Foxconn: Potkuja ja vuokratyöntekijöitä

Kasvoton pääoma myllertää
suomalaista työelämää

(Kansan Uutisten Viikkolehti 30.9. 2005)

Kiinalaisia työehtoja yritetään globalisoida Suomeen, sanoo lahtelaisen Foxconnin pääluottamusmies Sari Toivonen. Vakituisista työntekijöistä hankkiudutaan eroon ja tilalle haalitaan joustavia vuokratyöntekijöitä, joista useimmat eivät uskalla järjestäytyä ammattiliittoon.

KAI HIRVASNORO

Tämä on mahdollista Suomessa: Lahdessa ja Hollolassa matkapuhelinten osia valmistava Foxconn ilmoitti elokuussa potkuista noin 300 työntekijälle ja toimihenkilölle. Suuri osa vakituisista työntekijöistä on jo saanut lähteä, varsinkin Hollolasta. Samaan aikaan tämän viikon maanantaina yhtiöön tuli sisään 44 uutta vuokratyöntekijää entisten muutaman kymmenen lisäksi.

Määräaikaisia työsuhteita yhtiö lopettaa syksyn mittaan myös noin 300. Ennen irtisanomisia yhtiössä oli noin 800 työpaikkaa.

Taiwanilaiseen omistukseen kaksi vuotta sitten siirtynyt Foxconn, entinen suomalainen perheyhtiö Eimo, lakkauttaa kokonaan Hollolan tehtaansa syksyn kuluessa.

Globalisaatio vierailee kiihtyvällä vauhdilla suomalaisissa tehtaissa ja jättää jälkeensä perheenjäsenet mukaan luettuna tuhansien ihmisten elämisen perustaa vaurioittavaa tuhoa.

Miksi yhtiö irtisanoo vakituista henkilökuntaa toisesta ovesta kun samaan aikaan toisesta kävelee sisään vuokratyöntekijöitä? Töitä siis kuitenkin riittää.

Tätä ihmettelee myös Foxconnin Lahden tehtaan pääluottamusmies Sari Toivonen. Mutta kysymykseensä hän ei ole saanut työnantajan vastausta. Niinpä hän päättelee yhtiön haluavan pistää ihmiset vielä kovemmalle kuin tähän asti. Pyrkimyksenä on päästä vähitellen eroon vakituisista työntekijöistä ja korvata heidät joustavilla ja helposti liikuteltavilla vuokratyöntekijöillä.

– He tulevat kalliimmaksi kuin oma porukka, mutta heille voi sanoa, että heippa, sinua ei huomenna tarvita. Se tässä on takana minun mielestäni.

Ennen lomautettiin,
nyt tulee kenkää

Ennen yhtiössä lomautettiin työntekijät töiden vähentyessä tilapäisesti. He säilyttivät vakituisen työpaikkansa ja elämänsä. Osa otti lomautuksen hengähdystaukona.

– Nyt kun nämä ihmiset potkittiin pois, niin monen elämä on ihan sekaisin. Yli 20 prosenttia on koko ajan sairaslomalla. Väsyneitä, toivonsa menettäneitä ihmisiä on ihan hirveästi. Miehetkin sortuvat, kun he ovat olleet 20-30 vuotta talossa ja sitten tulee kengän kuva perseeseen. Ei heillä ole enää mitään mahdollisuuksia päästä vastaaviin töihin, sanoo tammikuussa 2003 pääluottamusmiehenä aloittanut Sari Toivonen.

Korulauseissa irtisanomisissa luvattiin katsoa ammattitaitoa ja sosiaalisia syitä. Sari Toivosen mukaan esimiehet kuitenkin kertoivat, että heille annettiin 15 minuuttia aikaa tehdä listat, ja erikseen kiellettiin katsomasta mitään sosiaalisia syitä.

Sari Toivonen tuli Eimolle töihin melkein päivälleen kahdeksan vuotta sitten. Vaikka moni asia tökki suomalaisenkin omistuksessa, niin toiminta oli kuitenkin inhimillisempää. Omistajalla oli silloin kasvot. Yhtiön pääomistaja oli lahtelainen Jalo Paananen. Nyt Foxconn on osa taiwanilaista Hon Hai -konsernia, jolla on 100 000 työntekijää ympäri maailmaa. Yhtiön omistaa Terry Gou, jonka kuvan Sari Toivonen muistelee nähneensä pari kertaa. Uudesta isännästä hän ei tiedä muuta kuin että kyseessä on taiwanilainen mies, joka tekee rahaa.

