Hän metsästää, eläimiä toivottavasti (Hetket jotka jäivät 3)

(Kansan Uutisten Viikkolehti 1.2. 2008)

Monien huippukomedioiden tähti Cary Grant joutuu hajamielisenä professorina elämänsä pyöritykseen Howard Hawksin timanttisessa klassikossa Hätä ei lue lakia (1938). Grantin esittämä professori David Huxley haluaisi vain keskittyä dinosauruksen luurangon kokoamiseen, mutta hääräillessään tuhoa ympärilleen levittävällä Susan Vancella (Katharine Hepburn) on ihan muuta mielessään.

Jo kaksikon ensitapaaminen golfkerhon parkkipaikalla on ikimuistoinen. Sinun golfpallosi, sinun autosi? Onko tässä maailmassa mitään mikään ei kuuluisi sinulle? kysyy vahingossa Davidin auton ottanut Susan. On, luojan kiitos. Sinä, David vastaa.

Vähänpä tohtori David Huxley tietää tulevasta kohtalostaan, josta Susan Vance kertookin ensin tädilleen Elisabeth Randomille (May Robson).

Täti: Kuka tämä David on?

Susan: Hän on Markin ystävä.

Täti: Siinäkö kaikki, mitä tiedät hänestä?

Susan: Ei, tiedän, että menen hänen kanssaan naimisiin. Hän ei sitä tiedä, mutta minä tiedän.

Täti: Vain niin. Jos luulet naivasi hänet minun rahoillani, niin erehdyt. En halua enempää hulluja tähän perheeseen, minulla on heitä jo tarpeeksi. Milloin aiot naida hänet? Mikä hänen nimensä on?

Susan hajamielisesti: Luu (Bone.)

Täti: Bones?

Susan: Yksi luu.

Täti: Sama se minulle, yksi vai kaksi luuta. Se on typerä nimi. Mitä hän tekee?

Susan: Hän metsästää.

Täti: Metsästää? Mitä?

Susan: Eläimiä. Toivottavasti.

Vaikea tätä on ymmärtää, mutta omana aikanaan Hätä ei lue lakia oli kaikkea muuta kuin menestys. Kaupallisesti elokuva floppasi jopa niin pahasti, että RKO-yhtiö erotti ohjaaja Howard Hawksin seuraavasta sovitusta tuotannosta.