Saddamin kosto

Baathistien taktiikka ja USA:n
virheet kylvävät kuolemaa Irakissa

(Kansan Uutisten Viikkolehti 7.10. 2005)




Amerikkalaisten tiedustelutietojen mukaan kapinallisten Irakin siviileihin kohdistama terrorikampanja perustuu syrjäytetyn presidentin Saddam Husseinin ennen kiinni jäämistään antamiin käskyihin. Niiden lisäksi amerikkalaisten itsensä tekemät virheet ovat johtaneet siihen, että tiedustelupiireissä pidetään sotaa jo hävittynä.

KAI HIRVASNORO

Yli sata siviiliä kuoli itsemurhaiskuissa ja terroristien muilla tavoin tappamana Irakissa viimekin viikolla. Samoin edellisellä, sitä edellisellä ja niin edelleen. Miehityksen siviiliuhreja on riippumattoman Iraq Body Count -tutkijaryhmän mukaan vähintään 26 000, mahdollisesti jopa 30 000:n raja menee rikki aivan näinä päivinä.

Kuka on väkivallan takana? Iraq Body Countin heinäkuussa julkaiseman selvityksen mukaan Yhdysvaltain johtama liittouma oli siihen mennessä tappanut 9 270 siviiliä, joista amerikkalaissotilaiden osuus oli 98,5 prosenttia. Esimerkiksi tanskalaisetkin olivat tappaneet 6 irakilaissiviiliä.

Vastarintaliikkeen terrori-iskuissa oli kuollut 2 353 ihmistä ja rikollisiksi luokiteltujen käsissä 8935 siviiliä.

Sodan alussa keväällä 2003 tappamisesta vastasi pääasiassa Yhdysvallat. 30 prosenttia sodan ja miehityksen siviiliuhreista kuoli Yhdysvaltain hyökkäyksen aikana ennen toukokuun alkua. Erityisen tuhoisia olivat ilmaiskut, ne kuuluisat täsmäpommit.

Nyt veritöihin syyllistyvät vastarintaliikkeeksi itseään kutsuvat terroristit. Toisena miehitysvuonna siviiliuhreja on ollut kaksi kertaa niin paljon kuin ensimmäisenä.

Kuolonuhrien lisäksi sota ja miehitys ovat johtaneet ainakin 42 500 ihmisen haavoittumiseen.

Viisi miestä
kokouksessa

Terroristien taktiikan takaa löytyy vanha tuttu – Saddam Hussein. Näin väittää amerikkalainen uutisviikkolehti Time syyskuun viimeisessä numerossaan. Lehden haastattelemat tiedusteluvirkailijat luovat masentavan kuvan maailman mahtavimman maan kyvystä ennakoida tulevia tilanteita ja käydä sissisotaa. Lähes kaikki mahdolliset virheet on tehty ja sota hävitty, sanovat lehden nimettöminä pysyvät lähteet. Ainoat avoimet kysymykset ovat enää, yltyykö vastarinta avoimeksi sisällissodaksi ja minkälaisen kaaoksen koko Lähi-itään George W. Bushin taustalla olevat haukat tulivat luoneeksi.

Mutta miten niin jo joulukuussa 2003 vangittu Saddam Hussein olisi väkivallan takana?

Time-lehden mukaan amerikkalaiset tiedusteluviranomaiset ovat eri palasista selvittäneet tapaamisen, jossa Saddam Hussein ja neljä muuta miestä pitivät 45 minuutin kokouksen Bagdadissa huhtikuussa 2003, Saddamin hallinnon kaatumisen jälkeen siis. Tapaamisen aiheena oli vastarinnan käynnistäminen miehittäjiä vastaan. Saddam Husseinin ohella kokouksen toinen avainhahmo oli eläkkeellä oleva kenraali Muhammad Yunis al-Ahmed, joka oli kuulunut baath-puolueen salaiseen sotilasneuvostoon. Se puolestaan piti Saddamin hallinnon aikana silmällä Irakin armeijaa mahdollisten kumoustoimien varalta.