Kaksi vuotta
muutti menon

Kun Eimo myytiin Taiwaniin, meno tehtaalla muuttui totaalisesti. Ensin sisään tulvi tilauksia ja uusia työntekijöitä. Kaikki näytti hyvältä, vaikka moni muisteli Jalo Paanasen lupausta, ettei kahteen vuoteen tapahdu mitään merkittäviä muutoksia. Entä kahden vuoden jälkeen?

Kaksi vuotta on nyt kulunut ja satoja irtisanottu. Yrityskulttuuriin tuotiin kansainvälisiä tuulia. Tänä keväänä herrat jakoivat toisilleen isoja kannustinrahoja, mutta työntekijät eivät saaneet mitään, paitsi osa tietysti potkut. Miljoona euroa jaettiin tuotantopäällikölle ja sitä suuremmille ”avainhenkilöille.”

Onko sillä merkitystä, että tiedät, kuka yrityksen omistaa tai että omistajana on kasvoton pääoma?

– Ehdottomasti on oltava ne kasvot. Ihminen ei voi sitoutua työhönsä niin paljon, jollei työnantajalla ole kasvoja. Tiedottaminen tökkii nyt ihan satasella. Tietoa pantataan ihan järjestelmällisesti. Aikaisemmin sai edes jotain tietää kun meni ja kysyi. Nyt ei tiedoteta edes luottamusmiehille, Toivonen kertoo.

Globalisaatio on Sari Toivosen mielestä komealta kuulostava sana, mutta ei sillä mitään tee ellei globalisoida myös työehtosopimuksia Kiinaan asti.

Mutta nyt globalisoidaankin Kiinan työehtoja tänne?

– Niinpä. Sitä sitä yritetään. Suomi on kohta Euroopan takapajula. Irtisanominen on täällä tosi helppoa ja yhteistoimintalailla ei tee nykyään enää yhtään mitään.

Mistä löytyvät
jatkossa ay-aktiivit?

Joukko työmarkkinajohtajia kävi vuosi sitten Kiinassa tutustumassa Kiina-ilmiöön. Kotiin palasi valaistuneita miehiä, jotka kertoivat Kiinan olevankin enemmän mahdollisuus kuin uhka suomalaisille.

Sinulla on omakohtaista kokemusta Kiina-ilmiöstä. Onko se enemmän mahdollisuus kuin uhka?

– Kyllä Kiina-ilmiö saisi mennä paluulaivalla takaisin Kiinaan. Tämä on pelkkää ahneutta, Sari Toivonen puuskahtaa.

Vakituisten työyhteisöjen pirstominen on tänä päivänä suomalaista arkea. Käynnissä on mullistava työelämän ”uudistaminen”, jonka perimmäistä olemusta ei ehkä vielä täysin nähdä. Sari Toivonen ei usko, että Hakaniemessä SAK:ssakaan ymmärretään täysin sitä, mitä tapahtuu todella, koska siellä ei itse jouduta konkreettisesti tuleen eikä näkemään irtisanottujen tuskaa ja pahoinvointia. Todellisuus paljastuu vasta tehtaissa ja toimistoissa.

Kehityksellä voi olla dramaattiset seuraukset ay-liikkeen edunvalvonnalle työpaikoilla. Kun työyhteisöt rapautetaan, niin mistä enää löytyy pääluottamusmiehiä ja muita aktiiveja kansainvälistymisen vuoksi aiempaakin vaativampiin tehtäviin?

Sari Toivonen pelkää, että paikallinen ay-toiminta vähenee koko ajan – ja se on myös työnantajien tavoitteena.

– Jos uuden sukupolven aaltoa ei tule mukaan, niin pahaa pelkään.

Ihan tuoreen tutkimuksen mukaan sitä aaltoa ei tule. Palkansaajien järjestäytymisaste on laskenut 73 prosenttiin ja nimenomaan nuoremmat sukupolvet eivät liity ammattiliittoihin, vaan hakevat ainoastaan työttömyysturvan Loimaan kassasta (Viikkolehti 23.9. 2005).

Sari Toivonen on tämän kehityksen huomannut omalla työpaikallaan, ja hän on myös kysynyt, miksei työntekijä liity ammattiliittoon. Vastaus on, että heille on ihan sama, mistä rahaa saa.

– Siihen sanon, että hetkinen, tiedättekö, ettei teillä ole minkäänlaista oikeudellista turvaa. Sitten he ovat, että täh? Moni ei tunne asiaa.

