Demokratiasta syntyi vain käkikello (Hetket jotka jäivät 2)

(Kansan Uutisten Viikkolehti 25.1. 2008)

Carol Reedin Kolmatta miestä katsoessa odottaa aina Harry Limen (Orson Welles) ensimmäistä kohtausta. Sitä saakin odottaa, sillä tunnin ja kolme varttia kestävässä elokuvassa hän näyttäytyy ensi kerran vasta, kun elokuvasta on kulunut tunti ja vartti. Silloin Harry Lime saapuu vähitellen kuviin maailmanpyörän juurelle.

Ollaan sodan raunioittamassa Wienissä. Roskaromaaneja kirjoittava Holly Martins (Joseph Cotten) on tullut kaupunkiin etsimään ystäväänsä, mutta päätyykin saman tien tämän hautajaisiin. Kaikki kehottavat Holly Martinsia painumaan takaisin kotiin, sillä Harry Lime on kuollut liikenneonnettomuudessa.

Mutta viimein kaksikko kohtaa toisensa.

Harry Lime harjoittaa Wienissä laitonta ja tappavaa lääkebisnestä. Holly Martins kertoo Harry Limelle, että huijaus on paljastunut. Ruumisarkku on nostettu maasta ja sieltä löytyi kokonaan toinen mies.

Harry Lime: Kukaan ei ajattele ihmisiä. Ei ainakaan hallitus, miksi siis me? He puhuvat kansasta ja proletariaatista, minä huijattavista. Heillä on viisivuotissuunnitelmansa ja minulla on omani.

Holly Martins: Uskoit ennen jumalaan.

Harry Lime: Uskon vieläkin. Uskon armoonkin, mutta kuolleiden on parempi olla kuolleita. He eivät kaipaa mitään.

Noustaan pois maailmanpyörästä. Harry naureskelee ennen poistumistaan paikalta.

Harry Lime: Älä ole noin synkkä. Ei tämä niin kamalaa ole. Olihan Italiassakin Borgioiden aikana 30 vuotta murhia ja verenvuodatusta, mutta sieltä saimme Michelangelon, Leonardo Da Vincin ja renessanssin. Sveitsissä oli veljellistä rakkautta ja 500 vuotta demokratiaa, ja mitä hyvää siitä syntyi? Käkikello.

Elokuvan sivuosassa kersantti Painea esittää muuten yli sadan elokuva- ja tv-roolin mies Bernard Lee. Rooleista muistetaan vain yksi. Hän on alkuperäisten James Bond-elokuvien M.