jyllands-Postenin julkaisemiin piirroksiin tunteella ja kehottaneensa heitä välttämään joukkomielenosoituksia, jotka saattavat karata käsistä.
Rauhallinen ratkaisu oli mahdollinen, mutta kolme kuukautta myöhemmin jotkut halusivat heittää bensaa liekkeihin. Jotkut tanskalaiset muslimijohtajat kävivät Lähi-idässä esiintymässä uskontonsa sankareina ja toisella puolella esiin nousi sananvapauden ja länsimaisten arvojen sankareita.
Nyt ollaan Tariq Ramadanin mukaan vedenjakajalla. Niiden miesten ja naisten on aika astua esiin, jotka haluavat rakentaa siltoja yhteisten arvojen perustalle eivätkä jakaa maailmaa kahteen leiriin.
Maltilliseksi muslimiksi itseään kutsuva Tabish Khair Århusin yliopistosta Tanskasta totesi, että useimmissa Euroopan maissa muslimien esittämät moitteet pilapiirroksista olisi otettu vastaan ja hallitus olisi pahoitellut asiaa, mutta todennut, ettei se voi painostaa lehdistöä. Vastalahjana muslimimaiden diplomaatit olisivat tasoitelleet syntynyttä kiistaa. Tanskan pääministerin Anders Fogh Rasmussenin reaktio olla tapaamatta suurlähettiläitä kuitenkin hiljensi maltilliset voimat.
– Pääministerin ratkaisu johtui osin maan poliittisesta tilanteesta. Hänen hallituksensa tarvitsee muukalaisvihamielisen ja anti-islamilaisen Kansanpuolueen tukea, Tabish Khair päätteli.
Kaikki pelkäävät
kritisoida islamia
Islamin rajuin ja tunnetuin kriitikko lienee nykyisin somalialaissyntyinen Hirsi Ali, joka istuu Hollannin parlamentissa oikeistopopulistisen puolueen riveissä. Elokuvaohjaaja Theo van Gogh murhattiin vuonna 2004 hänen tehtyään provokatiivista elokuvaa Hirsi Alin kanssa. Myös Hirsi Alin päällä leijuu tappouhka.
Islamia vastustava Hirsi Ali sanoi Der Spiegelissä, että totalitaariset islamilaiset hallitukset ovat kriisissä ja ne lietsovat lännen muodostamaa uhkaa omiin tarpeisiinsa pysyäkseen vallassa.
Hirsi Alin mukaan kyseessä on nimenomaan kiista sananvapaudesta.
– Ei kulu päivääkään, etteivätkö radikaalit imaamit Euroopassa ja muualla saarnaa vihaa moskeijoissaan. He nimittelevät juutalaisia ja kristittyjä alempiarvoisiksi ja me sanomme, että he vain käyttävät sananvapauttaan. Milloin eurooppalaiset ymmärtävät, että islamistit eivät salli samaa heidän kriitikoilleen?
Hirsi Ali uskoo, että jupakan seurauksena muuallakin kuin Hollannissa kirjailijat, muut taiteilijat ja toimittajat vaikenevat.
– Kaikki pelkäävät kritisoida islamia.
(Kansan Uutisten Viikkolehti 10.2. 2006)
KAI HIRVASNORO
Tanskalaiset pilapiirrokset ovat olleet puheenaihe kaikkialla maailmassa. Niistä on taitettu peistä – puolesta ja vastaan – lehtien mielipidesivuilla, radioaalloilla ja televisiostudioissa. Länsimaisessa julkisuudessa tilaa ovat saaneet huomattavan paljon maltilliset muslimit ja islamilaisessa kulttuurissa kasvaneet, mutta uskonnoista kokonaan luopuneet.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Amerikkalaisessa Democracy Now! -ohjelmassa Jyllands-Postenin piirroksista kiistelivät Yalen yliopiston tutkija Irshad Manji ja Kalifornian valtionyliopiston valtio-opin professori Asad Abu Khalil.