– Minä olen kuulunut ammattiliittoon vuodesta 1974 ja tulen kuulumaan kuolemaani asti. Minulla on ihan takaraivossa, että sieltä se apu tulee eikä mistään Loimaan kassasta. Ja omat lapsenikin koulutan varmasti siihen, että he menevät oikeaan liittoon. Se on paljon myös meistä vanhemmista kiinni, Toivonen painottaa.

– Mutta moni sanoo myös, ettei liity liittoon, koska se on joku kommareitten juttu. Kun heidän kanssaan juttelee, huomaa että sekin asenne on tullut äidiltä ja isältä.

Lehdistö tiesi ensin
yt-neuvotteluista

Vuokratyöntekijät eivät puolestaan uskalla liittyä ammattiliittoon, koska siitä saa työnantajalta kenkää, Toivonen kertoo. Foxconnillakin on tullut ilmi räikeitä väärinkäytöksiä. He kantavat tappiot nahoissaan.

Foxconnin yt-neuvotteluja Sari Toivonen kutsuu pelleilyksi. Tiedon neuvottelujen alkamisesta hän sai kesälomalle toimittajalta, joka kysyi kommenttia asiasta. Varaluottamusmies oli löytänyt taukohuoneen pöydältä tiedotteen yt-neuvotteluista.

Itse neuvotteluissa työnantaja hajotti aluksi yhteistyötä yrittäneet työntekijät, toimihenkilöt ja ylimmät toimihenkilöt. Lukuja esiteltiin, mutta kaikkea leimasi suuri epävarmuus. Varmaa oli vain se, että monta sataa ihmistä pitää pistää pihalle. Vaatimuksille irtisanottavien sosiaalipaketista vastattiin ei, ei ja vielä kerran ei.

– Sanottiin, että siihen ei ole varaa. Mutta sitten heillä on varaa vuokratyöntekijöihin, jotka tulevat kalliimmaksi kuin oma väki.

Moni Viikkolehden haastattelema pääluottamusmies on vuosien varrella sanonut, että yt-neuvotteluissa kulutettiin säädetty aika, mutta asiat oli päätetty jo ennen niitä. Tähän yhtyy myös Sari Toivonen:

– Vaikka mitä yritit, niin ei.

Sari Toivosesta on käsittämätöntä, miten laki sallii antaa potkut ja samaan aikaan palkata vuokratyövoimaa. Ja miten vuokratyöntekijät voivat olla vailla minkäänlaista turvaa. Kun keväällä yksi vuokratyöntekijöistä ryhtyi luottamusmieheksi, hänet potkittiin saman tien vuokrafirmasta pihalle.

– Täällä saa mellastaa ihan miten haluaa, ja Foxconnilla on sellainen asenne, etteivät lait heitä koske. Ne ovat vain köyhiä varten, Sari Toivonen tulkitsee.

Mikä työnantajia riivaa?

* Tällä hetkellä kaikkialla kehittyneissä markkinatalousmaissa työnantajajärjestöt pyrkivät joko kokonaan eroon ay-liikkeestä tai ainakin kohti yrityskohtaista tai työpaikkakohtaista sopimista. Pieni Suomi Euroopan reunalla ja pienet Itävalta ja Sveitsi Euroopan keskiosissa ovat viimeisiä keskitetyn sopimustoiminnan saarekkeita. Kehittyvissä ja alikehittyneissä maissa työnantajat yrittävät estää ay-liikkeen syntymisenkin.
* Pääoman, tuotannon, tavaroiden ja vähemmässä määrin myös ihmisten lisääntynyt liikkuvuus yli rajojen ovat kuluneen vuosikymmenen aikana selvästi vahvistaneet työnantajien neuvotteluasemia työpaikkatasolla. Tärkeä tekijä on myös voimakas työvoiman ylitarjonta Suomessa ja lisääntyvä työvoiman liikkuvuus Suomeen.
* Tuotantoa voidaan siirtää ja siirretään ulkomaille ja Suomessa tehtäviin tuotantohuippuihin tuoda työvoimaa ulkomailta ratkaisevasti helpommin kuin esimerkiksi vuosikymmen sitten.
* Näissä oloissa työnantajien ay-liikkeelle esittämä haaste on toinen kuin se on ollut aiemmin. - - Se (Elinkeinoelämän Keskusliitto) ei edusta enää Suomessa päämajaansa pitäviä teollisuuden suuromistajia, vaan maailman sijoittajien omistukseen siirtyneiden suurten yritysten suomalaisia toimipaikkoja. Isännän ääni on erityisesti teollisuuden osalta muuttanut maasta pois, vaikka sanomaa saattaa edelleen välittää joku suomea puhuva palkkarenki.

Kimmo Kevätsalo kirjassaan Yhdestoista hetki.