Nyt kumous oli tullut – tosin ulkoa käsin – ja Saddam antoi al-Ahmedille käskyn panna verkostonsa toimimaan.

Vastarinta on sen jälkeen kiihtynyt ja levinnyt. Siitä vastaavat uskonnolliset ääriryhmät, nationalistit ja myös tavalliset miehittäjää vastustavat irakilaiset, mutta Timen haastattelemien tiedusteluvirkailijoiden mukaan organisoinnin keskipisteessä vaikuttaa edelleen Saddamin käsky. Tosin samat lähteet myöntävät, etteivät he vieläkään tiedä kovinkaan paljon siitä, ketä vastaan taistelevat. Kyseessä on verkosto, jolta puuttuu Vietnamin sodan Ho Chi Minhin kaltainen yksittäinen johtaja.

Kiire Bagdadiin,
vielä kovempi kotiin

George W. Bushin lupaamasta suurten sotatoimien päättymisestä on kulunut jo pitkälti yli kaksi vuotta, mutta väkivalta on nyt rajumpaa kuin koskaan. Viime aikoina Irakissa on tehty jopa 80 iskua päivässä. Eläkkeellä oleva neljän tähden kenraali valitti Time-lehdelle Yhdysvaltain armeijan olevan hyvä sotimaan varsinaisia armeijoita vastaan, mutta tällaisessa sodassa keinot ovat loppumassa.

Tiedustelutietoakin amerikkalaisilla on niukan puoleisesti. Armeijan tiedustelupalvelu DIA on kriitikoiden mielestä keskittänyt voimansa Iraniin, Pohjois-Koreaan ja Kiinaan, ei Irakiin.

Paljolti amerikkalaiset saavat syyttää vaikeuksistaan ihan itseään. Jos nyt jätetään huomiotta se, että koko sota on tietysti järjetön, niin myös sodassa ja sen jälkeisessä Yhdysvaltojen johtamassa siviilihallinnossa tehtiin kolossaalisiksi kutsuttuja virheitä.

Alkaen siitä, että valtausta johtanut Tommy Franks teki vain sen, mitä poliitikot olivat määränneet – valtasi Bagdadin mahdollisimman nopeasti mahdollisimman vähin amerikkalaisuhrein. Ketään ei juuri kiinnostanut kysymys, mitä valtauksen jälkeen. Franksin sanotaan halunneen nopeasti sisään ja nopeasti ulos kirjoittamaan kirjaa valtauksesta.

Nopeassa valtauksessa ei vaivauduttu ottamaan haltuun lyötyjen vihollisten asekätköjä. Tommy Franks antoi määräyksen lukita ne ja jatkaa matkaa Bagdadiin. Valtavia Irakin armeijan entisiä ammusvarastoja ei niin vaan lyöty kiinni munalukolla. Pian niiden sisältö katosi kapinallisten käsiin.

Bagdad vallattiin 5. huhtikuuta, ja pian sen jälkeen Franks ja suurin osa tiedustelu-upseereista jätti Irakin.

Yhdellä käskyllä
400 000 vihollista

23. toukokuuta väliaikaishallinnon johtaja Paul Bremer noudatti puolustusministeri Donald Rumsfeldin määräystä ja antoi potkut Saddamin hallinnon armeijalle ja virkamiehille. Yhdellä käskyllä Yhdysvallat loi itselleen 400 000 potentiaalista vihollista, jotka eivät vain osanneet käyttää aseita ja räjähteitä, vaan tunsivat myös maan infrastruktuurin kriittiset kipupisteet.

Kolmas kevään 2003 kohtalokas virhe oli Bushin hallinnon päätös keskittää kaikki voimat epätoivoiseen joukkotuhoaseiden etsimiseen. 1 200 agenttia penkoi Saddamin hallinnolta jälkeen jääneitä asiakirjoja, joita kuvataan olevan tonneittain. Tarkastuksia johtanut David Kay kieltäytyi antamasta materiaalia sotilaille, jotka olisivat halunneet etsiä niistä tietoja vastarintaliikkeestä. Sitten kun oli jo myöhäistä, aineistosta löytyi 38 laatikollista sunnikapinan keskeisestä Fallujan kaupungista kertovaa materiaalia; yksityiskohtaisia suunnitelmia siviilipuolustuksen järjestämisestä sekä luetteloita baath-puolueen aluejohtajista, jotka olivat kapinallisten taustavoimia.

