Mies testasi Raamatun 700 käskyä

(Kansan Uutisten Viikkolehti 11.1. 2008)

Yhdysvaltojen politiikassa korostuvat taas presidentinvaalivuonna uskonnolliset arvot. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa yli kolmasosa amerikkalaisista uskoo Raamatun olevan kirjaimellisesti totta. Mutta millaista on elämä, jos elää kirjaimellisesti Raamatun mukaan?

KAI HIRVASNORO

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi

Ensin toimittaja A. J. Jacobs kirjasi ne kaikki muistiin. Kuuluisien kymmenen käskyn lisäksi Raamatusta löytyi lähes 700 muuta käskyä, ohjetta ja määräystä, joiden mukaan tulisi elää.

Sitten hän eli vuoden noudattaen mahdollisimman kirjaimellisesti kaikkia Raamatun käskyjä.

Jacobsin kokeesta syntyi hilpeä kirja The Year of Living Biblically (Vuoteni raamatullisesti), jossa hän kertoo, miten elämä kirjaimellisesti Raamatun mukaan onnistuu 2000-luvun New Yorkissa.

Koe ei ollut pelkästään pitkitetty vitsi. Eri mielipidemittausten mukaan 28 - 36 prosenttia amerikkalaisista uskoo Raamatun olevan kirjaimellisesti totta ja Raamatulla perustellaan Yhdysvalloissa kaikenlaisia asioita abortin vastustamisesta kantasolututkimukseen ja koulutuksen kautta säännöksiin siitä, saako sunnuntaisin myydä olutta. Juuri käynnistyneissä presidentinvaaleissa uskonto saattaa muodostua ratkaisevaksi tekijäksi.

Lisääntyi ja

täytti maata

Juutalaissyntyinen A. J. Jacobs on Esquire-lehden juttuihinsa täysillä heittäytyvä toimittaja. Edellisessä kirjassaan hän kertoi, miten käytti vuoden maailman suurimman tietosanakirjan Encyclopedia Britannican lukemiseen oppiakseen kaiken olemassa olevan tiedon. Eräässä lehtijutussaan hän ulkoisti koko elämänsä Intiassa toimivalle yritykselle. He jopa riitelivät Jacobsin puolesta tämän vaimon kanssa.

Raamattu-projektinsa A. J. Jacobs aloitti lukemalla Vanhan ja Uuden testamentin ja kirjaamalla muistiin kaikki niistä löytyvät elämänohjeet. Tukenaan hänellä oli ryhmä pappeja ja rabbeja, jotka neuvoivat käytännön ongelmissa ja tulkitsivat käskyjä.

Vuoden aikana Jacobs elää juuri niin kuin käskyissä opetetaan. Hän on niin hedelmällinen, että vuoden aikana perheeseen syntyy kaksoset, vaikka seitsemänä päivänä kuukautisten jälkeen vaimoon ei saa edes koskea.

Miehiä hän kieltäytyy kättelemästä, koska he ovat epäpuhtaita päivän siitä, kun ovat laskeneet siemenensä. Sapattina ei tehdä mitään.

Jacobs ei käytä vaatteita, jotka on tehty sekoitetuista kuiduista. Eikä hän aja partaansa. Kerran kuukaudessa Jacobs puhaltaa torveen, joka on tehty pässin sarvesta.

Hän lakkaa käyttämästä sanaa torstai, koska se juontuu pakanajumala Thorin nimestä.

Innoittajana

Gil-eno

Kaikkia käskyjä 21. vuosisadan New Yorkissa ei kerta kaikkiaan pysty noudattamaan, Jacobs myöntää. Hän tunsi himoa, juoruili ja tuli valehdelleeksikin.

Idean kokeeseensa A. J. Jacobs sai Gil-enoltaan, joka on ”maailman henkisin mies.”

”Hän aloitti elämänsä juutalaisena, muuttui hinduksi ja ylensi itsensä guruksi istuen kahdeksan kuukautta puistonpenkillä Manhattanilla puhumatta mitään. Hän perusti hippikultin New Yorkiin ja muuttui sitten uudelleensyntyneeksi kristityksi. Uusimpana inkarnaationaan Gil on ultraortodoksinen juutalainen Jerusalemissa.”

