Monen sortin kähmijöitä

(Kansan Uutisten Viikkolehti 1.2. 2008)

Mihin asti poliittisessa elämässä vielä ylletäänkään?

Eduskunta on ollut seitsemättä viikkoa tauolla, mutta silti eduskunnan ympärillä kuohuu ja pärskyy. Lihaa syövien myöhäiskeski-ikäisten murteella puhuvien maakunnan heteromiesten "huumori" ei oikein auennut kettufarmiksikin kutsutussa talossa työskenteleville nuorille naisille. Osa ketuista taisi luulla saapuneensa kanatarhaan.

Kun kansanedustajat saavat tällaisen kohun aikaan poissa ollessaankin, niin mitä on odotettavissa ensi viikolla ja siitä eteenpäin, kun he palaavat työpaikalleen? No ainakin kohu tulossa olevista palkankorotuksista.

Miksi eduskunnasta kuuluu nykyisin vain ikäviä uutisia? Joko kähmitään naisia tai sitten ihan vaan omia etuja. Joko tämäkin asia oli ennen paremmin tai sitten salaisuudet pysyivät graniittilinnan seinien sisällä. Ehkä viisarit eivät niin värähdelleetkään aikana, jolloin kansanedustajat olivat voittopuolisesti senioriväkeä ja talon suurinta seksiä edustivat istuntosalin nakupatsaat.

* * *

Ikävien uutisten vastapainoksi eduskunnan varsinaisesta työstä ei nykyisin kuule oikein mitään. Lehdistö kautta linjan selostaa parlamentaarista keskustelua murto-osalla siitä, mitä vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Sanomalehtien perusteella politiikkaa työkseenkin seuraavan on vaikea hahmottaa, kuka esitti, mitä ja miksi. Kuka kähmi ja ketä on sen sijaan tullut täysin selväksi.

Journalismin mielenkiinnon hiipuminen on sinänsä täysin ymmärrettävää, koska eduskunnan valtakin on siirtynyt muualle. Vanhassa maailmassa sellutehtaita perustettiin eduskunnan päätöksellä, mutta uudessa niiden lakkauttamiseen riittävät muutaman pörssikapitalistin oikut.

Kansanedustajat voivat pauhata mielin määrin, mutta oikeassa elämässä pätee vain pörssikeisari Björn Wahlroosin määrittelemä laki: Ainoa yrityksen yhteiskuntavastuu on toimia osakkeenomistajien kannalta mahdollisimman tehokkaasti eli tuottaa heille rahaa niin paljon kuin ikinä voi. Julkinen sektori hoitaa sitten kansalaisten tarvitseman turvan, kuten Wahlroos viimeksi viikko sitten linjasi vakuutusyhtiön tilaisuudessa.

"Huippujohtajien omassa talouslehdessä", Elinkeinoelämän keskusliiton Primassa Björn Wahlroos toisaalta linjasi viime vuoden lopulla, että verojen alentaminen on aina ainoaa oikeaa talouspolitiikkaa muun muassa siksi, että se pitää julkiset menot kurissa.

Aikamoista kähmintää omaan pussiin se on tämäkin.

* * *

Kansanedustajan ja varsinkin työpaikkansa menettävän kansalaisen kannalta masentavinta on se, että maassamme ylintä valtaa käyttävät markkinavoimat voivat päätyä ratkaisuihinsa täysin väärien tietojen perusteella. Wahlroos kertoi viime viikolla Mandatum-pankkinsa tehneen viime vuosikymmenellä kannattavuusselvityksiä Ensolle. Hänen mukaansa kaikki tutkimukset näyttivät, ettei Kemijärven tehdas kannata ja se olisi pitänyt lopettaa jo kymmenen vuotta sitten.

Kuitenkin kymmenen vuotta sitten ja tähän päivään saakka Kemijärven Sellu Oy on siirtänyt emoyhtiölle yli sata miljoonaa euroa erilaisina rahavirtoina. Sen kannattavuus on ollut huippuluokkaa.

Mutta tietysti herroilla on esittää sellaiset rätingit, ettei tehdas voi olla elinkelpoinen niin kuin aikoinaan alikersantti Rokalle, ettei hänellä voi olla nälkä.

* * *

Tällaisten talouselämän tosiasioiden edessä poliittinen järjestelmä on voimaton. Niin ovat ainakin kaikkien hallituspuolueiden ministerit tolkuttaneet nyt jo kuukausikaupalla. Monien mielestä tässä ei ole tolkun häivää, mutta niin vain pääministeri Matti Vanhanenkin kävi viime sunnuntaina Kemijärvellä kovistelemassa kaupunkilaisia vain sopeutumaan työpaikkojen menetyksiin.

Kun poliittinen järjestelmäkään ei enää usko itseensä, niin miten sitten tavallinen äänestäjä? Miksi ihmisten kannattaisi innostua esimerkiksi kunnallisvaaleista, kun valtuustoiltakin viedään koko ajan valtaa palvelujen siirtyessä erilaisiin byrokraattisiin elimiin ja yksityisille yrityksille, joihin poliittisten päättäjien ääni ei kuulu? Jos Kaarina Kailon hieno analyysi viime Viikkolehdessä jäi lukematta, niin kannattaa kaivaa lehti esiin.

Ensi viikon Viikkolehdessä on luvassa lisää analyysiä kansalaisvaikuttamisen jamasta.

* * *

Politiikka pitäisi pian keksiä uudestaan tai eduskunnasta kuuluu jatkossakin pelkästään kummia.
KAI HIRVASNORO