Suurta osaa David Kayn johtamien joukkojen löytämistä papereista ei ole vieläkään käännetty. Niitä kuuluu olevan kokonainen varastollinen Qatarissa. Kukaan ei tiedä, vaikka laatikoissa olisi ”savuavaa asetta” kipeästi kaivanneen Bushin etsimää hermokaasua, Bagdadissa vitsaillaan.

Bushin hallinto ei aluksi ottanut todesta puheita kapinasta. Jo kesäkuussa 2003 asiantuntijat sanoivat, että tulossa on klassinen sellainen, mutta 30. kesäkuuta Donald Rumsfeld sanoi, ettei käytä sanaa sissisota, koska mitään sellaista ei ole eikä muutakaan järjestäytynyttä vastarintaa miehittäjiä kohtaan. Oli vain rikollisia ja baath-puolueen jäänteitä sekä joitakin ulkomaalaisia, jotka vielä vastustivat uutta komentoa.

Vain kaksi viikkoa myöhemmin kenraali John Abizaid myönsi, että Yhdysvalloilla on vastassaan klassinen sissisota Irakissa.

Iskujen uusi
kohde – siviilit

Saddam Hussein yritti ohjeistaa kapinallisia kiinni jäämiseensä asti. Hänen neuvoistaan tuskin oli etulinjassa suurta hyötyä, mutta yhdessä suhteessa Time-lehden asiantuntijat pitävät Saddamin vaikutusta olennaisena. Loppukesällä 2003 hän kehotti kapinallisia muuttamaan iskujensa kohdetta. Sen sijaan, että isketään vahvasti aseistettuja koalition sotilaita vastaan, tulee hyökätä heidän kanssaan yhteistyötä tekevien siviilien kimppuun ja estää siten uuden hallinnon rakentaminen.

Pommit alkoivat paukkua Bagdadissa elokuussa. 19. elokuuta räjähdys tuhosi YK-rakennuksen. YK:n edustaja Sergio Vieira de Mello ja 22 muuta kuoli.

Tiedustelumiesten mukaan isku oli Saddamin tiedustelupalvelun IIS:n työtä. Kyseessä ei ollut itsemurhaisku ja irakilaiset vartijat jäivät sinä päivänä pois töistä.

Ja siitä pitäen helvetti on ollut irti Irakissa.

Syksyllä 2003 nähtiin sekin kummajainen, että sotilaat hakivat neuvottelukosketusta vastustajaan, mutta poliitikot tyrmäsivät hankkeen. Sotilastiedustelu neuvotteli sunnikolmion ytimessä vaikuttavan Dulaimi-klaanin kanssa ja sai lupauksen sekä aseistariisunnasta että informaatiosta omalla alueellaan tapahtuvasta liikehdinnästä. Siviilihallinnolta olisi sopimuksen solmimiseksi tarvittu vain tunnustus klaanille ja kolme miljoonaa dollaria. Ei käy, vastasi Paul Bremerin johtama hallinto. Klaanit ovat menneisyyden jäänne eikä niille ole sijaa uudessa demokraattisessa Irakissa, kuului perustelu.

Baathistit sen sijaan ovat tehneet klaanien kanssa yhteistyötä syksystä 2003 alkaen.

Voittaa ei voi,
eikä vetäytyäkään

Yhdysvaltojen harvoja saavutuksia oli Saddam Husseinin vangitseminen 13. joulukuuta 2003. Hänen mukanaan olleiden papereiden perusteella pidätettiin muutamassa viikossa 188 kapinajohtajaa ja Baath-puolueen rahoituskanavia maakuntiin katkottiin.

Mutta shiiajohtaja Muqtada al-Sadr iskee yhä yhtäällä ja Saddamin lähipiiriin kuulunut Muhammad Yunis al-Ahmed kulkee yhä toisaalla jakamassa rahaa kapinallisille.