Kivitys ensin

epäonnistui...

Yksi vaikeimmin toteutettavia määräyksiä oli aviorikkojien kivittäminen, A. J. Jacobs on todennut.

Kuolemanrangaistus on hänen mukaansa Raamatun johtavia teemoja. Ison kirjan mukaan sitä ei saa ainoastaan murhasta, vaan myös aviorikoksesta, rienauksesta, sapatin pyhittämättä jättämisestä, väärästä valasta, insestistä, eläimeen sekaantumisesta, noituudesta ja niin edelleen.

Poika voi saada kuolemantuomion niin vanhempiaan vastaan kapinoimisesta kuin juoppoudesta ja ahneudestakin.

A. J. Jacobsin tutkimusten mukaan useimmiten Raamatussa mainittu kuolemanrangaistuksen tapa on kivittäminen. Siispä sitäkin on edes yritettävä, hän järkeili. Tämä tapahtui koepäivänä numero 64.

Helpotuksekseen Jacobs totesi, ettei Raamatussa määritellä, minkä kokoisilla kivillä aviorikkojia tulee heittää. Tätä porsaanreikää hyväksi käyttäen hän valitsi New Yorkin Keskuspuistossa pikkukiviä.

Aluksi hän ajatteli rangaista sapattia rikkonutta autovuokraamon työntekijää, joka oli ollut töissä sekä lauantain että sunnuntain. Mutta oli vaikea kivittää syntistä edes pienillä kivillä. Sen sijaan Jacobs pudotti kiven hänen kenkäänsä. Ja pyysi heti perään anteeksi ja poisti kiven kengästä.

...sitten tuli kahakka,

mutta myös onnistuminen

Valkoiseen kauhtanaan pukeutunut Jacobs meni puistoon murehtimaan tilannettaan. Paikalle tuli ehkä 65-vuotias mies ja kysyi, miksi tämä on pukeutunut naisten vaatteisiin. Jacobs vastasi elävänsä kirjaimellisesti Raamatun mukaan ja siihen kuuluu mm. aviorikkojien kivittäminen.

Vanha mies riehaantui kehumaan olevansa aviorikkoja. Hän tekee sitä päivittäin.

”Kivitätkö nyt minut?” hän kysyi.

”Voisinko? Se olisi hienoa”, Jacobs vastasi.

”Lyön sinua naamaan. Lähetän sinut hautausmaalle”, mies uhkasi.

A. J. Jacobs päätti silti yrittää. Hän otti taskustaan kourallisen pikkukiviä: Ihan näillä pienillä vain.

Mutta mies ei ollut ollenkaan ymmärtäväinen. Hän nappasi kivet Jacobsin kädestä ja viskasi ne tämän naamaan.

Tilanne kärjistyi. Oli annettava silmä silmästä: Jacobs heitti yhden jäljelle jääneistä kivistä kohti vihaista miestä. Se osui häntä rintaan. Miehet ottivat katseillaan mittaa toisistaan ehkä kymmenen sekuntia. Sitten vanha vihainen mies käänsi selkänsä ja poistui paikalta.

”Pyhyydessä

on ideaa”

Miten vuosi muutti miestä, jolle oli opetettu Raamatun inspiroineen monet ihmiskunnan suurimmat keksinnöt, mutta joka itse oli päätynyt pitämään uskontoa vaarallisena nykyaikana, koska riski sen väärinkäytöstä on liian suuri?

Eräässä haastattelussa A. J. Jacobs sanoi kokeen muuttaneen häntä kymmenin tavoin. Aviorikkojien kivittämisen hän on lopettanut, mutta Jacobs kertoi olevansa nykyään paljon kiitollisempi monista asioista. Ja työhulluna hän nauttii edelleen siitä, että sapatti on pyhitetty levolle ja perheelle.

– Aloitin vuoden agnostikkona ja päätin sen kunnioittavana agnostikkona. Onpa jumala sitten olemassa tai ei, niin pyhyydessä on ideaa, Jacobs on sanonut.