Irshad Manji on itse muslimi, mutta suomennetussa kirjassaan Islamin kahdet kasvot hän hyökkää rajusti uskonnon varjolla tapahtuvaa naisten sortoa vastaan ja haluaa palauttaa kunniaan ijtihadin eli itsenäisen ajattelun arvostuksen. Yleensä ottaen Irshad Manji puhuu sen puolesta, että islam olisi syytä nykyaikaistaa 2000-luvulle ja uudistamisesta ovat vastuussa länsimaissa asuvat muslimit, joilla on vapauksia toisin kuin arabimaiden kansalaisilla.
Asad Abu Khalil on kirjoissaan arvostellut rankasti arabihallituksia. Itseään hän pitää ateistina ja hyväksyy kaikkien uskontojen kritiikin. Tässä tapauksessa arvostelu on hänen mielestään kuitenkin ollut valikoivaa ja yksipuolisesti muslimeihin kohdistuvaa. Sananvapaudenkaan nimissä länsimaiset lehdet eivät julkaisisi yhtä loukkaavia kuvia juutalaisista, Khalil sanoi.
Missä on muslimien
itsekritiikki?
Irshad Manji taas väitti, ettei kristinuskoa ja juutalaisuutta kritisoivista kirjoista ole pulaa, mutta muslimit eivät pysty vastaavanlaiseen itsekritiikkiin. Hän myös muistutti, että arabimaissa julkaistaan jatkuvasti antisemitistisiä pilakuvia eivätkä muslimit protestoi niitä vastaan.
– Miten me siis voimme vaatia muuta maailmaa kunnioittamaan meidän uskoamme, kun me emme itse kunnioita muita uskontoja?
Irshad Manji myös huomautti, etteivät pilapiirroksilla loukatut juutalaiset polta arabimaiden konsulaatteja eivätkä uhkaile niiden piirtäjiä kuolemalla.
Asad Abu Khalil piti selvänä, että muslimimaissa nähdyt rajut mielenosoitukset ovat organisoituja ja sikäläisten hallitusten tukemia.
– Tämä sopii hyvin hallituksille, joita niiden kansalaiset arvostelevat hiljaisuudesta Yhdysvaltain miehityspolitiikkaa ja sortoa vastaan. On turvallista antaa päästää vähän höyryjä ulos Tanskaa vastaan.
Tanskaa vastaan on hänen mukaansa myös helppo järjestää boikotteja. Israelilaisia ja amerikkalaisia tuotteita samat hallitukset eivät uskaltaisi boikotoida, vaikka ne ovat vastuussa paljon vakavammista islamilaisen kulttuurin loukkauksista kuin tanskalaiset.
Rushdien juttu
oli erilainen
Kulttuuriantropologi Pnina Werbner brittiläisestä Keelen yliopistosta on kirjoittanut paljon samantapaisesta jupakasta, jonka synnytti 1980-luvulla Salman Rushdien romaani Saatanalliset säkeet. Der Spiegelin haastattelussa Werbner sanoi, ettei kiistan kumpikaan osapuoli saavuta nyt tavoitteitaan. Jos Jyllands-Postenin oli tarkoitus kritisoida ääri-islamia, niin vaikutus oli päinvastainen. Juuri ääriainekset hyötyvät eniten kiistasta. Niille tämä oli PR-voitto, jolla rekrytoidaan riveihin uusia nuoria kuumapäitä.
Toisaalta muslimit eivät onnistu pyrkimyksissään sensuroida kirjailijoita, tai tässä tapauksessa piirtäjiä. Salman Rushdielle julistettu kuolemantuomio teki Saatanallisista säkeistä myyntimenestyksen ja Rushdiesta itsestään rikkaan miehen.
Rushdien ja Tanskan tapauksessa oli Pnina Werbnerin mukaan kuitenkin ratkaiseva ero. Intialaissyntyinen muslimi Salman Rushdie kirjoitti romaaninsa aikana, jolloin sananvapaus oli vakavasti uhattuna Iranissa ja sotilasvallankaappauksen jälkeen myös Pakistanissa.