15. lokakuuta irakilaisten on määrä äänestää uudesta perustuslaista, perustuslaista, jota monet amerikkalaiset Irak-spesialistit pitävät sisällissodan siemenenä, koska se lupaa autonomiaa öljyrikkaille alueille pohjoisessa ja etelässä. Kurdit ja shiiat olisivat uuden perustuslain voittajia, sunneille ei jää juuri mitään.

Tilannetta ei ainakaan helpota se, että pääministeri Ibrahim al-Jaafari on monen irakilaisen silmissä petturi, koska Iranin vastaisen sodan aikana hän asui Iranissa.

Yhdysvallat on umpikujassa. Asiantuntijat eivät usko, että sotaa voidaan voittaa. Mutta vetäytyäkään ei voi. Siitä seuraava kaaos loisi epävarmuutta koko Lähi-itään ja lisäksi Irakin al-Qaidaa johtava Abu Musab al-Zarqawi saisi todennäköisesti sunnialueelta rauhallisen tukikohdan, josta valmistella tulevia hankkeitaan.

Kapinalliset syyllistyvät vakaviin sotarikoksiin

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch syyttää Irakin kapinallisia vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. Siviilien ottaminen hyökkäysten kohteeksi on sotarikos.

Maanantaina julkaistu HRW:n raportti erittelee, miten vastarintaliikkeeksi itseään kutsuvat terroristit tappavat etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia, poliitikkoja, älymystöä, median edustajia ja naisia.

Raportin mukaan Yhdysvaltain hyökkäyksen ja miehityksen uhreiksi on joutunut tuhansia siviilejä. Koalitio on syyllistynyt kidutukseen ja laittomiin pidätyksiin, mutta sekään ei oikeuta vastarintaliikettä hyökkäämään irakilaisten siviilien kimppuun, korostaa HRW:n johtaja Sarah Leah Watson.

HRW:n mukaan kapinallisryhmittymiä on Irakissa kymmeniä, mutta pääosin väkivallasta ovat vastuussa Irakin al-Qaida, Ansar al-Sunna sekä Irakin islamilainen armeija, jotka kaikki ovat siepanneet ja murhanneet siviilejä ja räjäyttäneet pommeja siviilikohteissa. Itsemurha- ja autopommien kohteita ovat mm. shiialaiset moskeijat, kristilliset kirkot ja kurdipuolueet.

Siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa ryhmät perustelevat monin eri tavoin. Sen tarkoituksena on rangaista vihollisen kanssa yhteistyötä tekeviä, painostaa ulkomaisia hallituksia lähtemään Irakista, horjuttaa Irakin hallitusta, kylvää pelkoa, estää jälleenrakennusta ja houkutella hallituksen joukot vastaamaan väkivaltaan kovalla väkivallalla, mikä horjuttaisi entisestään kansan luottamusta uusiin vallanpitäjiin.

Joidenkin kapinallisryhmien kohteina ovat erityisesti naiset, vaikkakin suurin osa murhatuista naisista on kuollut asemansa, ei sukupuolensa vuoksi. Mutta usein murhia on perusteltu sillä, että naiset ovat käyttäytyneet moraalittomasti ja islamilaisen lain vastaisesti. Moraalittomaksi lasketaan mm. tanssiminen, miesten tapaaminen sekä julkinen näyttäytyminen ilman pään peittävää huntua. Sanalla sanoen naiset yritetään pitää ulkona normaalista yhteiskunnan toiminnasta.

Esimerkiksi Irakia hallitsevan kansallisen neuvoston jäsen Salama al-Khafaji ammuttiin matkalla työpaikalleen 29.5. 2004. Väijytyksessä kuoli myös hänen poikansa ja autonkuljettajansa.

Päivää ennen murhaa Salama al-Khafaji puhui länsimaisille toimittajille ja sanoi, että naiset kärsivät miehityksestä kaikkein eniten ja siksi naiset myös haluavat rauhaa kaikkein eniten.