– Minun mielestäni tanskalaisten piirtäjien sananvapaus ei sen sijaan ollut millään lailla vaarassa.
Werbner muistutti, että sananvapautta rajoitetaan nykyään länsimaissa monin tavoin eikä niinkään lainsäädännön, vaan itsesensuurin kautta. Julkaisupäätöksiin vaikuttavat niin yleisön reaktiot kuin kaupallisetkin näkökohdat.
Monille tuli tarve
kärjistää tilannetta
Vierailevana tutkijana mm. Oxfordin yliopistossa toimiva Tariq Ramadan kirjoitti Guardianissa varoittaneensa viime syksynä tanskalaisia muslimeita reagoimasta Jyllands-Postenin julkaisemiin piirroksiin tunteella ja kehottaneensa heitä välttämään joukkomielenosoituksia, jotka saattavat karata käsistä.
Rauhallinen ratkaisu oli mahdollinen, mutta kolme kuukautta myöhemmin jotkut halusivat heittää bensaa liekkeihin. Jotkut tanskalaiset muslimijohtajat kävivät Lähi-idässä esiintymässä uskontonsa sankareina ja toisella puolella esiin nousi sananvapauden ja länsimaisten arvojen sankareita.
Nyt ollaan Tariq Ramadanin mukaan vedenjakajalla. Niiden miesten ja naisten on aika astua esiin, jotka haluavat rakentaa siltoja yhteisten arvojen perustalle eivätkä jakaa maailmaa kahteen leiriin.
Maltilliseksi muslimiksi itseään kutsuva Tabish Khair Århusin yliopistosta Tanskasta totesi, että useimmissa Euroopan maissa muslimien esittämät moitteet pilapiirroksista olisi otettu vastaan ja hallitus olisi pahoitellut asiaa, mutta todennut, ettei se voi painostaa lehdistöä. Vastalahjana muslimimaiden diplomaatit olisivat tasoitelleet syntynyttä kiistaa. Tanskan pääministerin Anders Fogh Rasmussenin reaktio olla tapaamatta suurlähettiläitä kuitenkin hiljensi maltilliset voimat.
– Pääministerin ratkaisu johtui osin maan poliittisesta tilanteesta. Hänen hallituksensa tarvitsee muukalaisvihamielisen ja anti-islamilaisen Kansanpuolueen tukea, Tabish Khair päätteli.
Kaikki pelkäävät
kritisoida islamia
Islamin rajuin ja tunnetuin kriitikko lienee nykyisin somalialaissyntyinen Hirsi Ali, joka istuu Hollannin parlamentissa oikeistopopulistisen puolueen riveissä. Elokuvaohjaaja Theo van Gogh murhattiin vuonna 2004 hänen tehtyään provokatiivista elokuvaa Hirsi Alin kanssa. Myös Hirsi Alin päällä leijuu tappouhka.
Islamia vastustava Hirsi Ali sanoi Der Spiegelissä, että totalitaariset islamilaiset hallitukset ovat kriisissä ja ne lietsovat lännen muodostamaa uhkaa omiin tarpeisiinsa pysyäkseen vallassa.
Hirsi Alin mukaan kyseessä on nimenomaan kiista sananvapaudesta.
– Ei kulu päivääkään, etteivätkö radikaalit imaamit Euroopassa ja muualla saarnaa vihaa moskeijoissaan. He nimittelevät juutalaisia ja kristittyjä alempiarvoisiksi ja me sanomme, että he vain käyttävät sananvapauttaan. Milloin eurooppalaiset ymmärtävät, että islamistit eivät salli samaa heidän kriitikoilleen?
Hirsi Ali uskoo, että jupakan seurauksena muuallakin kuin Hollannissa kirjailijat, muut taiteilijat ja toimittajat vaikenevat.
– Kaikki pelkäävät kritisoida islamia.
posted by Kai Hirvasnoro at 3:14 ip.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home